lauantai 24. maaliskuuta 2012

Arkivehnänen


Tapaus pullataikina!!!!!!
En ole vielä tähän ikään päässyt sisään hiivalla nostatettavien taikinoiden sielunmaailmaan, enkä varmaan ikänä pääse. Mielestäni taikinan vaivaaminen on vaivalloista ja en ymmärrä miten esimerkiksi pullasta saa maukasta, pehmeää ja kuohkeaa. Itse onnistun aina saamaan taikinasta venyvää ja sitkeää ja pullat ovat mauttomia kumipalleroita. Lapset silti kiljuvat harva se päivä: "Äiti leivo taas pullaa?" Noh, eräänä kauniina perjantai päivänä lomani aikana päätin taas rohkeasti upottaa kätöseni pullataikinaan ja suoda lapsille koulun jälkeen iloisen yllärin. Siinä kävi kuitenkin niin, että taikina ei noussut vaikka kuinka vatvoin ja vaivasin sitä (jännityksestä ja kauhusta kirvonneet) hikikarpalot otsalla. Heitin taikinan kirosanojen saattelemana roskapussin täytteeksi ja jälleen kerran päätin, etten IKÄNÄ enää....

Tuli seuraava viikko ja kaivoin tädiltäni vuonna 1988 saamani Otavan Kotiruoka-keittokirjan esiin. Kirja on painettu vuonna 1986, kuvamateriaali on ajanhengessä kasaria, niin kasaria. Kirjassa on hyvin perus-Pertti meininki, ruoka- ja leivontaohjeet ovat arkisia ja yksinkertaisia. Jopa ne juhlaleivonnaiset näyttävät nykypäivän ihmisistä kaikkien netistä löytyvien hienojen leivontablogien (en todellakaan puhu nyt omasta blogistani :D) jälkeen arkisilta. Ajattelin siis, että kokeillaan vielä tällä kirjasta löytyvällä old-school tyylin ohjeella sitä  pullataikinan tekoa. Kirjan sivulta 25 löytyy oheinen ohje; Arkivehnänen. Seuraavaksi tunnustus: olen aikaisemmin käyttänyt vain kuiva-hiivaa pullataikinan tekoon, hiiva ku hiiva! Nyt päätin noudattaa kirjan ohjetta sanatarkasti ja rynnistin lähipuotiin ostamaan sitä oikeaa hiivaa ja samalla ostin myös kardemummaa. Pro-meininki päälle siis ;D

Noudatin ohjetta taiten ja tarkasti. Vatkasin ja vaivasin hellin kätösin. Jännityksellä odotin, nouseeko taikina vai voittaako hiivataikina 6-0 tämänkin matsin ja jättäytyy venyväksi purkkalätäköksi taikinakulhon pohjalle...vaan Heureka! Odotus palkittiin ja taikina paisui kauniiksi ja ihanan tuoksuvaksi palloksi, josta sain leivottua lasten niin kauan odottamia makoisia pullia.

Voisko tarinan opetus olla vaikka että hiivalla on väliä!

Ohjetta muunsin sen verran, että en käyttänyt munia ja maito oli kauramaitoa. Margariini oli myös maidotonta. Osan pullista voitelin munalla ja osan voitelin kauramaidolla siitä syystä, että poikani on allerginen maitoproteiinille ja kananmunalle.


Arkivehnänen:

½ l maitoa
50g hiivaa
1-2 munaa
2 dl sokeria
2 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 kg vehnäjauhoja
150g voita tai margariinia

Haaleaan maitoon murennetaan hiiva. Muna ja mausteet lisätään. Jauhot sekoitetaan joukkoon ja taikinaa alustetaan kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Rasva lisätään. Taikina leivotaan pulliksi. Kun ne ovat kohonneet, ne voidellaan vatkatulla munalla, raesokeria sirotellaan päälle ja pullat paistetaan keskinkertaisessa uuninlämmössä (225 astetta).

Ohje on kopioitu suoraan kirjasta Kotiruoka vuodelta 1986. (Otava)

Arkipulla, hyvä pulla ;D

2 kommenttia:

  1. Peruspullaa pro -meiningillä :) me gusta! Ja veikkaan et hiivalla on väliä. Muutaman kerran olen arkipullaa vääntänyt ja oikeaa hiivaa käytin. Hyvää tuli. Tosin kerran kävi niin, et rasva unohtu taikinasta heh silloin tuli kivipullia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, näin se menee, rasvaa pittää olla!!

      Poista