sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Mehevä omenamurupiirakka


Heipä hei aamuvirkut leipuri-ystävät. Tässäpä tälle sadepäivälle maistuvaa puuhaa. Ohjeessa on muutama vaihe mutta kuitenkin ihan simppeli sellainen, joten älkää peljästykö. Erittäin hyvä ja muheva piirakka, ohjeen olen saanut ystävältäni Päivikiltä <3



Pohja:

4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 dl juoksevaa tai sulatettua margariinia

Erota puolet taikinasta, lisää toiseen osaan:
1 prk (150g) vaniljajogurttia
1 muna

Päälle:

½ l omenakuutioita, n.3-4 omenaa
2 tkl (a 250g) maitorahkaa
2 tl vaniliinisokeria
1 dl sokeria
3 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon juokseva margariini. Jaa seos kahteen osaan ja sekoita toiseen puoleen taikinasta jogurtti ja kananmuna --> laita piirakkavuokaan (halk.vähintään 30 cm ja kork. 4cm, saattaa muuten tulla laitojen yli :D)

Kuori ja kuutioi omenat, ripottele pohjan päälle. Mausta rahka sokerilla ja vaniliinisokerilla. Sekoita joukkoon munat. Levitä seos omenakuutioiden päälle. Ripottele pinnalle loput pohjataikinan muruseoksesta.

Paista uunin alaosassa 200 asteessa 40min.

Nautinnollisia hetkiä!!


Sattuipa taas tällä viikolla, että mulle iski Sulo Vilenit. Kuulin tutun kautta, että myytävänä ois melkein pakasta vedetty ihana rautarunkoinen sohvasänky. Meillähän on ollut "pitkään" aikomuksena tehdä kerrosten välisten rappujen alle semmanen kiva "kerhotila". Edelleen tila huutaa tyhjyyttään, tai siis sinne heitetään käsistä kaikki joutava roina ja ne "täytyy toimittaa roskikseen"-pahvilaatikot ja tarpeettomat tavarat ja sen on näköistäkin. Noh, rouvahan tarttui luuriin ja teki kaupat kun halvalla sai! Ainoaksi ongelmaksi nousi mun matematiikan nolot arvosanat. Hieman meni noi  lujuuslaskelmat pieleen ja miehen kanssa sohvaa hakiessa hän totesi sohvan nähdessään et: "Ei muuten mahdu!!!". Mitä! What! Ei tolleen saa sanoo....auts. Toinen on innoissaan kun ilmapallo ja sisustaa niin maan perusteellisesti ja toinen kolmella sanalla poksauttaa sen kuplan. Hikikarpalot alkoi nousta mun otsalle ja yritän vielä: "Mutta kun sen vois kasata siinä paikan päällä jne.jne." Mies: "Ei muuten mahdu!" Pöh! Niin Y-kromosomia, niin Y-kromosomia että....

Eikä muutes sitten mahtunut! Nyt se komootti kököttää olohuoneen nurkassa. Kaikki huonekalut piti sijoittaa uudelleen ja tehdä rautakomootille tilaa. Sehän on miesten lempparipuuhaa se! Sitten mun päässä taas naksahti. Tiedättehän sen tunteen kun saa sisustamiskohtauksen. Mulla on vielä ihmeellinen kyky nähdä päähän poksahtanut suunnitelma valmiina silmieni edessä ja ajatus oli mielestäni loistava. Eilen oli tarkoituskin lähteä Lahteen kummipojan synttäreille ja heti aamusta lähti Freddy Fiestasta irti kaikki 85 hevosvoimaa, kun se ampaisi sisustusostoksille. Se tunne, kun kaikki-pitää-saada-mulle-heti-nyt ja välittömästi vielä valmiiksi! Otsasuonet tykyttää ja kroppa kihelmöi, jalat ovat höyhenen kevyet ja pienen pienet juoksuaskeleetkin ovat ihan perusteltuja. Kaikkialla näkyy ihania verhoja, tyynynpäällisiä, kankaita, kynttilöitä, upeita valokuvakehyksiä, kauniita tauluja yms. Ainut hidaste on tietysti oma pörssikurssi ja sen vakaus. Just Lontoon matkan uuvuttama pikku-pörssi tuntui aikas kevyeltä mutta ajatus "elämä on lyhyt ja sängynpeitto kaunis" jotenkin lohdutti kaupan kassalla. Tällä kertaa tein hyviä ja edullisia ostoksia. Kotiin palatessani totesin, että maalia pitää sipaista sinne, tänne ja huonekalutkin tarvitsevat ehkä uuden tummanruskean kuultolakkapinnan. Sisustusprojekti ikäänkuin laajeni kertaheitolla. Tilanne vaati hieman punaviiniä ja asian tuumailua. Parin viinilasin jälkeen tuumasin, että hyvä siitä vielä tulee. Ajatus kantoi vielä aamullakin, joten komootti muuttakoon olohuoneeseen.
Eläköön Sulo Vilen-syndrooma!





sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Matkamuistoja ja uusia ideoita

Terveiset Lontoosta!

Paljon on hauskoja muistoja taskussa, ihan kommelluksitta ei mennyt tämäkään reissu mutta hauskaa oli! On nautittu sielun ja ruumiin ravinnosta ja ihan vaan fiilistelty aina vaan niin mielenkiintoisen ja lämminhenkisen kaupungin rytmistä ja sykkeestä. Lontoosta löytää joka reissulla jotain uutta ja erilaista, se tekee sinne paluun ihan pakolliseksi. Tapasin eilen rakkaan ystävän ja kahvikupin äärellä mietittiin syntyjä syviä. Lontoon  tunnelmia vaihdeltiin, hänkin oli äskettäin sieltä palannut. Englantilaisten pyyteetön ystävällisyys, ne pienet eleet ja toisten ihmisten huomioiminen, ihmisten teeskentelemätön kohteliaisuus ovat asioita miksi me molemmat haluamme Lontooseen ja Englantiin aina uudestaan ja uudestaan. Englannin maaperälle astuessani, on kuin palaisin kotiin!

Muutama foto. Kuvat Terhi Katajala.

Notting Hill market
Covent Garden 
Herkullisen näköisiä kynttilöitä
Cupcakes
Portobello Road
The Hummingbird Bakery, Notting Hill
Hieman ostoksia
Portobello Roadilla
Kahvilla
Kakkuja
Royal Coffee at Kensington Gardens
Kuvista päätellen siellä ei muuta tehty kuin syöty?! Näin tehtiin mutta tehtiin paljon muutakin. Nyt täytyy ryhtyä kehittelemään noiden herkullisten Cupcakesien reseptiä ja sen ihanan suussa sulavan päällisen etenkin.
Till the next time....

lauantai 15. syyskuuta 2012

Nasun ilmapallo-kakku


Ihanainen ja yltiö reipas Anni-tyttö toivoi Nasu-kakkua synttäreilleen. Yhden vastaavan Nasu-kakun olen jo tehnyt ja ihan samanlaista kuvaa en halunnut maalata. Paakari sai onneksi melko vapaat kädet ja siitähän se ajatus sitten lähti rullaamaan. Kakun väleihin laitoin mansikkaa ja vaniljaa moussen muodossa. Kakkupohjassa oli kuusi munaa ja koristeet tein vaahtokarkkimassasta ja marsipaanista, sokerihelmillä ja kimallerakeilla tuunattuna. Kakku oli maistunut touhukkaille tytöille hyvin. Onnea vielä 9-vuotiaalle Annille.



Alkaa olla syksyn tuntua ilmassa. Hengitys höyryää aamuisin ja villasukkaa tekee mieli vetää jalkaan aamuin illoin. Sienimetsäänkin olen ehtinyt ja kanttarelleja keräsin vielä viime viikolla, ihan hyviä olivat. Samaisella retkellä söin vielä hieman yliaikaisia mustikoita välipalaksi ja nautiskelin metsän kauneudesta. Metsän pohja oli ihanan pehmeää sammalta, se tuoksui huumaavalta kosteana ja aurinkoisena syysiltana. Aah, hetki piti tallentaa verkkokalvoille ja kovalevylle, melkein hengittämättä imin itseeni metsäistä energiaa. Kunnes viereisessä pusikossa alkoi meteli...JOKU SUURI eläin ryntäsi puskasta hirmuisella voimalla ja rytinällä. Pelästyin, että nyt se kaikkien marjastajien kauhuskenaario toteutuu ja pääsen iltalehtien otsikoihin...tahtomattani...näin jo lööpin: "Karhu raateli sienestäjän!! Osta lehti tänään, jatko-osat kaupan päälle!!". Ehdin sekunnin sadasosassa miettiä kaikenlaista: miten se nyt meni...leiki kuollutta..vai pitikö kiivetä puuhun...saako hengittää....Heh, tosi asiassa eläin oli hirvi ja se lähti siitä pusikosta noin parin metrin päästä ja pinkoi kohti Vladivostokia minkä kintuistaan pääsi, pöh! Se siitä lööpistä. Ei vaan, kyllä multa jäi varmaan kolme sydämen lyöntiä väliin ja Tenat ois olleet ihan tarpeen, sen verran säikähdin. Ja se oli toosi iso! Ja oltiin ihan tuossa lähimaastossa, pururadan läheisyydessä. Kaikenlaista voi sattua metsäretkellä. Kotiin kävellessäni sini-mustassa ulkoiluasussani tuli mieleen, että olisiko punainen ollut kuitenkin päivän väri?! :D) So friends, be careful out there.


torstai 6. syyskuuta 2012

Kiitos-kakku töihin


"On aika hiljaa kiittää
ja kättä puristaa.
Nyt meidät yhteen liittää
vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme,
jälki unelmiin.
Teille laulan nyt: näkemiin!"
-Anna-Mari Kaskinen-

Näin päättyi eräänkin hoitsun taival vanhassa työpaikassa ihan vallan kyyneliin. Minun tiimin tytöt olivat hankkineet lahjakorttia Pentikille, kukkia ja korttia ja itkuhan siinä sitten tuli heidän kauniita sanoja kuunnellessa. Jalat ihan tärisi, kun yritin pidätellä kyyneliä! Vaikka turha mun on niitä kyyneliä pidätellä kun Lassietakaan en voi itkemättä tv:stä katsoa. Perus-Pertti-lälly-leffan katsomiseen tarvitsen kilon Nessuja. Elokuvien jäähyväiset tai taivaan portille siirtymiset ovat ihan tuu mats foor mii. Saatikka sitten in real life. En tiedä mistä moinen herkkyys tulee. Ei se tietenkään pahasta ole, jos vaan nuppi kestää kaiken sen korvasienimäisten aivojen kaikenmaailman asioiden vatkaamisen. Ja varsinkin kun se vatkaaminen alkaa yleensä iltasella ja yön pimeinä tunteina asiathan saavat aina vallan mielenkiintoisen kokoisia mittasuhteita. Noh, aamulla on sitten kiva "hyvin nukutun" yön jälkeen lähteä pirteänä työmaalle. No niin, palataanpa taas itse asiaan...

Ihan omasta tahdosta vaihdan työpaikkaa asenteella; vaihtelu virkistää. (En siis edellisen kappaleen sisällön  takia, hih) Ikävä jää mahtavia ja ihania lähimpiä työtovereita mutta onneksi en katoa kovin kauas. Me tavataan, varmaan ja hyvin todennäköisesti melkeinpä päivittäin. Nyt lomailen hieman, pyörähdän Lontoossa keräämässä niitä Wau-factoreita ja jatkan uudessa paikassa ensi kuun alusta. Joskus täytyy pyöräyttää elämän soppakattilaa oikein kunnolla pohjia myöden, ettei pala keitokset pohjaan. Muutos voi olla hyväksi. Katson tulevaan avoimin ja aurinkoisin mielin, kaikki järjestyy, niin se menee! Ei saa jäädä tuleen makaamaan, sanosis eräskin viisas ihminen.

Vein töihin tytöille tänään tällaisen kakun, jossa oli kolme suklaista kääretorttupohjaa ja välissä omenahilloa ja suklaamoussea. Koristeet on tehty marsipaanista ja sokerimassasta. Kirjaimet on suklaasta. Tein myös hyvää kinkkupiirakkaa, jaan ohjeen myöhemmin. Toivottavasti kakku maistui tytöille töiden ja muuttohärdellin lomassa. Kaikkea hyvää heille ja tuulta purjeisiin! Hymyillään kun tavataan!

Megalomaaninen ruisku ja Mini-stetoskooppi :D

Ainiin, tää on myös jaettava. Eräs työkavereistani oli kuvaillut toiselle kakussa ollutta kuvaa näin" Siinä lukee, että Kiitos ja sitten siinä on ykkönen ja Y-kirjain", että näin! Näemme asiat hyvinkin eri tavalla, mitähän sinä näit kuvassa?