Gerbera-rippijuhlakakku pojalle

Pojalle toivottiin "värikästä" kakkua rippijuhliin ja minä tein suomettuneen sini-valkoisen. Joteskin mun mielestä tää nyt vaan toimi ja oli jokseenkin tyylikäs. Kakku oli ihan pirun korkea (kiitos mun runsaiden täytteiden) ja en meinannut saada massaa millään asettumaan. Siihen nähden suhteellisen tytyväinen olen tulokseen ja toivotaan, että kakku oli mieleinen. Kakun välissä oli sitruunakiisseliä ja vaniljamoussea. Gerberat ja pienet kukat olen tehnyt vaahtokarkkimassasta. Hyvää juhlapäivää huomisille rippilapsille!

Hajatelmia

Tämän viikon teemana on ollut niin mun kesäflunssa kuin lainakoira Masin vierailu. On se ihana koiruus, niin rakas. Onneksi saatiin vielä muutama päivä jatkoaikaa vierailulle. Alunperin Masin piti kotiutua jo torstaina mutta saimme Masin mamin ylipuhuttua ja Masi jäi meille vielä pariksi päiväksi. 

Kesäflunssa tuli aivan puun takaa, tai oikeastaan ei edes ollut mitään flunssaa vaan kuumetta kolmena iltana. Syytä ei löytynyt, todennäköisesti jonkunsortin flunssa se sitten oli. Onneksi helpotti. 

Tällä viikolla on huoli painanut mieltä myös rakkaasta ystävästä ja hänen voinnistaan. Toivotaan, että tilanne selviäisi nopeasti ja kaikki olisi ihan hyvin. 

Toisen ystävän uusi rakkaus ja elämän uusi toiveikas ja onnellinen suunta ovat taasen saaneet hymyn huulille ja ilon tunteen lämmittämään sydänalaa. Olen NIIN onnellinen hänen puolestaan ja toivon heille pelkkää hyvää. Tämä pitkäaikainen rakas ystävä on todella onnensa ansainnut! Ihanaa. Toivottavasti nähtäisi pian? On tämä elämä kummallista ja sen käänteet ihmeellisiä. Olen tällä viikolla ollut kovin mietteissäni ja pohtinut syntyjä syviä. En tiedä miksi, mutta jokin painaa mieltä. Mun korvasienimäisillä aivoilla on tosin tapana pyöritellä asioita niin ja näin ja taas kohta uudestaan ja päänsärkyhän siitä seuraa ja monasti myös itku. Kaipa näillä kaikilla kummallisilla käänteillä sitten lopulta on jokin tarkoitus? 

Werlassa vietettiin juhannusta taasen ja kelikään ei ollut pöllömpi. Makasiinikahvilasta haettiin leipää ja mökillä grillattiin ja saunottiin. Heitin sen talviturkinkin pois vaikka vesi oli aivan jäätävän kylmää. Ei sitä nyt oikein uimiseksi voinut sanoa, parit nopeat nykäsyt ja nopeasti takaisin saunan suloiseen lämpöön. Iltasella ajeltiin katsomaan Verlan kokkoa ja yövyttiin mökillä. Aamulla pakattiin kamat autoon ennätysvauhdilla, sen verran rapiasti sateli vettä että lähdettiin kaupunkiin sisähommia puuhastelemaan.

Mun lempimaisema kokkojen jälkeen myöhään iltasella

Masi jatkaakin oleilua vielä huomiseen, joten saamme nauttia tämän ihanan eläinystävän seurasta vielä tovin. Jalkapallo rytmittää tämän perheen elämää ja tälläkin hetkellä alakerrasta raikuu hirvittävä meteli kannustushuutojen muodossa....milloin noi kisat loppuu? Huomenna ajattelin käydä tsekkaamassa mun kanttarelli-kätköt, me nimittäin Masin kanssa löydettiin kanttarelleja eilen pitkällä metsälenkillä. Tosin ne oli tosi pieniä mutta mulla onkin mehevät mestat. Katotaan miten meidän käy.
Tää olikin nyt aikas haperoinen päivitys mut niin on ollut elokin...heiveröistä ja haperoista. Ehkä nahka tästä vahvistuu ja tarinat selkenee. Nyt on jotenkin ihan ding-dong-meininki ja jutut aivan supercalifragilisticexpialidocious!