sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Seesamtähdet

Seesamtähdet:
150g margariinia
2½ dl vehnäjauhoja
3 dl juustoraastetta
1-2 rkl vettä

Voiteluun kananmunaa ja pinnalle seesaminsiemeniä

Nypi margariini ja kuivat aineet keskenään ryynimäiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi.
Anna taikinan kovettua jääkaapissa n. ½ h. (pakastimessa n.10 min.)
Kauli taikina levyksi ja paina siitä tähtimuotilla keksejä. Nosta tähdet leivinpaperille, voitele ne kananmunalla ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista keksejä 200 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Hauskoja ja maukkaita omatekoisia suolakeksejä :)



Sekalaista tohinaa...

On taas se aika vuodesta kun kaikki näyttää likaiselta ja harmaalta, sillai hyvällä tavalla. Kun aurinko alkaa paistaa olohuoneeseen, paljastaa se keväisen harmauden ja monta pölyistä nurkkaa huushollissa. Käännän säleverhot kiinni ja menen ulos aurinkoon. Heitin viikonloppuna harmaat ja tunkkaiset talvella ruukuissa lojuneet callunat roskiin ja hain tilalle ihanan keväiset ja auringon keltaiset narsissit. Heiluin haravan jatkeena ja siivosin ja pesin auton. Eipähän tarvinnut sisällä lojua. Ehtii sitä siivota sisällä sitten kun vettä sataa. Kulunut viikko sujui pyykkiä pesten, viime viikko lomailtiin Tahkolla ja oli vaan pakko pestä kaikki mukana olleet vermeet. Tosin, hoidin samalla talvivaatteet tarkoituksella talviteloille. Kelit oli Nilsiässä kohillaan ja ihana oli päästä vielä kerran mäkeen, tämä talvi on lumen suhteen ollut nihkeä. Mukavaa oli! 

@Tahko. Aamumäki ja kissanjälkee,uuuhhh....
Lauantaina siskon tytöt Saara ja Elsa tulivat meille hoitoon siksi aikaa kun äitinsä oli Korian ns-talolla valmistelemassa illan Oikein Hyvä-orkesterin Ultra Bra-keikkaa. Meillä oli tarkoituksena mennä illalla katsomaan keikkaa ja tytöt tulivat meille Emmin ja minun seuraksi alkuillaksi. Laitoin kummityttö Elsalle (3v.) konserttia varten hiuksiin inkkarilettiä ja hän istua nökötti tuolilla epätavallisen rauhallisesti näperrellen farkkuhamosen vyötärö-nyörejä. Hänellä on kyllä tapana jäykistyä näissä tilanteissa ja jos jotain yritän jutella, hän vastaa kuiskaten. Tyttäreni Emmi on ainoa meidän perheestä, jolle Elsa avautuu ja juttelee normi volyymillä. Kun saimme kampauksen valmiiksi, Elsa nousi tuolilta ja tuolilla oli lätäkkö pissaa!!! Voi ei! Konserttiin lähtöön oli noin ½ h aikaa ja Elsa oli kainaloita myöden pissassa. Konserttivaatteet ihan litimärkänä, eikä tietenkään varavaatteita mukana. Voi pientä, ei saanut sanottua että häntä pissattaa. Noh, Plan B nopeasti käyttöön, pika-käsi-pesu ja vaatteet kuivuriin. Eiii, me ei ehditä, 20 min. pikakuivauksen jälkeenkin vaatteet ihan märät. Ei me voida märissä vaatteissa lähteä. Siispä Plan C ja Antin (11v.) alushousut jalkaan. Emmiltä löytyi valkoiset leggarit, jotka sujautettiin Elsalle Peppi-tyyliin ja vedettiin makkaralle reisiin. Sitten Emmin minihame päälle, jonka vyötärönauha oli Elsan kainaloiden kohdilla ja hame kirrattiin sopivaksi Antin vyöllä Elsan ihanan killivatsan kohdalta. Ta-daa!! Elsa tokaisi peilikuvalleen; "Kaunis hame!" Ja eikun matkaan!!! Nää meidän konsertteihin lähdöt ovat ruukanneet olla yleensä juurikin tällaisia. Kerran lähdettiin samaisen siskon Vanitatum-lauluyhtyeen levynjulkkarikeikalle Kouvolan seurakuntasaliin. Elsan isosisko Saara nosteli hameensa helmoja konserttisalin kuumuudessa, kun huomasimme ettei Saaralla ei ollut lainkaan pikkuhousuja :D) Hupsista. Tällä kertaa lapsella oli sentään säädylliset vaatteet päällään. Huh-huh, tätillä pukkas hikeä kainaloon mutta konsertti oli mahtava! Kun vielä olis voinu jorailla oikeen kunnolla. Penkillä istuen jammailin ihan fiiliksissä. Kyllä Ultra Bra:n biisit elää ja voi hyvin edelleen.

 
Tässä kuvassa meidän Emmi n. 2 v. laulaa mummolan pakastimen päällä sen ihan ehdotonta Ultra Bra suosikkibiisiä Jäätelöautoa..."täytyy mennä tanssitunnille ja minä jäin seisomaan lumeen!"  Ja tanssitunnille on nykyään aina kiire :)
 

Löysin viime viikon reissulla Kuopion ostarilta tällaisen tuunattavan tekstikaulakorun. Pussissa oli kasa irto-kirjaimia ja ketju. Varmaan ihan last season-juttu kaikille mutta mie olin ihan innoissani tästä. Päätin et täst tulee mun keikka-koru. Laitan asenne-koruuni aina illan artistin nimen, min mielest tosi kiva idea vaiks onkin taas tosi lapsellista, hih! Mut miehän oon!


Sit viel kuva mun uusista punaisista saappaista, jotka tilasin Englannista. Nää on NIIN ihanat ja hyvät jalassa ja sopii mun mekkoihin ja hamosiin ihan bueno! Ja kuten huomaatte, tää blogi-päivitys meni ihan shaiban jauhamiseksi, en ole hirveesti ehtinyt leipoa.


Ja päätetään tän viikonlopun raportti ihanaan löytöön. Oltiin pari viikonloppua sitten mökillä puunkaato hommissa ja puun sisältä löytyi sydän <3 Oikein mukavaa viikkoa kaikille teille! Ensi viikko punnerretaan työntekoasemalla ja sit ois taas loma! Ja London calling!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Mysli-patukat


Myslipatukat:

1 tkl (400ml) kondensoitua maitoa
250 g kaurahiutaleita
100 g kuivattuja karpaloita
125 g siemensekoitusta
125 g maapähkinöitä

Kuumenna kondensoitu maito tilavassa kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kuuman kondensoidun maidon joukkoon. Sekoita.
Levitä seos öljytyn pellin tai vuoan päälle (koko n. 20 x 30 cm). Painele lastalla tasaiseksi kerrokseksi.
Paista tunti 130 asteisessa uunissa. Anna jäähtyä 15 min. ja leikkaa 16 osaan.


Kävin tätä ohjetta varten tuossa paikallisessa K-kaupassa ja näitä laitoin patukoihin kun valikoimaa ei ollut enempää. Tuo siemenseos muistuttaa enempi linnunruokaa kuin ihmisen, mutta hyvin se toimi. Hieman veitsellä pilkoin isompia siemeniä ja pähkinöitä. Aika rouheeta kamaa saa olla, ei o nii justiisa. Tosi hyviä patukoita olivat ja meidän urheilijanuoret ottivat näitä harkkoihin mukaan ja evääksi kouluun. Ohje löytyi Kouvolan Sanomien sivuilta ja alunperin ohje on julkkiskokki Nigellan.


Freddy Fiesta

Minä omistan auton. Tarvitsen autoa työmatkoihin ja tällä hetkellä tarvetta on enempi noihin lasten harrastekuljetuksiin. Meidän perheen kaksi autoa suhaa väliä mm. Torkkari-musaopisto-Torkkari, Torkkari-Hyypiä-Torkkari ja Torkkari-Ykkönen-Torkkari. Mun autolla on nimi, se on Freddy. Ja sillä on sielu. Se on mun ystävä ja monastihan ystävyys on parhaimmillaan viha-rakkaus suhde. Ainakin tämä on. Freddy tuhlaa enemmän kuin tienaa. Se on aika ärsyttävää ja käy börssin päälle. Ei tästä ole kovinkaan pitkä aika kun jouduin taas viemään sen pajalle, jarrut hajosi. Mulla on Myllykoskella semmanen kiva setä, joka suhteellisen huokealla hinnalla (ja siihen tarvitaan varmaan myös rutkasti onnea!) fixaa Freddyä. Hän on Mylsän MacGyver, oikea ihmemies! Pajalla on melko villi meininki, autot ovat sikin sokin pitkin pihamaata ja muutenkin paja ja sen ympäristö on hieman nuhjuinen. Kun vien autoni Pärnäselle, en näe ketään missään. Olemme sopineet, että jätän autoni pajan pihalle tai viereiselle hiekkakentälle (juu sinne vaan, kyllä Mylsältä luottoa löytyy lähimmäisiin) ja avaimet aurinkolipan alle ja häivyn. Pärnänen laittaa sitten kyllä tekstarin, kun auto on valmis. En tiedä löytäisikö varas tuonne kyseiselle syrjätielle tai huolisiko yhtään niistä korjattavana olevista romuista mutta aina olen autoni takaisin saanut hieman kyseenalaisista turvamenetelmistä huolimatta. Täytyy totuuden nimissä sanoa, etten pärjäisi ilman Mylsän MacGyveriä. Hän on pelastanut minut pulasta kerran, jos toisenkin.

Tapahtuipa taannoin pajalla. 
Menin hakemaan sovitusti autoa pajalta ja sielläpä olikin ovet säpissä, ei ketään missään ja mun auto nakelis kaikkien romujen keskellä. Soittoa MacGyverille...
Minä: "Mis olet, tulin hakemaa Fiestaa" Pärnänen vastaa: "Oon ööö Kouvolas...oon tulos...jossain vaiheessa tai siis myöhemmin. Mitäs?"
Minä: "No tos on toi Toyotan rotisko Fiestan edessä, en pääse pois pihasta"
Pärnänen:" Fiestan avaimet on aurinkolipan alla, samoin siin Toyotas. Siirrä se ja vie autos. Nii ja aja sil Toyotal varovasti, siin ei oo jarruja!"
Seuraavana jarruttoman auton siirtoa ala meitsi...
Minä:" Mitens tää maksupolitiikka? Mitens mie saan sulle rahat?"
Pärnänen:" No jätä ne sinne Toyotan lipan alle...."
Wohoo...mikä meininkileissön

Freddy on tehnyt minulle kaikenlaisia killereitä. Se on parikin kertaa lukinnut minut sisäänsä. Juu-u, kyllä. Siinä on semmaset semi-sähkölukot, avaimella lukosta kääntämällä kaikki ovet lukittuu ja ehkä aukeaa? Kerran kotihoidossa työskennellessäni jäin asiakkaan pihasta lähtiessäni nakeliin, lukot vaan runksutti ees-taas, auki ja kiinni. En saanut ovia auki. Toisen kerran Freddy teki saman killerin mulle kotipihassa. Tulin töistä kotiin ja sammutin auton ja ovet sanoi runks-runks. Siellä tönötin. Mies oli tupakilla autotallin oven edessä ja tajusin huulten liikkeistä hänen kysyvän, että miksi et tule ulos? Hän tuijotti mua ihan öönä ja ihmetteli vaan, että mitäs se rouva nyt mököttää. Minä pönttönä ja aivan paniikissa huidoin käsilläni hytissä ja huusin apua!! Kunnes hetken päästä tajusin, että ikkunat aukeaa ja happi kulkee taas ja edelleen. Mies kävellä löntysteli auton viereen, nappasi kädestäni avaimet ja avasi oven avaimella. Tunsin kyllä joka solullani kuinka mies sanomatta sanaakaan sai minut tuntemaan itseni täysin urpoksi. Ei sitä nyt heti voi tajuta, että vaikka ovet on lukossa niin ikkunat kyllä aukeaa ja ulos pääsee! Pöh!

Freddy on todistetusti myös nopee. Muutamat ylinopeussakot olen saanut maksella, kun sen ego ottaa vallan ja se luulee olevansa joku rallivehe. Paikalliset poliisit kyllä tietää ja tuntee Freddyn. Kevytkin se on. Kerran kotihoidossa työskennellessäni tipahdin tieltä Valkialan Selänpäässä. Yöllä oli satanut lunta ja tie oli vasta-aurattu, vastaan tuli koululaisbussi ja väistin tien reunaan ja repsikan puoleiset renkaat lipsahtivat yli reunan. Jäin siihen jumiin mutta ei mennyt kuin hetki, kun tielle pysähtyi kolme autoa ja autoista nousi kolme ronskin kokoista nuorta miestä. Miehet tarttuivat Freddyä helmoista kiinni ja hetkessä Freddy oli siirretty tukevasti takaisin tielle!! Kiitos näille maalaiskylän teiden ritareille.  

Olen omistanut auton kohta 10 vuotta, meillä on Freddyn kanssa ollut melkoisia seikkailuja. Kun Freddyn kanssa tulee ongelmia, uhkailen vaihtavani sen Mini Cooperiin. Siitäkös se riemastuu ja puhkuu uutta virtaa! Saan uhkailulla aina lisäkilsoja, ei Freddystä niin vaan eroon pääse. 
Tänään on taas sellainen "haetaan Freddy huollosta"-päivä. Olimme perheen kera viikon Tahkolla mäenlasku-lomalla ja Freddy vietti teema-viikon Pärnäsen pajalla. Motiivina olisi saada leima paperiin katsastusmieheltä. Saas nähdä kui käy?


Kuva keittiön ikkunasta: tältä Freddy luulee näyttävänsä!

Ja tältä Freddy oikeesti näyttää!!

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Dajm-keksit

Dajm-keksit:
125 g voita tai margariinia
1 ¼ dl fariinisokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 ps (100 g) Daim-rakeita

Koristeeksi
Daim-rakeita 

Vatkaa voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää muna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaan muutamassa erässä. Lisää lopuksi Daim-rakeet.
Pyörittele taikinasta käsissäsi ison lihapullan kokoisia palluroita ja asettele ne pellille leivinpaperin päälle. Painele pallot n. 1 cm paksuisiksi pikkuleiviksi ja koristele Daim-rakeilla.
Paista 200 asteessa 5-10 min. Pikkuleipien ei tarvitse saada juurikaan väriä.

Tosi rapeita ja maukkaita. Hyvin helppo ohje. Pellillinen katosi äkkiä :) Alkuperäisessä ohjeessa oli pähkinäjauhoja mutta vaihdoin mantelijauhot niiden tilalle, kun lähipuodissa ei muuta vastaavaa ollut ja hyvin pelitti.


Teholasit ja aamulehti

Onneksi alkoi toi L.O.M.A.!!!! Tosin viime viikko oli töissä niin mukava, että olisin jopa voinut mennä loman sijasta maanantaina töihin, niin mukavaa meillä oli. NOT...loma on aina loma ja hyvin pian ohi ja pääsen taas mukavien työkaverien seuraan. Siskoni kävi aamulla minun luonani meikissä ja kampauksessa. Hänen kuorollaan on tänään se "12 points, Euroviisut"-konsertti. Iltasella mennään porukalla viisuja kuulemaan. Sisko löi mulle sen järkkärikameran käteen ja antoi tehtäväksi toimia kuvaajana konsertin aikana. Saas nähhä onko kellään päitä kuvissa? Onnistun aina paineen alla tössimään valokuvat. Raajat tai päät puuttuu ihan varmasti :) Sisko lähti hyvinkin kauniina konserttiin, olin oikein tyytyväinen tulokseen.
Mutta asiaan. Taas lähtee, nimittäin arvelluttavaa materiaalia itsestäni. Keräsin itsetunnot rippeet hyvin pieneen läjään ja rohkenen julkaista tämän. Enterin painalluksen jälkeen; noloja paljastuksia vol. mikälie!

Aletaan olemaan "siinä iässä" että aamuehden lukeminen on melkoinen ponnistus. Puhumattakaan tekstiviestien lukemisesta, saati niiden kirjoittamisesta. Kirjan lukeminenkin tuottaa päänvaivaa. Olen nimittäin erittäin likinäköinen, mol. silmät n. -4,5. Ja nyt kun ikänäkö uhkailee tulemisellaan, ovat kaikki keinot sallittuja taistelussa kaksiteho-laseja vastaan! Kirjaa voin lukea ilman laseja kun pidän sitä kirjaa tuossa nenän päässä tai sitten lukeminen onnistuu silmälasit päässä kädet suorina edessä pönöttäen. Kädet näköelinten jatkopätkinä riittävät vielä tässä vaiheessa mutta esim. sängyssä lukeminen on tällä tavalla mahdotonta. Käsiä hapottaa!! Varsinkin aamulla silmät ovat jotenkin yön jäljiltä väsyneet ja varmaan ovat vielä vielä nukkumassa, kun muu roppa yrittää pöngätä pystyyn ja ehtiä töihin. Näillä aamu-silmillä on aamulehden lukeminen täyttä tuskaa. En saa selvää tekstistä lasit päässä. Ja nenähän siinä nokeentuu, jos otan lasit pois päästä ja niivitän nenää pitkin lehden pintaa! Ja onpa mukava lähteä vaikka ystävien kanssa ulos syömään puolisokeana. Laitan usein piilolasit päähän tällä tavalla "ulkoillessani" ja sittenpä olenkin ihan vailla keppiä ja opaskoiraa, kun niitä piilareita ei saa kesken kaiken pois päästä, jotta näkisi lukea ja kuolata sitä ruokalistaa. Toverit toimivat tulkkina ja on tyytyminen sitten siihen mitä eteen kannetaan. Olen käynyt optikolla ja optikko suositteli kaksitehojen hankintaa harkiten. Minulla on ihana ja reilu optikko. Hän räiskäsi totuudet pöytään. Hän kertoi, että kaksitehot lisäisivät mukavuutta elämääni. Totta, mutta toisaalta hän sanoi, että jos pystyn vielä olemaan ilman kaksitehoja niin hyvä olisi. Kaksiteholaseilla on tapana kuulemma toimia niin, että näkö nopeasti huononee ja lasit olisi sitten hyvinkin nopealla aikavälillä taas uusittava. Hän perusteli ilman olemista kustannustekijöillä ja oli mielestäni todella reilua tehdä niin. Hän olisi myös voinut olla ahne ja myydä minulle ne kaksitehot jo puoli vuotta sitten, jolloin asia ensimmäisen kerran aiheutti ongelmia mutta eipä myynyt. Yritän sinnitellä, koska lähityöskentely kyllä onnistuu kun otan lasit pois päästä. Reseptissä suositeltiin +1 lukualuetta, joten ei ihan paha mutta pirun hankalaa ajoittain.

Eräänä päivänä kävin ihan muilla asioilla Tigerissä ja törmäsin siellä hauskoihin, hieman fiftarityylisiin....like Buddy Holly used to have...kind of...lukulaseihin kyseisillä plus-vahvuuksilla ja ostin ne. Maksoivat peijoonit kokonaista neljä euroa!!!! Kustannusarvio mun kaksitehoille, (Huom! vanhoihin kehyksiin!!!) optikolla oli yyber 500 euroa!!!! No, näitä kahta asiaa ei tietenkään voi verrata toisiinsa, mutta jos nuo halpis-okulaarit menevät rikki tai ovat muuten kelvottomat, niin eipä jää kaivelemaan! Ja saattaapi olla, että börssi kestää uusien pokien hankinnan tarvittaessa, hih! Jos vaikka vahvuutta pitäisi nopeastikin nostaa.

Eli nythän on sitten niin, että nämä kyseiset megapokat mahtuvat minun omien likinäkö-lasien päälle! Juu kyllä, luet ja ymmärrät aivan oikein!!! Tätä pakettia voi todella kutsua "kaksiteho-laseiksi"!! Ovat sen verran kookkaat. Tiedättehän, nykyään on muotia nämä tv-lasit tai Kekkos-lasit, ihan millä nimellä nyt haluatte niitä kutsua. Siis todella isot ja paksut muovipokat, suoraan 80-luvulta. Olisittepa nähneet perheenjäsenten, varsinkin lasten ilmeet, kun äiti vetäisi ensimmäisen kerran "tuplat" päähänsä ja istui aamiaispöytään Kouvolan Sanomia lukemaan? Hetken oli hyytävän hiljaista ja sitten ne repesi!!! Nauroivat mokomat minulle. Hittolainen ja kun vihdoinkin näin lukea ilman ongelmaa. Eikä tarvinnut nenää pestä aamulehden lukemisen jälkeen, eivätkä kädet olleet kipeänä epämuodollisesta aamuvenyttelystä. Pöh. Ovat sittemmin tottuneet näkyyn, tosin olen jatkuvan irvailun ja kaikenlaisten puujalkavitsien ikuinen kohde ja lähde! Kivaa on myös se, että vastaavasti voin käyttää näitä ulkoillessani (enkä nyt viittaa lenkkeilyyn tai muuhun happihyppelyyn vaan niihin ihaniin mielenterveys-istuntoihin ystävien kanssa hyvän ruoan äärellä) piilolasien kanssa ja kylläpä näkee kivasti tilata sapuskansa ihan itse!


Lukulasit edestä

Lukulasit sivulta

"Kaksitehot"

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kasvispiirakka

Kasvispiirakka :

Pohja
3 ½ dl hiivaleipävehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
100 g margariinia
2 dl hienoa porkkanaraastetta
1 dl kermaa tai maitoa

Täyte
100 g purjosipulia/puolikas punasipuli hienoksi kuutioituna
300 g parsakaalin kukintoja
1 paprika, punainen tai keltainen
1 rkl öljyä pannulle kasvisten kuullotusta varten
½ dl hiivaleipävehnäjauhoja
2 dl maitoa
1 tl basilikaa
1 kasvisliemikuutio
100 g Fetajuustoa
tai 75 g sinihomejuustoa (voit toki laittaa molempia, laita hieman vähemmän kumpaakin)
1 dl juustoraastetta

Sekoita leivinjauhe kulhossa hiivaleipävehnäjauhoihin. Sekoita jauhoihin pehmeä rasva hyvin. Lisää sekaan porkkanaraaste ja kerma ja sekoita taikinaa sen verran, että se on tasaista. Taputtele taikina voidellun laakean piirakkavuoan pohjalle ja reunoille kostutetuin käsin.
Valmista täyte hauduttamalla pannulla öljyssä suikaloitua purjosipulia/sipulia ja irtileikattuja parsakaalin kukintoja. Lisää kuutioitu paprika ja hiivaleipävehnäjauhot ripotellen kasvisten päälle. Sekoita, lisää maito ja mausteet (murusta kasvisliemikuutiota hieman, sekoittuu/sulaa paremmin täytteen sekaan). Anna täytteen saostua. Levitä täyte piirakkapohjalle. Murusta fetajuusto tai homejuusto (tai molemmat)piirakan pinnalle.
Paista 225-asteisen uunin alimmalla tasolla n. 30-40 min. Lisää juustoraaste piirakan päälle paiston puolivälissä.






File:Call the Midwife titlecard.JPG 

Perjantai-illan huumaa

Oletteko katsoneet sarjaa Hakekaa Kätilö? Sarja perustuu Jennifer Worthin kirjoittamaan samannimiseen kirjaan (alkup. Call the Midwife). Kirjassa Jennifer muistelee elämäänsä ja kuvaa lämpimästi kirkon ylläpitämän Nonnatus-talon kätilöiden rankkaa arkea ja vähävaraisen yhteisön elämää 1950-luvun Itä-Lontoossa, Poplarin kaupunginosassa. Karun arjen ja surullistenkin elämäntarinoiden seasta pilkottaa välillä onnen aurinko niin kätilöille kuin lapsiperheillekin.
Mie oon NIIN koukussa!!!! Oon ollut jo pitkään!! Tämä sarja on mun perjantai-illan kliimaksi (juu, tähän on tultu!) Kukaan, siis ei kukaan saa häiritä mua kun Kätilöt alkaa!! Eikä kenellekään tulisi pieneen mieleenkään tehdä niin. Olen lukenut myös kirjan ja harvoin kirjasta saadaan kuvannettua filmille yhtä elämänmakuista, rosoista ja kirjan sisältöä niin hienosti tulkitsevaa tallennetta aina henkilöitä myöden. Jotenkin Lontookin kuvataan juuri niin sumuisena ja hieman tunkkaisena kuin se oikeasti on tuohon aikaan varmasti ollut. Ja pienet tarinat kerrotaan niin kuin ne ovat tapahtuneet, kaunistelematta. Se toivon kipinä kurjuuden keskellä ja usko oikeudenmukaisuuteen ja  perimmäiseen hyvyyteen on koskettavaa. Elämä oli kaikesta kurjuudesta ja alkeellisuudesta huolimatta mukavaa ja elämisen arvoista. Tuohon aikaan ihmisillä oli arvot kohdallaan, oltiin aidosti huolissaan lähimmäisistä ja yhteisöllisyys kukoisti. Kaikkea ei ollut saatavilla, eikä elämä ollut yltäkylläistä ja materiaan keskittyvää vaan hyvinkin vaatimatonta ja pientä mutta ihmiset olivat aitoja. Pienessä kaupunginosassa tapahtui paljon. Elämän nurja puolikin kuvataan realistisesti mutta oikeudenmukaisesti. Tapahtumat tempaavat mukaan ja koskettavat syvältä. Olen sarjaa seuratessani liikkuttunut todella monta kertaa kyyneliin. Minuun tehoaa aina se, että pieni viaton vauva putkahtaa tähän maailmaan. Tapahtukoon se synnytys sitten vaikka steriilisti sairaalassa mutta hyvin koskettavaa ovat sarjassa kuvatut jännittävät,  kätilöiden avustamat kotisynnytykset. Kun vauva viimein putkahtaa maailmaan, avaa se varmasti karskimmankin katsojan kyynelkanavat. Olen monasti sarjaa katsoessani parkunut äänen, juu kyllä olen ja perhe voi sen todistaa. Olen myös nauranut vatsalihakset kippurassa kaikenlaisille hassuille sattumuksille ja etenkin sisar Evangelinalle, joka on niin tiukka ja tuima, mutta samalla niin hassu. Chummy ja Trixie tuovat sarjaan omat mausteensa luonteidensa vastakkaisuuksilla. Ihania ovat kaikki! Sarjan tunnarikin saa minut ihan "tiloihin", se on jotenkin niin ihana ja se alku kun Jenny alustaa tarinaa vanhana naisena ja tarina alkaa....Jenny on nyt hetken poissa jaksoista mutta hänen paluutaan ja ainaista perjantaita odotellen!!!

Eilinen jakso jäi näkemättä, koska olin Happoradion keikalla. Huikeeta!!!! Mutta onneksi jaksot voi katsoa jälkikäteen Yle Areenalta. Tänään voin jossain kohtaa herkutella rauhassa eilisen jakson parissa. Happikset on aina hyviä, tuli sitten eilen ostettua uusin levykin ja junppapaita :) Ja levy tietysti nimmareilla. Olipas meillä mukava ilta, kiitos rakkaille seuralaisille! Seuraavaa keikkailtaa odotellessa.


Mun lempparibiisi uudelta Happisten levyltä, Luonasi on Linnani
Mahtavat lyriikat ja kansanlaulumainen poljenta.

Tässä vielä näitä mun ompelupajan tuotoksia. Löysin mummokirppikseltä, siis oikeelta mummokirppikseltä (vanhustentalon mummot pitävät kirpputoria ja olen tehnyt sieltä huikeita löytöjä) vanhan 70-luvun mekon ja fixailin siitä siskolle esiintymisasun. Hän on tää meidän suvun laululintu. Mekon tyyli on jotakuinkin just ku Marion Rung kulta-aikoinaan tai Euroviisut ja Lapponia. Muistan myös, että sillä meidän Helsingin tädillä oli kerran vastaavan tyyppinen mekko jossain häissä päällä, ihana! Finnhits-mekko!! Kangas ja mekko olivat ihan priima kunnossa ja mekon malli istui täydellisesti siskolle, hieman lyhenneltiin helmaa ja hihoja ja olkapäiltä otin vähän sisään. Tämä mekko mm. on hyvä esimerkki siitä, mistä kankaat oli tuohon aikaan tehty. Mulla on itselläni yksi vanha 70-luvun mekko, jonka löysin samaiselta kirpparilta ja kangas on kestänyt hyvin vuosien saatossa. Pesulassakin ihmettelivät mekon kuntoa, kun käytin sen siellä. Mekko menee vielä seuraavat 20 vuotta mulla.

 Finnhits-mekko ja sisko puolikkaalla päällä ;D

Tänään on naistenpäivä, joten oikein Hyvää Naistenpäivää kaikille!!!


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Suklaakakku

Pohja: 
200 g taloussuklaata
200 g margariinia
4 munaa
2 dl sokeria
4 rkl kaakaojauhetta
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kuorrutus:
150 g taloussuklaata
1 dl kermaa
1 rkl margariinia

Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoka. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.
Sulata suklaa ja margariini yhdessä vesihauteessa.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon sulatettu ja jäähdytetty suklaa-rasvaseos.
Siivilöi kaakaojauhe jauhojen sekaan ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhot kevyesti nostellen taikinan sekaan. Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja paista uunissa n. 45 minuuttia.

Valmista kuorrutus. Kuumenna kerma kattilassa, älä keitä! Lisää sekaan suklaa ja margariini. Sekoita kunnes kuorrutus on tasaista. Kaada jäähtyneen kakun päälle. Jos haluat siistin päällisen ilman että kuorrute valuu tarjoiluvadille, nosta jäähtynyt kakkupohja ritilän päälle ja valuta kuorrute tasaisesti kakun päälle ja anna hetken hyytyä. Nosta sen jälkeen tarjolle ja nauti. Helppoa ja hyvää!

Täs kakus on iha hitoksee kaloreit, on rasvaa ja suklaata ja on muute iha hitoksee hyvää!!!


Viikonlopun touhuja

Eilen tuli hiihtoloman kunniaksi kummin kultapoika yökylään ja ilta menikin mukavasti kotikoomikko Vilhon matkiessa onnistuneesti Putous-hahmoja. On se melkoinen tenava, mitä siitä vielä tulee? Talent-kisaan vaan. Tänään väänsin ipanoille laskiaispullia vaikka pulkkamäki jäi nyt väliin vähäisen lumimäärän takia niin nautittiin kuitenkin päiväkaffet ja pullat. Liu-lau laskiaista vaan kaikille!



Kumpaa ottais? Vai molempia?

Käytiin viime viikonloppuna siellä Kinuskillassa brunssilla. Aivan älyttömän hyvät oli tarjoilut ja vastaleivotut bagelit olivat mun ehdoton suosikki! Toin niitä myös kotiin tuliaisiksi ja tehtiin niistä huikeet iltapala-bagelit, nam. Tarjoilu ja serviisi tuolla Kinuskillassa on ensiluokkaista ja sinne mennessä tuntee itsensä lämpimästi tervetulleeksi. Nykyään saa hyvää palvelua hakemalla hakea, ei tietenkään saisi yleistää mutta mieleen hiipii epäilys Kouvolalaisesta ilmiöstä? Onko pikaruokala-trendit ja kaikenlainen "pitää saada nopeasti kaikki-mulle-heti-nyt" elämäntapa saaneet aikaan sen, että palvelu on konemaisen tylyä? Toki olen törmännyt samaiseen tylyyn palveluun täällä Kouvolassa muissakin liikkeissä kuin vain ravintoloissa ja kahviloissa. Esimerkkinä paikalliset vaatetusliikkeet. Myyjät seistä tönöttävät kassalla ja kun menet jotain kysymään, saa vastaukseksi; " jos niit ei siin hyllyl ole ni ne on sit loppu." Okei, en kysy enempää, kävelen mieluummin ulos. Ja kiitos, en tule uudestaan! Viime kesänä käytiin kesälomareissulla Joensuussa ja siellä meininki oli hieman toisenlainen. Painelin samaiseen nuorisovaate-ketjun myymälään ostamaan leggarit kun keli oli niin kylmä, että täti-ihminen meinasi kesämekossaan paleltua. Sain aivan loistavaa palvelua hyvin nuorelta tytöltä, joka iloisesti tervehtien riensi auttamaan apua tarvitsevaa ihmistä. Hän jutteli kanssamme pitkät tovit ja suositteli meille nähtävyyksiä ja ruokapaikkoja. Hän oli teeskentelemätön ja oma itsensä, helposti lähestyttävä ihastuttava nuori nainen ja selkeästi omalla alallaan! Annoin hänelle kannustavaa palautetta ja olin kovin kiitollinen avusta. Kuinka iloiseksi ihminen tuleekaan tuollaisesta kohtaamisesta?! Se on kuulkaas niin, että silloin harvoin kun hyvää palvelua saa jostain, kyseiseen liikkeeseen tai ravintolaan palaa mielellään uudestaan ja uudestaan. Kinuskilla on tällainen paikka. Paikka, jossa minua on palveltu erinomaisesti. Onhan niitä muitakin ja ajelen mielellään vaikka vähän kauemmaksikin, jos tiedän tulevani palvelluksi asiaan kuuluvalla tavalla. Vaikkei Kinuskillakaan osuisi aina justiinsa matkan varrelle, niin se osutetaan!!


Tänään on ollut tuottelias päivä. Leivoin, leipomukset on jo syöty. Naapurin rouvakin sai kahvin kanssa kakkua, osui sopivaan aikaan paikalle :) Tein tyttärelle kuvassa näkyvän "pika-hameen" trikookankaan palasesta. Oli kuulemma "just sellaisen kuin oli pitkään halunnut!" Sisko kävi äsken koe-meikissä ja koe-kampauksessa. Hän laulaa Sävelsiskot kuorossa ja heillä on "12 points"-Euroviisuihin perustuva konsertti maaliskuussa Kuusankoski-talossa ja teen hänelle sinne meikin ja kampauksen. Tavoittelen Laila Kinnusen tyylistä lookkia. Muistattehan tämän, Laila ja "Valoa ikkunassa" vuonna 1961.


Kampauksesta ja meikistä tuli kivat ja vielä vähän "isompi tukka" laitetaan varsinaiseen esityspäivään, nyt hieman vaan haettiin suuntaa. Oikein hyvä tulee. Eilisen The Voicen tunnelmiin lopetan tämän raportoinnin täältä tapahtumakeskuksesta ja lähden haukkaamaan raitista ilmaa. Tämä oli jotain NIIN kaunista kuultavaa, ettei moista olla vähään aikaan kuultu. Tytöt tekivät kunniaa originaalille versiolle, joka on iki-ihanan Cyndi Lauperin vuonna 1991 levyttämä upea ja koskettava balladi. Näihin tunnelmiin, mukavaa laskiaista!