Kevät tuli taas varkain. Miten se aina pääsee yllättämään vaikka sitä tavallaan osaa odottaa. Yht`äkkiä vaan huomaa, että koivussa on valtavat hiirenkorvalla olevat ihanan kirpeän vihreät lehdet, valkovuokkoja on valtavina mattoina tien varsilla, kauniit kevään perhoset liitelevät keveinä kuin höyhenet ja pienet pörriäiset testailevat siipi-roottoreitaan pöristelemällä ja pyristelemällä pois horroksestaan. Kevään ensimmäiset kukkaset nousevat mullan keskeltä ja virkistävät talven pimeyden masentamaa mieltä. Multa ja jo virhertävä ruoho tuoksuu ihanasti lapsuuden kesältä!! Voi että, ihanaa! Ja Aurinko, se jo NIIN lämmittää. Siitä saa uutta voimaa ja energiaa, sitä ollaankin odoteltu.
Hirrweesti on energiaa...on. Käpyrauhanen on vissiin vinksahtanut pois rattailtaan kun mulla on mennyt kevät-lujaa. Peppi elikkäs minä, olen järjestänyt Huvikummussa ohjelmaa koko naapurustolle, varmaan on aamukahvit menneet väärään kurkkuun yhdeltä jos toiseltakin ihmisparalta. Ihan vaan tällä viikolla tapahtunutta: lukitsin itseni omaan autooni, ihan oikeesti.....odottelin seuraavana aamuna toverin tarjoamaa kyytiä ja hyppäsin tomerana väärän auton kyytiin, heh, olisittepa nähneet kuskin ilmeen....
Ja huomenna tämä tyttö lähtee Tallinnaan. Olen työporukan matkanjärjestäjä, heh! Terveisiä työkavereille: "Ihan olette turvallisissa käsissä ja oikeassa bussissa, uskokaa vaan mua!" ;D) Head reisi!!!
Matkasta lisää ensi jaksossa.
Tämä kakku lähti 2 v. täyttäneelle Kiialle. Väliin toivottiin jotain sitruunaista ja raikasta. Tein sitruunakiisselin ja vaniljarahkasta ja kermasta moussen. Kostutin kakun sokeroidulla vedellä laimennetulla sitruunanmehulla. Pelkäsin, että kakku olisi ollut liiankin sitruunainen mutta oli maistunut hyvälle ja raikkaalle. Päällinen on vaahtokarkkimassaa, johon elintarvikeväreillä maalasin kuvan. Koristeet on marsipaanista.
Onnea Kiia!
