maanantai 23. joulukuuta 2013

Joululahja-kakkuja


Tein äidilleni blogistani löytyvällä glögi-kakun ohjeella joululahjakakun. Tutustuin kuitenkin taannoin Arlan kausi-tuotteeseen, eli piparkakkurahkaan ja ajattelin ehdottaa seuraavaa tuunattua versiota teille tästä samaisesta kakusta.

Glögi-kakku:

Pohja:
150g piparkakkuja
75g sulatettua margariinia

Täyte:
2 prk piparkakku-rahkaa (Arla)
2 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
lisää sokeria ja esim.kanelia maistamisen jälkeen maun mukaan
6 liivatetta
3 rkl kiehuvaa vettä

Pinnalle:
3 dl glögitiivistettä
1 dl vettä
4 liivatetta

Murskaa piparkakut. Sekoita piparkakkumurut ja sulatettu rasva keskenään tasaiseksi massaksi. Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. 24 cm) pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Vaahdota vaniljakastike. Sekoita piparkakkurahkat vaahtoon. Maista maku ja lisää sokeria, jos haluat. Voit myös lisätä esim. kanelia ½ tl tarvittaessa. Kiehauta vesi. Liota hyvin puristetut liivatteet veteen. Kaada liivateseos hieman jäähtyneenä täytteen joukkoon samalla sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa n. 3 tuntia.

Liota päällisen liivatteita kylmässä vedessä. Kiehauta vesi. Liota hyvin puristetut liivatteet veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana glögin joukkoon samalla sekoittaen. Anna hieman jäähtyä. Kaada mehuhyytelö hyvin hyytyneen kakun päälle varovasti, jotta rahkatäyte ei sekoitu. Hyydytä hyvin jääkaapissa.


Tässä kuvassa myös siskoilleni lahjaksi tekemäni suklaiset kuivat kakut ohje löytyy tästä, he kun painavat pitkää päivää kukkakaupallaan näin joulun aikaan ja ahertavat tehdäkseen meidän muiden joulusta kauniin. Kukkakaupalla onkin taas aivan ihania kukka-asetelmia ja ah kaikkea muuta mukavaa kotiin tuomisiksi.

Mun keittiö jouluasussaan. Pöydällä kukkakimppu made by Kukkapuoti Eveliina ja rakkaat siskot siellä <3

 Äitini antoi minulle tämän kukka ihanuuden, joka on myös made by Kukkapuoti Eveliina ja siskot <3


Mun joulu alkaa tästä joka jouluisesta traditiosta; kaivoin taas esiin rippi-lahjani vuodelta 1983, Philipsin Spatial Stereo radio-nauhurin ja vanhan C-kasetin, joka on täynnä mun lemppari joululauluja. Sitten kasetti soimaan ja joulun valmistelut sujuvat tanssien. Tämä kasetti sisältöineen kuuluvat lähtemättömästi minun jouluuni. Siinä joululauluja tulkitsevat mm. The Brita, The Vieno ja The Laila. Ja jos joku ei heistä mitään tiedä niin hävetköön! Kappaleet on äänitetty vuosina 1957-1960 ja levy/kasetti on julkaistu vuonna 1976. Että repikääs siitä, tää on retroa jos mikä ja mun ikioma aarre! Ja on tuolla stereo-radio-nauhurilla muutamat rock-radiot kuunneltu ja sieltä biisejä nauhoiteltu. Yleensä siitä biisin alusta jäi aina pätkä pois kun sormet eivät ehtineet mukaan tai sitten se ärsyttävä juontaja höpötti jotain pöllöä just sen "ihan must"-biisin alun päälle, arrgh! Oi niitä aikoja.


 Kasetin ykkös-puoli

Kasetin kakkos-puoli, niin ja muistatteko tämän; kun kasetin puoli on lopussa, kuuluu ratiseva ääni ja kasetti pitää oikeesti kääntää...meidän lapset ainakin ihmettelivät!


Enkeleitä, onko heitä

Yhden täti-tarinan jaan vielä teidän kanssanne and then I rest my case. Tämä kertoo mieheni tädistä, joka oli minulle todella läheinen ja tärkeä ihminen. Airi-täti oli anoppini ja appeni jälkeen ensimmäisiä mieheni sukulaisia jonka tapasin. Hänestä jäi ihan ensimmäisellä tapaamis kerralla tunne, että meillä kahdella on erityinen yhteys. Airi oli hyvin lämmin, ystävällinen ja huumorintajuinen ihminen. Elämä oli kohdellut häntä ja hänen perhettään kohtuuttoman julmasti. Yhden perheen kohtaloksi tuntui jääneen ottaa vastaan liian monta vastoinkäymistä, surua ja murhetta. Siitäkin huolimatta Airin silmissä loisti aina ilonkipinä. Hän jaksoi aina uskoa uuteen päivään ja elämä näytti hänen näkökulmastaan aina positiiviselta. Ehkä hänen sarkastinen ja hyvinkin älykäs huumorintajunsa auttoi jaksamaan vastoinkäymisten keskellä. 

Airi-tädillä oli erityinen taito saada vieras tuntemaan itsensä aina tervetulleeksi ja hän loihti pöytään herkut kuin tyhjästä. Hän oli aivan huikean loistava kokki ja erityisesti mieleen on jäänyt hänen aina niin herkulliset kaalilaatikko ja karjalanpaisti, nam! Jos päiväsi ei ollut sujunut ihan suunnitelmien mukaan, istuminen Airin kanssa heidän aina vehreällä pihamaallaan sai mielipahan katoamaan ja pilvet väistymään auringon tieltä.

Muutama vuosi sitten Airi-täti kuitenkin sairastui vakavasti ja pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen sairaus vei voiton ja hän nukkui pois. Jäi suunnaton ikävä! Hänen kuolemansa jälkeen samana keväänä lähdimme ystäväperheen kanssa Pyhä-tunturille hiihtolomalle. Ystäväni ja minun "kolmas siskoni" Leena tunsi myös Airin, joten sain purkaa tuntemuksia ja syvää ikävääni Airia kohtaan hänen kanssaan. Leenalla oli myös omassa perheessään ollut raskasta hänen oman äitinsä vakavan sairauden takia. Tehtiin siis yhdessä pitkiä kävelyjä rapsakkaassa kevättalven pakkas-illoissa ja käytiin samalla syvällisiä keskusteluja. Eräänä iltana mäessä vietetyn pakkaspäivän jälkeen laitoimme mökin saunan lämpenemään ja odotellessamme lähdimme ulos ihailemaan taivaalla läiskyviä revontulia. Makasimme porukalla selällämme hangessa ja katselimme taivaan tulia. Pojat lähtivät näytöksestä aikansa nautittuaan saunomaan ja päätimme Leenan kanssa tehdä vielä pienen kävelylenkin ennen saunaa. Siinä revontulien valaistessa polkuamme kävelimme raikkaassa Pyhä-tunturin illassa kun yht´äkkiä yllämme oleva valo lisääntyi. Pysähdyimme ja katsoimme ylös ja yllemme oli revontulista piirtynyt valtavan kokoinen enkeli. Enkelin siivet lepattivat ja kuin levittäytyivät yllemme. Henkeni salpaantui hetkeksi ja katsoin Leenaa. Hän katsoi minuun yhtä ymmällään ja kuin yhdestä suusta kuiskasimme: "Se on Airi!" Halasimme toisiamme ja lämpimät kyyneleet valuivat pitkin pakkasen puremia poskiamme. Yhtä nopeasti kuin enkeli oli yllemme levittäytynyt, se oli poissa ja revontuletkin laimenivat. Kävelimme takaisin mökille täydellisen hiljaisuuden vallitessa mutta rinnassa läikähteli lämmin tunne ja täydellinen rauha! Mitään niin kaunista en ole koskaan nähnyt ja silloin tiesin että heitä, enkeleitä 
on....

Toivotan rauhaisaa joulun aikaa teille kaikille ja parempaa uutta vuotta 2014!







sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Severi-konditoria, St.Petersburg

Iisakin kirkko

Tämä on väli-postaus, en ole ehtinyt leipoa mitään viime aikoina ja kirjoitan vain herkuttelustani vieraalla maalla. Ulkomailla pitää aina koluta kahvilat ja konditoriat, jotta tietää millaisista herkuista paikka tunnetaan.
Kävimme Venäjän maalla perheen ja muutaman suomenruotsalaisen kera. Mieheni työkaveri järjesti pikku-jouluristeilyn St.Petersburgiin ja perheet pääsivät mukaan. Minun matkani ovat yleensä suuntautunet Suomesta katsottuna länteen tai etelään mutta kyllä teki ihan hyvää käydä katsastamassa tämä itänaapurin upea kaupunki.
Mieheni on puhunut koko meidän yhdessäolomme ajan, että lähdetään käymään Pietarissa ja näin kauan olen vältellyt sinne matkustamista. Hän on ollut siellä töissä muutamaan otteeseen ja kehunut paikkaa, arkkitehtuuria ja kulttuuria minulle kovasti. Meillä on kerran ollut vastavierailulla hänen venäläisiä kollegoitaan Pietarista ihan yökyläilemässä. Nämä nuoret miehet ainakin olivat oikein mukavia ja käytökseltään hienotunteisia. Jotenkin kuitenkin on aina helpompi ollut lähteä tuonne länteen, eikä Venäjä ole ensimmäisenä matkakohteena tullut mieleen. Minun työpaikallani toimii kaksi venäläistä lääkäriä ja heidän kanssa juteltuani, tunsin suorastaan kansalaisvelvoitteekseni lähteä tälle pikku-tripille. Ja reissu olikin tosi hieno, ennakkoluulot karisivat ja jäi tunne, että haluan sinne uudestaan. Olisi ihana käydä Pietarissa kesällä ja sitten mennä Mariinski-teatteriin katsomaan joku ihana baletti-näytös tyttären kanssa, eli seuraavaan kertaan!

Verikirkko
Neva-joki

Kahvilla käytiin tietenkin maistelemassa paikallisen konditoria-kahvila Severin herkkuja. Hintataso oli kohtuullinen ja kahvi todella hyvää ja leivokset erittäin meheviä ja herkullisia. Vitriinistä oli hankala tehdä valintaa, niin paljon oli vaihtoehtoja tarjolla. Valitsimme juustokakut, ne olivatkin ihanan "keveitä" ja herkullisia.Yllätyin siitä, etteivät ne olleetkaan niin makeita kuten olin etukäteen arvellut. Olen joskus maistanut mielestäni pahaa venäläistä suklaata, joka oli todella makeaa ja imelää. Tästä kai minulle on jäänyt mielikuva, että kaikki venäläiset herkut ovat hyvinkin äkkimakeita mutta sekin mielikuva tuli nyt korjattua. Maistoin matkalla myös hyvää venäläistä suklaata, joten muisto huonosta suklaasta kääntyi positiiviseksi. Kotiin viemisiksi olisi vielä voinut ostaa kakkuja ja leivonnaisia konditorian yhteydessä olleesta kaupasta mutta me olimme risteilyllä, joten kylmäketju olisi katkenut melko pian. Koristeelliset herkut jäivät vitriiniin.


 Viikonlopusta

Tänä viikonloppuna olen käynyt hitaalla, joskus on vaan pakko hidastaa vauhtia. Ainut ohjelma tälle viikonlopulle on Studio Dance Pitin joulunäytökset. Tyttärellä on näytöksiä molempina päivinä ja olen ajellut "taksina" häntä Kouvola-talolle ja takaisin. Meidän perheellä on liput tämän illan viimeiseen näytökseen ja tytär kehoitti ottamaan nenäliinat mukaan, tuntee äitinsä melko hyvin :)

Perjantaina käytiin viemässä joulutervehdys äitini sisarelle eli tädilleni ja hänen miehelleen. Täti leipoo maailman parasta pullaa. Rappukäytävään astuessamme pullantuoksu oli räjäyttää tajunnan. Ei voi olla totta, perillä odotti siis juuri leivotut (tädin salainen piparitaikina-resepti :) piparitähdillä koristellut joulupullat!!! Apua!! Mitään NIIN pehmeää ja herkullista ei ole tässä maailmassa. On se kumma kun käsittääkseni samaa pullataikinaohjetta ainakin suurinpiirtein käytetään, niin miksi minun pullistani tulee semmaisia suhteellisen mauttomia kumipalleroita noiden täydellisten pehmeiden ja herkullisten pullien rinnalla. Se on se taito ja vuosien harjoittelu. Ja ne piparit, voi että miten pehmeitä ja maukkaita. Satuin kuulemaan myös äidiltäni tarinan tädistä. Samaisessa kerrostalossa oli eräällä pariskunnalla muutto käynnissä. Täti oli leiponut pullaa ja pyysi koko muuttoporukan kahville kesken hikisen muuttolaatikoiden raahaamisen. Täti oli käynyt kysymässä porukan miesväeltä, että maistuisiko kahvi? Pullat ja kahvit olivat kadonneet alta aikayksikön parempiin suihin ja muuttoporukka kiitteli kovasti tätiä ja jatkoivat hyvillä mielin ja uusin voimin muuttoaan. Aika hyvä esimerkki toisenlaisesta kerrostaloelämästä kaiken tämän itsekeskeisyyden ja piittaamattomuuden keskellä. Hyvä joulumieli on paras joulumieli!