maanantai 23. joulukuuta 2013

Joululahja-kakkuja


Tein äidilleni blogistani löytyvällä glögi-kakun ohjeella joululahjakakun. Tutustuin kuitenkin taannoin Arlan kausi-tuotteeseen, eli piparkakkurahkaan ja ajattelin ehdottaa seuraavaa tuunattua versiota teille tästä samaisesta kakusta.

Glögi-kakku:

Pohja:
150g piparkakkuja
75g sulatettua margariinia

Täyte:
2 prk piparkakku-rahkaa (Arla)
2 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
lisää sokeria ja esim.kanelia maistamisen jälkeen maun mukaan
6 liivatetta
3 rkl kiehuvaa vettä

Pinnalle:
3 dl glögitiivistettä
1 dl vettä
4 liivatetta

Murskaa piparkakut. Sekoita piparkakkumurut ja sulatettu rasva keskenään tasaiseksi massaksi. Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. 24 cm) pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Vaahdota vaniljakastike. Sekoita piparkakkurahkat vaahtoon. Maista maku ja lisää sokeria, jos haluat. Voit myös lisätä esim. kanelia ½ tl tarvittaessa. Kiehauta vesi. Liota hyvin puristetut liivatteet veteen. Kaada liivateseos hieman jäähtyneenä täytteen joukkoon samalla sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa n. 3 tuntia.

Liota päällisen liivatteita kylmässä vedessä. Kiehauta vesi. Liota hyvin puristetut liivatteet veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana glögin joukkoon samalla sekoittaen. Anna hieman jäähtyä. Kaada mehuhyytelö hyvin hyytyneen kakun päälle varovasti, jotta rahkatäyte ei sekoitu. Hyydytä hyvin jääkaapissa.


Tässä kuvassa myös siskoilleni lahjaksi tekemäni suklaiset kuivat kakut ohje löytyy tästä, he kun painavat pitkää päivää kukkakaupallaan näin joulun aikaan ja ahertavat tehdäkseen meidän muiden joulusta kauniin. Kukkakaupalla onkin taas aivan ihania kukka-asetelmia ja ah kaikkea muuta mukavaa kotiin tuomisiksi.

Mun keittiö jouluasussaan. Pöydällä kukkakimppu made by Kukkapuoti Eveliina ja rakkaat siskot siellä <3

 Äitini antoi minulle tämän kukka ihanuuden, joka on myös made by Kukkapuoti Eveliina ja siskot <3


Mun joulu alkaa tästä joka jouluisesta traditiosta; kaivoin taas esiin rippi-lahjani vuodelta 1983, Philipsin Spatial Stereo radio-nauhurin ja vanhan C-kasetin, joka on täynnä mun lemppari joululauluja. Sitten kasetti soimaan ja joulun valmistelut sujuvat tanssien. Tämä kasetti sisältöineen kuuluvat lähtemättömästi minun jouluuni. Siinä joululauluja tulkitsevat mm. The Brita, The Vieno ja The Laila. Ja jos joku ei heistä mitään tiedä niin hävetköön! Kappaleet on äänitetty vuosina 1957-1960 ja levy/kasetti on julkaistu vuonna 1976. Että repikääs siitä, tää on retroa jos mikä ja mun ikioma aarre! Ja on tuolla stereo-radio-nauhurilla muutamat rock-radiot kuunneltu ja sieltä biisejä nauhoiteltu. Yleensä siitä biisin alusta jäi aina pätkä pois kun sormet eivät ehtineet mukaan tai sitten se ärsyttävä juontaja höpötti jotain pöllöä just sen "ihan must"-biisin alun päälle, arrgh! Oi niitä aikoja.


 Kasetin ykkös-puoli

Kasetin kakkos-puoli, niin ja muistatteko tämän; kun kasetin puoli on lopussa, kuuluu ratiseva ääni ja kasetti pitää oikeesti kääntää...meidän lapset ainakin ihmettelivät!


Enkeleitä, onko heitä

Yhden täti-tarinan jaan vielä teidän kanssanne and then I rest my case. Tämä kertoo mieheni tädistä, joka oli minulle todella läheinen ja tärkeä ihminen. Airi-täti oli anoppini ja appeni jälkeen ensimmäisiä mieheni sukulaisia jonka tapasin. Hänestä jäi ihan ensimmäisellä tapaamis kerralla tunne, että meillä kahdella on erityinen yhteys. Airi oli hyvin lämmin, ystävällinen ja huumorintajuinen ihminen. Elämä oli kohdellut häntä ja hänen perhettään kohtuuttoman julmasti. Yhden perheen kohtaloksi tuntui jääneen ottaa vastaan liian monta vastoinkäymistä, surua ja murhetta. Siitäkin huolimatta Airin silmissä loisti aina ilonkipinä. Hän jaksoi aina uskoa uuteen päivään ja elämä näytti hänen näkökulmastaan aina positiiviselta. Ehkä hänen sarkastinen ja hyvinkin älykäs huumorintajunsa auttoi jaksamaan vastoinkäymisten keskellä. 

Airi-tädillä oli erityinen taito saada vieras tuntemaan itsensä aina tervetulleeksi ja hän loihti pöytään herkut kuin tyhjästä. Hän oli aivan huikean loistava kokki ja erityisesti mieleen on jäänyt hänen aina niin herkulliset kaalilaatikko ja karjalanpaisti, nam! Jos päiväsi ei ollut sujunut ihan suunnitelmien mukaan, istuminen Airin kanssa heidän aina vehreällä pihamaallaan sai mielipahan katoamaan ja pilvet väistymään auringon tieltä.

Muutama vuosi sitten Airi-täti kuitenkin sairastui vakavasti ja pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen sairaus vei voiton ja hän nukkui pois. Jäi suunnaton ikävä! Hänen kuolemansa jälkeen samana keväänä lähdimme ystäväperheen kanssa Pyhä-tunturille hiihtolomalle. Ystäväni ja minun "kolmas siskoni" Leena tunsi myös Airin, joten sain purkaa tuntemuksia ja syvää ikävääni Airia kohtaan hänen kanssaan. Leenalla oli myös omassa perheessään ollut raskasta hänen oman äitinsä vakavan sairauden takia. Tehtiin siis yhdessä pitkiä kävelyjä rapsakkaassa kevättalven pakkas-illoissa ja käytiin samalla syvällisiä keskusteluja. Eräänä iltana mäessä vietetyn pakkaspäivän jälkeen laitoimme mökin saunan lämpenemään ja odotellessamme lähdimme ulos ihailemaan taivaalla läiskyviä revontulia. Makasimme porukalla selällämme hangessa ja katselimme taivaan tulia. Pojat lähtivät näytöksestä aikansa nautittuaan saunomaan ja päätimme Leenan kanssa tehdä vielä pienen kävelylenkin ennen saunaa. Siinä revontulien valaistessa polkuamme kävelimme raikkaassa Pyhä-tunturin illassa kun yht´äkkiä yllämme oleva valo lisääntyi. Pysähdyimme ja katsoimme ylös ja yllemme oli revontulista piirtynyt valtavan kokoinen enkeli. Enkelin siivet lepattivat ja kuin levittäytyivät yllemme. Henkeni salpaantui hetkeksi ja katsoin Leenaa. Hän katsoi minuun yhtä ymmällään ja kuin yhdestä suusta kuiskasimme: "Se on Airi!" Halasimme toisiamme ja lämpimät kyyneleet valuivat pitkin pakkasen puremia poskiamme. Yhtä nopeasti kuin enkeli oli yllemme levittäytynyt, se oli poissa ja revontuletkin laimenivat. Kävelimme takaisin mökille täydellisen hiljaisuuden vallitessa mutta rinnassa läikähteli lämmin tunne ja täydellinen rauha! Mitään niin kaunista en ole koskaan nähnyt ja silloin tiesin että heitä, enkeleitä 
on....

Toivotan rauhaisaa joulun aikaa teille kaikille ja parempaa uutta vuotta 2014!







sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Severi-konditoria, St.Petersburg

Iisakin kirkko

Tämä on väli-postaus, en ole ehtinyt leipoa mitään viime aikoina ja kirjoitan vain herkuttelustani vieraalla maalla. Ulkomailla pitää aina koluta kahvilat ja konditoriat, jotta tietää millaisista herkuista paikka tunnetaan.
Kävimme Venäjän maalla perheen ja muutaman suomenruotsalaisen kera. Mieheni työkaveri järjesti pikku-jouluristeilyn St.Petersburgiin ja perheet pääsivät mukaan. Minun matkani ovat yleensä suuntautunet Suomesta katsottuna länteen tai etelään mutta kyllä teki ihan hyvää käydä katsastamassa tämä itänaapurin upea kaupunki.
Mieheni on puhunut koko meidän yhdessäolomme ajan, että lähdetään käymään Pietarissa ja näin kauan olen vältellyt sinne matkustamista. Hän on ollut siellä töissä muutamaan otteeseen ja kehunut paikkaa, arkkitehtuuria ja kulttuuria minulle kovasti. Meillä on kerran ollut vastavierailulla hänen venäläisiä kollegoitaan Pietarista ihan yökyläilemässä. Nämä nuoret miehet ainakin olivat oikein mukavia ja käytökseltään hienotunteisia. Jotenkin kuitenkin on aina helpompi ollut lähteä tuonne länteen, eikä Venäjä ole ensimmäisenä matkakohteena tullut mieleen. Minun työpaikallani toimii kaksi venäläistä lääkäriä ja heidän kanssa juteltuani, tunsin suorastaan kansalaisvelvoitteekseni lähteä tälle pikku-tripille. Ja reissu olikin tosi hieno, ennakkoluulot karisivat ja jäi tunne, että haluan sinne uudestaan. Olisi ihana käydä Pietarissa kesällä ja sitten mennä Mariinski-teatteriin katsomaan joku ihana baletti-näytös tyttären kanssa, eli seuraavaan kertaan!

Verikirkko
Neva-joki

Kahvilla käytiin tietenkin maistelemassa paikallisen konditoria-kahvila Severin herkkuja. Hintataso oli kohtuullinen ja kahvi todella hyvää ja leivokset erittäin meheviä ja herkullisia. Vitriinistä oli hankala tehdä valintaa, niin paljon oli vaihtoehtoja tarjolla. Valitsimme juustokakut, ne olivatkin ihanan "keveitä" ja herkullisia.Yllätyin siitä, etteivät ne olleetkaan niin makeita kuten olin etukäteen arvellut. Olen joskus maistanut mielestäni pahaa venäläistä suklaata, joka oli todella makeaa ja imelää. Tästä kai minulle on jäänyt mielikuva, että kaikki venäläiset herkut ovat hyvinkin äkkimakeita mutta sekin mielikuva tuli nyt korjattua. Maistoin matkalla myös hyvää venäläistä suklaata, joten muisto huonosta suklaasta kääntyi positiiviseksi. Kotiin viemisiksi olisi vielä voinut ostaa kakkuja ja leivonnaisia konditorian yhteydessä olleesta kaupasta mutta me olimme risteilyllä, joten kylmäketju olisi katkenut melko pian. Koristeelliset herkut jäivät vitriiniin.


 Viikonlopusta

Tänä viikonloppuna olen käynyt hitaalla, joskus on vaan pakko hidastaa vauhtia. Ainut ohjelma tälle viikonlopulle on Studio Dance Pitin joulunäytökset. Tyttärellä on näytöksiä molempina päivinä ja olen ajellut "taksina" häntä Kouvola-talolle ja takaisin. Meidän perheellä on liput tämän illan viimeiseen näytökseen ja tytär kehoitti ottamaan nenäliinat mukaan, tuntee äitinsä melko hyvin :)

Perjantaina käytiin viemässä joulutervehdys äitini sisarelle eli tädilleni ja hänen miehelleen. Täti leipoo maailman parasta pullaa. Rappukäytävään astuessamme pullantuoksu oli räjäyttää tajunnan. Ei voi olla totta, perillä odotti siis juuri leivotut (tädin salainen piparitaikina-resepti :) piparitähdillä koristellut joulupullat!!! Apua!! Mitään NIIN pehmeää ja herkullista ei ole tässä maailmassa. On se kumma kun käsittääkseni samaa pullataikinaohjetta ainakin suurinpiirtein käytetään, niin miksi minun pullistani tulee semmaisia suhteellisen mauttomia kumipalleroita noiden täydellisten pehmeiden ja herkullisten pullien rinnalla. Se on se taito ja vuosien harjoittelu. Ja ne piparit, voi että miten pehmeitä ja maukkaita. Satuin kuulemaan myös äidiltäni tarinan tädistä. Samaisessa kerrostalossa oli eräällä pariskunnalla muutto käynnissä. Täti oli leiponut pullaa ja pyysi koko muuttoporukan kahville kesken hikisen muuttolaatikoiden raahaamisen. Täti oli käynyt kysymässä porukan miesväeltä, että maistuisiko kahvi? Pullat ja kahvit olivat kadonneet alta aikayksikön parempiin suihin ja muuttoporukka kiitteli kovasti tätiä ja jatkoivat hyvillä mielin ja uusin voimin muuttoaan. Aika hyvä esimerkki toisenlaisesta kerrostaloelämästä kaiken tämän itsekeskeisyyden ja piittaamattomuuden keskellä. Hyvä joulumieli on paras joulumieli!

lauantai 30. marraskuuta 2013

Vanitatum Vanitas-kakku


Siskon lauluyhtye Vanitatum Vanitas juhlii uutta levyään ja hän tilasi kakun kahvikutsuille. Uuden levyn kansikuvalla varustetun syötävän kakkukuvan hän oli tilannut muistaakseni Ullan Unelmasta ja kakun väliin tein hänen toiveestaan Hopeatoffee-Lemon Curd-täytteen. Reunoille ja päälle pursottelin kermaa, jotta kaunis kuva olisi pääosassa. Onnea upeasta suorituksesta ja kiitos kauniista ja upeasta levystä ja hienoista konsertti hetkistä!

Vanitatum Vanitaksen kotisivuille pääset tästä linkistä ja voit kuunnella makupaloja uudesta Ad Perennis-levystä.
 


Helsingin täti

Huomenna, 1. adventtisunnuntaina, lähdemme viime vuoden tapaan siskojeni kanssa Lemille laulukeikalle. Isäni sisko asuu siellä tuetussa vanhusten palveluasunnossa ja kävimme siellä viime vuonna laulamassa joululauluja. Kovasti pitivät "pikkuisesta konsertistamme" ja toivoivat sille jatkoa tälle joululle. Tunnelma palveluasuntolan oleskeluhuoneessa tai olohuoneessa, oli harras ja myös muutama muu sukulainen ja tuttava kylältä oli lähtenyt kuuntelemaan laulajaisiamme. 

Isäni perhe on siis Lemiltä kotoisin ja siksi aikuisikänsä Helsingin Tikkurilassa asunut tätimme muutti takaisin kotiseudulleen vanhuuttaan vietämään. Hänen kuntonsa on huonontunut jonkin verran ja muistinkin kanssa on ongelmia, joten palveluasumus tuntui kaikista meistä parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta hänen kannaltaan. Täti on ikänsä harrastanut musiikkia, heillä kotona laulettiin paljon ja taisi heillä olla urutkin, joilla laulantaa säestettiin. Minun vaarini eli isäni isä oli kylällä hyvin tunnettu kuoro- ja laulumies. Isäni ja tätini lapsuus- ja nuoruusvuosina käytiin aktiivisesti kirkonmenoissa ja Lemi on tunnettu siitä, että seurakunta laulaa jumalanpalveluksessa virret neliäänisesti. Lemi tunnetaan myös Lemin särästä, joka on perinneruokaa lampaasta. 

Kuva ja alla oleva teksti lainattu sivustolta; Särän tarinaa
"Lemin särä on yksi Suomen seitsemästä ihmeestä. Särä on aitoa eteläkarjalaista ruokaperinnettä tuhannen vuoden takaa. Särää on valmistettu Etelä-Karjalan alueella laajemminkin, mutta vain Lemillä perinne on säilynyt elinvoimaisena 2000-luvulle saakka. Särän aineksina on lampaanliha ja perunat."

Minun äitini on tehnyt särää myös meillä kotona. Vasta vanhemmalla iällä olen oppinut pitämään sen mausta, lapsena se oli sitä "villasukka-ruokaa", koska pitkään hauduttuna lampaan lihasta lähtee melko voimakas tuoksu. Ihan mahottoman hyvää se on. Lemi tunnetaan myös Lemin punaisista perunoistaan. Niiden maku on ainutlaatuisen herkullinen.

Takaisin tätiini. Täti asui siis Helsingissä melkolailla koko ikänsä, teki töitä sairaala-apulaisena ja oli aktiivinen musiikin suurkuluttaja. Hän lauloi kuorossa, kävi konserteissa ja tansseissa. Siihen aikaan tanssilavakulttuuri oli kukkeimmillaan ja hän kävi kovasti tantsuloissa. Kun helsingin täti tuli meille kylään, meillä tanssittiin aina ja hänelle oli tärkeää opettaa meidät lapsetkin tanssimaan valssia, humppaa, tangoa ja muita seuratansseja. Odotin aina kovasti tädin vierailuja. Hän matkusti meille yleensä junalla tai bussilla. Tungin vältämättä itseni mukaan autoon, kun isä lähti tätiä vastaan asemalle ja minusta hän näytti joltain maailmanluokan tähdeltä astuessaan junasta. Yleensä tädillä oli meille tuliaisia Elannon muovikassissa, joka jo sinällään maalaistenavalle toi eksoottisen tuulahduksen jostain pääkaupungin sykkeestä. Täti oli luonteeltaan iloinen, nauravainen ja valoisa. Kun hän astui meidän taloon, hänen railakas naurunsa täytti huoneet. Hänellä ei ollut omaa perhettä, hän kuitenkin piti meistä veljensä lapsista kovasti ja touhotti meidän kanssa kaikenlaista. Yleensä me laulettiin tai tanssittiin. Mieleenpainuvimpina muistoina minulle on jääneet ne kahdenkeskiset hetket, jolloin hän luki minulle kirjoja ääneen. Se oli jotain aivan ihanaa ja luksusta. Sain kaivautua hänen kainaloon ja kuunnella hänen rauhoittavaa ääntään kaikessa rauhassa.

Tätini oli kova matkustelemaan ja muutaman kerran hän oli töissä myös Israelissa kibbutsilla. Se oli ala-aste ikäisestä pikku-tytöstä huisin jännää ja halusin aina kuulla niistä seikkailuista kaiken. Helsingin täti oli aina hirmuisen tyylikäs, hänellä oli paljon kauniita, näyttäviä koruja, ihania meikkejä ja hajuvesiä. Hän tuoksui aina hyvälle ja hänellä oli hienoja vaatteita. Hänen matkalukkunsa sisältö oli minun aarreaittani. Koruja ja vaatteita sain aina sovitella ja sehän oli parasta se. Myös meikkipussin kätköihin sain kurkistaa ja muistan ikuisesti sen ihanan kauniin puuterirasian ja kauniin punaisen huulipunan, jossa oli upea kullanvärinen kotelo.

Huomenna menemme porukalla ilahduttamaan tätä meille niin paljon kauniita ja ihania muistoja suonutta tätiämme joululauluilla. Viime vuoden keikasta jäi ihana muisto. Tätimme on sairastuttuaan muuttunut tuosta nauravaisesta ilopilleristä hyvin hiljaiseksi ja vaitonaiseksi. Hän istuutui kiikkustuoliin, kuunteli aikansa lauluamme ja kuin tyhjästä hänen silmänsä kirkastuivat ja hän yhtyi lauluumme. Vaikka muisti muuten tekee arjessa kepposiaan, muisti täti kuitenkin kaikki laulunsanat ulkoa ja lauloi vielä toista ääntä aivan yhtä komeasti, kuin vuosia sitten oli äänet meille opettanut. Kiitos rakas täti <3 Huomenna nähdään ja taas lauletaan yhdessä!






lauantai 23. marraskuuta 2013

Manhattanin juustokakku

Manhattanin juustokakku:
6 rkl voita tai margariinia
200g Digestive-keksejä murskattuna
400g Mascarpone-tuorejuustoa (Philadelphia tai joku muu maustamaton käy yhtä hyvin)
2 munaa
1,5 dl sokeria
1½ tl vaniljasokeria
2 prk (a 200g) smetanaa

Mustikkakastike:
½ dl hienoa sokeria
4 rkl vettä
1 tl maissitärkkelystä
1 pss pakastettuja mustikoita ( a 200g)

Sulata voi/marg. ja sekoita keksinmurut joukkoon ja levitä seos reunoiltaan öljytyn irtopohjavuoan pohjalle ja hieman myös reunoille.

Mittaa kulhoon tuorejuusto, munat, 1 dl sokerista ja ½ tl vaniljasokerista ja sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä seos keksinmurujen päälle vuokaan ja paista 190 asteessa 20 min., kunnes täyte on jähmettynyt. Anna jäähtyä 20 minuuttia ja jätä uuni päälle.

Sekoita smetana, loput sokerista ja vaniljasokerista. Lusikoi jäähtyneen juustokakun päälle. Laita vuoka uuniin n. 10 minuutiksi. Jäähdytä ja laita jääkaappiin hyytymään 8 h:ksi tai jätä kakku jääkaappiin yön yli.

Kastike: Mittaa sokeri ja 2 rkl vettä kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä kunnes sokeri sulaa veden sekaan. Nosta lämpötilaa hieman ja lisää jäiset mustikat. Laita kansi päälle ja keitä muutama minuutti tai kunnes mustikat ovat pehmenneet.

Ota kattila pois levyltä. Sekoita maissitärkkelys ja 2 rkl vettä tasaiseksi ja kaada ohuena nauhana kattilaan mustikoiden sekaan. Sekoita kunnes kastike on sileää. Laita takaisin liedelle ja keitä kunnes kastike hieman paksunee ja kirkastuu. Nosta kattila pois liedeltä jäähtymään hetkeksi.

Irroita n. tuntia ennen tarjoilua kakku vuoasta ja nosta tarjoiluvadille, lusikoi mustikkakastike kakun päälle ja nauti! Taivaallisen herkullista, tätä et voi jättää kokeilematta!!


Yx viikko

Onpahan ollut viikko. Maanantain ohjelma oli normi; vie sinne-tuo-tänne-harrastepäivä. Ihan normaaliahan on, että saatamme nähdä koko perheen kesken vasta iltapalalla. Aina on joku menossa tai tulossa tai harrastamassa jossain ja oven suussa vaihdetaan hektisimmät kuulumiset. Tiistaina tulin töistä kotiin, nappasin pojan kyytiin ja vietimme illan Lehtitalolla (Kouvolan Sanomat) ahkeroimassa talkoissa Susien hyväksi (pojan jalkapallo-joukkue). Ilta meni rapsakasti erään lehden väliin mainoksia laittaen. Talkooporukkaa oli hyvin paikalla, vanhempia sekä poikia ja homma eteni mukavasti. Pojat ja joukkue saivat huomattavan summan rahaa, joilla katetaan Hyypiä-areenalla tapahtuvia talviajan sisäharjoitusvuorojen kustannuksia. Ne vuorot nimittäin maksaa rahaa!

Illan tapahtumat eivät loppuneet talkoisiin vaan minä, hullu kun olen, olin heikkona hetkenä mennyt ja lupautunut nuorisolle yökuskiksi!! Tsiisus! Talkoista kotiin tullessani idea ei enää tuntunutkaan yhtä fantsulta kuin miltä se vaikutti silloin, kun siihen lupauduin. Ja minä itse olin idean emäntä! Mistä hitosta minä kaikkea aina keksinkin. Varsinainen Idea-Hiiri!! :) Nyt otti ja väsytti niin maan perusteellisesti vaan ei auttanut itku markkinoilla. Olin siis luvannut kuskata tyttäreni ja hänen ystävänsä Nälkäpeli-elokuvan ennakkonäytökseen ja huom. YÖ-näytökseen! Elokuva alkoi klo 00.01 tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Okei, kävin nukkumaan siinä klo 21.00 ja kello oli herättämässä varttia vaille yksitoista. Yökkärissä autoon ja pimut kyytiin ja leffateatterille. Tytöt olivat ihan into piukeena näytöksestä, heille tämä tuntui olevan "juttujen juttu". Varmaan minua pidettiin melko vastuuttomana vanhempana kun arkipäivänä päästän tyttäreni yöllä leffaan. Ainakin työpaikan tiukkapipoisimmat kolleegat katsoivat minua hyvinkin merkitsevästi kahvipöydässä keskusteltuamme asiasta.
PS. I have a great idea! Olen surkea neulomaan ja yleensä silmukat ovat löysiä ja tekeleet lötköjä, tekisin siis loistavia Terapia-pipoja...niille vois olla käyttöä...idea-hiiren idea-riihi :)

Asiaan, teatterilta ajoin takaisin kotiin, koska leffa kesti 2½ h. Tässä välissä yritin nukkua mutta en oikein saanut unta. Sitten puoli kolmeksi takaisin teatterille ja tytöt kotiin ja hieman ennen kolmea takaisin omaan sänkyyn. Herätyskello soikin sitten piinaavasti 05.40, ei muuta kuin töihin...ei niin reippaana. Aamu meni ihan ok mutta aamukahvitauon jälkeen alkoi väsyttää ihan mahottomasti. Päivä meni ketkutellen ja iltapäivään mennessä olin tyyliin: kuka mie oon? Sen kummemmitta sähläämättä sain työpäivän pulkkaan ja siitäpä  samoilla silmillä työpäivän jälkeen ensimmäiselle musiikkiopistorundille. Sieltä hilpaisin tyttären vanhempainiltaan ja sen jälkeen hakemaan toista musaopisto/tanssituntilaista kotiin. Ja iltapalan jälkeen vihdoin hyv`yöt ja nukku! Tytöt selvisivät paremmin valvomisesta kuin täti-ihminen, mutta kyllä heillekin uni maittoi seuraava yönä. Saivatpahan kokea erilaisen elämyksen, kovasti kiitollisia olivat mahdollisuudesta. Nämä tytöt ovat muutoin hyvinkin kuuliaisia, urheilullisia, kilttejä ja kotona vielä onneksi viihtyviä, joten en pannut pahakseni tätä yöleffa-pyyntöä. Soin sen heille mielelläni.

Torstaina oli ohjelmassa normit harraste-elot ja vihdoin koitti perjantai, ei mitään järjestettyä ohjelmaa! Todettakoon touhukkaan viikon päätteeksi, että mitäpä sitä ei tekisi lastensa tähden ja ilolla!! Poika lähti perjantaina yökylään kaverin luo ja me tyttären kanssa lämmiteltiin glögiä, kuunneltiin radiota ja ryhdyttiin joulukortti-talkoisiin. Olihan mun hyödynnettävä Notting Hillin antiikkimarkkinoilta ostamiani vanhoja leimasimia. Korteista tulikin kivoja ja nyt ne on tehty. Tämä viikonloppu on tehty kiireettömistä aamukahvittelu hetkistä, perheen kesken oleilusta ja teemasta; yökkärissä iltapäivään! Hyvää viikonloppua kaikille!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kakku 60-vuotis juhliin



Tämä kakku ja siskon tekemä lihaisa voileipäkakku lähtivät 60-vuotta täyttävän miespuoleisen syntymäpäiväsankarin juhlapöytää koristamaan. Kakku oli laktoositon ja gluteeniton, kakun välissä oli muistaakseni mansikkamousse. Koristeet ovat pikasesti väännetty valmiilla ruusu- ja lehtimuotilla marsipaanista. 60-v kyltin tein vaahtokarkkimassasta, marsipaanista ja helmistä. Kovasti sisarusten tekeleitä juhlijat kehuivat, eli kakku oli maistunut juhlaväelle. Onnea vielä pyöreitä täyttäneelle!


 Lauantai-ehtoon eloa

Mun mies on siis kitaristi ja hyvä sellainen. Hän on koko ikänsä soittanut kitaraa ja soittaa lähestulkoon aina. Meillä asuu monta kitaraa. Meillä soi aina joko kitara tai sitten pojan rummut. Välillä tuntuu, että asumme jonkun bändin treenikämpällä. Se on välillä sietämätöntä mutta pojallekaan ei voi mennä sanomaan, että voitko olla soittamatta. On pakko treenata, jos aikoo olla hyvä. Bändejä, joissa mieheni on ollut mukana on monia ja hänet tunnetaan täällä Kouvolan musa-piireissä hyvin. Tänään lähden kuuntelemaan hänen keikkaansa paikalliseen ravitsemusliikkeeseen ja otan tuon naapurin rouvan mukaan. Edellisestä keikasta, jolla olen ollut mukana onkin kulunut jokunen tovi. Keikkoja on toki ollut monia ja bändikin on tässä välissä vaihtunut. Hän soittaa nyt useammassa kokoonpanossa ja jonkun näistä kokoonpanoista kanssa vääntävät levyäkin, en ole ihan kartalla kaikesta. Tänään on vuorossa semmoinen reunion-tyyppinen keikka toisen bändin riveissä tyyliin feat. friends. Vanhoja hyviä aikoja muistellen mennään ja odotettavissa on suuren urheilujuhlan tuntua. Paikalle raahautuu jostain luolien kätköistä kasa vanhoja hippejä ja rokkareita ja fiilis on taatusti katossa. Viimeksi samaisessa ravitsemusliikkeessä keikan jälkeen paikkailin eräänkin Pryl-Cremen pehmentäneen teddyn päätä kun hänen töppönen lipsahti terdellä ja takahuoneessa kolisi lähestulkoon kymmenisen koria kaljaa kumoon horjuvien houserokkarien ja heidän frendiensä heiluessa bäkkärillä. Luulisi heidän imuroineen moisen määrän helposti kitusiinsa mutta ei, kaatoivat peijoonit koko kori-tornin. Siinä oli talon isännällä nieleskelemistä, ihan NIIN montaa juomaa ei varmaan kuulunut rideriin. Huh-huh, kyllä sedät jaksaa heilua. Illan teema on Rockabilly ja hauskaa tulee olemaan. Ei muuta ku rokit soimaan ja joraamaan.
Raju rokkapilli-paukku....


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä-kakkuja


Hedelmäkori-kakku

Meidän perheen isänpäiväkakut näyttävät tänä vuonna tältä. On toki muutakin tarjolla kahvipöydässä, toinen sisko tekee vuohenjuusto-piirakkaa ja toinen mustikka-juustokakkua ja jauhelihapizzaa. Sitten kaikki kerääntyvät saman pöydän ympärille ja juhlistamme isänpäivää yhdessä. 

Hedelmäkori-kakun täyte:

Kakkupohja on kostutettu vedellä laimennetulla sitruunanmehulla, johon on lisätty vähän sokeria

2 prk (410g/prk) mango-viipaleita sokeriliemessä
1 prk vaniljarahkaa
200 g sitruunatuorejuustoa
1 prk Flora Vispyä vaahdotettuna
sokeria maun mukaan
3 liivatelehteä
2 rkl sitruunanmehua

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Valuta mangoista liemi ja soseuta mangot. Lisää Vispi-vaahtoon rahka ja tuorejuusto ja mango-sose. Kiehauta sitruunanmehu, lisää siihen puristellut liivatelehdet ja sekoita täytteen joukkoon. Täyte riittää yhden kakun kahteen väliin. Anna hyytyä yön yli jääkaapissa ja koristele kakku seuraavana päivänä haluamallasi tavalla.


 
 Kylmäsavulohi-hyydykekakku, ohje löytyy täältä Kalakakkuja

Kylmäsavulohi-hyydyke kakku

Naisen rooleista

Vain nainen voi tehdä useampaa asiaa yhtäaikaa ja olla useammassa roolissa sujuvasti sekoamatta. Minulla on ollut ja tulee vielä olemaan useita rooleja. Olen ollut ainut lapsi ja kun sain sisaruksia seitsemän prinsessavuoden jälkeen, minusta tuli vanhin meidän sisarusparvesta. Olen ollut iso-sisko ja sitä kautta yrittänyt olla roolimalli, tosin siinä melko usein onnistumatta. Pikku-siskoillani olisi monta mehevää tarinaa kerrottavana minun ala-aste aikaisista jekku-vuosistani. Miten hekumallista olikaan saada pitkän ja piinaavan kiusaamisen jälkeen jompikumpi siskoista itkemään ja lyhyehkön hetken sain nauttia tilanteesta kunnes äiti tai isä nosti mellakan ja olinkin SE pahis. Nyt omien lasten kautta saan elää tätä sisarusten välistä "rakkauden kiertokulkua" omassa arjessani ja kuulen korvissani tutun ja napakan lausahduksen, jota meitä kolmea sisarusta hoitanut naapurin täti Saara aina huusi, huonokuuloinen kun oli:" Älkää rillatko, koht toinen jollaa!!!" Eli sama suomeksi: "Älkääpäs nyt riehuko, kohta seuraa itku pitkästä ilosta." Naapurin ihanasta Saarasta tuli meidän rakas vara-mummo, isovanhempamme kun olivat jo edesmenneet.

Olen ollut sinkku, tyttö-ystävä monasti, kihlattukin kahdesti ja vihdoin jonkun vaimo. Sitten minusta tuli äiti. Äidin rooli on samaan aikaan ollut hämmentävin ja rakkain roolini. Olen ollut opiskelijan roolissakin usein ja samaan aikan tehnyt jotakin alipalkattua duunia, kuten blokannut ravintolassa tai siivonnut hotellihuoneita. Yhteen aikaan kävin aamupäivät töissä työvoimatoimistossa, iltasella opiskelin ja yöksi menin baariin töihin. Silloin ajattelin, että kunhan saan joskus vakituisen työpaikan, olen onnekas ja nautin. Vihdoin valmistuin nykyiseen ammattiini ja sain vakituisen paikan. Työskentelin edellisen työnantajani palveluksessa hieman yli 12 vuotta. Vuosien aikana työ muuttui aktiivisesta tekemisestä melko lailla passiiviseksi toimistotyöksi. En pidä loputtomasta papereiden pyörittelemisestä ja varsinkin kun päivän tunnit eivät riittäneet asioiden hoitamiseen. Tekemättömien töiden kasat kummittelivat iltasellakin mielessä and that`s not good!!!! Irtisanouduin ja vaihdoin työpaikkaa täysin stressivapaalle vyöhykkeelle. Vastaan vain omasta tekemisestäni, työhön ei liity juurikaan paperitöitä, työpöytä jää puhtaaksi päivän töistä sieltä lähtiessäni ja mieli tyhjenee työasioista oven sulkeutuessa takanani.

Tämä pohjustuksena perjantaina käymälleni keskustelulle naistenvaiva-lääkärini kanssa. Hmm, miesten ei tarvitse muuten tehdä tätäkään, siis käydä jatkuvissa epämiellyttävissä litistys- ja ronklaustarkastuksissa, not fare!! Mutta jatketaan, minulla on aivan ihana naistenvaiva-lääkäri. Hänen luokseen menee näissä asioissa erittäin mielellään. Hän on todella humaani ja hieno nainen. Hän kyseli taas kuulumisia ja keskustelu jatkui henkevänä kuten aina. Mietimme hänen kanssaan naisen monitasoista roolitusta täällä maapallolla. Ainakin meillä äideillä on aina huono omatunto, pitäisi ehtiä niin paljon ja ennenkaikkea pitäisi vielä ehtiä olla aidosti läsnä! Mietimme myös kuinka suuri osa työperäisellä stressillä on meidän naisten erilaisiin vaivoihin? Näitä pohdimme kun kerroin lääkärille työpaikan vaihdoksestani. Kerroin hänelle, että olen pärjännyt hormonaalisen migreenini kanssa erittäin hyvin, päänsärkykohtaukset ovat viimeisen vuoden aikana harventuneet. Tämä ihana nainen kuunteli henkeään pidätellen vuodatustani. Sitten hän nousi ylös penkiltään ja halasi minua. "Onnittelen", hän sanoi ja jatkoi: "Rohkea ja epäitsekäs teko mutta äärimmäisen terveellinen sellainen!". Hän halusi kuulla vielä ajatuksiani tulevaisuudesta ja kerroin rehellisesti, että en tiedä mitä teen kun kasvan isoksi. Haluan vain jatkaa tällä tunteella nyt. Minulla on aikaa lapsille ja heidän harrastusrumballeen. Minulle työtäni tärkeämpiin asioihin on aikaa ja jaksan niitäkin hetkiä paremmin kun tulen ovesta sisään rankan työpäivän jälkeen ja jo ovella on vastassa kenkä-armeija ja yläkerrasta kuuluu kuorolauluna: "ÄITI sitä, tätä ja tota". Ennen avasin ääntäni jo ovelta kitapurjeet lepattaen; 10 minuutin hiljaisuus, kiitos!
Nyt he tulevat kuulluksi. Olen läsnä, tässä ja nyt! Something to think about?

Pyydän anteeksi itsekästä naisnäkökulmaa näin isänpäivänä mutta olemme täällä toisiamme varten. Oikein hyvää isänpäivää kaikille isille!! Olette tärkeitä tässä draamanäytelmässä nimeltä Elämä!




sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kotari-kakku


Pieni suurimies Jami halusi Kotari-kakun ja "reunoille oranssia kermavaahtoa ja paljon!" Näin tehtiin. Välissä oli mansikkamousse ja kakku oli täysin laktoositon ja gluteeniton. Jami ja veljensä ovat melkoisia herrasmiehiä. Käytöstavat priimaluokkaa jo noinkin nuorella iällä, kyllä on ihana seurata heidän menoaan. Heidän perheensä remontoi vanhaa maatilaa ja vanhan navetan takana on pojille tehty mönkkärirata, jossa pienet herrasmiehen alut saavat päästellä rauhassa pahimmat höyryt radalle. Seuraan mielenkiinnolla remontin edistymistä ja viimeisin uutinen kertoi, että perhe pääsisi jouluksi "uusvanhaan" kotiin muuttamaan. Voin vain kuvitella kuinka kaunis kodista lopulta tulee, perheen äiti ja rakas ystäväni on sorttia "hyvänmakuinen" nainen. Unelmat käyvät toteen, jos niihin jaksaa uskoa! Onnea vielä Jami!



Kummalliset asiat osa 3

Lähdettiinpä kesäiltana käymään. Nimittäin vähän päälle kakskymppisinä keksittiin Eeva-ystäväisen kanssa lähteä katsomaan Rollareita. Ei siinä nyt mitään ihmeellistä sinänsä ollut mutta kun lähimpänä olleet Ruotsin keikat oli myyty loppuun, päätettiin etsiä lippuja muualle. Sattumalta K-marketissa ruokaostoksilla käydessäni näin osto- ja myyntitaululla myytävänä olevat liput Rollareiden keikalle Köpikseen. No ei muuta kuin toimeksi. Lähtö oli n.viikon päästä ja Eevalle puhelu, Eeva heti messissä, joten ei muuta kuin lentoja tilaamaan ja menoksi. Päätettiin sitten lähteä reput selässä kolmeksi yöksi ja hommata yöpymispaikat paikan päältä. Tilannehan oli kuitenkin sen kaltainen, että Roskilde-festarit oli juuri lopuillaan ja samaan aikaan Köpiksessä oli joku valtavan suuri moottoripyörätapahtuma, harrikka- ja muuta motoristijengiä kaupunki täynnä. Perille päästyämme kyseltiin Hostelli-majoitusta mutta turhaan, joka paikka oli aivan täynnä. Aikamme kyseltyämme yövyimme Kööpenhaminan rautatieaseman lattialla (monen muun keikalle tulleen nuorison edustajan tavoin :) Hieman lihakset kankeana lähdimme aamulla paikallisen nakkikioskin kautta, ihan parasta Polsenia (paikallinen nakki) ever, kahvia koneeseen ja menoksi Stroget-kävelykadulle musiikki- ja katuteatteriesityksistä nauttimaan. Käytiin me yhtenä iltana siellä Kööpenhaminan Tivolissa, maailman toiseksi vanhimmassa huvipuistossa mutta en ole koskaan itse ollut mikään huvituslaitteiden ystävä. Tulipahan käytyä. 

Knoppi: Hki-Vantaan lentoasemalla lentoamme odotellessamme pöytäämme istahti tutun näköinen mies. Hän oli myös matkalla Köpikseen opiskelemaan Aleksander-tekniikkaa. Muusikkona hän halusi syventää oman kehonsa ja mielensä tuntemusta kurssin kautta ja piti meille hienon luennon aiheesta. Hyvin mielenkiintoiselta kuullostava itsetutkiskelun ja kehon hallinnan menetelmä. Aleksander-tekniikkaa on tuttua teatteri- ja musiikkialan ammattilaisille. Mies oli hyvin kohtelias ja äärimmäisen älykäs. Aika lentoa odotellessa meni oikein mukavasti ja kun lentoa kuulluteltiin, toivotimme toisillemme oikein hyvää matkaa. Tämä herrasmies-seuralaisemme oli kukapa muukaan kuin Martti Syrjä alias Eppu Normaali-yhtyeen solisti.

Köpiksen matkalla kävimme siellä Christianian kaupungin osassakin, jossa oli aikoinaan avoimia coffee shopeja, jotka myivät kannabista. Poliisi on tosin sulkenut suurimman osan näistä "kahviloista" 2000-luvun lopulla. Mutta silloin siellä vielä tuoksahteli saunavihdalle, kun astui ovesta sisään. Kahvilat olivat harmaana makeasta savusta, mutta se kuului asiaan, maassa maan tavalla. Ei me uskallettu sieltä keksejä, eikä edes kahvia tai teetä ostaa, kunhan käytiin uteliaisuuttamme katsomassa menoa. Olihan tuo siihen maailmanaikaan meille tytöille aika villiä meininkiä, mutta ei siellä kukaan käyttäytynyt häiritsevästi saati että meitä olisi pelottanut. 

Keikka oli mahtava! Voi että, seisottiin eturivissä ja hienoin hetki oli kun bändin pojat tuli lavan reunalle kumartamaan kiitokseksi ja lähettivät lentosuukkoja eturivin tytöille! Keikan jälkeen käytiin vielä kaupungilla fiilistelemässä ja tavattiin neljä jenkkityttöä, jotka pyysivät meitä heidän Hostelli-huoneen lattialle yöpymään, koska kuulivat meidän surkeasta majoitustilanteestamme. Saimme heiltä jopa aamupala-liput ja pääsimme käymään pesulla, aah kun oli luksusta. He olivat todella mukavia ja avuliaita tyttöjä, terveisiä vaan Washingtoniin. Viimeisen yön vietimme parin suomalaisen myös samaisella keikalla olleen pojan kanssa katetulla bussipysäkin penkillä yöpyen. Onneksi oli loppukesän lämmin ja kaunis ilta ja meillä lämpimät makuupussit. Siinä se yö kului vanhoja Finnhitsejä laulaen ja arvuutellen niiden esittäjiä ja aamun valjetessa palasimme aikaisella lennolla takaisin Suomeen. Kööpenhamina on vireä, nuorekas ja kaunis kaupunki. Palasin sinne myös seuraavalla reppureissullani. Olimme tyttöjen kanssa reilaamassa ja tavattiin paluumatkalla Hampurissa kaksi suomalaista poikaa, jotka olivat olleet autolla kiertelemässä eurooppaa. Sovittiin, että lähdetään heidän kyydissä Köpikseen ja minä ajoin auton Hampurista Kööpenhaminaan. Mukavaa vaihtelua junassa istumiselle. Yövyttiin hostelissa ja jatkettiin seuraavana päivänä reilaten kohti Tukholmaa.

Sen verran muka-aikuiseksi olen kasvanut vaikka villikko olen luonteeltani edelleenkin, että panostan nykyään matkustaessani mielelläni hotelliin. Teltta- ja hostelliajat ovat omalta kohdaltani ohitse mutta niistä on vain hyviä muistoja. Tosin lempipaikkani Lontoo on kohteena sikäli mielenkiintoinen, että siellä saattaa kokea ikäviä yllätyksiä hotellien suhteen mutta olen ihmistyyppinä sopeutuvainen ja matkalla voi aina sattua ja tapahtua kaikenlaista. Jos lähtee matkalle, pitää olla valmis kohtaamaan erilaisia tilanteita ja mieli täytyy pitää avoimena. Lähden aina positiivisella energialla matkalle, enkä ole koskaan pettynyt tai harmistunut vaikka asiat eivät aina menisikään niinkuin Strömssöössä. Minulla on matkoiltani aivan mielettömän ihania muistoja. Olen tavannut ihania ihmisiä ja nähnyt monenlaista kulkijaa. Kaikenlaista on sattunut ja kaikesta olen selvinnyt. Seuraavaa matkaa tuossa iltasella jo varailin ja saatoin kyllä hieman satsata majoitukseen mutta budjettihintaiselle omatoimimatkalle lähden taas. Get your motor running....




perjantai 25. lokakuuta 2013

Key Lime Pie


This is absolutely fantastic, if you love lime!!! Todella hyvää, jos pidät sitruunaisen raikkaista leivonnaisista kuten minä!

Key Lime Pie:
Pohja:
200 g Digestive keksejä
100-125 g sulatettua margariinia

Täyte:
5 kananmunan keltuaista
1 prk kondensoitua maitoa
1 dl puristettua limen (sitruunan) mehua
1 limen/sitruunan raastettu kuori

Koristeluun:
1-2 limettiä viipaloituna
limen kuorta raastettuna

Kuumenna uuni 175 asteiseksi. Hienonna keksit muruiksi ja sulata margariini ja sekoita margariini keksin muruihin. Painele seos voideltuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Paista pohjaa uunin keskitasolla kymmenen minuuttia.

Sekoita munankeltuaiset kulhossa, lisää sekaan kondensoitu maito ja limetin/sitruunan mehu ja raastettu kuori. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada seos vuokaan pohjataikinan päälle. Paista piirakkaa uunissa vielä vartin verran. Jäähdytä.

Anna seisoa jääkaapissa hetki. Koristele hyytynyt piirakka limeviipaleilla ja raastetulla limen kuorella.


Kummalliset asiat osa 2

Olin opiskeluaikoinani kesäduunissa Santorinin saarella kuukauden ajan. Työskentelin ravintolassa, tiskailin, blokkasin, tarjoilin ja valmistin aamupalaa. Päivävuorossa tarjoiltiin lounasta ja päivällistä ja iltasella paikka muokkautui iltaravinteliksi illallisineen ja juomineen. Ravintolassa kävi asiakkaina paljon saarella matkanneita amerikkalaisia ja kanadalaisia. Ravintola sijaitsi pääkaupungissa Firassa ja sitä pyöritti kreikkalais-suomalainen perhe. Lähdin sinne extempore-tyyppisesti kaverin houkuttelemana. Hän tunsi ravintolan omistajan suomalaisen vaimon, soitti hänelle ja naps- siitä se pallo lähti pyörimään. Ja kohta olin koneessa, matkalla kohti Santorinia. Asuimme muiden ravintolan työntekijöiden kanssa yhteisasumuksessa pienessä ja vaatimattomassa talossa Firassa. Talosta oli kyllä hulppeat näköalat merelle, talo sijaitsi nimittäin Firan korkeimmalla kohdalla, eli laguunin reunalla ja maisemat voittivat asumuksen ankeuden ja vaatimattomuuden. Esimerkkinä ankeudesta kerrottakoon, että asunnon ovia ei saanut lukittua lainkaan ja muutaman yön valvoin pelosta kankeana. Tosin talo oli niin täynnä elämää, ettei kukaan luvaton sinne uskaltautunut tai niin ainakin itselleni uskottelin. Työntekijät olivat Norjasta, Ruotsista ja Kreikasta ja minä Suomesta. Pohjoismaalaisia siitä syystä, että omistajan suomalaisella vaimolla oli paikallistuntemuksena vahva tieto-taito siitä, että tunnollisimmat työntekijät tulivat näistä maista.

Me viihdytimme itseämme saarella seuraavasti. Jos olit iltavuorossa, aamusta heti rannalle ja illaksi duuniin. Iltavuoron jälkeen painelimme yökerhoon ja sama ohjelma toistui seuraavana päivänä. Jos olit aamiaisvuorossa, ehdit mainiosti iltasella ulkoilma-leffaan. Firasta matkattiin bussilla Kamariin päin muutama kilometri ja siinä matkan varrella oli ulkoilma-leffateatteri, jossa illalla esitettiin elokuvia auringon laskun jälkeen. Muistan nähneeni siellä ainakin American Graffitin, Greaset yms. purkkakulttuurileffoja. Leffateatteri ei ollut drive-in vaan ulkona sijaitseva elokuvateatteri. Toki mukaan kuului popparit ja Cokikset Drive-in tyyliin mutta istuimme penkeillä ulkona ja nautimme leffasta lempeässä Santorinin yössä. Oli se vaan aikas hienoa ja sieltä kaahasimme yöuinnille Red beachille skoottereilla. Kovasti jäin kaipamaan niitä ystäviä siltä ajalta, vaihdoimme osoitteet mutta ne ovat kadonneet elon matkoilla teille tietymättömille. Ruotsalainen Jeanette oli mun soul-mate ja lohdutti minua kun koti-ikävä  iski. Jeanetella oli hirmuinen ikävä poika-ystäväänsä ja me sitten lohdutimme toinen toisiamme. Ja pidimme hauskaa. Oli se mukava kesä se. Santorini on jumalaisen kaunis saari, erityisesti Oia ja sen boheemi ilmapiiri. Suosittelen lämpimästi Santorinilla lomailua ja varsinkin sen läheisyydessä oleviin saariin tutustumista reppu-matkaillen. Todetaas taas, että kaikenlaista sitä on tullut puuhailtua ja mitään en kadu!






sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Monster High-kakku vol.II


Ella halusi Monster High kakun ja taiteilija sai vapaat kädet. Väliin laitettiin maukasta mansikkaa. Kakun päällinen ja koristeet tein vaahtokarkkimassasta, värjäsin ja maalasin itse elintarvikeväreillä. Mustat ruudut ja pallerot on tehty mustasta marsipaanista. Tekstiviesti tuli juhlien jälkeen: Kakku oli erittäin maukasta ja sankari haluaa säästää kakkukoristeen :) Ihana Ella! Onnea vielä kovasti.




Kummalliset asiat osa 1

Tyttären kanssa käydään kaikenlaisia keskusteluja. Eräänä päivänä hän kysyi, että olenko tehnyt mitään kummallista tai hassua. No nyt kysyit oikealta ihmiseltä, olen sorttia: Kaikkea pitää kokeilla, jotta tietää mistä puhuu! Kerroin hänelle tarinan. Olin opiskeluaikoinani Nordplus opiskelijavaihdossa Ruotsissa Tukholmassa kaksi kuukautta. Olimme Sophiehemmets Sjuksköterskaskolanissa kirjoilla ja työskentelimme Danderydsin ja Sophiehemmetsin sairaaloissa eri osastoilla harjoittelujakson ajan. Suomesta meitä tuli sinne kaksi opiskelijaa ja Norjasta oli kaksi ja Tanskasta kaksi tyttöä. Me suomalaiset asuimme Tukholmalaisen tytön asunnossa, hän vuokrasi sen meille harjoittelujakson ajaksi ja muutti itse äitinsä luo. Meillä oli hulppea yksiö Täbyssä, kun muut pohjoismaalaiset saivat tyytyä opiskelija-asuntolan kalseaan yhteisasumukseen koulun yhteydessä. 

Eräänä iltana olimme sopineet, että lähdetään porukalla vaihtareiden kanssa ulos syömään. Istuimme täydessä metrovaunussa matkalla kohti Tukholman keskustaa. Keskustelimme pohjoismaalaisten kanssa maidemme tavoista, kielistä ja kaikesta mahdollisesta. Tuli myös puhetta kansallislauluista ja taisin kehua suomen kansallishymnin kauneutta, kun muut tytöt alkoivat kilvan kannustaa minua laulamaan kyseisen kappaleen. Hämmennnyksen vallassa ja yllytyshulluna ryhdyin laulamaan Maamme-laulua. Vaunullinen tukholmalaisia, kiireisiä ihmisiä hiljeni kuuntelemaan!! Kun lauluni loppui, kului "pieni" hetki, tiedättehän sen tunteen kun odottaa reaktiota ja ehtii jo ajatella että tässä sitä taas ollaan! Minä; THE maailman noloin ihminen! Vaan ei, koko vaunullinen ihmisiä repesi raikuviin suosion osoituksiin ja aplodeihin. Minä istuin ja ihmettelin. Olihan se hieno hetki, minä ja Maamme-laulu!! Hyvä Suomi!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Marie-Kakku


Pieni ja rakas siskontyttö Saara halusi Marie-kakun. Päätin kokeilla täytteeseen Hopeatoffeeta ja sehän olikin ihan mahtavaa. Harmi kun jäi ottamatta semmoinen sisuskuva kakusta. Hopeatoffee täytteen tein muokkaamalla Kinuskikissan laku-täytettä. Tästä tuli ihan mun suosikki-täyte number uno!!!!
Näin sen tein.

Hopeatoffeekastike :
n. 180-200g Hopeatoffee-karkkeja ( 1 pss = 168g) eli 1 kokonainen pussi + kourallinen karkkeja toisesta pussista
3 dl kuohukermaa

Muut täyteaineet:

2 ½ dl kevytvispiä
1 prk Lemon Curd sitruunatahnaa

Poista karkeista käärepaperit ja laita karkit kattilaan kerman kanssa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes karkit ovat sulaneet kerman sekaan. Jäähdytä hyvin. Nosta sitten kastike jääkaappiin viilentymään ja vetäytymään. Valmista kastike jo edellisenä päivänä jääkaappiin. Valmis kastike vaahdotetaan ja se vaahtoutuu hyvin vain täysin kylmänä.

Vatkaa kevytvispi vaahdoksi. Vaahdota kylmä Hopeatoffee-kastike.

Yhdistä vaahdot.

Levitä raikas Lemon Curd-tahna täytteen alle raikastamaan ja tasapainottamaan Hopeatoffeen makua.




Tapaus ladyt menneisyydestä

Tapasin viime keväänä sattumalta kaupan kassalla ystäväni menneisyydestä. Viimeksi olimme nähneet kymmenkunta vuotta sitten. Päätettiin vaihtaa puhelinnumerot ja sopia tapaaminen kesälle, saataisiin päivittää kuulumiset ihan rauhassa ja käydä läpi mitä kuluneiden vuosien aikana oli itse kullekin tapahtunut. Ja kylläpä pieni ihminen olikin hämmästyksissään kun kuunteli toisen pienen ihmisen viime aikaisia tassutteluja täällä maan pinnalla. Ystävälleni oli tapahtunut henkilökohtaisessa elämässään niin paljon asioita, niin hyvässä kuin pahassa että hiljaiseksi veti! Minulla riitti seuraaviksi päiviksi todella paljon pureskeltavaa ja ihmeteltävää. Onneksi ystäväni voi tällä hetkellä hyvin ja on elämässä kiinni kaiken tapahtuneen jälkeen <3 Elämä on perin kummallista ja järjettömän mutkikasta!

Niihin aikoihin 90-luvulla, kun pyörittiin tämän tapaamani ystävän kanssa yhdessä, meitä oli neljä pariskuntaa. Silloiset miehet ja poikaystävät olivat hyviä ystäviä keskenään ja meistä naisista tuli myös ystäviä. Vietimme viikonloppuja mökillä, käytiin katsomassa bändejä ja hengailtiin vaan porukalla. Musiikki oli yhteinen tekijä. Kesällä ystävän kanssa nähtyämme päätettiin heti, että seuraavalla kerralla tavataan kaikki nämä naiset yhdessä. Niinpä sovittiin syksylle uusi tapaaminen ja viime lauantaina me sitten tavattiin.

Kokoonnuimme hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Ihanaa oli seurata sitä samaa sähköä, joka meistä säkenöi jo silloin aikoinaan. Jatkoimme paikalliseen rokki-baariin rokettirollia kuulemaan neljän bändin mini-festareille. Aamusella olin kotona puoli viiden aikaan, huh ja äiti-ihmisenä hereillä jo puoli yhdeksältä sunnuntai-aamuna. Siskon luona vietin dagen efteriä/hemmottelupäivää, tehtiin Lontoon matkan kuvakirjaa ja hänen miehensä väänsi meille ihan superia pizzaa ja sisko oli tehnyt kahvin kanssa vadelma-juustokakkubrownieta.

Jokin jäi kaivelemaan lauantaisessa tapaamisessa? SE valokuva laatikko!! Eräs ladyistä meni paljastamaan, että löysi vaatehuoneen nurkasta laatikollisen meidän yhteiseen menneisyyteen liittyviä valokuvia!!!!! Hänen piti tuoda ne mukanaan tapaamiseen mutta pahus, unohti lähtöhässäkässä ne kotiin....apua...miettikää nyt, 90-luvun ajankuvaa parhaimmillaan. Siihen aikaan kaikilla ei edes ollut omaa kameraa ja filmin täyttymistä odoteltiin joskus pitkäänkin, ennenkuin niitä kuvia lopulta näki livenä. Näitä kyseisiä kuvia en ole nähnyt lainkaan. Ihan hirvittävän hekumallista odottaa näkevänsä itsestään ja ystävistään valokuvia menneiltä ajoilta. Ehdotin, että seuraava tapaaminen kootaan 90-luvun teemalle. Valokuvien katsomista, hyvää ruokaa ja bändi-ilta! Mahtavuutta! Onneksi saimme kokea tämän ja jään innolla odottamaan seuraavaa tapaamista. Kiitos Ladyt!


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Traktori-kakku


Pienelle Timi-pojalle toivottiin traktorikakkua 2v.-synttäreille. Kakun väliin toivottiin mansikkamoussea ja sen täytyi olla ehdottoman laktoositon. Prismasta saa onneksi litran tetrassa laktoositonta vispikermaa, joka taipuu täytteisiin ja siitä saa kaunista pursotusjälkeä. Timin syntymäpäivien teema taisi melkolailla rakentua John Deerien ja Valtrojen ympärille. Pieni miehen alku on aivan innoissaan isoista traktoreista ja taisi saada kovasti toivomansa polkutraktorin peräkärryineen päivineen lahjaksi. Onnea vielä reippaalle pikku-miehelle!


Tapaus loman loppu

No niin, loma on silausta vaille paketissa. Lontoo oli ja on aina yhtä ihana! Lämmintä oli  + 20 astetta, aurinkokin pilkahteli lomalaisille, vaikka joka aamuinen BBC:n säätiedotus lupaili sadetta. Muutaman kerran viikon aikana sää-ukkeli yritti meitä kastella mutta olimme ukkoa ovelampia! Olimme joko matkalla jonnekin tai sitten satuimme sisätiloihin. Kävimme Kew Gardenissa ihailemassa englantilaisten puutarhojen aatelia, Wiltshiressa ihmettelemässä muinaista Stonehenge monumenttia, Portobello Roadilla tekemässä antiikkilöytöjä ja Camdenissä sukellettiin boheemimpaan maailmaan marketilla ja kirpputoreilla. Keskustassa tehtiin hyviä löytöjä pienillä ihanilla kujilla ja ihasteltiin Piccadillyllä ihmisvilinää. Ajeltiin huvikseen metrolla sinne ja tänne, esimerkiksi King`s Cross asemalle Harry Potterin taikamaailmaan. Piti siellä ne pakolliset kuvatkin ottaa, tiedättehän sen Platform 9 3/4? Yhtenä iltana lähdettiin kuvaamaan Tower Bridgea iltavalaistuksessa. Komea silta-vanhus näytti aivan prinsessalinnalta huikeassa ilta-asussaan. Kaikenlaista hassua sattui ja tapahtui reissussa kun ollaan mutta kuluneen viikon nauruterapialla jaksaa taas pimeissä syksyilloissa vaeltaa. Välillä tirskahtelen yksikseni, kun muistan jonkun hassun jutun matkalta. Täytyy ryhdistäytyä ensi viikoksi työeloon, ei ihan sovi repeillä tuolla asiakaspalvelussa :) Ihana loma, KIITOS matkaseurueelle <3 <3 <3 tässä sydän jokaiselle. Kunnes taas! Minä, matkanjärjestäjä ryhdyn taas pohtimaan vaihtoehtoja ja mietitään minne sitten seuraavaksi? Lontoo on siitä ihana, että vaikka siellä kävisi jatkuvasti, siellä on aina tekemistä, näkemistä ja joku nurkka nuohoamatta. Enkä kyllästy koskaan lempipaikkaani Camdeniin, saati Notting Hilliin ja Portobello Roadin rentoon tunnelmaan. 

Huomenna arki astuu eloon. Arki tulee aina, sanoo armas anoppini. Töihin olisi lähdettävä vaikka kuinka mukava olisi jatkaa lomailua. Tässä nykyisessä työssä on se hyvä puoli, että lomalle voi jäädä huoletta tai ilman tunnetta että jäikö joku homma kesken. Pää tyhjenee työasioista samaan aikaan kun suljet työpaikan oven perässäsi. Lomaltapaluukaan ei tunnu niin raskaalta, koska työasiat eivät todellakaan lähde mukaan kotiin. Tervetullutta vaihtelua edelliseen työhöni verrattuna.

Mutta nyt mieleni tekee jotain sitruunaista ja raikasta, joten kokeilen Kew Lime Pieta, katsotaan mitä siitä tulee. Jaan ohjeen kanssanne, jos onnistun. Limeä ei ole kuin yksi, joten joudun tekemään piiraan sitruunoista? We will see how it turns out. Kutsuin vanhempani kahville, joten nyt; ensi kertaan te rakkaat!


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Koira-kakku


Anni täytti pyöreitä ja halusi synttäreilleen koira-kakun ja semmoistahan kakku-maakari alkoi väkertämään. Kakun väliin toivottiin mansikkamoussea ja koristeet tehtiin vaahtokarkkimassasta. Kuva on maalattu käsin elintarvikeväreillä samaiselle massalevylle.
Reippaan Anni-tytön aika kuluu mukavasti Manu-koiransa kanssa telmiessä ja touhutessa. Manu on ihan ykkös metsästäjä- ja vainukoira, tai miehän en lajista ymmärrä mitään mutta Annin äiti on kertonut ja valaissut asiaa. Isäntänsä kanssa Manu kirmaa mehtällä (kuten rva asian ilmaisee) alvariinsa. Isäntä loihtii sitten kurmeeta saaliistaan. Tästä asiasta olen ihan vihreenä kateudesta. Olis NIIN hienoo, jos joku laittais mullekin lintua ja jänistä pataan. En ole koskaan maistanut esimerkiksi jänistä ja olisi aivan huikeeta, jos joku sellaisen kurmeetti-aterian loihtisi nenän eteen. Hirveesti olen syönyt hirvee ja sehän on metsän elukoista se kingi ja siitä saa loihdittua jos vaikka mitä herkkua. Tosin ihan itse olen saanut hirvipaistia vääntää. Eipä silti, tykkään kovasti ruoan laitosta ja varsinkin siitä syömispuolesta. Kävipä niinkin onnellisesti aikanaan kun pojan vatsavaivojen syitä alettiin selvitellä kahden vuoden iässä, että lääkäri kielsi siipikarjan- sekä naudanlihan syömisen kokonaan. Onneksi papalla oli hirven lihaa pakastin täynnä ja siitä sitten väänsin  lootaa ja soossia perheelle. Pelastettiin pieni poika vatsavaivoilta. Syy jatkuviin vatsanväänteisiin oli kanamuna- ja maitoproteiini allergia. Eli hirweesti ollaan syöty hirwee, oikeesti! Jänispaistia joutuu vielä odottelemaan, tosin serkkupoika on kova käymään metsällä, että ehkä jonakin päivänä...



 Tapaus L.O.M.A

Perjantaina alkoi hyvin ansaittu loma. Eilen vietettiin hurmaavan siskon tytön, Saaran 5-vuotis synttäreitä. Katselin ja seurailin pienen ja suloisen Saaran touhuja eilen ja ajattelin että EI! Ei saa enää kasvaa! Saara ja hänen pikku-siskonsa ovat ehkä maailmankaikkeuden suloisimmat pikku-tytöt. Aika kuluu liian nopeasti ja tahdon heidän pysyvän aina tuollaisina, pieninä ja söpöinä. Saara varsinkin näytti eilen hurahtaneen pituutta ja tuntui jotenkin niin aikavalta ja keskusteli fiksuja aikuisten seurassa. Saara on suloinen ja herttainen pieni ihmisen alku, jolla on lämmin sydän. Onnea vielä ihana Saara <3 Hänen pikku-siskonsa ja rakas kummi-tyttöni, on myös huippu-suloinen ja melkoinen pakkaus. Siinä missä Saara keskustelee henkeviä, Elsa-sisko miettii syntyjä syviä omalla tavallaan. Häneltä tulee puhetta taukoamatta ja hienotunteiseen siskoonsa verraten hän ei juurikaan suodattele. Eilen Elsa oli serkultaan Emmiltä kysynyt neuvoa eräässä mieltä askarruttavassa asiassa. Elsalta puuttuu paljon kirjaimia puheestaan, tosin hän kyllä osaa ne sanoa mutta kun vauhti on päätähuimaava niin eihän siinä ehdi miettiä kieliopillisia hienouksia. Elsa myös hallitsee sujuvasti sisarusten välisen "En se mie se ollut"-pelisäännön, jolla monta kertaa saattaa päästä monenlaisesta pälkähästä.  Elsa: "Eikö nii Emmi että PELTE ei ole paha tana? Taala tano että ei ole, eikö nii Emmi? Kyllä meitä nauratti illalla kotiin tullessa. Mietittiin Emmin kanssa että miten tuohon nyt sitten vastaisi. "Pelte" sellaisenaan ei ole paha sana mutta jos kysymyksessä on "takapylly", joka myös on Elsan käytämä ilmaus meillä kaikilla mukana kulkevasta hanurista ja sen kovemmilla konsonanteilla varustetusta versiosta tuosta sanasta, niin sen huuteleminen tuolla huudeilla on ihan hanurista. Elsalle suukkoja, olet meidän aurinko <3

Uuuh, huomenna Helsinki-Vantaa ja off we go! London calling! Kauhia ongelma, mitä päälle. En ole pakannut vielä mitään, en edes miettinyt mitä otan mukaan, kääk! Täällä värjötellään pakkasrajoilla, Lontoossa on +18 astetta lämmintä mutta iltasella sielläkin viilenee. Jos sitten pillifarkut, nahkarotsi, Converset ja menox. Aivan sama, fiilis on tärkein!!!! Voi että mie NIIN odotan, että pääsen Englannin maaperälle. Siellä ihmisten pyyteetön ystävällisyys ja kohteliaisuus tekevät aina vaikutuksen. Ja se rento tunnelma ja letkeä elämänrytmi tempaavat mukaansa. Voisin siis jäädä sinne! We will see......Mukavaa viikkoa tänne kaikille ja kuullaan myöhemmin, nyt pakkaamaan matkalaukkua.


lauantai 21. syyskuuta 2013

Monsters High logo-kakku


Oona-tyttö on vihkiytynyt Monsters nukke-fani ja halusi tai oikeastaan äiti tilasi :) hänen syntymäpäivilleen kakun Monsters logolla. Kakun väliin laitettiin valkosuklaamousse, jonka makeutta taitettiin hieman omppohillolla. Kakun päällinen ja koristeet ovat vaahtokarkkimassaa ja marsipaania ja pelkäsin kovasti, että kakku olisi liian makea. Ei ollut ja sankari oli ollut iloisesti yllättynyt. Onnea vielä Oonalle!



Tapaus karvapallo

Työviikko meni nopeasti ja kaikenlaista sattui ja tapahtui tällä viikolla. Loppuviikosta kurkkuun pesiytyi jonkin sortin kaktuspallero ja päätä jynksytti ohimoilta. Jätin siis perjantai-illalle suunnitellun Haminan retken väliin. Sen sijaan kääriydyin peiton alle, vedin villasukat jalkaan, keittelin voodoo-juomaa (josta puuttui se ihmeitä tekevä inkivääri, damn) ja maastouduin sohvalle lepäämään. Haminassa olisi ollut siskon lauluyhtyeen keikka ja paikallinen "taideiden yö"-tapahtuma ja harmitti tosi paljon, kun en päässyt osallistumaan. Paljon oli kuulemma ollut väkeä ja tapahtuma oli ollut upea. Miljöö ainakin on loistava tapahtuman sisältöä ajatellen. Seuraavalla kerralla siten?! Aamulla herätessäni tunnustelin oloa, kurkku edelleen karhea ja limanuljaska-armeijan marssiharjoitukset näyttivät jatkuvan. Päätä särki, kunnes nautiskelin kahvipainotteisen aamupalan. Tämän päivän suunnitellut urheilusuoritukset jäänee tekemättä, joten vuorossa on sisäharrasteita. Ryhdyn siis piirtämään ja maalaamaan kakkukuvia. Ehkä hieman ulkoilutan Brother-merkkistä ompelukonettani silläkin uhalla, että yleensä siitä seuraa ärtymystä ja kiroilua, lähestulkoon aina. Siskoni lupasi tuoda minulle jotain erikoisyrttejä ja oloa helpottavia mömmöjä, joten niitä odotellessa kirjoittelen vielä muutaman lauseen.

Viime aikoina olen pohtinut paljon kohtaamisia. Miksi toiset ihmiset ovat olevinaan tärkeämpiä kuin toiset? Ylenaikaisuus ja itsekkyys kasvattavat voimiaan ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Turhan usein törmään ihmisiin, joilta puuttuu perustavan laatuiset käytöstavat. Jos sellaisten ihmisten seurassa joutuu vielä viettämään aikaa, on se todella kuluttavaa ja turhauttavaa. Tulen vaatimattomista, mutta en missään nimessä puutteellisista oloista. Meiltä ei puuttunut mitään mutta aika oli lapsuudessani toisenlainen verraten nykypäivän lapsuuttaan viettäviin. Ihmisten kohtaaminen, välittäminen, pyyteetön ystävällisyys ja lähimmäisen rakkaus olivat niitä sen ajan ja varsinkin oman kotini rikkauksia. Hyvät käytöstavat olivat yksi suurimmista lahjoista ja voimavaroista, joilla vanhempani evästivät omat lapsensa maailmalle. Saan olla todella kiitollinen siitä, että olen saanut tämän lahjan vanhemmiltani ja oppinut heitä seuraamalla kohtaamaan ihmiset lähimmäistä kunnioittaen. Aineellinen hyvä, status ja maine tai ihmisen asema tässä maailmassa menettävät merkityksensä, jos käytöstavat ovat luolamiehen tasolla. Omaa toimintaa ja käytöstään voi kyllä kehittää, jos haluaa. Motivaationa voisi toimia vaikka yleinen viihtyvyys ja oma sisäinen rauha ja sitä kautta hyvä olo. Toisaalta, jos ihminen on kovin itsekeskeinen, ei nämä asiat merkitse mitään, eikä ihminen pysähdy kuuntelemaan sisimpäänsä. Tunnen suurta sääliä tällaisia ihmisiä kohtaan, heiltä jää moni asia elämättä ja kokematta. Itsekkäät ja huonosti käyttäytyvät ihmiset tuskin tätä tajuavat, saati kaipaavat. Elämä pyörii liikaa oman navan ympärillä ymmärtääkseen mitä siinä pelissä menettää. Olen kiitollinen isälleni ja äidilleni monestakin syystä, mutta erityisen suuret kiitokset hyvien käytöstapojen elämänmittaisesta oppimäärästä rakkaille vanhemmilleni <3 Olen monta tarinaa, tärkeää lähimmäistä ja rakasta ystävää rikkaampi!


APUA!!! Olin jo lopettelemassa kirjoittelun, kun ovikello soi ja rakas pikku-siskoni tuli käymään. Hän toi minulle flunssa-survival-paketin; suklaata, merkkareita ja ihanan 3-vuotiaan kummityttöni askarteleman kortin <3 Survival-paketin varsinaiset flunssalääkkeet olivat pakurikääpä-jauhe, josta keitetään teetä. Tuoretta inkivääriä ja sitruunaa, joista myöskin keitetään juomaa hunajalla maustettuna. Inkivääriä voi myös pureskella sellaisenaan. Ja jauhettua neilikkaa; eli teelusikallinen jauhetta sekoitetaan pieneen tilkkaa vettä ja nielaistaan sellaisenaa 7 vrk:n kuurina. Whuh, jos ei nyt lähde tauti niin sitten.....tulee ähky salmiakista ja suklaasta hih! Kiitos rakkaalle siskolle!