Pohja:
200 g Digestive-keksejä
2 rkl kaakaojauhetta
150 g suolatonta voita
Täyte:
900 g tuorejuustoa
2,2 dl sokeria
1 tl vanilja-aromia
4 kananmunaa
200 g tummaa suklaata karkeasti pilkottuna
Kuumenna uuni 150 asteiseksi.
Pohja: Murskaa keksit ja lisää kaakaojauhe. Sulata voi ja lisää voisula ja sekoita massa tasaiseksi. Painele pohjan massa tasaisesti n. 23 cm:n irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti. Nosta vuoka jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.
Täyte: Mittaa tuorejuusto, sokeri, vanilja-aromi kulhoon ja vatkaa hiljaisella nopeudella, kunnes seos on tasaista ja paksua. Lisää munat yksitellen, ota kulhon reunoille nouseva taikina-aines kaapimella mukaan taikinaan. Seoksen tulisi olla hyvin sileää ja kermamaista. Varo vatkaamasta liikaa, ettei taikina juoksetu.
Sulata suklaa vesihauteessa ja jäähdytä hieman. Sekoita suklaa juustoseoksen sekaan ja sekoita tasaiseksi massaksi varovasti.
Lusikoi juustoseos torttupohjan päälle. Nosta vuoka isomman vuoan sisään ja täytä ulompi vuoka vedellä niin, että kolmasosa kakkuvuoan reunoista jää näkyville. Paista näin justokakkua uunissa 40-50 min. Tarkista 40min. kohdalla, ettei kakku pääse palamaan. Älä paista kakkua liikaa, sen tulisi olla keskeltä hyytelömäistä. Anna paistetun kakun jäähtyä hieman ja nosta sitten jääkaappiin yön yli odottelemaan ihania herkutteluhetkiä!
On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaa....
Kevät tulee ihan järkyttävällä vauhdilla. En voi uskoa miten nopeasti nuo lumet sulaa pois. Tuntui, että sitä oli vielä viikko sitten niin paljon, että juhannuksena voidaan laskea vielä pulkkamäkeä. Täällä on jo pyörätiet putsattu hiekoista ja on ihanaa päästellä täysillä pelkäämättä kaatuavansa liukkaan jään päällä tai että renkaat puhkeaa kesken retken terävien sepelikivien toimesta. Eilen bongasin jo leskenlehtiä tien pientareella. Tänä aamuna vein taas pyykkiä ulos kuivumaan ja näin sitnuuraperhosen. Kuten poikani sanoi pienenä; "Äiti kato, sitnuuraperhonen!" Hih. Ulkona kuivatettu pyykki, tuo tuoksujen aatelinen versio, siihen olen koukussa. Aamulla heräsin lintujen kevät-konserttiin. Tosin siskoni nauroi katketakseen kun kerroin hänelle totuudessani, että jäin maanantai-iltana lenkillä käydessäni kuuntelemaan kanarialinnun laulua! Sisko korjasi välittömästi mun mielikuvani jostain karannutta lintuaan kaipaavasta pikku-lapsesta ja palautti mut maan pinnalle; se on peippo! Okei, en ole koskaan ollut kovin kummoinen lintu-bongari, molemmat siskoni taas ovat. Tuntevat lintuja niiden laulun perusteella ja luettelevat niitä kuin apteekin hyllyltä.
Ihanaa, nautitaan näistä pienistä, suurista hetkistä kun luonto herää eloon ja pysähdytään kuuntelemaan, katselemaan ja haistelemaan luonnon pieniä ihmeitä!
...On siis kevät, kuljen Käyrälammen rantaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti