Whoopies

Helpolla ohjella täytetyt Whoopies leivos-keksit

Tein ihka ensimmäistä kertaa whoopies-keksejä vai onko nuo enemmänkin leivoksia. En ole edes maistanut niitä aikaisemmin, joten autenttisesta makuelämyksestä oli kysymys. Hyviä olivat. Täytyy kyllä tunnustaa, että eka satsi meni roskiin. Leivos-kekseistä tuli kuivia ja kovia ja vaahtokarkkimassasta niin löysää, että se valui keksien välistä ja tahmasi joka paikan. Yrittänyttä ei laiteta ja sain seuraavan satsin onnistumaan hyvin. Kahdesta eri ohjeesta miksaamalla sain toimivan ohjeen.

Tytär kertoi hauskan "urban-legendan" liittyen noiden leivos-keksien nimeen. Amerikkalainen äiti oli pakannut pojalleen koulueväitä lunch-boxiin ja pikkuleivät eivät mahtuneet boxiin. Äiti keksi laittaa ne päällekkäin ja laittoi väliin Marshmallow Fluffia eli vaahtokarkkilevitettä, jotta ne olisi helpompi pakata. Poika avasi koulussa eväsrasian ja löysi sieltä herkullisen leivos-keksin ja huusi; " Whoopie!" Tiedä häntä, pitääkö tarina paikkansa mutta minusta se kuullosti hauskalta.

Whoopies:
 n.10-12 whoopie-leivosta

Taikina:
60 g margariinia
1 ¼ dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
2 ½ rkl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
¾ dl maitoa tai kermaa

Yhdistä vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoja ja neste (maito tai kerma).
Laita taikina kertakäyttöiseen pursotuspussiin, jonka päähän leikkaat aukon (halk.n. 1 cm). Pursota leivinpaperin päälle noin 2 euron kolikon kokoisia nokareita. Jätä reilusti leviämisvaraa. Paista pohjia 175 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota paperista.

Kannattaa tehdä koe-paisto! Minun tekemät valmiit keksit olivat halkaisijaltaan 5-6 cm, sopivan kokoisia kahvipöydän herkkuja kun väliinkin tulee tavaraa.

Helppo vaahtokarkkitäyte:

Sopivan kokoisia valkoisia vaahtokarkkeja

Löysin paikallisen K-kaupan amerikan-herkku hyllystä näitä amerikkalaisia vaahtokarkkeja ja näistä saa loistavan Whoopies-täytteen. Laita vahtokarkki puoliksi ja aseta puolikas keksin päälle ja laita se hetkeksi mikroon. Vaahtokarkki sulaa ja paisuu hieman. Ota pois mikrosta ja paina toinen keksi siihen päälle ja laita keksit jääkaappiin. Keksit tarttuvat hyvin toisiinsa sulaneen vaahtokarkin ansiosta. Keksit voi tehdä etukäteen pakkaseen ja täyttää vasta juuri ennen tarjoilua.

Vaaleanpunainen Marshmallow Fluff-täyte:

75 g voita
1 dl tomusokeria
1 prk vaaleanpunaista, mansikan makuista vaahtokarkkilevitettä (Marshmallow Fluff), löytyy esim. Prisman ja Citymarketin amerikan herkku-hyllystä

Notkista voi vatkaimella. Lisää tomusokeri siivilän läpi. Sekoita joukkoon vaahtokarkkilevite. Lusikoi täyte pursotuspussiin ja laita jääkaappiin, jotta kreemi jähmettyy. Pursota whoopie-pohjalle rinkula täytettä. Paina toinen puolikas päälle. Säilytä whoopie-leivokset jääkaapissa.

Mun piti säilyttää tätä valmista täytettä seuraavaan päivään asti jääkaapissa. Vasta seuraavana päivänä se oli sopivan jähmeää, jottei se valunut ulos keksien välistä. Testaa täytettä etukäteen. Ja se säilyy kyllä hyvin jääkaapissa vaikka seuraavaan päivään esim.minigrip pussiin suljettuna. Tämä on siis hitaampaa kuin valmiiden vaahtokarkkien työstäminen. Mutta tämä mansikan makuinen on tosi hyvää noiden keksien välissä, kannattaa kokeilla tätäkin.

Naisten hemmottelu päivä 

Eilen oli ihana päivä. Lähdin aamulla Lahteen tapaamaan peruskoulun ajoista asti tuntemiani rakkaita ystäviä. Olimme sopineet tapaamisen hemmottelun merkeissä ja olikin kulunut jokunen tovi viime tapaamisesta, joten paljon riitti myös puhetta ja naurua. Ensin palautin laina-koiran (meillä oli siis viime viikolla laina-koira Masi Kouvostoliitto-lomalla <3) ja kävin kahvittelemassa ex-työkaverin luona, joka on Masin mamma :) Siitä kiiruhdin naisten tapaamiseen. Olimme järjestäneet tapaamisen Asko-talolle, jonne Eijan tytär on perustanut kauneudenhoitoalan Tmi Noora Sinkkonen yrityksen. Siellä meillä oli tarjolla Nooran tekemänä jalkahoitoja ja parafiinihoitoja käsille. Myös samassa tilassa sijaitseva kuntosali olisi ollut vapaassa käytössä. Me ei tosin ehditty kuntoilla, kun oli NIIN paljon kuulumisia vaihdettavana. 

Minä olin tilannut aah, niin kauan odottamani jalkahoidon. Tosin minusta tuntui, että olisi pitänyt ensin käydä jalkahoidossa, jotta kehtaa mennä jalkahoitoon. Häpesin niin mun kuivia ja kovettuneita jalkapohjiani ja ahdisti paljastaa ne. Tämäkin voi olla arvelluttava paljastus mutta tunnustin Nooralle, että räpellän aina katseilta salaa mun kuivia kantapäitä. Noora tokaisi; olet ihan kuin meidän äiti! Noora tietenkin diplomaattisesti kehui mun jalkojeni kuntoa. Hän myös kertoi että yleensä ne jotka ujosti ja hieman häpeillen selittelevät jalkojensa kuntoa ovat ihan ok. Mutta ne, jotka tulevat reteesti ja toteavat et kyllä ne jalat on kunnossa, niin niillä niitä ongelmia on. Mutta kyllä oli ihanaa. Noora on ihana ja valoisa persoona. Ja hänellä on "hyvät näpit". Jalkahoitoon kuului myös jalkojen hieronta. Kyllä jalat keveni ja nyt on jalkapohjat niin siloiset ja jalkojen iho pehmeä kuin lapsen peppu. Lupasin hoitaa jalkojani rasvaamalla niitä, katsotaan pysyykö lupaus ja kuinka kauan.

Sitten kävimme syömässä Ravintola Taivaanrannassa. Otimme kuoharit alkuun juhlistaaksemme upeata päivää ja meitä, upeita naisia. Söin ankanrintaa tatti-risoton kanssa ja jälkiruoaksi otin creme bryleetä ja expressojäätelöä kahvin kanssa. Ihana päivä, kiitos vielä rakkaat ystävät <3 <3 <3 <3 sydän jokaiselle teille! Seuraavaa hemmotteluhetkeä odotellessa.

Piiat 

Sain tyttäreltäni joululahjaksi ihanan kirjan, jonka lukemista suosittelen kaikille. Wikipediasta lainasin seuraavan kirjasta kertovan lyhenteen;

Piiat (engl. The Help) on yhdysvaltalaisen Kathryn Stockettin kirjoittama menestysromaani vuodelta 2009. Se kertoo afroamerikkalaisista piioista, jotka työskentelevät valkoihoisten kodeissa Jacksonissä, Mississippissä 1960-luvun alussa. Kirja oli Stockettin ensimmäinen romaani.
Kirjasta tehtiin myös menestyselokuva vuonna 2012 Piiat. Sen ohjasi ja käsikirjoitti Stockettin ystävä Tate Taylor, jolle Stockett lupasi elokuvan oikeudet jo ennen kirjan julkaisua. Elokuvan näyttelijä Octavia Spencer oli Stockettin inspiraatio Minny Jacksonin hahmoon.

Kirja oli totuuden mukainen ja hieno ajankuva. Tarina oli ihan mahtava ja kirjan tunteisiin vetoavat kertomukset sen ajan ihmiskohtaloista saivat minut itkemään iltaisin kirjaa lukiessani niin, että kyyneleet valuivat ohimoita pitkin korviini. Elokuvaa en ole nähnyt mutta kunhan toivun tästä kirjan aiheuttamasta tunnekuohusta, katson sen varmasti. Ja suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka vähääkään välittävät toisesta ihmisestä. Tämä kirja saa jotain liikahtamaan sisälläsi!