Marie-Kakku

Pieni ja rakas siskontyttö Saara halusi Marie-kakun. Päätin kokeilla täytteeseen Hopeatoffeeta ja sehän olikin ihan mahtavaa. Harmi kun jäi ottamatta semmoinen sisuskuva kakusta. Hopeatoffee täytteen tein muokkaamalla Kinuskikissan laku-täytettä. Tästä tuli ihan mun suosikki-täyte number uno!!!!
Näin sen tein.

Hopeatoffeekastike :
n. 180-200g Hopeatoffee-karkkeja ( 1 pss = 168g) eli 1 kokonainen pussi + kourallinen karkkeja toisesta pussista
3 dl kuohukermaa

Muut täyteaineet:

2 ½ dl kevytvispiä
1 prk Lemon Curd sitruunatahnaa

Poista karkeista käärepaperit ja laita karkit kattilaan kerman kanssa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes karkit ovat sulaneet kerman sekaan. Jäähdytä hyvin. Nosta sitten kastike jääkaappiin viilentymään ja vetäytymään. Valmista kastike jo edellisenä päivänä jääkaappiin. Valmis kastike vaahdotetaan ja se vaahtoutuu hyvin vain täysin kylmänä.

Vatkaa kevytvispi vaahdoksi. Vaahdota kylmä Hopeatoffee-kastike.

Yhdistä vaahdot.

Levitä raikas Lemon Curd-tahna täytteen alle raikastamaan ja tasapainottamaan Hopeatoffeen makua.

Tapaus ladyt menneisyydestä

Tapasin viime keväänä sattumalta kaupan kassalla ystäväni menneisyydestä. Viimeksi olimme nähneet kymmenkunta vuotta sitten. Päätettiin vaihtaa puhelinnumerot ja sopia tapaaminen kesälle, saataisiin päivittää kuulumiset ihan rauhassa ja käydä läpi mitä kuluneiden vuosien aikana oli itse kullekin tapahtunut. Ja kylläpä pieni ihminen olikin hämmästyksissään kun kuunteli toisen pienen ihmisen viime aikaisia tassutteluja täällä maan pinnalla. Ystävälleni oli tapahtunut henkilökohtaisessa elämässään niin paljon asioita, niin hyvässä kuin pahassa että hiljaiseksi veti! Minulla riitti seuraaviksi päiviksi todella paljon pureskeltavaa ja ihmeteltävää. Onneksi ystäväni voi tällä hetkellä hyvin ja on elämässä kiinni kaiken tapahtuneen jälkeen <3 Elämä on perin kummallista ja järjettömän mutkikasta!

Niihin aikoihin 90-luvulla, kun pyörittiin tämän tapaamani ystävän kanssa yhdessä, meitä oli neljä pariskuntaa. Silloiset miehet ja poikaystävät olivat hyviä ystäviä keskenään ja meistä naisista tuli myös ystäviä. Vietimme viikonloppuja mökillä, käytiin katsomassa bändejä ja hengailtiin vaan porukalla. Musiikki oli yhteinen tekijä. Kesällä ystävän kanssa nähtyämme päätettiin heti, että seuraavalla kerralla tavataan kaikki nämä naiset yhdessä. Niinpä sovittiin syksylle uusi tapaaminen ja viime lauantaina me sitten tavattiin.

Kokoonnuimme hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Ihanaa oli seurata sitä samaa sähköä, joka meistä säkenöi jo silloin aikoinaan. Jatkoimme paikalliseen rokki-baariin rokettirollia kuulemaan neljän bändin mini-festareille. Aamusella olin kotona puoli viiden aikaan, huh ja äiti-ihmisenä hereillä jo puoli yhdeksältä sunnuntai-aamuna. Siskon luona vietin dagen efteriä/hemmottelupäivää, tehtiin Lontoon matkan kuvakirjaa ja hänen miehensä väänsi meille ihan superia pizzaa ja sisko oli tehnyt kahvin kanssa vadelma-juustokakkubrownieta.

Jokin jäi kaivelemaan lauantaisessa tapaamisessa? SE valokuva laatikko!! Eräs ladyistä meni paljastamaan, että löysi vaatehuoneen nurkasta laatikollisen meidän yhteiseen menneisyyteen liittyviä valokuvia!!!!! Hänen piti tuoda ne mukanaan tapaamiseen mutta pahus, unohti lähtöhässäkässä ne kotiin....apua...miettikää nyt, 90-luvun ajankuvaa parhaimmillaan. Siihen aikaan kaikilla ei edes ollut omaa kameraa ja filmin täyttymistä odoteltiin joskus pitkäänkin, ennenkuin niitä kuvia lopulta näki livenä. Näitä kyseisiä kuvia en ole nähnyt lainkaan. Ihan hirvittävän hekumallista odottaa näkevänsä itsestään ja ystävistään valokuvia menneiltä ajoilta. Ehdotin, että seuraava tapaaminen kootaan 90-luvun teemalle. Valokuvien katsomista, hyvää ruokaa ja bändi-ilta! Mahtavuutta! Onneksi saimme kokea tämän ja jään innolla odottamaan seuraavaa tapaamista. Kiitos Ladyt!