sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Valmistujaiskakku



Pikainen valmistujaiskakku ex-pomolle, ONNEA vielä upeasta suorituksesta! Kakussa oli seitsemän munan kakkupohja ja väleissä mansikkamousse ja kostutus vaniljamaidolla. Koristeet ovat marsipaania ja sulatettua suklaata ja päällinen Flora Vispyä.
Ja olen ilmeisesti käyttänyt kaiken tilan, joka tänne blogiin on valokuville asetettu, eli en saa nyt ladattua tänne enempää kuvia. Ilmeisesti pitää odottaa muutama päivä?! So, we`ll wait then.

Kevätmietteitä

Tällä viikolla on taas mennyt lujaa. Kakkutilauksia satelee Kakkupuotiin, toukokuu lähestyy ja kiivas juhlabuumi on aluillaan. Saimme täksi viikonlopuksi vieraaksemme myös ihanan karvakorvaisen lainakoira-Masin. Ihanaa oli palata perjantai-iltana rimpsalta kotiin, kun karvakuono oli ovella vastassa ja heilutti iloisna häntää ja sain kotiinpaluuni kunniaksi märkiä suukkoja. Sanoin ystävilleni, ettei meidän huushollin vanha "karvakorva" ole enää aikoihin iloisna tullut ovelle vastaan kun palailen iltariennoiltani kotiin. Makuuhuoneesta kuuluu vain sikeää kuorsausta :D

Työpaikallani pidettiin tällä viikolla kehityskeskustelut ja sain hyvää palautetta sekä pomoltani että työkaveriltani. Tunnehan oli moisen suitsutuksen jälken varsin muikea ja edelleen, vaikka moni suhtautui työpaikanvaihdokseeni kovinkin epäilevästi ja suorastaan ihmetellen, olen todella tyytyväinen. Kuunneltuani perjantaina ystävien tilitystä työkiireestä, riittämättömyyden tunteesta ja sijaisreservin puutteesta ja heidän ajatuksiaan työpaikan vaihtamisesta, olen entistäkin tyytyväisempi päätökseeni. Minulla on työrauha, ihana pomo, joka kuuntelee ja huolehtii alaistensa asioista ja tarpeista. Työpäivän jälkeen työpöytäni on aina puhdas eikä työasiat lähde koskaan mukaan kotiin! Asiakkaat ovat mukavia ja pieni asema tekee työpaikan ilmapiirin kodikkaaksi. Ja parasta kaikessa on loistavat työajat, en voi valittaa. Jää aikaa kaikelle muulle tärkeälle, josta saa voimia. Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvailla asiaa niin se olisi; mielenrauha.

Poikani Jellonamieli on taas viikon aikana kunnostautunut siivousasioissa. Hän taitaa olla kovin tykästynyt tuohon testaamaansa Hooveriin ja on päässyt tälläkin viikolla sitä siivouskaapista ulkoiluttamaan monasti. Kävi nimittäin niin, että päivänä eräänä tulin töistä kotiin ja kaverit L ja A tekivät lähtöä Teskalle (paikallinen touhumesta ulkoilumielessä) ja jotenkin äidinvaistoni haistoi palaneen käryä ilmassa. Pojilla oli mahanalukset täynnä jalkoja ja meininki oli kummallisen vilkasta ja olin kuulevinani jännää kiherrystä. Menin sisään ja pojat autotalliin pyöriä hakemaan, kun jo eteisen lattialla ja yläkertaan menevillä rapuilla oli "jotain märkää". Keittiön lattiaa oli yritetty pyyhkeillä tuloksella, että tätä märkää ainetta oli jokapaikassa ja lattia oli lähmitty tahmeaksi. Wc:n puolella sama homma ja rappusilla oli tippaa siellä täällä. Painuin silmänräpäyksessä ovelle ja avasin ääneni ja kutsuin ( hyvin lievä ilmaus äänenkäytön tasosta!) pojat sisään tapausta selvittämään. Ennen kuin sain kaverit sisälle, oli L kadonnut perävalot vilahtaen omille teilleen ja A, eli rakas jälkikasvuni jäi asiaa selvittämään. Kaverukset olivat siis lähdössä teskalle pyöräilemään ja olisivat ottaneet simaa juomisiksi mukaan mutta sima-pullopa teki tempun terävän ja litran pullo lopsahti keittiön lattialle ja sitä sitten "siivotessa" (talouspaperia meni ilmeisesti täysistä roskapusseista päätellen muutama rulla?!) pojat lähmivät paikat todenteolla. Yritys ja ajatus tietysti hyvä mutta jälki ei ihan vastannut tarkoitusta. Siitä sitten kaveri pääsi pesemään lattiat yläkerrasta alakertaan, wc:n siivosi ja huuteli innoissaan vessaharjaa heilutellessaan kuinka kivaa homma oikeesti olikaan. Äänessä olin kuulevinani lievää sarkasmia ;D Imuri on käynyt ahkerasti myös muina iltoina kun kotiintuomisiksi on saatu kilotolkulla hiekkaa. Kaiffarit kun käyvät läheisellä hiekkakuopalla heittämässä voltteja ja temppuja ja joka tasku, kolo ja ihonpoimu on sen jälkeen täynnä hiekkaa. No, on sitä imuria toinenkin lapsi tällä viikolla päässyt käyttämään. Tytär kinusi viikkorahaa ja laitoin sen hommiin, siivosi mun Freddy-Fiestan sisätilat ja pesi mun polkupyörän. Lapsityövoiman käyttöä parhaimmillaan :)

Tänään lähdetään porukalla katsomaan Studio Dance Pitin kevätnäytöstä. Tytär tanssii siellä nykytanssia ja odotettavissa on mieletön show, oikein innolla odotan iltapäivää ja näytöstä! Nytpä taidan sulkea tämän lootan ja mennä haravoimaan pihaa. Aurinko paistaa ja naapuritkin ovat ulostautuneet, päivitellään kuulumisia porukalla ja ihmetellään kevättä. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Suklainen juustokakku


Pohja:
200 g Digestive-keksejä
2 rkl kaakaojauhetta
150 g suolatonta voita

Täyte:
900 g tuorejuustoa
2,2 dl sokeria
1 tl vanilja-aromia
4 kananmunaa
200 g tummaa suklaata karkeasti pilkottuna

Kuumenna uuni 150 asteiseksi.

Pohja: Murskaa keksit ja lisää kaakaojauhe. Sulata voi ja lisää voisula ja sekoita massa tasaiseksi. Painele pohjan massa tasaisesti n. 23 cm:n irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti. Nosta vuoka jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Täyte: Mittaa tuorejuusto, sokeri, vanilja-aromi kulhoon ja vatkaa hiljaisella nopeudella, kunnes seos on tasaista ja paksua. Lisää munat yksitellen, ota kulhon reunoille nouseva taikina-aines kaapimella mukaan taikinaan. Seoksen tulisi olla hyvin sileää ja kermamaista. Varo vatkaamasta liikaa, ettei taikina juoksetu.

Sulata suklaa vesihauteessa ja jäähdytä hieman. Sekoita suklaa juustoseoksen sekaan ja sekoita tasaiseksi massaksi varovasti.

Lusikoi juustoseos torttupohjan päälle. Nosta vuoka isomman vuoan sisään ja täytä ulompi vuoka vedellä niin, että kolmasosa kakkuvuoan reunoista jää näkyville. Paista näin justokakkua uunissa 40-50 min. Tarkista 40min. kohdalla, ettei kakku pääse palamaan. Älä paista kakkua liikaa, sen tulisi olla keskeltä hyytelömäistä. Anna paistetun kakun jäähtyä hieman ja nosta sitten jääkaappiin yön yli odottelemaan ihania herkutteluhetkiä!


On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaa....

Kevät tulee ihan järkyttävällä vauhdilla. En voi uskoa miten nopeasti nuo lumet sulaa pois. Tuntui, että sitä oli vielä viikko sitten niin paljon, että juhannuksena voidaan laskea vielä pulkkamäkeä. Täällä on jo pyörätiet putsattu hiekoista ja on ihanaa päästellä täysillä pelkäämättä kaatuavansa liukkaan jään päällä tai että renkaat puhkeaa kesken retken terävien sepelikivien toimesta. Eilen bongasin jo leskenlehtiä tien pientareella. Tänä aamuna vein taas pyykkiä ulos kuivumaan ja näin sitnuuraperhosen. Kuten poikani sanoi pienenä; "Äiti kato, sitnuuraperhonen!" Hih. Ulkona kuivatettu pyykki, tuo tuoksujen aatelinen versio, siihen olen koukussa. Aamulla heräsin lintujen kevät-konserttiin. Tosin siskoni nauroi katketakseen kun kerroin hänelle totuudessani, että jäin maanantai-iltana lenkillä käydessäni kuuntelemaan kanarialinnun laulua! Sisko korjasi välittömästi mun mielikuvani jostain karannutta lintuaan kaipaavasta pikku-lapsesta ja palautti mut maan pinnalle; se on peippo! Okei, en ole koskaan ollut kovin kummoinen lintu-bongari, molemmat siskoni taas ovat. Tuntevat lintuja niiden laulun perusteella ja luettelevat niitä kuin apteekin hyllyltä.
Ihanaa, nautitaan näistä pienistä, suurista hetkistä kun luonto herää eloon ja pysähdytään kuuntelemaan, katselemaan ja haistelemaan luonnon pieniä ihmeitä!
...On siis kevät, kuljen Käyrälammen rantaa....

lauantai 13. huhtikuuta 2013

neff-logo synttärikakku


Poikani täytti huhtikuun alussa 11-vuotta ja toivoi lahjaksi uutta lippista, kuten hänen NIIN eläkkeellä oleva äitinsä kutsui tätä ihmehattua. Minulle tehtiin kyllä heti alkumetreillä selväksi, että se EI ole lippis vaan snäpäri. Tämä snäpäri tilattiin ihan vallan netti-kaupasta ulkomailta asti ja sitä sitten kieli pitkällään odoteltiin kuin maailman kahdeksatta ihmettä. Tulihan se sieltä viimein. Tästäpä poika sai ajatuksen myös syntymäpaiväkakkuunsa.

Tästä se ajatus lähti...
Kakussa on seitsemän munan suklainen kakkupohja ja väleissä vadelmamousse ja Dajm-ganache, ihanat yhdessä. Ohjeilla täytät yhden kakun, leikkaa kakkupohja kolmeen osaan ja laita alimpaan kerrokseen Dajm-ganache ja ylempään kerrokseen vadelmamousse. Todella hyvää!!

Dajm-ganache:
180g Dajmia
3 dl kuohukermaa

Rouhi suklaa. Kuumenna kerma, mutta älä anna sen kiehua. Sekoita joukkoon suklaa ja anna sen sulaa miedolla lämmöllä. Seos ei saa kiehua.
Kaada suklaaseos kulhoon ja anna jäähtyä muutamia tunteja, mieluummin yön yli. Vatkaa ganache-täyte sähkövatkaimella ilmavaksi vaahdoksi.

Vadelmamousse:
250g vadelmia
4 rkl vaniljakastikejauhetta tai vaniljakreemijauhetta
1½ dl vaniljajogurttia, tähän kakkuun laitoin purkillisen, jossa oli 2 dl
2 ½ dl Flora Vispyä tai mitä tahansa vispikermaa
lisää sokeria maun mukaan, kunhan muistat että ganache on makea

Survo vadelmat soseeksi haarukalla. Sekoita vaniljakastikejauhe/kreemijauhe vadelmien sekaan. Kaada joukkoon vaniljajogurtti ja vatkaamaton kerma. Vatkaa seos sähkövatkaimella jämäkäksi mousseksi, laita hetkeksi kylmään ennen kakun täyttämistä.






Äiti ihminen järjestää asioita omalla kierolla tavallaan. Siskojen kukkapuodissa, Eveliinassa Kuusankoskella on myytävänä näitä kivoja sisustustarroja, joita meille ei miehen mielestä tule enää yhtään, huoh! Ostinpa kuitenkin sieltä hauskan (omasta mielestäni ;D) tarran ja lätkäsin sen meidän vessan oveen, hih!


Ja sehän on niin kuin äitee sanoo!!!

Hyvää viikonloppua kaikille. Meillä viikonloppu sujuu vesisateessa Puma-turnauksen merkeissä Myllykosken Mypa-areenalla ja Sudethan VOITTAA!!! Huomenna juhlitaan pojan 11-v. synttäreitä mummien ja kummien kera.


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Vadelma-juustokakkubrownie


Slurps, tämä cheese-cake versio on nyt mun suosikki. Ostin hiihtolomareissulla matkan varrelta ihanan The Hummingbird Bakery:n leivontakirjan ja ohje on tästä kirjasta. Kokeilkaas. Lontoon Portobello Roadilla tuli käytyä tässä samaisessa kahvilassa and believe me, cup cakes are lovely!

Brownie:
200g tummaa suklaata
200g suolatonta voita tai margariinia
250g (n. 4dl) tomusokeria
3 kananmunaa
110g (1,7 dl) vehnäjauhoja

Juustokakku:
400g tuorejuustoa
150g (2,5 dl) tomusokeria
0,5 tl vanilja-aromia
2 kananmunaa

Kermakuorrute:
3 dl kuohukermaa
100g (1.7 dl) tomusokeria
150g (3,5dl) vadelmia sekä ylimääräisiä koristelua varten

33 x 23 x 5 cm:n kokoinen vuoka leivinpaperilla vuorattuna

n. 12 annosta

Kuumenna uuni 170 asteiseksi.

Brownie: Sulata suklaa vesihauteessa. Mittaa rasva ja sokeri kulhoon ja vatkaa sekaisin. Lisää munat yksitellen, vatkaa hyvin ja ota joka lisäyksen jälkeen kulhon reunoille jäänyt taikina aines mukaan taikinakaapimella. Vatkaa vähitellen sekaan vehnäjauhot, käännä nopeutta hieman suuremmalle ja vatkaa vielä hetki, niin että taikinasta tulee tasaista. Kaada sula suklaa hitaasti joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada taikina vuokaa ja tasoita pinta.

Juustokakku: Mittaa tuorejuusto, tomusokeri ja vanilja-aromi kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää munat yksitellen ja vatkaa hyvin taikinan sekaan ja ota joka lisäyksen jälkeen kulhon reunoille jäänyt taikina aines mukaan taikinakaapimella. Seoksen tulee olla sileää ja kermamaista. Nopeutta tulee lopuksi säätää suuremmalle, jotta seoksesta tulee kevyttä ja ilmavaa, mutta varo vatkaamasta liikaa, jotteivat ainekset ala erottua toisistaan. Levitä seos brownien päälle ja tasoittele pinta. Paista levyä uunissa 30-40 min. tai kunnes juustokakku tuntuu koetettaessa kiinteältä ja on reunoilta hiukan ruskistunut. Keskiosan tulee edelleen olla vaalea. Anna levyn jäähtyä kokonaan, peitä se sitten ja nosta jääkaappiin. Anna olla kylmässä 2 tuntia tai mieluummin yön yli.

Kermakuorrute: Mittaa kerma, sokeri ja vadelmat kulhoon ja vatkaa paksuksi, muttei kovaksi vaahdoksi. Kumoa brownie-levy tarjoiluvadille ja käännä oikein päin. Levitä kermakuorrute tasaisesti levyn päälle ja koristele pinta vadelmilla.


Tapaus ikkunan-pesijä-muija

Se on taas kevät ja aurinko paistaa, silti harmaus peitti olohuoneen. Ei voinut nauttia auringonkilosta, kun piti vetää sälekaihdinta tiiviimmin ikkunan eteen, näkymä oli niin ikävä, niin ikävä et vallan. Tuli pääsiäispyhät ja muija sai kohtauksen. Heräsin siis lauantai-aamuna klo 07.00 (???!!!) ja se iski kuin tykinkuula takaraivoon...tai ainakin raivo-hermoon; nyt pestään ikkunat. Hain välineet ja painuin hommiin. Menin totuttuun tyyliin ulos yläparvekkeelle pesemään olohuoneen ja pojan huoneen ikkunoita ulkopuolelta, sinne puolelle alkaa aurinko porottamaan ensimmäiseksi. Olen ikkunanpesijänä tyyppiä; pesurätti, kuivausrätti ja  ämpärillinen vettä, jossa hieman pesuainetta. Eli hartiavoimin ja mielettömällä raivolla!! Aloitin vasemmalta oikealle ja ehdin kertaalleen sipaista pesurätillä koko ikkunan, kun tajusin että ikkuna veti aivan jäähän!! Jäin pönttönä seisomaan rätti kädessä, muutamaan minuuttiin en varmaan edes hengittänyt. Tai oikeastaan sillä hetkellä tajusin, että hengitys hieman höyrysi?! Aivot raksutti: mitäs nyt tehdään??? Keräsin ensin itsetuntoni rippeet ja sitten ikkunanpesuvärkit ja painuin takaisin sisälle jatkamaan miettimistä. Tajusin nimittäin samalla sekunnilla, että yläkerran partsilta oli mainio näköala naapurin perheen aamukahvipöytään, jossa koko suku tuijotti hämmennyksen vallassa ikkunasta minun touhuja. Sormiakin kylmä kynsitteli, hittolainen! Päästyäni takaisin sisälle tajusin katsoa ulkolämpömittaria, joka näytti -5 astetta pakkasta!! Hyyps! Olen sorttia sattuu ja tapahtuu ja varsinkin tapahtuu, ilman sen kummemmitta suunnittelematta, saatikka ajattelematta. Voi peeveli, milläs nyt sulatetaan ikkuna? Kosanilla? Ähh, siitä vois tulla isompi show naapureille, saattas mennä puurot ja vellit väärään henkoseen. Sen enempää suunnittelematta (jälleen), painelin autotalliin ja nappasin 5 litran kanisterin tuulilasinpesunestettä ja kaadoin laimentamatta ämpäriin. Eikun uusiks, rätti käteen ja ulos. Sen verran oli hermopinne pinkeellä ja ehkä verenpainekin jo aavistuksen koholla, että johan läks ikkunat kirkastumaan. Ja niin kivasti suli ikkuna ja puhdasta tuli. Kertaakaan en katsonut taakseni, oliko minulla yleisöä vaiko ei. Jatkoin samalla vimmalla loputkin ikkunat, jotka pesin hieman laimennetulla lasinpesunesteen versiolla ja voin suositella muillekin hätähousuille lämpimästi! Kyllä nyt kelpaa auringon sisään paistella, niin on kirkasta et ihan häikii :D
Ja tiedättekö mikä on arjen runsaudensarvi? Se on toi meidän pyykkikori. Juuri kun olet sen tyhjäks saanut ja selkäs käännät, on se taas täynnä hieman dunkkaisia ja tahraisia vaatekappaleita, ai et mie sanon......eikun pyykkivuorta valloittamaan.
Mukavaa viikkoa kaikille arjen sankareille!