Voi että, nää on niitä hienoimpia hetkiä paakarin elämässä. Menin eräänä päivänä käymään ystäväni luona, olimme lähdössä syömään yhdessä kun hänen Santtu-poikansa ehytti minut jo heti ovella ja hihkaisi innoissaan että; "Mie haluun sit sellaisen pääkallo-kakun synttäreille!" Varsin selkeäsanainen ja määrätietoinen kaveri, hänestä kuullaan vielä. Myöhemmin näin Santtua uudelleen ja hän lisäsi, että olis kiva jos sillä pääkallolla olis semmoinen huivi päässä ja sit siinä kakussa olis vielä ne miekat!! Hih ja Huh! Noh, niitä miekkoja en valitettavasti saanut mahtumaan tuohon kuvaan mutta muuten yritin tavoitella Santun toivomaa tunnelmaa. Musta päällinen on Käck-patukoista kerman kanssa sulatettua lakritsi-"kinuskia". Väliin ehdotin sitruunakiisseliä ja vaniljavaahtoa ja tämä lakritsan ja sitruunan yhdistelmä toimi kuulemma ihan hitoksee hyvin! Synttärisankari tuli henkilökohtaisesti hakemaan kakkua ja oli ylen tyytyväisen oloinen vaikkei miekkoja kakun päällä ollutkaan. Ja, mikä tämän kakun tekemisessä oli taas ihan parasta, musta tuli NIIN Santtu-fani!!! Aivan järkyttävän siisti tyyppi ja söpö kuin mikä (sana, jota ei saa kovist hemmoist käyttää) mutta kun Santtu nyt vaan on hurmaava heppu!! Näitä tyyppejä varten tätä tekee...Onnea vielä Santulle!
Loma vol 1
No niin. Kesälomalla kuuluukin olla hellettä ja koska kesäkuu oli sellainen kuin oli, tämä helle ja lämpö on ollut ihanaa ja todella tervetullutta nannaa meille suomalaisille. Meidän loma on tähän asti ollut mukava ja tapahtumarikas. Kaikenlaista hässäkkää on ollut ja se kuuluu tämän perheen elämään kuten voi kuuluu leivälle. Ensin paineltiin Helsinkiin nauttimaan ison kirkon tunnelmasta kolmeksi päiväksi. Hommahan lähti liikkeelle niin, että rva varasi hotellin puhelimitse lauantaina. Sunnuntaina vielä soitin ja varmistin varauksen ja kysyin vielä isännän toiveesta, että löytyykö hotellilta parkkia (muusta viis...) ja varaus oli vielä tällöin ok. Saavuimme maanantaina hotellille, josta ei sitten löytynyt mitään varausta!!!?? Minun mies: " Lähen tupakille, hoida sie toi puhuminen." Juup toki, minäpä hoidan: meille hienomman ja kalliimman huoneen!!! Onneksi vastassamme oli hotellin hra asiakaspalvelupäällikkö, hmm, ei ehkä kaikkein heteroin kaveri mutta äärimmäisen ystävällinen ja avulias veikko. Hän hoiti homman tyylillä ja vastaili hyvinkin ystävälliseen sävyyn minun hieman yliteatraalisiin vaateisiini. Mutta summa summarum, saimme hieman paremman huoneen samaan hintaan, jossa toi Villeroy & Boch oli käynyt sisustamassa meidän kylppärin ja partsilta avautui merinäköala, ei huano!!!!
Maanantai-iltana miehen siskon perhe haki meidät veneellä hotellilta Suomenlinnaan picnikille ja uimaan.
Helsinki on kaunis!! On se! Aamuisin kävelimme Hietsun kirppikselle rommailemaan. Tehtiin hyviä ostoksia, Emmi osti farkut eurolla, minä Nanson mekon kuudella, korun mekkoon kahdella ja paidan kahdella eurolla. Päivällä käveltiin Helsingin keskustassa, käytiin ostoksilla ja Espalla jädellä. Illan tullen käveltiin Eiran rantaan biitsille uimaan ja picnik-eväistä nauttimaan. Sen jälkeen käytiin kaupungilla syömässä pitkän kaavan mukaan ja nautiskeltiin kauniin päivän vielä kauniimmasta illasta pääkaupungin sykkeessä.
Aina näitä ruoka-kuvia mutta hyvä ruoka,parempi mieli!
Helsingin reissu kuuluu kesään. Paluumatkalla poikettiin vielä Kinuskillassa lounaalla, ihan must. Kinuskillahan löytyy Kellokoskelta, ihana paikka, suosittelen!
 |
| Jogurtti mustikka juustokakku |
 |
| Kellokosken kirkon kaunis päätyovi |
Mökillä sattui semmanen kiva keissi, että ekana iltana lapset halusivat pystyttää teltan pihalle ja nukkua siinä. Me miehen kanssa pohdittiin iltasella nukkumajärjestystä ja päädyttiin siihen, ettei kannata mökissä levitellä sohvaa vaan minä nukun mökissä ja mies aitassa. Aitan patjoja oli roudattu telttaan, joten sielläkin mahtui nukkumaan vain yksi. Yöllä heräsin hirrweään hikeen ja rakkokin ilmoitti täyttymyksestään (herkkähipiäisiltä pyydän anteeksi kielikuvaa) ja painelin pihalle haukkomaan raikkaampaa ilmaa. Tajusin samalla kun astuin ulos kuinka ovi "lompsahti lukkoon" takanani! Olin tietenkin laittanut oven lukkoasentoon, koska olin mökissä yksin mutta unen pöppörössä en sitä muistanut. Siinä minä nyt nuhjuisena pikkarisillani ja pienessä paidassa seistä tönötin rappusilla, yhtään ei hiki kuivunut kainaloissa, ehkä paremminkin päin vastoin. Minä sitten herätin miehen aitasta, hän tokaisi vain, että mene nukkumaan. Katotaan aamulla. Ai mihin? Aittaan en mahtunut, joten pakko oli työntää ahteria telttaan. Lapset olivat hereillä ja kauhia mähinähän siitä alkoi kun mamma änkee hikisenä telttaan. Uni ei tullut! Mietin tosiaan hikikarpalot ohimoilla, että onko minun soitettava aamulla vaarille ja pyydettävä hänet paikalle avaamaan ovi, vara-avaintahan ei ole sen piilopaikassa ollut enää vuosiin. Noloa!!! Todella noloa!
Noin kello 06.00 heräsin ylös johonkin vinkeään ääneen ja pomppasin pystyyn, juu helppo homma, teltassa. Mieshän se siellä, murtopuuhissa! Hänkin sanoi, ettei saanut nukuttua kun oviasia vaivasi mieltä. Hän sanoi muistaneensa, että vaarikin on kerran murtautunut sisään samaisesta paikasta ja niin me siinä aamun varhaisina tunteina murtauduttiin mökkiin. Sisälle päästiin suhteellisen vähäisin äänin ja mitään rikkomatta. Sitten keitettiin onnistuneiden murtopuuhien päätteeksi kunnon pannukahvit! Siinä kahvikupin äärellä pohdittiin, että pääskytkin nukkuivat pidempään kuin me lomalaiset ja että, tuleekohan vallesmanni paikalle? Kuuliko kukaan? Ja mitä epäilivät kuulleensa? Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei tullut poliisi, eikä tarvinnut soittaa nolona vaarille!
Kävin mustikassakin. Ilmahan oli helteinen ja mulla oli päällä mökiltä nyysityt päntsyt ja joku verkkatakki vuodelta nakki ja makkara, mummon paplarihuivi kietaistuna pään ympärille ja kumpparit numeroa nelkööt seittemän. Metsässä ilma oli sakeana hyttysistä ja hevosen kokoisista paarmoista. Kävelin ja keräsin mustikoita minkä muulta huiskinnalta ehdin. Mustikoita alkoi kolmen litran ämpärin pohjalla olla sen verran, että pohja peittyi, kun törmäsin semmaiseen iltettävään ansaan. Tiedättehän sellaisen ellottavan ötökän, joka asuu varmaan linnunpöntössä tämän ansanarun paksuudesta päätellen. "Naru" oli viritetty kahden puun väliin ja voin vaan kuvitella sen ötökän koon joka tämän narun oli punonut. Hyvä, ettei kaula katkennut. JAK, I hate spiders!!!! Samalla kun törmäsin NARUUN, joku hiilasi selkääni pitkin....ihan varmaan SE!!!??? Arvatkaa miten nopeasti vaatekerta lensi pitkin tanteretta ja minä huusin ja kiljuin kuin hervoton hyeena! Kumman kevyin askelin juoksin ympyrää nelkööt seittemän numeroisilla kumppareilla mäen harjalla alusvaatteisillani paniikin vallassa. Kun ahdistuskohtaus oli vihdoin mennyt ohi, tajusin että SE oli varmaan hikipisara ja SITÄ ei näkynyt missään. Vaatteet ravistelin ja tarkistin moneen kertaan, koska Araknofobia niin vaatii. Mustikan keruu loppu siähen! Kele, ostan vaikka torilta tai olen ilman. Ei tartte minuu vaanii siel mettäs, pidä tukkis senkin ötökkä!
Melko kammottavan mustikka-retken päätteeksi pyysin mieheltä, että lähdetään veneilemään. Mökillä on soutuvene ja vaarin kolme heppanen peräprutku mutta sillä on aina päästy, mihin on haluttu. Lähdettiin veneilemään. Pojat uisteli ja tytöt otti arskaa. Tytöille tuli tietenkin kuuma ja halusivat uimaan ja heti. Järven toisella puolella oltiin jo siinä vaiheessa ja pojat löysivätkin kivan niemen, jonka ranta oli samettista hiekkaa. Uitiin ja polskittiin kun taivaalle alkoi kertyä hieman epäilyttävän tummaa pilviryhelmää. Päätettiin lähteä takaisin mökille, ennenkuin ukkosrintama tulisi päälle. Järvellä alkoi jo tuulla sen makuisesti, että keli muuttuisi kohta, vaahtopäiset aallot löivät jo veneeseen kun....peräprutku alkoi yskiä epäilyttävästi! Tämähän tästä vielä puuttuikin! Moottori sammui, mies sai sen käyntiin kunnes se sammui uudestaan. Matkaa oli tosiaan jonnii verran, järvi on kokoa iso ja soutamalla oltaisiin mökillä varmaan huomen aamulla. Siltä se ainakin tuntui sillä hetkellä. Vehje lähti käyntii yskien ja mies sai sen kulkemaan sillai tosi hiljaa, koska koneen kierroksia ei voinut nostaa, muuten prutku sammui. Että sillai! Matkaahan oli. Pelotti hirveästi matkata niissä aalloissa ja taivaanrantakaan ei tuntunut antavan meille armoa tummuessaan kaiken aikaa. Mökkiranta ei näyttänyt lähentyvän ollenkaan ja pitkään aikaan en ole odottanut sen mökin vastapäätä olevan tutun niemen kärjen näköpiiriin ilmestymistä niin paljon. Hitaasti mutta varmasti päästiin perille rantoja myöden ja rantauduttuamme alkoi hirveä ukkosen jytinä ja salamointi mökin takaa. Onneksi ehdittiin rantaan. Miehen tutkittua prutkua hän kertoi, että bensa oli vanhentunutta, koska veneellä on ajettu niin vähän viime aikoina. Se aiheutti moottorin ongelmat. No hengissä selvittiin siitäkin reissusta. Veneilin sen jälkeen vain omalla rannalla ja kumiveneessä.
Eilen käytiin Lahdessa ostoksilla ja sataman rannassa kävelemässä. tavattiin tuttujakin ja sataman puodista löysin aivan ihania retro-mekkoja muutamalla eurolla. Ihana nuori tyttö, jolla oli ollut Lahdessa Vintage-liike, myi siellä vanhoja vaatteita. Siellä myytiin myös käsitöitä yms., tosi kiva paikka. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos liikutte Lahdessa. Otettiin kyytiin yks liftarikin, nimittäin lainakoira Masi. Masi lähti maalle viilentymään kuumasta kaupunkiasunnosta.
Tänään työpaikka tarjoaa Tykkimäki-päivän, sinne tarttis jotenkin latautua lähtemään. Minä olen NIIN antihuvipuisto-ihminen! En pidä yhtään niistä rytkytys laitteista, mua NIIN huimaa mutta ipanat on ihan et jeiii! Ja päivään kuuluu myös liput Aquaparkkiin ja Jenni Vartiaisen iltakonserttiin, et jeii vaan meille. Saatiin onneksi loistoseuraa siskon perheestä, niin mukava päivä on tulossa.
Että semmoisia kuulumisia täältä lomalta nyt tähän hätään. Tälle Adams Familylle aina sattuu ja tapahtuu. Toisaalta, miehen loma loppuu tähän viikkoon, joten yhteishässäköiden todennäköisyys pienenee. Mun loma onneksi vielä jatkuu ja saan avohässäkän aikaiseksi kyllä ihan itelleenkin :)
Kunnes taas, hyvää ja aurinkoista kesää, kuullaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti