Iisakin kirkko |
Kävimme Venäjän maalla perheen ja muutaman suomenruotsalaisen kera. Mieheni työkaveri järjesti pikku-jouluristeilyn St.Petersburgiin ja perheet pääsivät mukaan. Minun matkani ovat yleensä suuntautunet Suomesta katsottuna länteen tai etelään mutta kyllä teki ihan hyvää käydä katsastamassa tämä itänaapurin upea kaupunki.
Mieheni on puhunut koko meidän yhdessäolomme ajan, että lähdetään käymään Pietarissa ja näin kauan olen vältellyt sinne matkustamista. Hän on ollut siellä töissä muutamaan otteeseen ja kehunut paikkaa, arkkitehtuuria ja kulttuuria minulle kovasti. Meillä on kerran ollut vastavierailulla hänen venäläisiä kollegoitaan Pietarista ihan yökyläilemässä. Nämä nuoret miehet ainakin olivat oikein mukavia ja käytökseltään hienotunteisia. Jotenkin kuitenkin on aina helpompi ollut lähteä tuonne länteen, eikä Venäjä ole ensimmäisenä matkakohteena tullut mieleen. Minun työpaikallani toimii kaksi venäläistä lääkäriä ja heidän kanssa juteltuani, tunsin suorastaan kansalaisvelvoitteekseni lähteä tälle pikku-tripille. Ja reissu olikin tosi hieno, ennakkoluulot karisivat ja jäi tunne, että haluan sinne uudestaan. Olisi ihana käydä Pietarissa kesällä ja sitten mennä Mariinski-teatteriin katsomaan joku ihana baletti-näytös tyttären kanssa, eli seuraavaan kertaan!
Verikirkko |
Neva-joki |
Kahvilla käytiin tietenkin maistelemassa paikallisen konditoria-kahvila Severin herkkuja. Hintataso oli kohtuullinen ja kahvi todella hyvää ja leivokset erittäin meheviä ja herkullisia. Vitriinistä oli hankala tehdä valintaa, niin paljon oli vaihtoehtoja tarjolla. Valitsimme juustokakut, ne olivatkin ihanan "keveitä" ja herkullisia.Yllätyin siitä, etteivät ne olleetkaan niin makeita kuten olin etukäteen arvellut. Olen joskus maistanut mielestäni pahaa venäläistä suklaata, joka oli todella makeaa ja imelää. Tästä kai minulle on jäänyt mielikuva, että kaikki venäläiset herkut ovat hyvinkin äkkimakeita mutta sekin mielikuva tuli nyt korjattua. Maistoin matkalla myös hyvää venäläistä suklaata, joten muisto huonosta suklaasta kääntyi positiiviseksi. Kotiin viemisiksi olisi vielä voinut ostaa kakkuja ja leivonnaisia konditorian yhteydessä olleesta kaupasta mutta me olimme risteilyllä, joten kylmäketju olisi katkenut melko pian. Koristeelliset herkut jäivät vitriiniin.
Viikonlopusta
Perjantaina käytiin viemässä joulutervehdys äitini sisarelle eli tädilleni ja hänen miehelleen. Täti leipoo maailman parasta pullaa. Rappukäytävään astuessamme pullantuoksu oli räjäyttää tajunnan. Ei voi olla totta, perillä odotti siis juuri leivotut (tädin salainen piparitaikina-resepti :) piparitähdillä koristellut joulupullat!!! Apua!! Mitään NIIN pehmeää ja herkullista ei ole tässä maailmassa. On se kumma kun käsittääkseni samaa pullataikinaohjetta ainakin suurinpiirtein käytetään, niin miksi minun pullistani tulee semmaisia suhteellisen mauttomia kumipalleroita noiden täydellisten pehmeiden ja herkullisten pullien rinnalla. Se on se taito ja vuosien harjoittelu. Ja ne piparit, voi että miten pehmeitä ja maukkaita. Satuin kuulemaan myös äidiltäni tarinan tädistä. Samaisessa kerrostalossa oli eräällä pariskunnalla muutto käynnissä. Täti oli leiponut pullaa ja pyysi koko muuttoporukan kahville kesken hikisen muuttolaatikoiden raahaamisen. Täti oli käynyt kysymässä porukan miesväeltä, että maistuisiko kahvi? Pullat ja kahvit olivat kadonneet alta aikayksikön parempiin suihin ja muuttoporukka kiitteli kovasti tätiä ja jatkoivat hyvillä mielin ja uusin voimin muuttoaan. Aika hyvä esimerkki toisenlaisesta kerrostaloelämästä kaiken tämän itsekeskeisyyden ja piittaamattomuuden keskellä. Hyvä joulumieli on paras joulumieli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti