lauantai 27. syyskuuta 2014

Frozen-kakku


Rakas pikku-Saara täytti 6 vuotta kuluneella viikolla ja hän toivoi Frozen-kakkua. Edellisessä heille tehdyssä kakussa oli täytteenä appelsiini- ja lakritsimoussea ja tytöt eivät oikein pitäneet sen lakritsimoussen mausta ja enemmänhän se olikin aikuisten mieleen. Saaran toive kuului sanasta sanaan näin: Haluan Prosen-kakun mutta siihen ei saa laittaa salminakkia!! Niin tehtiin. Kakun kuva on valmis kakkukuva ja täytteenä oli omatekemää mansikkahilloa ja vaniljamoussea. Hyvää oli.

Oletteko nähneet tuon Frozen-elokuvan? Ihana! Pitkästä aikaa sellainen kaunis prinsessa tarina kahden siskoksen seikkailuista. Elokuvan musiikki niittää jo mainetta ja kunniaa ja tästä elokuvasta tehdään varmasti musikaaliversio, sen verran kauniita ja korvamadoiksi soimaan jääviä kappaleita kuullaan elokuvassa. Onnea vielä rakkaalla, ihanalle, suloiselle 6-vuotiaalle Saaralle <3



 Se on L.O.M.A nyt 

Mulla alkoi loma. Perjantaina oli vielä ylityövapaa, joten torstai-iltana oli fiilikset katossa. Tosin rakas pieni poikani piti mua jännityksessä ja käytiin hänen kanssa lääkärissä torstai-iltana. Hän nimittäin keuli polkupyörällään siihen malliiin, että tossu lipsahti ja poika rojahti suoraan satulan kapeamman osan päälle!!! Auts!!!! Kaverin ketekset pysyy varmaan pari viikkoa mustana ja voin uskoa, että otti nivusista! Ei vaan, keskiviikkona ajattelin oikeasti, että vähintään häntäluu on murtunut, sen verran tuskaista oli pojan elo! Ja samaan hengenvetoon harmiton syysflunssa äityi ikäväksi yskäksi ja järkyttäväksi räkätaudiksi. Päätettiin lähteä lekurin pakeille. Hän tutki ja kuunteli kaikki röörit ja tunnusteli (ja kauhisteli mustelmaa) häntäluun seudun ja antoi kivunlievitykset ja ropit matkaan. Todettiin, että parempi karhunpojan jäädä kotiin lepäämään perjantai päiväksi. Tiistai-aamuna kaverin pitäisi olla pelikunnossa ja voimissaan lähdössä Barcelonaan jalkapalloleirille, joten motivaatio parantumiseen on korkea! Eiköhän tämä tästä.

Eilen illalla kävin nukkumaan tosi väsyneenä kaikesta härdelistä ja siitäkö lie johtui, että näin hirvittävää painajaista. Tiedättekö sen tunteen, kun herää yöllä siihen tunteeseen, että jotain kamalaa on tapahtunut tai ehkä tapahtumassa ja tunne on NIIN voimakas ja todellinen, että se kirvelee ja kipristää varpaissa asti? Näin jotain ihan kamalaa unta, jossa jahdattiin jotain rikollista. Unessa en nähnyt mitään inhottavaa, enkä tiedä mitä tämä rikollinen oli tehnyt. Unessa ei tapahtunut tavallaan mitään pahaa mutta se tunne siitä, että tiesin jotain pahaa tapahtuneen tai tapahtuvan oli järjettömän voimakas. Heräsin aivan hiestä märkänä ja mun sydän hakkasi ihan hulluna!! Se fyysinen tunne siitä pelosta oli hirvittävän voimakas ja meni aikaa, ennen kuin rauhoituin pimeässä yössä. Kauheaa mutta jotenkin vaikuttavaa kuinka alitajunta saa ihmisen toimimaan omalla tavallaan. Hui!

Flunssa meinasi (tietenkin näin loman aluksi!) iskeä minuunkin. Hain eilen C-vitamiinia ja sinkkiä ja olen vetänyt myös neilikkaa ja inkivääriä ihan hulluna. Kasvatan varmaan jo jotain versoja korvistani, sen verran tiheään olen ainakin juurakkoa kastellut!! Tänään olo tuntui eilistä paremmalta ja virkeämmältä yöllisistä painajaisista huolimatta ja halusin ulos lenkille. Kävin kävelyllä Torkkarin ihanissa ja virkistävissä maisemissa ja huokailin luonnon kauneutta. Keräsin kauniita vaahteranlehtiä ja yritin tehdä niistä ruusuja (kuva alla). Jos niitä olisi ollut oikein paljon, ne voisivat olla ihan kaunis kimppu. Vai näyttääks noi enempi keitetyiltä jokiravuilta, niinkuin poikani sanoi kuvaa katsoessaan?? Heh....


Mie lähen aamulla Lontooseen Emmin, ystäväni Pian ja hänen poikansa Vilhon kanssa. Aikainen herätys tiedossa mutta aivan sairaan siistiä lähteä reissuun. Meillä on tiedossa Harry Potter-teemainen reissu, mennään käymään siellä studiolla. Ja ei tietenkään unohdeta hyvin syömistä ja juomista ja shoppailua muun fiilistelyn ohella. Lontoossa on yli 20-astetta lämmintä ja ihan hyviä kelejä näyttää ennusteet, joten hyvää matkaa meille!!! Laitan kuvia kun palaan!
Have fun folks! I`m off to LOVELY LONDON <3

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Perhos-kakku


Oona toivoi itselleen kinuskista perhos-kakkua syntymäpäivilleen ja niin tehtiin. Kakun päälle keitin kinuskin ja väliin keitin mansikoista hillon ja tein sen päälle vanilja-moussen. Tein koristeperhoset hyvissä ajoin etukäteen kuivumaan muottiin. Tekstit on pursotettu sulatetuista, vaaleanpunaisista Candy Melts-napeista. Toivottavasti kakku oli toiveiden mukainen. Onnea vielä Oonalle, täys kymppi täynnä




Talking about autokuume!

Aina säännöllisin väliajoin mut valtaa autokuume! Se tunne kun löydät just sen oikeen menopelin ja keksit kaikki järjelliset ja hieman järjettömätkin selitykset auton ostamisen oikeuttamisesta. Niin kävi taas tässä eräänä päivänä. Löysin netin vaihtoautot-palstalta SEN täydellisen auton. Alkoi kuumotus. Laitoin oikein kirjettä menemään lipevälle autostupparille ja kuumehoureissani kuvittelin saavani Freddystä hyvät välirahat. Tilannehan on sen kaltainen, että Freddy alkaa olla terminaalihoidossa ja ennusteet näyttävät melko huonoilta. Saamarin porsas tarjosi viisisataa!! Mun rakkaasta ystävästä, jo on äijällä pokeria! Jatkoin nettisurffailua ja löysin seuraavan vetopelin ja tarjosin Freddya vaihdossa. Nyt kaverilla alkoi olla homma niin sanotusti hanskassa ja sovittiin jo seuraavalle lauantaille koeajoa. Kuumottaa, kuumottaa. Sitten mietin, että joo, tartteis sitä rahotustakin varmaan kattella. Istuin taas koneen äärelle ja tarkastelin autoliikkeen tarjousta. Päätin vielä tsekata pankin tarjousta, ettei mua sitten vaan viilata linssiin. Autoliikkeen tarjous tarvittavasta rahoituksesta oli tällä kertaa parempi. Kiva, kiva, kohta on lauantai juu....ja onhan tosiaan aika vaihtaa kun vielä saa tosta romusta jotain! Fiksua, eikö?!

Mies tuli töistä kotiin ja näytin kuumotuksissani hänelle löytämääni autoa, josta olin tosiaan sopinut jo koeajonkin. Mies:"Onks sulla rahaa?" Minä että ei, mut (yritän jtn viksuu änkyttää) mut nyt viel sais tosta Foortista vähän ja jos lisäks vähän rahotusta....Mies" Just! Tosi järkevää rahankäyttöä! Äläkä osta tota merkkiä, kalliit varaosat. Onks kahet renkaat? Entä lohkolämmitin? Vetokoukku? Paljo ajettu, aha...ok. Ruma väri! Toi on muuten sit se korimallin vaihtovuosi, huono valinta. Ja varmaan joku maanantai-auto kuiteski! Osta joku vanha Toyota, halvat kilometrit ja halpa huolto!" Mie: ET NIIKO WHAT? Ihan kiva! Hirveen nopeesti viilenin!

Seuraavana aamuna olin töihin lähdössä ja kävelin autolle. Freddy näytti vähintäänkin mielensä pahoittajalta ja kovin alakuloiselta. Mun kävi ihan sääliksi sitä, uskollinen ystävä kun on ollut kaikki nämä vuodet ja hyväkin vielä. Ei oo paljoo tarttenu korjailla ja jos on, niin Pärnänen on pistäny parastaan. Ja edullisesti vielä. Me siinä sitten aamuhämärissä tehtiin Freddyn kanssa sovinto ja diili, että se saa elää vielä. Onhan sillä ajaminen kohtuullisen mukavaa, mutkatonta ja edullistakin. Sitä paitsi, sillä on sielu ja meillä on ollu kyllä hitoksee hauskoja reissuja yhdessä. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut ja Freddyllä on aika hyvä huumorintaju! Mun kanssa on pakko olla :) Joten, peruin sen koeajon. Ja koska mies muistutti mua mun pörssikurssin alemmuustilasta oli parempi unohtaa ne rahoitukset ja antaa koko ajatuksen olla. Freddykin löysi itsestään jonkun kuudennen vaihteen kun se kiisi välikohtauksen jälkeisissä huuruissaan pitkin Heinolan tietä.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Auto-kakku


Paakarilta pyydettiin auto-kakkua kahden pojan yhteis-synttäreille. Toinen saavutti ajokortti-iän ja toinen ajelee ainakin pikku-autoilla :) Marimekon autokangas miellyttää mun silmää ja ajattelin, että olisikin hauskaa, jos kakussa olisi "pala kangasta." Maalasin kankaan palaa jäljittelevän kuvan kaulitulle vaahtokarkkimassalevylle Wiltonin elintarvikeväreillä ja nimet ja numerot tein värillisestä marsipaanista. Kakkuun meni kaksi isoa viiden muna kääretorttupohjaa ja kakun väliin laitoin tilaajien toiveesta mansikkamoussea. Kakku oli kokonaan laktoositon. Onnea vielä pojille!


A day at the office

Kaikenlaista hubaa sitä ihminen vapaapäivälleen keksii. Tällaiselta näyttää meidän keittiössä, kun paakari pistää koristelu- ja maalaushommat käyntiin. Maalasin valmiiksi kuivumaan tuon auto-kakun kuvan. Sitten tein valmiiksi kuivumaan ja odottelemaan varsinaista koristeluhetkeä tähän samaiseen kakkuun tulevat nimet ja kirjaimet ja vielä toiseen kakkuun onnittelutekstit ja vaahtokarkkimassasta vaaleanpunaiset perhoset. Koristeet ja maalattavat kuvat kannattaakin tehdä hyvissä ajoin valmiiksi. Niiden täytyy antaa kuivua kunnolla. Perhoset ja kukat täytyy kuivattaa "malliin tai muottiin", joten ne kestävätkin jonkin aikaa kuivahtaa. 


Syksy on saapunut. Mutta miten ihana syksy!!!! Kaunista ja lämmintä. Miehen isä asuu melko lähellä meitä ja hänellä on iso piha, omenapuita ja marjapensaita. Itse hän ei niistä perusta mutta antaa mielellään minun hyödyntää satoa. Hain häneltä kaikki puussa olleet ihanat punaiset omenat ja keitin niistä hilloa ja tein omenapiirakkaa. Pappa toki saa parhaat palat päältä ja kunnon maistiaiset!


Syksyyn kuuluu aina metsäretket. Päätettiin siskojen perheiden kera tehdä Repovedelle päiväretki. Eväät ja iloista retkeilymieltä repullinen ja matkaan! Paikalle oli eksynyt muutama muukin reppuilija mutta aivan järjettömän hieno reissupäivä oli ja metsään mahtuu porukkaa! Ei tullut oloa, että apua, tännehän tukehtuu. Mahtavat eväspaikat löydettiin ja paistettiin makkarat omalla kertsigrillillä. Kuutinlahdelle asti tallattiin ja mikä kaikkein uskomattominta, siskon 6- ja 4-vuotiaat tytöt tallasivat ilman minkäänlaista kitinää tai natinaa koko n.15 km:n matkan! Upeita ja yyber-reippaita pikku-naisia <3

Kuvat Terhi Katajala





Matkalla kerättiin sieniä, popsittiin puolukoita ja nähtiin kaksi käärmettäkin. Repoveden retkeilyalue on hieno paikka, kannattaa tulla kauempaakin. Eri pituiset ja hyväkuntoiset retkeilyreitit mahdollistavat samoilun kaikenikäisille ja kuntoisille ihmisille. Ja muistetaan pitää paikat kunnossa, roskat roskikseen ja jätetään luonto tasan sellaiseen kuntoon kuin se oli sinne mennessä! Toivotaan näitä kauniita syyspäiviä vielä lisää. Tää on mun elämäni parasta aikaa, olenhan syksyihminen!