Mehevä omenamurupiirakka

Heipä hei aamuvirkut leipuri-ystävät. Tässäpä tälle sadepäivälle maistuvaa puuhaa. Ohjeessa on muutama vaihe mutta kuitenkin ihan simppeli sellainen, joten älkää peljästykö. Erittäin hyvä ja muheva piirakka, ohjeen olen saanut ystävältäni Päivikiltä <3

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 dl juoksevaa tai sulatettua margariinia

Erota puolet taikinasta, lisää toiseen osaan:
1 prk (150g) vaniljajogurttia
1 muna

Päälle:

½ l omenakuutioita, n.3-4 omenaa
2 tkl (a 250g) maitorahkaa
2 tl vaniliinisokeria
1 dl sokeria
3 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon juokseva margariini. Jaa seos kahteen osaan ja sekoita toiseen puoleen taikinasta jogurtti ja kananmuna --> laita piirakkavuokaan (halk.vähintään 30 cm ja kork. 4cm, saattaa muuten tulla laitojen yli :D)

Kuori ja kuutioi omenat, ripottele pohjan päälle. Mausta rahka sokerilla ja vaniliinisokerilla. Sekoita joukkoon munat. Levitä seos omenakuutioiden päälle. Ripottele pinnalle loput pohjataikinan muruseoksesta.

Paista uunin alaosassa 200 asteessa 40min.

Nautinnollisia hetkiä!!

Sattuipa taas tällä viikolla, että mulle iski Sulo Vilenit. Kuulin tutun kautta, että myytävänä ois melkein pakasta vedetty ihana rautarunkoinen sohvasänky. Meillähän on ollut "pitkään" aikomuksena tehdä kerrosten välisten rappujen alle semmanen kiva "kerhotila". Edelleen tila huutaa tyhjyyttään, tai siis sinne heitetään käsistä kaikki joutava roina ja ne "täytyy toimittaa roskikseen"-pahvilaatikot ja tarpeettomat tavarat ja sen on näköistäkin. Noh, rouvahan tarttui luuriin ja teki kaupat kun halvalla sai! Ainoaksi ongelmaksi nousi mun matematiikan nolot arvosanat. Hieman meni noi  lujuuslaskelmat pieleen ja miehen kanssa sohvaa hakiessa hän totesi sohvan nähdessään et: "Ei muuten mahdu!!!". Mitä! What! Ei tolleen saa sanoo....auts. Toinen on innoissaan kun ilmapallo ja sisustaa niin maan perusteellisesti ja toinen kolmella sanalla poksauttaa sen kuplan. Hikikarpalot alkoi nousta mun otsalle ja yritän vielä: "Mutta kun sen vois kasata siinä paikan päällä jne.jne." Mies: "Ei muuten mahdu!" Pöh! Niin Y-kromosomia, niin Y-kromosomia että....

Eikä muutes sitten mahtunut! Nyt se komootti kököttää olohuoneen nurkassa. Kaikki huonekalut piti sijoittaa uudelleen ja tehdä rautakomootille tilaa. Sehän on miesten lempparipuuhaa se! Sitten mun päässä taas naksahti. Tiedättehän sen tunteen kun saa sisustamiskohtauksen. Mulla on vielä ihmeellinen kyky nähdä päähän poksahtanut suunnitelma valmiina silmieni edessä ja ajatus oli mielestäni loistava. Eilen oli tarkoituskin lähteä Lahteen kummipojan synttäreille ja heti aamusta lähti Freddy Fiestasta irti kaikki 85 hevosvoimaa, kun se ampaisi sisustusostoksille. Se tunne, kun kaikki-pitää-saada-mulle-heti-nyt ja välittömästi vielä valmiiksi! Otsasuonet tykyttää ja kroppa kihelmöi, jalat ovat höyhenen kevyet ja pienen pienet juoksuaskeleetkin ovat ihan perusteltuja. Kaikkialla näkyy ihania verhoja, tyynynpäällisiä, kankaita, kynttilöitä, upeita valokuvakehyksiä, kauniita tauluja yms. Ainut hidaste on tietysti oma pörssikurssi ja sen vakaus. Just Lontoon matkan uuvuttama pikku-pörssi tuntui aikas kevyeltä mutta ajatus "elämä on lyhyt ja sängynpeitto kaunis" jotenkin lohdutti kaupan kassalla. Tällä kertaa tein hyviä ja edullisia ostoksia. Kotiin palatessani totesin, että maalia pitää sipaista sinne, tänne ja huonekalutkin tarvitsevat ehkä uuden tummanruskean kuultolakkapinnan. Sisustusprojekti ikäänkuin laajeni kertaheitolla. Tilanne vaati hieman punaviiniä ja asian tuumailua. Parin viinilasin jälkeen tuumasin, että hyvä siitä vielä tulee. Ajatus kantoi vielä aamullakin, joten komootti muuttakoon olohuoneeseen.

Eläköön Sulo Vilen-syndrooma!