Juustoinen lohipiirakka

Pohja:

200 g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
2 dl kauraisia sämpyläjauhoja
1 tl leivinjauhetta
250g maitorahkaa

Pohjan päälle:

200 g valkosipuli-tuorejuustoa
150g emmental-juustoraastetta
50 g parmesan-juustoa
1 prk (70g) tomaattipyrettä

Täyte:

250g lämminsavu- tai kylmäsavulohta
½ prk aurajuustoa
100 g fetajuustoa
1 punasipuli
1 tilliruukku saksittuna
sitruunan mehua piirakan päälle

Valmista pohja sekoittamalla hieman pehmeä margariini keskenään sekoitettuihin jauhoihin, lisää maitorahka ja vaivaa taikina tasaiseksi. Painele taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle.
Sekoita tuorejuusto, juustoraaste, parmesan-juusto ja tomaattipyre tasaiseksi tahnaksi ja levitä se pohjan päälle.
Ripota piirakan päälle savulohi, murustettu aurajuusto, paloiteltu feta ja sipuli ohuina renkaina. Saksi päälle vielä tilliä ja pirskota sitruunanmehua päälle.
Paista piirakkaa uunin alatasolla 200 asteisessa uunissa n. 25-30 minuuttia.

Tapaus lainakoira

Meillä on tänä viikonloppuna ollut ystäväni pieni Jackrusselinterrieri hoidossa. Tätä pientä karvakorvaa odotettiin innokkaana jo monta viikkoa ja vihdoin tuli perjantai ja se odotettu koiranhoito-viikonloppu. Suomen Jackrusselinterrierit ry:n sivulla rotumääritelmäksi kerrotaan seuraavaa: eloisa, valpas ja toimelias terrieri, jolla on tarkkaavainen ja älykäs ilme. Rohkea ja peloton, ystävällinen mutta tyynen itsevarma. I totally agree!

Koko meidän perhe on aivan haltioissaan tästä pienestä karvaisesta ystävästä. Lenkille lähtijöistä ei ole ollut tänä viikonloppuna pulaa. Vanhempi Y-kromosomin omaava taisi eilenillalla mainita jo jotain ihan oman koiran hankkimisesta. Hieman täytyi puuttua keskusteluun ja pikkasen toppuutella kaveria ja muistuttaa häntä siitä, että kunnes jompikumpi meidän perheen Y-kromosomin edustajista ulkoiluttaa lainakoiraa ensin molempina hoitoaamuina tuulessa ja tuiskussa, niin mietitään sitten asiaa uudestaan. Tytär on hoitanut aamupissatukset tämän viikonlopun osalta ihan oma-aloitteisesti ja mielellään.

Tämä pieni karvainen ihme on sorttia "läheisriippuvainen" ja uikuttaa wc:n oven takana ikäväänsä. Olemme pyrkineet antamaan riittävästi lämpöä, läheisyyttä ja sylihoitoa pikku-ystävälle.

Ikävähän siinä iskee kun karvakuonon mami hakee ystävämme kotiin iltasella mutta toisaalta tytär on jo sanonut, että ihan hyvä ettei minulla ole omaa koiraa kun olen tästäkin laina-ystävästä koko ajan NIIN huolissani! Ja saadaanhan me aina välillä tätä pientä ystävää hoitaa, jos sen mamilla on menoja. Pieni suloinen ystävä opettaa lapsille tietynlaista vastuuta ja velvoitteita. Myös se valtava hellyyden määrä, jonka pikku-ystävä osakseen saa on  valloittavaa katsottavaa. Sovitaan jo seuraava viikonloppu valmiiksi  ja pannaan kalenteriin ylös, niin ei ehdi tulla liian kova ikävä.

Pakko laittaa vielä kuva minun äitini kutomista yyber-cooleista lapasista. Poikani mainitsi ennen joulua mummolle, että luokkakaverin mummo oli tehnyt hienot DC-lapaset Miksulle. Mummo innostui asiasta ja ryhtyi heti suunnittelemaan merkki-tumpuloita. Hommahan lähti ns.lapasesta ;D Mummo teki useammat versiot lapasista, ennenkuin tulos miellytti neulovaa taiteilijaa. Mutta hienot niistä tuli! Ja miten onnellinen oli pieni poika lapaset nähdessään!!! Poikani sanoi, että mul on ihan paras mummo! Ja meidän mummo on nyt virallisesti Räppi-Mummo! Yo!