Minni Hiiri-kakku pikku-neidille

Pikkuinen ja rakas Saara-tyttö soitti minulle eräänä päivänä ja kuiskutteli puhelimeen, että teetkö mulle Minni-kakun synttäreille? No tottahan toki. Hänen äitinsä eli siskoni kyseli, että voisiko päällinen olla kinuskia tai jotain muuta kuin marsipaania tai sokerimassaa? Kinuskikissan fudge-ohjetta kokeilin (ohje löytyy täältä)ja se onnistuikin tosi hyvin. Fudge-massa oli helppo tehdä ja siitä tuli hyvin kaulittava päällinen, lisäksi miellyttävän makuinen. Se oli myös helposti leikattavaa, vaikka ajattelin että kerralla irtoaa koko päällinen kun yrittää yhtä palaa leikata. Kakun täytteeksi tein kinuski-kermasta ja vaniljarahkasta moussen ja ripottelin päälle pakaste-vadelmia. Saara oli oikein tyytyväinen kakkuunsa, samoin juhlakansa. Minnin kuvasta tuli turhan paksu mutta ei se haitannut, koska ei noita koristeita kukaan koskaan syö.

Hassu kuvavinkkeli :D

Nyt alkaisi olla maalausurakat siinä vaiheessa, että voisi pestä pensselit naulaan. Komoottikin on kotitunut olohuoneen nurkkaan ja näyttää lähestulkoon siltä, kuin se olisi ollut siinä aina. Kaikki kalusteet saivat uuden elämän ja kalusteiden uusiminen tällä tavoin tuli huokeaksi, vain lakkapurkkien hinta. Tämä pitää paikkansa vain, jos ei lasketa verta, hikeä ja kyyneleitä!! Uusien verhojen metsästys jatkuu, sopivaa kangasta en ole onnistunut vielä löytämään. Eilen illalla istuskelin sohvalla ja silmäilin aikaansaanostani ja totesin, että saan olla ylpeä itsestäni. Ei ehkä menis Remontti Reiskan tai sitten sen Strömssön puusepän Johanin tarkastuksesta läpi mutta kelpaa mulle. Ehtiipä taas jotain muutakin harrastella kun ei tartte kaiket illat asustaa autotallissa. Paljon saa aikaan huokealla. Maalasin vanhat kehykset ja vaihdoin valokuviin uudet paspikset. Valokuvaaja ystäväni tekee mun Lontoon kuvista "vanhahtavia" seepia-suurennoksia ja saan niistä kivan astelman. Itse ompelen ja tuunaan, kaiken ei tarvitse maksaa hirveästi ja olla kallista.

Tuli tuo talvikin ihan puun takaa ja perjantaina vielä liukastelin kesärenkailla työmatkat. Ristinmerkkiä raapustelin rintaan kun kotio pääsin, hyvä etten maata suudellut jalkojeni alla. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin kun kävin siskon luota lapset hakemassa ja kohtasin alamäessä uudenkarhean Audin kanssa. Mun Freddyn töppöset ei pitäneet yhtään, tiellä ei ollut hiekanmuruakaan ja maa ihan jäässä. Hiljakseen valuin mäkeä alas Audin kaistalla ja odotin ihmettä tapahtuvaksi. Jotenkin sain ennen "kohtaamista" korjattua Freddyn omalle puolelle ajoväylää ja siihen se töppäsi. Audi hurahti ohitse, tuskin olis kärpänen mahtunut kahden ajokin väliin! Tsiisus kun mää peljästyin! Mutta hengissä selvittiin, eikä autossakaan ollut naarmuakaan. Isäntä sen sijaan oli kolhinut oman autonsa K-kaupan parkkipaikalla väistäessään vastaantulevaa autoa, osuen toisen auton vetokoukkuun. Totesin mielessäni, että luojan kiitos se en ollut minä, joka paraatiautolla kävi kauppareissulla. Nyt asiasta vain vitsailtiin kepeästi, luulen että mun tapauksessa sävy olis ollut hieman totisempi :D Autoista puheenollen, mies lottosi eilen (tapahtuu todella harvoin) ja vitsailtiin, että jos voitto tulis, hän ostais mulle sen himoamani Mini Cooperin, heti! Se on siis auto, ihana sellainen. Näytti kaveri äsken lähteneen vaihtamaan mun Freddy Fiestaan talvirenkaita, joten tais voitto ja Mini mennä sivu suun!

Kuva komootista olohuoneessa, kännykän kuvan valo sinertää.

Ristiäiskakku pikku-prinssille

Sain kunnian tehdä ristiäiskakun entiselle työkaverille hänen tyttärenpoikansa ristiäisiin. Tilasin sieltä Bake & Party-liikkeestä tuon vauva-muotin ja pääsin sitä sitten kokeilemaan. Sokerimassasta en saanut onnistumaan koristetta, se tarttui kiinni muottiin. Marsipaanista sain synnytettyä täydellisen vauvan. Värjäsin marsipaania hieman elintarvikevärillä ja hipsuttelin pronssijauhetta ihopoimuihin ja maalasin sillä vauvan hiukset. Siskolleni tuli vauvakuume, kun hän näki vauvakoristeen :D) Ehkä pääsen tekemään vielä ristiäiskakkua lähipiirille, who knows? Kakun välissä oli mangoa-vaniljamoussea. Kukkakoristeet tein sokerimassasta.

Äidinkieli. Ihana ja kaunis sana. "Äiti" vielä kauniimpi.  Äidinkieliähän on monia ja omani on samalla kaunis mutta myös kummallinen. Äidinkielemme kielioppiin kuuluvat possessiivisuffiksit, diftongit ja akkusatiivit kuullostavat yhtä selkeiltä kuin ihanasta lasten tarinasta Maija Poppanen lainattu fraasi supercalifragilisticexpialidocious. Selkeetä? Juu on! Lasteni äidinkielen opiskelu on muuttunut omista kouluajoistani jonkin verran. Lukemaan ja kirjoittamaankin opitaan hieman eri tyylillä nykyään. En osannut edes neuvoa lapsiani oikein kirjoituksessa saatikka lukemisen alkeissa. Molemmat ovat luku- ja kirjoitustaitoisia, joten uusi menetelmä toimii. Äidinkieli kuului aina omiin suosikkiaineisiini kouluaikoinani. Olin ahkera kirjastonkävijä. Saatoin lukea monia kymmeniä kirjoja loman aikana. Anni Polvat ja Montgomeryn Anna-kirjat tuli luettua moneen kertaan. Kirjoitin puuduttavan pitkiä ja ainakin omasta mielestäni hyytävän jännittäviä aineita. Opettaja luki usein niitä muille ääneen, eli kai ne sitten oli myös hyviä. Meillä oli tyttöjen kanssa välillä oikein kisaa siitä kuka kirjoittaa paremmat jutut. Niitä oli mukava kuunnella ja tunnin jälkeen paineltiin koulun kirjastosta hakemaan lisää proosaa. Erityisen lämmöllä muistelen ylä-asteen äidinkielen opettajaani. Hän oli ylväs nainen nimeltään Helvi Kontra. Aurinkoakin tarkempi ja kurinpidoltaan kunnioitusta herättävä. Hänen ansiostaan rakastan äidinkieltäni, myös oppiaineena. Lukion äidinkielen arvosana Magna cum laude approbatur jäi kyllä ikävästi kaivelemaan kun prelimiääristä singahti Laudatur. Ja olen siis kirjoittanut ylioppilaaksi aikaa ennen näitä Eximioita vuonna nakki ja makkara :D Kiitos lopullisesta hyvästä arvosanasta kuuluu arvon lady Helvi Kontralle ja hänen sinnikkäälle työlle istuttaessaan suomen kielen siemeniä murrosikäisten aivosopukoihin.

Tätä blogia kirjoittaessani mietin, miltä teksti näyttäisi Helvin tarkastuksen jälkeen. Punakynää tuskin olisi säästelty. Pidän kirjoittamisesta ja pyrin näitä tekstejä ja ajatuksiani kirjoittaessani huolelliseen kielioppiin, siinä täydellisesti onnistumatta mutta yritän kuitenkin säilyttää jonkinasteisen lapsen innon. En turhaan jännitä vaan annan tekstin tulla. Moni saattaa ajatella että niinpä, eipä ole juurikaan suodateltu mutta siitäkin huolimatta uhmaan kieliopin karikoita ja kirjoitan. Suomen kieli on kaunista kuultavaa ja olkaamme siitä ylpeitä. Koettakaa kestää näitä minun kieliopillisia kömmähdyksiä ja pistäytykää kurkistamassa blogiani aina silloin tällöin ja olisi ihanaa, jos jättäisitte minulle kommenttia käynnistänne. Jospa joku siellä olisi myös istunut Helvin oppitunnilla...?!

Angry Birds possu-kakku

Tämä viikonloppu olikin yhtä kakku-juhlaa, synttäri- ja ristiäiskakkuja tuli väännettyä. Tämä kakku meni pikku-Jamin lauantaisille Angry Birds-teemaisille synttäreille. Kakku oli (puhutaan nyt menneessä aikamuodossa, koska kakku on todistettavasti jo syöty :D) laktoositon ja gluteeniton ja välissä oli vanilja-mango mousse. Päällisen tein marsipaanista. Toivottavasti Jamin synttärit oli tosi kivat ja kakku maistui makoisalle. Onnea vielä Jamille!

Huhheijaa, kyl on ollut kaikenlaista taas liikkeellä. Kiirettä pukkaa mutta ihan hyvällä tavalla. Ei ole paljon tarvinnut Nukku-Mattia iltaisin odotella, sen verran väsy on rva ollut kaikesta puuhastelusta. Olohuoneen ja keittiön kalusteiden uudelleen värjäys alkoi ja jäi jumiin leipomusten alle ja kalusteet saavat uudeen hienon pinnan noin vuonna nakki ja makkara. Projekteja on nyt niin monta yhtäaikaa käynnissä, että nyt mun turnajaiskestävyyttä koetellaan! Kyllä se siitä kun vähän potkii.

Kävin äsken ystävän kanssa pitkällä kävelylenkillä metsässä ja paranneltiin maailmaa jutustelemalla ja kuulumisia vaihtamalla. Pitkästä aikaa keli oli täydellisen kohdallaan ja ihminen oikein hinkui ulos. Automatkalla kaverin tykö satoi vähän vettä ja ajattelin, että lenkkeily taitaa jäädä haaveeksi mutta keli parani yllättäen. Rensselit päälle ja menoksi. Metsässä aurinko pilkisteli puiden välistä ja lämmitti poskia. Kostea sammal tuoksui suorastaan huumaavalta ja ilma oli täynnä happea. Loistava mäkinen maasto antoi mahdollisuuden kerrassaan mahtavalle luomu-intervalliharjoitukselle ja sydän jyskytti rinnassa rytmikkäästi. Keuhkoissa kirveli liikunnan riemu ja hengityskin höyrysi mukavasti. Ihana ilma ja hyvä seura teki tehtävänsä, taas jaksaa paahtaa. Metsä ja polun pohja oli kaikesta syksyn sateesta pehmeä ja ainoastaan kerran jäin mutaan jumiin. Upposin mutavelliin nilkkoja myöden mutta ei se tahtia haitannut. Sammaleisiin pyyhittiin tossuista suurimmat mutakökkäreet ja matka sai jatkua. Bongasin matkalla niitä siskoni himoamia sieniä, lampaankääpiä. Täytynee soittaa hänelle ja antaa vinkki-vitonen.

Eilisillasta vielä sen verran kerron, että perheen isompi mies lähti soittokeikalle paikalliselle autoharrastekerholle ja pienempi mies lähti kaverille yökylään. Meillä oli siis tiedossa tyttären kanssa tyttöjen ilta, joka sisälsi mättöruokaa meksikolaisittain ja runsain määrin irtokarkkeja ja illan leffana tietysti Johnny Deppiä. Noin puoli tuntia leffan alusta olin sohvalla täydessä unessa!! Mie oon NIIN eläkkeellä.

Asiasta viidenteen, käykääpäs tutustumassa seuraavaan sivustoon: HelmiDeli . Sieltä löytyy ihania helmiä ja kauniita kiviä ja tarvikkeita harrastajille ja tilauksesta saa vaikkapa upeita avainkaulanauhoja. Tilasin itselleni uusiin työvaatteisiin mätsäävän avainkaulanauhan, alla kuvassa. Aivan ihana, eikö?!
Nyt ei muuta, täytyy lähteä vielä maalaamaan...nähdään ja kuullaan taasen, se on Moks!

Haisuli ja Mörkö kakku

Rakkaan ystävän lapsien yhteissynttäreille sain kunnian tehdä tämmöisen Muumi aiheisen kakun. Hahmot valikoituivat lasten omien toiveiden mukaan ja kakku oli täysin suklainen. Olikohan peräti 15 munaa kääretorttupohjissa yhteensä, siitä riitti kyllä isommallekin porukalle. Lapset olivat kakun kuviin tyytyväisiä ja kakku oli maistunut synttärivieraille.

Lokakuu on alkanut ja uudet työt ja kujeet. Ensimmäinen viikko meni hujauksessa. Pää on aivan pyörällä mutta kuitenkin hyvällä tavalla. On hyvä pitkästä aikaa todeta, ettei tiedä mistään yhtään mitään. Haasteellisinta on olla sen oman mukavuusalueen ulkopuolella ja pakottaa itsensä opiskelemaan, kuuntelemaan, muistamaan ja oppimaan uutta. Se vaatii nöyryyttä ja itsekuria ja kasvattaa luonnetta. Ei saa olla hullunrohkea, vaan täytyy osata pyytää apua kun sitä tarvitsee. Kommunikointi on erittäin tärkeässä roolissa ja täytyy olla avoin ja rehellinen, rehellinen myös itselleen. Pienin askelin kohti suurta päämäärää mennään. Hyvillä mielin totesin perjantaina, että minä selvisin tästä viikosta. Kiitos kuuluu erittäin kärsivälliselle kolleegalle, joka jaksaa rauhallisesti opettaa ja ohjata! Yritän vastata haasteeseen olemalla mallikelpoinen oppilas. Pienikin onnistuminen tuottaa suurta mielihyvää ja auttaa jaksamaan. Työpaikan vaihdos ja päätös lähtemisestä edellisestä paikasta, tuntuu tämän viikon jälkeen enemmän kuin oikealta.

- Carpe Diem -

Tilasin muuten  Bake and Party  liikkeestä kaikenlaista kivaa viime viikolla, voin suositella. Hinnat ihan ok, nopea toimitus. Olen kerran käynytkin siellä, pieni liike mutta paljon ihanaa tavaraa, hyvä palvelu. Laitan kuvia tulemaan kunhan saan tehtyä tulosta näillä uusilla vehkeillä. Nyt lihasopan keittoon. Mukavaa viikkoa ystävät!