Prinsessa-kakku

Sain toiveen pieneltä rakkaalta Saaralta. "Teetkö mulle Prinsessa-kakun mun 7-vuotis synttäreille? Mulla on Prinsessa-teema. Se vois olla keltainen." Ja mitä mie tein? Pyysin lupaa tehdä vaaleanpunaisen....mulla on tästä hieman huono omatunto, lapsi ei saanut päättää kakun väriä vaan mie vaihdoin värin lennosta. Olipas tympeetä toimintaa tätiltä! Noh, synttärit sujuivat mukavasti ja tein vielä ylläriksi Saaralle oman pienen kakun :) Kakun välissä oli mansikka-mousse, jotta kakku oli sisältäkin vaaleanpunainen.

Siskon tekemiä Ulof-vaahtokarkkiukkoja, nää oli huippu söpöjä!

Sankarin oma pikku-kakku

Marenkisia Lumihirviöitä, hih

Syyskuista sunnuntai päivää

Saaran kaverisynttärit olikin olleet kivat. Tytöillä oli ollut tosi kivaa ja kuulin vihiä, että Sotta Pyttynenkin oli vieraillut synttäreillä ;) Pesosen Viirukin piipahti kylässä, kuullostaa ihanalta. Me sukulaiset ja tuttavat ja kummit ja kaimat käytiin eilen synttäreillä vol.II. Siskon notkuvan herkkupöydän äärellä viihdyinkin ihan mukavasti.

Mie en vaan kestä kun nää tätin murut kasvaa. Ei saa enää. Saarakin jo 7-vuotta!!! Minne aika häviää? Mie alan syöttämään niille jotain vitamiinia, joka pitää ne pieninä. Onneksi Darin-vauva on vielä vauva. Ja hmmm, Teija-siskon syliin se vaava sopi kivasti....jos vaikka vauvakuume tarttui??!!
Katselin siellä synttäreillä nuita meidän pikku-ukkojakin, Anttia ja Vilhoa. Näyttivät nuoret miehet niin äijiltä verraten pikku-Dariniin. Toisen matka vasta alussa ja nää äijät jo varhais-teini meiningeissään. Vilholla kengän kokokin vissiin 43 tai jotain :) Oikeen nauratti, vaarillakin taitaa olla pienempi jalka. Noi meidän yhteiset tapaamiset ovat erityisiä, siellä aina havahtuu ajan kuluneen ja lasten kasvaneen taas monta metriä. On se kai vaan kestettävä ja yritettävä pysyä mukana, ajatus kulkee kai jo hitaammin. Vie aina hetken tajuta olennainen ja itsehän en tunne vanhentuneeni lainkaan. Tosin kävin tällä viikolla silmälääkärissä, koska optikko ei saanut minulle lukemia tehdessään näkötarkastusta. Silmälääkäri totesi, ettei kaukonäössäni ole mitään muutosta ja ihmetteli miksi optikko oli minut sinne passittanut. MUTTA! Silmälääkäri ei uskonut omia lukemiaan lähinäköäni tutkiessaan vaan teki tarkastuksen kahteen kertaan. Tarkastuksen jälkeen hän ilmoitti, että minulla on 60-vuotiaan lähinäkö. Tämä on kuulemma hyvin harvinaista. Ikäiselläni voisi olla max 50-vuotiaan lähinäkö mutta ei...mulla nyt sitten taas joku todennäköisyystaulukko-poikkeama!! Tottakai!! Vuosi sitten otin ne ensimmäiset moniteho-lasit ja nyt en nää niillä mitään. Lukeminen, lähityöskentely ja koneella kirjoittaminen on hyvin haastavaa ja rasittaa silmiä. Eipä siinä sitten mitään, yyber 500 euroa jälleen silmälasiliikkeeseen kiitos. Eihän sille rahalle olis mitään käyttöä ollutkaan!!! Mua vaivasi kyllä hieman kun tämä hra silmälääkäri huomautteli keski-ikäisyydestäni, Nimitteli viiskymppiseksi hela tiden. Ei maailma, kait tässä täytyy ruveta pikku hiljaa käyttäytymään ikäistensä lailla. Tällä viikolla reilu parikymppinen kollega kysyi multa, että minkä ikäinen olen? Vastasin, että olen rva numero 47. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, hämmästelynsä syy ei mulle selvinnyt. En jäänyt kysymään näytänkö vanhemmalta vai nuoremmalta? En välitä, ikä on vaan numero!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille teille!