Appelsiini-jogurtti kakku:
190g margariinia
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 appelsiinin raastettu kuori
ja ½ appelsiinista puristettu mehu
½ dl sitrusjogurttia (sitruuna tai appelsiini)
Kourallinen paahdettuja mantelilastuja kakun pinnalle
Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele ja jauhota pitkulainen kakkuvuoka. Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Vatkaa kulhossa sokerit ja huoneenlämpöinen margariini vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja vatkaa ne hyvin vaahdoksi. Raasta appelsiinin kuori. Purista puolikkaasta appelsiinista mehu. Lisää ja sekoita appelsiininkuoriraaste taikinaan. Lisää vehnäjauhoseos, appelsiinin mehu ja jogurtti vuorotellen ja sekoita taikina tasaiseksi massaksi. Nostele taikina vuokaan ja tasoittele kakun pinta. Paahda mantelit kuumalla paistinpannulla kullanruskeiksi ja ripottele ne kakun päälle. Laita uunin keskitasolle ja paista n. 50-60 min. kunnes tikulla kakun keskeltä kokeilemalla tikkuun ei tartu taikinaa. Anna kakun jäähtyä vuoassa hetki ennen kuin kumoat sen vuoasta. Kakku jää paistopinta päällepäin tarjoiltavaksi. Kakku on mahtavan mehevä paketti!
Viikonlopusta
Kaikenlaista! Sain työkaverilta kaksi ilmaislippua MP-näyttelyyn Helsinkiin. Olin ajatellut, että meidän pojat käyttäisivät ne sunnuntaina mutta ajatukset eivät vastanneet ihan täysin todellisuutta. Pojilla onkin taas koko viikonlopulle jalkapallon kanssa ohjelmaa, harkkoja ja pelejä niin tiheään ettei Helsinkiin ehdi missään välissä. Ilmoittelin Facessa asiasta ja hetihän ne liput meni, hyvä niin. Minulla on siskoni ja Emmi-tyttären kanssa huomenna myöskin jännittävä päivä. Lähdemme minun kummilapsien, Vilho 8 v. ja Elsa 3v. Helsinkiin Hartwall Areenalle Disney on Ice-showhun. Ostin joululahjaksi heille liput ja siskoni osti myös omalle kummilapselleen, Elsan iso-siskolle Saara 5v:lle lipun, joten serkukset pääsevät porukalla isolle kirkolle. Tytöillä on kuulemma ollut aamukampa käytössä ja ihan innoissaan odottavat huomista malttamattomina. Tytöt ovat aloittaneet taitoluistelun viime syksynä ja tämä reissu oli ihan nappi-lahja tuleville Laura ja Kiira-taitureille. Sinne siis matkaamme Disney-hahmojen jäistä taiteilua katsomaan ja minä tietenkin ehdotin matkan varrelle pientä twistiä. Mulla on aina toi syöminen mielessä ja AINA joka reissulle pitää suunnitella joku ihana ruokailuhetki. Eli huomenna ajamme Helsinkiin Kinuskillan kautta. Kinuskilla sijaitsee Kellokoskella ja on ehkä maailman, tai ainakin Suomen ihanin kahvila-ravintola. Miljöö on mahtava ja inspiroiva, vanha ruukkialue ja siinä ihan vanhan Kellokosken mielisairaalaan pihapiirissä. Olettehan katsoneet Kellokosken Prinsessasta kertovan, loistavan kotimaisen elokuvan. Kinuskillassa on siis kahvila ja oma leipomo, josta saa aivan uskomattomia juustokakkuja, cupcakesejä yms.leivonnaisia. Sieltä saa maittavia lounaita ja helmikuulle olemme siskojen kanssa varanneet pöydän lauantai-aamupäivän Amerikan brunssille, nam! Kattokaa nyt tota menua American Brunch weekends , mie en kestä! Uskomattomalta näyttää ja kaikessa rauhassa syödään ja nautitaan koko päivä. Huomenna herkuttelemme Kinuskillassa matkan varrella ja jatkamme sieltä areenalle. Kiva päivä tulossa!
Tänään kävin tyttären kanssa Kouvolan teatterissa. Tyttärellä on Kouvolan kaupungin sponssaama K-9 kortti, jolla yhdeksäsluokkalaiset pääsevät ilmaiseksi yhdeksännen luokan ajan teatteriin, Kymi-sinfonietan konsertteihin ja museoihin. Kävimme katsomassa Karkkipäivä-näytöksen. Esitys oli rankka, verevä ja riipaiseva tarina lapsen kyvystä selviytyä ja aikuisen kyvystä kadottaa tärkein elämässä. Esitys oli samalla katsaus lastensuojelun varmaan melkolailla tavalliseen päivään. Välillä tarina sai minut voimaan fyysisesti pahoin ja samaan aikaan tunsin suurta surua, tuskaa ja sääliä. Esitys oli riisuttu turhista lavasteista mutta tarinan sisältö tuli lähelle ilman niitäkin. Tarina kosketti syvältä ja sattui. Varsinkin pientä Tomi-poikaa esittänyt Juha Heikkinen oli taianomainen ja vangitseva, puhumattakaan menestyvää ja pikku-hiljaa romahtavaa Paulaa näyttelevä Elina oli huikea roolisuorituksessaan. Minä tietenkin unohdin Nessut kotiin ja itkin ja tyrskin takarivissä teinarin luodessa minuun merkitseviä katseitaan. Saas nähdä saanko hänestä enää teatteriseuraa :) Totesinpa jälleen kerran, että useammin pitäisi käydä katsomassa kotikaupungin taitavaa teatteria. Yritän taas parantaa tapani.
Nyt nautin UMK:n finaalin upeasta annista, ihan huikean taitavia nuoria poikia bändeineen. Tälleen täti-ihmisenä voin ilman mitään taka-ajatuksia sanoa, että nuoret pojat on ihania ja söpöjä! Ja nyt on varmaan paree päättää raportti näihin kuviin ja tunnelmiin. Mukavaa lauantai-ehtoota sinne itse kullekin säädylle.
Lisäys sunnuntai-aamulta; kyl mie oon aika lapsellinen mutta olipa jännä ja viihdyttävä finaali ja mie olen NIIN iloinen kun ne nuoret SoftEnginen pojat voitti UMK:n finaalin!! Hyvä pojat! Ovat yyber-taitavia ja huippu-söpöjä!
Tänään kävin tyttären kanssa Kouvolan teatterissa. Tyttärellä on Kouvolan kaupungin sponssaama K-9 kortti, jolla yhdeksäsluokkalaiset pääsevät ilmaiseksi yhdeksännen luokan ajan teatteriin, Kymi-sinfonietan konsertteihin ja museoihin. Kävimme katsomassa Karkkipäivä-näytöksen. Esitys oli rankka, verevä ja riipaiseva tarina lapsen kyvystä selviytyä ja aikuisen kyvystä kadottaa tärkein elämässä. Esitys oli samalla katsaus lastensuojelun varmaan melkolailla tavalliseen päivään. Välillä tarina sai minut voimaan fyysisesti pahoin ja samaan aikaan tunsin suurta surua, tuskaa ja sääliä. Esitys oli riisuttu turhista lavasteista mutta tarinan sisältö tuli lähelle ilman niitäkin. Tarina kosketti syvältä ja sattui. Varsinkin pientä Tomi-poikaa esittänyt Juha Heikkinen oli taianomainen ja vangitseva, puhumattakaan menestyvää ja pikku-hiljaa romahtavaa Paulaa näyttelevä Elina oli huikea roolisuorituksessaan. Minä tietenkin unohdin Nessut kotiin ja itkin ja tyrskin takarivissä teinarin luodessa minuun merkitseviä katseitaan. Saas nähdä saanko hänestä enää teatteriseuraa :) Totesinpa jälleen kerran, että useammin pitäisi käydä katsomassa kotikaupungin taitavaa teatteria. Yritän taas parantaa tapani.
Nyt nautin UMK:n finaalin upeasta annista, ihan huikean taitavia nuoria poikia bändeineen. Tälleen täti-ihmisenä voin ilman mitään taka-ajatuksia sanoa, että nuoret pojat on ihania ja söpöjä! Ja nyt on varmaan paree päättää raportti näihin kuviin ja tunnelmiin. Mukavaa lauantai-ehtoota sinne itse kullekin säädylle.
Lisäys sunnuntai-aamulta; kyl mie oon aika lapsellinen mutta olipa jännä ja viihdyttävä finaali ja mie olen NIIN iloinen kun ne nuoret SoftEnginen pojat voitti UMK:n finaalin!! Hyvä pojat! Ovat yyber-taitavia ja huippu-söpöjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti