Sipulipiirakka

Kuva Terhi Katajala

Sipulipiirakka:
(6 palaa)
1/4 dl perunahiutaleita 3/4 dl vehnäjauhoja 1/4 tl leivinjauhetta 1/4 tl suolaa 25 g voita 1/2 dl vettä
Täyte:
3 punasipulia
3 salottisipulia 25 g voita 1 rkl sokeria 1 rkl tummaa balsamikastiketta 1 kananmuna 1 dl cheddarjuustoa raastettuna 1/2 tlk (à 250 g) mascarponejuustoa 1 rkl pinjansiemeniä 2 oksaa timjamia Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita pohjataikinan kuivat aineet keskenään. Sulata voi. Lisää se ja vesi kuiviin aineksiin. Sekoita, kunnes perunahiutaleet ovat imeneet nesteen ja taikina kiinteytyy. Painele käsin taputellen taikinasta leivinpaperille pyöreä piirakkapohja. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa noin 10 min. Valmista täyte. Kuori ja viipaloi sipulit. Kuumenna pannulla voi ja sokeri. Asettele sipuliviipaleita pannulle vieri viereen. Älä laita viipaleita päällekkäin, vaan toista paistaminen niin monta kertaa, että saat kaikki viipaleet käsiteltyä. Pienennä lämpöä ja anna viipaleiden hautua pehmeiksi keskilämmöllä noin 5 min. Käännä sipulit varovasti, kun alapuoli on saanut kunnolla väriä. Anna myös toisen puolen pehmetä ja ruskistua. Kun viipaleet ovat läpikuultavia, valuta päälle tipoittain balsamikastiketta. Sekoita muna ja juustoraaste Mascarponen joukkoon. Levitä esipaistetulle taikinapohjalle ensin juustoseos ja sen päälle sipuliviipaleet. Paista piirakkaa vielä 20–30 min. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla koko ajan sekoitellen, kunnes ne saavat väriä, noin 5 min. Koristele valmis piirakka paahdetuilla pinjan-siemenillä ja riivityillä timjamin lehdillä. Tarjoa vihersalaatin kanssa.

Äiti-ihmisen äitienpäivä aaton mietteitä

Melkoisen kiirettä pitänyt viime aikoina työelämässä. Törmään tämän tästä ajatukseen, olenko sairastunut dementiaan? Unohtelen asioita ja jätän asioita hoitamatta unohdusten takia. Inhimillistä mutta sangen noloa! Unohdin viime viikolla perjantaisen pojan jalkapallojoukkueen kioskivuoron. Tulin myöhään illalla kotiin tyttären tanssikoulun kevätnäytöksestä kun jo ovella mies avautui nolosta tilanteesta kioskissa. Olin luvannut leipoa sinne suolaiset myytävät ja niitähän ei sitten siellä ollut. Mulla löi täysin tyhjää hetken ajan.....miten ihmeessä olen voinut tulla töistä kotiin ja laitella ruokaa ja touhuta kaikenlaista lainkaan muistamatta koko asiaa? Plus, että pojat teki lähtöä sinne Sarkolaan peliin eikä mulla leikannut edes siinä vaiheessa, että jotain olisi pitänyt laittaa heidän mukaansa kioskiin!!!!??? Yömyöhällä kirjoittelin pahoittelu-viestiä kioskivastaaville. Karvas pettymys kirveli silmäkulmaa, kun odottelin Nukku-Mattia. Taas myöhästyi yövuorosta mokoma peijooni.

Tällä viikolla olen ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön erään Iphone-selkkauksen jälkimainingeissa. Maksuksihan se menee, ei auta. Puhelinta ei voi korjata vaan käytännössä se menee niin, että tilalle tulee "korjaamolta" uusi puhelin à n. 400 euroo!! Et silviisii! Noh, vakuutusherra kertoi, että maksamme omavastuu osuuden eli 150 euroo mutta silti mun kurkkua kuristaa ja kainaloissa kihelmöi. Tuohan on markoissa likimain 900 markkaa, tsiisus! Ja tästäkin sain tyttäreltä palautetta; "oot NIIN kalkkis, aina otat noi markat mukaan keskusteluun! En edes tiedä mitä ne on!!!" Noh, tokaisin hänelle vain, että minäpä tiedän. Ne on mulle realismi-terapiaa parhaimmillaan. Otin vakuutus-asian tiimoilta yhteyttä myös tämän tapauksen toisen osapuolen äiti-ihmiseen ja hänen kanssaan keskusteltiin siitä, miten mahdottomaksi kaiken ns.korjaaminen on mennyt. Uskomatonta, uutta vaan tilalle kun mitään ei enää voi korjata! Hän kertoi, että heillä oli seuraavalla viikolla Iphone-selkkauksesta ollut uusi tilanne. Poika oli tullut ilman silmälaseja koulusta ja äiti oli tivannut niiden perään. Poika oli kaivanut repusta ropellin malliset ent.silmälasit. Poika oli...taas...potkinut jalkapalloa ja pallo oli pompannut maasta, ottanut kimmokkeen kohti kaverin naamaa ja rest is history. Ei muuta kuin optikolle, ei niitä uskaltanut ruveta entiseen kuosiin itse vääntelemään. Kysyin varovasti, että oliko meidän pojalla mitään tekemistä tämän tapauksen kanssa mutta tällä kertaa vastaus oli kielteinen! Huh!

Tänä aamuna avasin ääntäni tuloksella, että koko perhe paineli ovesta ulos "auto-ajelulle." Äänen avauksen aiheena oli omien jälkien siivoaminen ja toisten huomioon ottaminen tässä huushollissa. Käskin pojan mennä imuroimaan hiiren paskat (kutsuma nimi tekonurmen mustille irto palleroille) eilisen pelin jäljiltä alakerran lattialta ja hän makasi yläkerran lattialla selällään venytellen ja vastasi käskyyni: "Ei o aikaa!!" Tästäpä äiti-ihminen lievästi sanottuna hermostui ja käskytti välittömästi ilman viivettä hoitamaan homman ja löi vielä kaksi roskapussia kaverin matkaan alakertaan kun oli jo menossa. Siinä sivussa annoin sitten tulla pään sisäistä kuohuntaa ja sanallista sivallusta oikeen koko rahalla tälle haukottelevalle ja jähmeälle seurakunnalle, jonka jälkeen hela jengi päättikin ottaa ja lähteä pikku ajelulle!

Hiljaisuuden tultua menin alakertaan avaamaan ovea kakun hakijalle ja huomasin, että hiiren paskat oli edelleen lattialla ja eteisessä lojuvien roskapussien yli oli kävelty kolmasti!

Eli vuoden äiti-palkintoa tässä odotellessa, 

OIKEIN HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!!