Vanitatum Vanitas-kakku

Siskon lauluyhtye Vanitatum Vanitas juhlii uutta levyään ja hän tilasi kakun kahvikutsuille. Uuden levyn kansikuvalla varustetun syötävän kakkukuvan hän oli tilannut muistaakseni Ullan Unelmasta ja kakun väliin tein hänen toiveestaan Hopeatoffee-Lemon Curd-täytteen. Reunoille ja päälle pursottelin kermaa, jotta kaunis kuva olisi pääosassa. Onnea upeasta suorituksesta ja kiitos kauniista ja upeasta levystä ja hienoista konsertti hetkistä!

Vanitatum Vanitaksen kotisivuille pääset tästä linkistä ja voit kuunnella makupaloja uudesta Ad Perennis-levystä.
 

Helsingin täti

Huomenna, 1. adventtisunnuntaina, lähdemme viime vuoden tapaan siskojeni kanssa Lemille laulukeikalle. Isäni sisko asuu siellä tuetussa vanhusten palveluasunnossa ja kävimme siellä viime vuonna laulamassa joululauluja. Kovasti pitivät "pikkuisesta konsertistamme" ja toivoivat sille jatkoa tälle joululle. Tunnelma palveluasuntolan oleskeluhuoneessa tai olohuoneessa, oli harras ja myös muutama muu sukulainen ja tuttava kylältä oli lähtenyt kuuntelemaan laulajaisiamme. 

Isäni perhe on siis Lemiltä kotoisin ja siksi aikuisikänsä Helsingin Tikkurilassa asunut tätimme muutti takaisin kotiseudulleen vanhuuttaan vietämään. Hänen kuntonsa on huonontunut jonkin verran ja muistinkin kanssa on ongelmia, joten palveluasumus tuntui kaikista meistä parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta hänen kannaltaan. Täti on ikänsä harrastanut musiikkia, heillä kotona laulettiin paljon ja taisi heillä olla urutkin, joilla laulantaa säestettiin. Minun vaarini eli isäni isä oli kylällä hyvin tunnettu kuoro- ja laulumies. Isäni ja tätini lapsuus- ja nuoruusvuosina käytiin aktiivisesti kirkonmenoissa ja Lemi on tunnettu siitä, että seurakunta laulaa jumalanpalveluksessa virret neliäänisesti. Lemi tunnetaan myös Lemin särästä, joka on perinneruokaa lampaasta. 

Kuva ja alla oleva teksti lainattu sivustolta; Särän tarinaa

"Lemin särä on yksi Suomen seitsemästä ihmeestä. Särä on aitoa eteläkarjalaista ruokaperinnettä tuhannen vuoden takaa. Särää on valmistettu Etelä-Karjalan alueella laajemminkin, mutta vain Lemillä perinne on säilynyt elinvoimaisena 2000-luvulle saakka. Särän aineksina on lampaanliha ja perunat."

Minun äitini on tehnyt särää myös meillä kotona. Vasta vanhemmalla iällä olen oppinut pitämään sen mausta, lapsena se oli sitä "villasukka-ruokaa", koska pitkään hauduttuna lampaan lihasta lähtee melko voimakas tuoksu. Ihan mahottoman hyvää se on. Lemi tunnetaan myös Lemin punaisista perunoistaan. Niiden maku on ainutlaatuisen herkullinen.

Takaisin tätiini. Täti asui siis Helsingissä melkolailla koko ikänsä, teki töitä sairaala-apulaisena ja oli aktiivinen musiikin suurkuluttaja. Hän lauloi kuorossa, kävi konserteissa ja tansseissa. Siihen aikaan tanssilavakulttuuri oli kukkeimmillaan ja hän kävi kovasti tantsuloissa. Kun helsingin täti tuli meille kylään, meillä tanssittiin aina ja hänelle oli tärkeää opettaa meidät lapsetkin tanssimaan valssia, humppaa, tangoa ja muita seuratansseja. Odotin aina kovasti tädin vierailuja. Hän matkusti meille yleensä junalla tai bussilla. Tungin vältämättä itseni mukaan autoon, kun isä lähti tätiä vastaan asemalle ja minusta hän näytti joltain maailmanluokan tähdeltä astuessaan junasta. Yleensä tädillä oli meille tuliaisia Elannon muovikassissa, joka jo sinällään maalaistenavalle toi eksoottisen tuulahduksen jostain pääkaupungin sykkeestä. Täti oli luonteeltaan iloinen, nauravainen ja valoisa. Kun hän astui meidän taloon, hänen railakas naurunsa täytti huoneet. Hänellä ei ollut omaa perhettä, hän kuitenkin piti meistä veljensä lapsista kovasti ja touhotti meidän kanssa kaikenlaista. Yleensä me laulettiin tai tanssittiin. Mieleenpainuvimpina muistoina minulle on jääneet ne kahdenkeskiset hetket, jolloin hän luki minulle kirjoja ääneen. Se oli jotain aivan ihanaa ja luksusta. Sain kaivautua hänen kainaloon ja kuunnella hänen rauhoittavaa ääntään kaikessa rauhassa.

Tätini oli kova matkustelemaan ja muutaman kerran hän oli töissä myös Israelissa kibbutsilla. Se oli ala-aste ikäisestä pikku-tytöstä huisin jännää ja halusin aina kuulla niistä seikkailuista kaiken. Helsingin täti oli aina hirmuisen tyylikäs, hänellä oli paljon kauniita, näyttäviä koruja, ihania meikkejä ja hajuvesiä. Hän tuoksui aina hyvälle ja hänellä oli hienoja vaatteita. Hänen matkalukkunsa sisältö oli minun aarreaittani. Koruja ja vaatteita sain aina sovitella ja sehän oli parasta se. Myös meikkipussin kätköihin sain kurkistaa ja muistan ikuisesti sen ihanan kauniin puuterirasian ja kauniin punaisen huulipunan, jossa oli upea kullanvärinen kotelo.

Huomenna menemme porukalla ilahduttamaan tätä meille niin paljon kauniita ja ihania muistoja suonutta tätiämme joululauluilla. Viime vuoden keikasta jäi ihana muisto. Tätimme on sairastuttuaan muuttunut tuosta nauravaisesta ilopilleristä hyvin hiljaiseksi ja vaitonaiseksi. Hän istuutui kiikkustuoliin, kuunteli aikansa lauluamme ja kuin tyhjästä hänen silmänsä kirkastuivat ja hän yhtyi lauluumme. Vaikka muisti muuten tekee arjessa kepposiaan, muisti täti kuitenkin kaikki laulunsanat ulkoa ja lauloi vielä toista ääntä aivan yhtä komeasti, kuin vuosia sitten oli äänet meille opettanut. Kiitos rakas täti <3 Huomenna nähdään ja taas lauletaan yhdessä!