Key Lime Pie

This is absolutely fantastic, if you love lime!!! Todella hyvää, jos pidät sitruunaisen raikkaista leivonnaisista kuten minä!

Key Lime Pie:
Pohja:
200 g Digestive keksejä
100-125 g sulatettua margariinia

Täyte:
5 kananmunan keltuaista
1 prk kondensoitua maitoa
1 dl puristettua limen (sitruunan) mehua
1 limen/sitruunan raastettu kuori

Koristeluun:
1-2 limettiä viipaloituna
limen kuorta raastettuna

Kuumenna uuni 175 asteiseksi. Hienonna keksit muruiksi ja sulata margariini ja sekoita margariini keksin muruihin. Painele seos voideltuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Paista pohjaa uunin keskitasolla kymmenen minuuttia.

Sekoita munankeltuaiset kulhossa, lisää sekaan kondensoitu maito ja limetin/sitruunan mehu ja raastettu kuori. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada seos vuokaan pohjataikinan päälle. Paista piirakkaa uunissa vielä vartin verran. Jäähdytä.

Anna seisoa jääkaapissa hetki. Koristele hyytynyt piirakka limeviipaleilla ja raastetulla limen kuorella.

Kummalliset asiat osa 2

Olin opiskeluaikoinani kesäduunissa Santorinin saarella kuukauden ajan. Työskentelin ravintolassa, tiskailin, blokkasin, tarjoilin ja valmistin aamupalaa. Päivävuorossa tarjoiltiin lounasta ja päivällistä ja iltasella paikka muokkautui iltaravinteliksi illallisineen ja juomineen. Ravintolassa kävi asiakkaina paljon saarella matkanneita amerikkalaisia ja kanadalaisia. Ravintola sijaitsi pääkaupungissa Firassa ja sitä pyöritti kreikkalais-suomalainen perhe. Lähdin sinne extempore-tyyppisesti kaverin houkuttelemana. Hän tunsi ravintolan omistajan suomalaisen vaimon, soitti hänelle ja naps- siitä se pallo lähti pyörimään. Ja kohta olin koneessa, matkalla kohti Santorinia. Asuimme muiden ravintolan työntekijöiden kanssa yhteisasumuksessa pienessä ja vaatimattomassa talossa Firassa. Talosta oli kyllä hulppeat näköalat merelle, talo sijaitsi nimittäin Firan korkeimmalla kohdalla, eli laguunin reunalla ja maisemat voittivat asumuksen ankeuden ja vaatimattomuuden. Esimerkkinä ankeudesta kerrottakoon, että asunnon ovia ei saanut lukittua lainkaan ja muutaman yön valvoin pelosta kankeana. Tosin talo oli niin täynnä elämää, ettei kukaan luvaton sinne uskaltautunut tai niin ainakin itselleni uskottelin. Työntekijät olivat Norjasta, Ruotsista ja Kreikasta ja minä Suomesta. Pohjoismaalaisia siitä syystä, että omistajan suomalaisella vaimolla oli paikallistuntemuksena vahva tieto-taito siitä, että tunnollisimmat työntekijät tulivat näistä maista.

Me viihdytimme itseämme saarella seuraavasti. Jos olit iltavuorossa, aamusta heti rannalle ja illaksi duuniin. Iltavuoron jälkeen painelimme yökerhoon ja sama ohjelma toistui seuraavana päivänä. Jos olit aamiaisvuorossa, ehdit mainiosti iltasella ulkoilma-leffaan. Firasta matkattiin bussilla Kamariin päin muutama kilometri ja siinä matkan varrella oli ulkoilma-leffateatteri, jossa illalla esitettiin elokuvia auringon laskun jälkeen. Muistan nähneeni siellä ainakin American Graffitin, Greaset yms. purkkakulttuurileffoja. Leffateatteri ei ollut drive-in vaan ulkona sijaitseva elokuvateatteri. Toki mukaan kuului popparit ja Cokikset Drive-in tyyliin mutta istuimme penkeillä ulkona ja nautimme leffasta lempeässä Santorinin yössä. Oli se vaan aikas hienoa ja sieltä kaahasimme yöuinnille Red beachille skoottereilla. Kovasti jäin kaipamaan niitä ystäviä siltä ajalta, vaihdoimme osoitteet mutta ne ovat kadonneet elon matkoilla teille tietymättömille. Ruotsalainen Jeanette oli mun soul-mate ja lohdutti minua kun koti-ikävä  iski. Jeanetella oli hirmuinen ikävä poika-ystäväänsä ja me sitten lohdutimme toinen toisiamme. Ja pidimme hauskaa. Oli se mukava kesä se. Santorini on jumalaisen kaunis saari, erityisesti Oia ja sen boheemi ilmapiiri. Suosittelen lämpimästi Santorinilla lomailua ja varsinkin sen läheisyydessä oleviin saariin tutustumista reppu-matkaillen. Todetaas taas, että kaikenlaista sitä on tullut puuhailtua ja mitään en kadu!