Prinsessa-kakku

Sain toiveen pieneltä rakkaalta Saaralta. "Teetkö mulle Prinsessa-kakun mun 7-vuotis synttäreille? Mulla on Prinsessa-teema. Se vois olla keltainen." Ja mitä mie tein? Pyysin lupaa tehdä vaaleanpunaisen....mulla on tästä hieman huono omatunto, lapsi ei saanut päättää kakun väriä vaan mie vaihdoin värin lennosta. Olipas tympeetä toimintaa tätiltä! Noh, synttärit sujuivat mukavasti ja tein vielä ylläriksi Saaralle oman pienen kakun :) Kakun välissä oli mansikka-mousse, jotta kakku oli sisältäkin vaaleanpunainen.

Siskon tekemiä Ulof-vaahtokarkkiukkoja, nää oli huippu söpöjä!

Sankarin oma pikku-kakku

Marenkisia Lumihirviöitä, hih

Syyskuista sunnuntai päivää

Saaran kaverisynttärit olikin olleet kivat. Tytöillä oli ollut tosi kivaa ja kuulin vihiä, että Sotta Pyttynenkin oli vieraillut synttäreillä ;) Pesosen Viirukin piipahti kylässä, kuullostaa ihanalta. Me sukulaiset ja tuttavat ja kummit ja kaimat käytiin eilen synttäreillä vol.II. Siskon notkuvan herkkupöydän äärellä viihdyinkin ihan mukavasti.

Mie en vaan kestä kun nää tätin murut kasvaa. Ei saa enää. Saarakin jo 7-vuotta!!! Minne aika häviää? Mie alan syöttämään niille jotain vitamiinia, joka pitää ne pieninä. Onneksi Darin-vauva on vielä vauva. Ja hmmm, Teija-siskon syliin se vaava sopi kivasti....jos vaikka vauvakuume tarttui??!!
Katselin siellä synttäreillä nuita meidän pikku-ukkojakin, Anttia ja Vilhoa. Näyttivät nuoret miehet niin äijiltä verraten pikku-Dariniin. Toisen matka vasta alussa ja nää äijät jo varhais-teini meiningeissään. Vilholla kengän kokokin vissiin 43 tai jotain :) Oikeen nauratti, vaarillakin taitaa olla pienempi jalka. Noi meidän yhteiset tapaamiset ovat erityisiä, siellä aina havahtuu ajan kuluneen ja lasten kasvaneen taas monta metriä. On se kai vaan kestettävä ja yritettävä pysyä mukana, ajatus kulkee kai jo hitaammin. Vie aina hetken tajuta olennainen ja itsehän en tunne vanhentuneeni lainkaan. Tosin kävin tällä viikolla silmälääkärissä, koska optikko ei saanut minulle lukemia tehdessään näkötarkastusta. Silmälääkäri totesi, ettei kaukonäössäni ole mitään muutosta ja ihmetteli miksi optikko oli minut sinne passittanut. MUTTA! Silmälääkäri ei uskonut omia lukemiaan lähinäköäni tutkiessaan vaan teki tarkastuksen kahteen kertaan. Tarkastuksen jälkeen hän ilmoitti, että minulla on 60-vuotiaan lähinäkö. Tämä on kuulemma hyvin harvinaista. Ikäiselläni voisi olla max 50-vuotiaan lähinäkö mutta ei...mulla nyt sitten taas joku todennäköisyystaulukko-poikkeama!! Tottakai!! Vuosi sitten otin ne ensimmäiset moniteho-lasit ja nyt en nää niillä mitään. Lukeminen, lähityöskentely ja koneella kirjoittaminen on hyvin haastavaa ja rasittaa silmiä. Eipä siinä sitten mitään, yyber 500 euroa jälleen silmälasiliikkeeseen kiitos. Eihän sille rahalle olis mitään käyttöä ollutkaan!!! Mua vaivasi kyllä hieman kun tämä hra silmälääkäri huomautteli keski-ikäisyydestäni, Nimitteli viiskymppiseksi hela tiden. Ei maailma, kait tässä täytyy ruveta pikku hiljaa käyttäytymään ikäistensä lailla. Tällä viikolla reilu parikymppinen kollega kysyi multa, että minkä ikäinen olen? Vastasin, että olen rva numero 47. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, hämmästelynsä syy ei mulle selvinnyt. En jäänyt kysymään näytänkö vanhemmalta vai nuoremmalta? En välitä, ikä on vaan numero!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille teille!

Traktori-kakku pienelle pojalle

Pieni Timi-poika halusi traktori-kakun 4-vuotissynttäreilleen. Traktorin piti olla keltainen, koska iso-isälläkin oli sellainen, joten onhan pienen pojankin saatava moinen peli. Kakussa oli suklaapohja ja väliin laitoin oma tekemääni vaaleanpunaista ja hieman vaniljaista omppuhilloa ja suklaamoussea. Aikamoinen suklaapläjäys mutta Timi kuulemma tykkää. Äijämeininki, sanon minä. Hyvää syntymäpäivää näin jälkikäteen vielä pikkuiselle, ilmeisen energiselle Timille ja toivottavasti suklaa-kakku maistui niin Timille kuin muullekin juhlaväelle.

Ouhoi from London

It is my true pleasure to tell you that it was sunny and warm and lovely as usual in London. Oijoijoi. Meillä oli NIIN ihana retki jälleen kerran Lontoossa siskoni kanssa, jotta vallan. Keli oli kiva ja paljon nähtiin ja koettiin. Käytiinpä päiväretkellä tutustumassa Downton Abbeyn maisemiin, kuvauspakkoihin ja muuten vaan maaseutuun. Ihana retki kera mukavien amerikkalais rouvien. Oli mukana yksi japanilainen tosi-fani poikakin. Jännää kuinka sarja on saavuttanut suosiotaan ympäri maailmaa mutta ihana sarja onkin. Bussissa mukana ollut turistiopas oli Arja from Finland :)

Mun matkahan alkoi taas perinteisellä totaalinolauksella. Se meni näin. Hyppäsimme lentoasemalta junaan ja matkasimme keskustaan ja siitä jatkoimme metrolla majapaikkaamme Paddingtonia kohti. Matkalaukut hankaloittivat tietenkin menoa ahtaissa metrotunneleissa ja toivoimme pääsevämme mahdollisimman nopeasti hotellille. Ekaan metron ja äkkiä hotellille oli plääni. Hyppäsimme junaan ja mie tietenkin lähen siinä sitte sen jumalattoman matkalaukun kanssa istumapaikkaa metsästämään aamuruuhkaisessa Lontoolaisessa metrovaunussa. Sisko jäi viisaasti seisomaan tyynen rauhallisena kun minä häärään käytävällä laukkuineni. Olen löytänyt mieleiseni istumapaikan kun juna nytkähtää liikkeelle mun vielä seisoessa. Minä rojahdan viereisellä paikalla istuvan vanhemman puoleisen rouvashenkilön syliin naamalleni ja ruttaan ropallani hänen aamulehtensä. Siinä sitten muka niin sujuvalla Lontoon kielellä pyytelen anteeksi kyseiseltä rouvalta ja koko aamuruhkaiselta junavaunulta. Kaikki, siis todellakin kaikki tuijottavat ja voin vain aistia sen syvän myötähäpeän, jota jokainen kanssamatkustaja tuntee minua kohtaan. Myös siskoni kasvoilta on aistittavissa jotain?Yritän ottaa katsekontaktia siskooni mutta hän ei voi katsoa minuun päin, koska kuolisi nauruun. Edessäni istuvalla mieshenkilöllä on myös melko merkitsevä katse ja päätänkin kasvojeni punoituksen ja kuumotuksen hieman laannuttua poistua seuraavalla pysäkillä junasta hieman vilvottelemaan. Kerään itsetuntoni rippeet jälleen kerran ja jatkamme matkaa, nauraen kippurassa :) Mun mokat nro twothousandandtwentyseven or something.....

Olipahan ihana reissu, kiitos siskolle reissuseurasta. Kunnes taas....

Sitruunajuustokakku

Olen jo jonkin aikaa etsinyt oikein todella sitruunaisen juustokakun ohjetta sitä löytämättä. Teinpä taas niin, että otin netistä useamman ohjeen ja sekoittelin niistä omaan makuuni sopivan reseptin. Etsin sellaisia ohjeita, joissa olisi mahdollisimman minun makuuni sopivat ainekset. Lisäsin vielä sitruunarahkaa ja sitruunajogurttia ja ta-daa, tässä se on! Täydellinen sitruunajuustokakku ja sarjaa helppo.

Sitruunajuustokakku

Pohja:

200g keksiä, Domino tai vastaava
75g voita

Täyte:
5dl kermaa
200g sitruuna- tai appelsiinituorejuustoa

2 dl sitruunajogurttia

2 dl sitruunarahkaa
1dl sokeria
1dl sitruunanmehua, n.2 sitruunasta
2 sitruunan kuori, raasta ennen kun puristat mehut ja vain kuori, ei valkoista osaa
6 liivatetta
1 prk lemon curd-tahnaa

Päälle:
viipaleita limestä
pursota sulatetusta valkosuklaasta koristeet kakun päälle oman mielesi mukaan

Tee näin;
Laita irtopohjavuoan (26 cm jos on pienempi kakkuvuoka, kakusta tulee korkeampi) pohjalle leivinpaperi
Sulata voi ja murskaa keksit-> sekoita keskenään ja painele vuoan pohjalle

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään
Vatkaa kerma vaahdoksi, ei liian kovaksi
Sekoita puolet sitruunanmehusta ja kaikki muut ainekset keskenään
Lisää "massa" kermavaahdon joukkoon
Kuumenna loppu mehu ja sulata valutetut liivatteet mehuun.
Kaada massa pohjan päälle ja laita hyytymään jääkaappiin, mielellään yön yli.
Koristele valmis kakku limellä ja valkosuklaalla.

Kesämuistoja

Käytiin ystävien, Elsan ja Päivikin kanssa kesäretkellä Tuusulassa. Oletteko käyneet? Suosittelen. Meille sattui aivan ihana loppukesän hellepäivä ja Tuusulan rannassa oli sattumalta vielä kesäkirppis. Tein ihanan retro-hame löydön kolmella eurolla ja Päivikki löysi kaikkea ihanaa puutarhaan. Tietenkin matkan varrelle sattui Kinuskilla-kahvila, jonka herkkujen täyttämien vatsojen kanssa jaksoimme nauttia kivasta päivästä.

Kellokosken kirkko 

 Järvenpään taidetalo

Hauska idea, vanhat fillarit terassikaiteeksi

Late-lampaat pyllisteli meille :)

Nämä viimeiset kuvat tuulimyllystä alaspäin ovat siis Vanhankylänniemestä, eli sieltä missä järjestetään varsinainen PuistoBlues konsertti Järvenpäässä. Mutta on siellä muutakin. Ihania kahviloita, käsityö- ja taidekauppoja, kesäteatteri ja ihana Tuusulanjärven ranta. Olen asunut Järvenpäässä muutaman vuoden nuorempana, enkä silloin käynyt kertaakaan tuolla Vanhankylänniemessä. Kävin kyllä Ainolassa ja ajeltiin silloisen poikaystävän kanssa Tuusulan rantatietä mutta kävin tuolla niemessä vasta muutaman vuosi myöhemmin kun olin ensimmäistä kertaa PuistoBluesissa. Aivan mielettömän ihana ja inspiroiva paikka tämäkin. Olipa ihana päivä, kiitos tytöille! Otetaanhan uusiksi. Tällaisia täsmäretkiä on kiva tehdä näin ihaniin paikkoihin. Hyvänen aika, melkein unohdin! Koska olen ruoasta riippuvainen ja nautin suunnattomasti syömisestä, päätettiin retkipäivän ehtoo Ikean lihapulla-patojen äärelle. Tosin tämäkin oli varsinainen teho-täsmä-isku. Elsa oli erittäin valveutuneesti valmistautunut oman huonensa uudistamiseen ja ottanut ylös etukäteen hyllynumerot yms. Saimme tämän ansiosta kaikki ostokset kasattua noin 15 minuutissa. Hyvä Elsa! Ikea-labyrintistä hengissä selviämisen jälkeen maistui Iikkea bullerot aivan ansaitusti.

Olen vietellyt sairaslomapäiviä nyt kaksi viikkoa kotosalla, kun kirurgi iski puukkoa kylkeen ja poisti kudosta. Onneksi kaikki on mennyt hyvin ja haava on parantunut hienosti. Olen tässä kotona ollessani huomannut, että nuoremmalla lapsella ei huolet hartioilla paina. On meinaan rennon oloista tuo herätyskelloon reagointi aamuisin. Mulla alkoi eilen tähän sairasloman perään viikon loma ja lähden maanantaina Lontooseen. Sanoin Antille, että montakos herätyskelloa käyn sulle ostamassa, että ehdit ajoissa kouluun? Heti kun kello soi aamulla, kaveri laittaa sen vaan kiinni ja nötkähtää kärsällensä ja alkaa kuorsaamaan. Ei siis todellakaan mitään eloa eikä meninkiä. Jännityksellä odotan, että miten tääl taas hommat hoituu kun mame lähtee reissuun :)

Terveisii tulee sit ens kerralla from London, see ya!