Vielä kerran, Mansikka-kakkua

Olipas kiva tehhä vielä kerran tähän kesän loppuun oikeen kunnon mansikka-kakku. Entinen esimieheni tilasi ja lupasi kestiä omaa työporukkaansa menneiden 60-vuotis päiviensä kunniaksi. Hain aamulla torilta mansikoita kakun päälle. Siellä oli tasan yksi myyjä, jolta vielä sai mansikkaa. Alkaa olla kyllä aika ajanut mansikoiden ohi mutta nämä oli ihan kelvollisia. Kysyin huvikseni paljollako irtoaisi kokonainen laatikko, hinnaksi sanoi 50 euroo!!!! Jessus Maaria. En olis kyllä niistä marjoista ikänäni maksanut nui paljon.

Kakun väliin laitoin mansikoista tehtyä moussea, johon tulee vaniljatuorejuustoa, kermaa ja vaniljarahkaa ja tietysti niitä mansikoita. Se on aikas namia. Päälle laitoin tuoreet mansikat ja tein hyytelösokerista kiilteen. Tähän kakkuun tein 10 munan kakkupohjan, joten riittää vähän isommallekin työporukalle. Onhan siellä niitä naisia ja vissiin jokunen mieskin. Paljon Onnea vielä 60-vuotiaalle ja kivoja synttärikahveja sinne terveysaseman tytöille ja pojille!

Ja vielä mainittakoot, että kyl tää min kamera tekee aikas jäätävää jälkeä....kuvaajasta puhumattakaan.

Synttäreitä

Min mies, elikkäs family-män, täytti maanantaina mainittavat 50-vuotta. Hänhän on tunnetusti ujon sorttinen, eikä halunnut tehdä numeroa tästä(kään) päivästä, joten juhlittiin melko maltillisesti. Mietittiin lasten kanssa lahjahommeleita ja päädyttiin paikallisen musiikkiliikkeen lahjakorttiin. Mitäs sitä nyt isolle miehelle osais ostaa, ostakoon sitten itse vaikka niitä kitarankieliä koko summalla.

Sitten me mietittiin, että josko leipasis jotakin. Olin jo kauan aikaa sitten miettinyt, että pitäisi kokeilla vihdosta viimein sitä Guinness-kakkua, jonka ohjeen olin jo kääntänyt Hummingbird-kirjasta. Niin päätettiin sitten tehdä. Selostan asiaa nyt hieman pitkästi mutta koettakaa kestää. Viime viikonloppuna oltiin Savonlinnassa viettämässä 20. serkkujen tapaamista ja mukavaa oli. Keli oli ihan älyttömän helteinen ja upea, as usual in Savonlinna. Koskas siellä nyt muuta ois ollut kuin helle ja aurinko. Ohjelmassa oli siis uimista ja sanomista ja päin vastoin. Tosin, mie keskityin uimavalvojan hommiin kun se kirurgi iski puukkoa kupeeseen perjantaina ja mulle asetettiin uima- ja saunakielto. Kyllähän se vähän kirpaisi, koska olin säästellyt tän kesän uimisia tonne Savonlinnan reissulle mutta meni se viikonloppu ilman niitäkin oikein mukavasti.

Perjantai-ilta ja kaunis auringon lasku 

Cruisailtiin kylillä serkku-pojan uudella avo-autolla, päheetä menoo... 

Savonlinnassa oli Norsu-pallon MM-kilpailut ja käytiin semmastakin katsomassa. En ollut ikänä kuullutkaan moisesta ja mietin et vois olla mun laji? Osumatarkkuus ois kohillaan...tai kuin noloo oiskaan, jos ei osuis palloon :D 

Meidän ens kesän joukkue: SOTA-NORSUT

Me & my sis <3 

Joku viranomaispäivä ja mun siedätyshoito poliisiallergiaan ;D Savolaispolliisi ol kyl hitoksee mukava miäs.

Viikonlopun ohjelma koostui suurimmaksi osaksi tästä huvituksesta by kids :)

Lauantai-illan mölkky-kisan tunnelmia

Tädin perinteinen mansikka-kakku päätti tämänkin vuotisen serkkutapaamisen

Semmosta kaikkee kuului siis viime viikonlopun ohjelmaan. Tää sitten maanantai aamuna marssi paikalliseen kauppaan ostoksille, koska viikonlopun jäljiltä jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Ostin ainekset myös siihen family-mänin kakkuun, jonka aattelin sitten ensi töikseni leipasta ja siihenhän tuli sitä Guinness-olutta, oikeen äijä-kakku aateltiin lasten kanssa. Olin kaupan kassalla jo klo 8.30 ja iloisna reippaudestani latasin siihen hihnalle kaikki ostokseni ja perääni tietenkin hivutti porukkaa jonottamaan. Ootteko muuten koskaan aatellu, että vaikka kaupassa ei ois ketään sinne mennessäs, niin kun oot aattellu mennä kassalle, on siinä välittömästi sata ihmistä muodostamassa jonoa. Ja tää on vaan suomalaisten harrastama juttu. Suomalaiset tykkää seisoa jonossa ja jonottaa. Tsiisus.

No asiaan taas, sit siihen ihan mun perääni hivutti vielä puolituttu, jonka kanssa siinä jotain sanaa vaihdettiin KUN tää kassa-neiti tokaisee hyvin napakasti: " Mä en voi myydä sulle TÄTÄ ALKOHOLIA!!!" Mie: " Siis täh?" Ja samalla paniikinomaisesti tajuan näyttäväni hieman renttuiselta niissä mun kotiverkkareissa tukka hassallaan, koska siltä mie näytän aina kotioloissa. Piste. Ja samassa tajuan....maanantai-aamu...viikonlopun jälkeen...mie...ostamassa kaljaa. Kassa: (Kovaa huutaen)" Joo, kato ku tää sääntö on ollu voimassa JO vuodesta 2007, ennen kello 9.00 ei myydä kenellekään alkoholituotteita!!!". Mie: "No ei oo tähän asti tarvinnu tähän aikaan olla ostamassa olutta!" Samalla tajuten lauseen kaksinaismerkityksen...voi jessus...ja sama jatkuu...Alan selittämään, että tarvitsin vaan Guinnessia yhteen englantilaisesta leivontakirjasta löytämääni kakkuohjeeseen. Ja taas tajuten haparoivan ja ontuvan selityksen vain pahentavan mun tilannetta. Takana olleen naistuttavan ilme olis ollut kyllä tallentamisen arvoinen, saatoin jopa kuulla hänen ajatuksensa. Voi, voi, kyllä on pahaan jamaan päässyt tuonkin rva:n elämä! Ei hele...maksoin eväät, pakkasin raivon vallassa tavarat ostoskassiin ja juoksin autoon. Puoli tuntia puuskutin kotona. Marssin takaisin samaan puotiin ja se samainen Guinness-tölkki seisoi sen saman tytön kassalla. Kysyin, et myytkö mulle nyt ton oluen?
Kaupanteko sujui mallikkaasti tällä kertaa. Mitä opimme tästä? Älä jätä alkoholituotteiden ostoa aamuun, osta iltaisin! Näytät vähemmän alkoholistilta :)

Se kakku tarttui kiinni vuokaan ja siitä jäi jäljelle kasa suklaakakun jämiä tarjoilulautaselle. Päällystin kasan tuorejuustokuorrutteella ja tarjosimme kakun family-mänille, joka kehui sen kohteliaasti maasta taivaaseen. Siitä kakusta ei ole kuvatallennetta, tosin ihan hyvää se suklaamössö oli. Guinness-kakku episodin tulen muistamaan ikuisesti.