Enkelten kakku

Tämä kakku kuuluu mun ehdottomiin jouluherkkuihin. Kakun kinuski-puolukka yhdistelmä on voittamaton joulun maku. Ja idea piparisesta keikausjuustokakusta on hauska. Hyvä, helppo ja säilyvä kakku. Ohjeen olen saanut vallesmannin rouvalta, Marjolle kiitos ihanasta jouluherkusta <3

Enkelten kakku:

Pohja:
2 pkt (a`165 g) kaurakeksejä
140 g voisulaa

Täyte:
4-5 liivatelehteä
1 rkl sitruunanmehua
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 ½ dl sakeaa kinuskikastiketta (Pirkka)
1 rkl vaniljasokeria
2½ dl Flora Vispyä
3 dl puolukoita tai karpaloita

Koristeluun:
½ dl sakeaa kinuskikastiketta
n. 2 dl jäisiä puolukoita tai karpaloita

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kuvan kakkuun laitoin viisi liivatetta.

Vuoraa haluamasi mallinen kakkuvuoka tuorekelmulla. Käytin tässä kakussa 24 cm halk.irtopohjavuokaa.

Murenna kaurakeksit tehosekoittimessa. Lisää voisula keksinmurujen sekaan. Painele keksinmuruseos kakkuvuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.

Vatkaa Flora Vispy vaahdoksi. Mausta sokerilla. Lisää sekaan tuorejuusto ja kinuskikastike.

Kuumenna sitruunanmehu kattilassa ja sekoita joukkoon hyvin puristetut liivatelehdet. Lisää liivateseos täytteen joukkoon hyvin vatkaamalla. Lisää lopuksi marjat täytteeseen.

Kaada seos vuokaan ja anna hyytyä vähintään 4 tuntia jääkaapissa tai mieluiten seuraavaan päivään. Kumoa valmis kakku tarjoiluastian päälle, irroita kelmut ja koristele.

Tässä vielä kuva joulukahvittelupöydästä ja suureksi osaksi jo tuhostusta herkusta. Kokonaiset marjat näyttävät kauniilta leikkauspinnalla, tosin tämä kuva ei anna kakulle oikeutta. Mutta hyvää se on, eikä siitä jäänyt jäljelle kuin muisto vain! Meillä lapsetkin pitävät tästä.

Joulun aikaan...

Mitenkäs teidän joulu sujui? Meillä syötiin, syötiin ja taas syötiin ja hyvin syötiinkin. Mun tekemät laatikot meni ihan viimeistä murua myöden ja kinkkuakin meni, tosin sitä jää aina, kahdeksan kiloa kun on possolla kokoa. Papan koira Niki siis kiittää. Mun makunystyrät nyrjähti tänä jouluna sellaisesta herkusta kuin Teija-siskon omatekemä saaristolaisleipä ja papan pitkään ja hartaudella kylmäsavustama lohi!! Voi pojat et mie söin! Muuta ei mun joulupöytä olis kaivannutkaan, mut söinhän mie paljon muutakin, köhöm.

Joulun valmistelut menivät tänä jouluna nappiin. Olin jouluun asti tiiviisti töissä, joten pakko valmistella asioita etukäteen. Joulukortit teimme Emmin kanssa jo lokakuussa valmiiksi odottamaan postitusta. Lahjat oli jo loka-marraskuussa kaikki hankittuna. Ja tein laatikot hyvissä ajoin pakkaseen valmiiksi. Joulupiparit paistettiin etukäteen ja piparkakkutalot valmistuivat tuomaan omaa herkullista tuoksuaan. Emmi on meillä varsinainen joulupoliisi. Asioiden on mentävä samalla tavalla joka joulu tai se ei ole joulu lainkaan. Joulukoristeet, ne vanhat ja aina samat, asetellaan joka joulu samoille paikoille. Keittiöön silitetään jouluverhot ikkunaan ja vaihdetaan lattialle puhdas punainen joulumatto. Jopa astiat ovat aina samat. Kinkkulautanen eksyi tänä vuonna piparkakkutalon alle ja siitäpä kehkeytyi melkoinen kriisinpoikanen. Muistaako kukaan nuita fantsuja kasarivuosien mustia simpukkalautasia? Kuva löytyy täältä blogistakin, tämän vuoden piparkakkutalon alta. Ihan hirveitä astioita! Mulla oli kaksi eri kokoista simpukkalautasta ja vähäks ne oli cool. Mun ekassa omassa vuokrakämpässä oli kaikki, siis ihan kaikki black and white!! Muistaakseni mun äiti teki seinävaatteenkin mustavalkoisena, koska neiti ei olis muuten sitä laittanut seinälle. Matot ja sohvat ja päiväpeitteet olivat kaikki musta-valkoisia. Eikä siinä vielä kaikki vaan kirsikkana kakussa oli semmaset ihan kauheet puhviverhot, jotka oli sävyä Peach elikkäs PERSIKKA! Mutta ne simpukkalautaset ja sellaiset mustajalkaiset viinilasit (nekin vaan piti hankkia, vaikka en juonut viiniä ollenkaan) oli sit niiko kuuminta hottia ever! Jak. Jostain syystä noi simpukkalautaset ovat jääneet mulle muistona kultaisista vai pitäisikö sanoa persikkaisista kasarivuosista. Piparkakkutalon alle siis vaihdettiin toinen lautanen ja porsas sai arvoisensa alustan!

Emmi tekee joka joulu isänsä kanssa joulukuusen hankintaretken ja tämä homma onkin ulkoistettu heille, koska heillä on silmää kauniille kuuselle. Meillä on joka vuosi ollut huikean kaunis, semmainen pörröinen ja tasaisen tuuhea Aku Ankka kuusi. Tänä jouluna kävi sitten niin, että Tapanin aamuna kuusen jouluvalot kyrvähtivät. Tiedättehän sellaiset vanhat, oikeat ja ISOT joulukuusen lamput. Ovat olleet toistakymmentä vuotta meillä ja minä olisin jo vuosia sitten halunnut pienet ja kauniit tuikkuvalot mutta ei, ne pitää olla ne samat. Minä sisäisesti hihkuen heitin vanhat valot roskiin ja ekana arkipäivänä kauppareissulla hommasin uudet pienet ja kauniit led-valot. Kipitin kotiin ja viritin ne nopeasti kuuseen ja pyysin tytärtä makutuomariksi. Näin jo kaukaa hänen ilmeestään, ettei homma miellyttänyt. Vanhat valot olivat kuulemma "kauniimman sävyiset". On jotenkin todella kaunis ja lohdullinen ajatus, että teini-ikäiselle nuorelle perinteet merkitsevät näinkin paljon. Ne varmaan siirtyvät hänen omiin jouluhinsa, tietysti pienillä tvisteillä maustettuina. 

Kävimme jouluaattona papan kanssa jo perinteeksi muodostuneella kynttiläkierroksella Hurukselan hautausmaalla ja siellä olikin menossa pienimuotoinen seurakunnan jouluhartaus. Tuokio oli kaunis jo sinällään kauniissa ympäristössään Kymijoen rannalla mutta auringon halo-valon kajastaessa pakkastaivaalla se oli vieläkin juhlallisempi. Joululaulut kaikuivat kauniisti ja mieli jäi hartaaksi joulurauhan laskeutuessa kaikkien sydämiin. Pappa tuli syömään kanssamme jouluaterian ja lapset intoilivat joulupakettien kanssa ihan samalla tavoin nyt kuin pienempinä. Kyllä joulu on juhlista kaunein ja minulle rakkain, olen joulun lapsi.

Huomenna olisi duunipäivä. Heräsin jostain kumman syystä tänään puoli seitsemän ja ajattelin ensimmäisenä, että huomenna olisi oltava sorvin ääressä tähän aikaan. Pyyhin pois nopeasti moisen epämiellyttävän mielikuvan ja jatkoin unia puoli yhdeksään. Äsken soiteltiin siskoni kanssa ja vertailtiin jouluähkyjämme. Ehdotin uudeksi vuodeksi yhteistä juhlintaa siskojeni kera, saisivat lapset paukutella porukalla niitä raketteja (ja kaikille tiedoksi, todellakin näin!) Mietittiin jo ruokalistaa, et mitäs me sitten syötäisiin...hehehee....