Koira-kakku

Anni täytti pyöreitä ja halusi synttäreilleen koira-kakun ja semmoistahan kakku-maakari alkoi väkertämään. Kakun väliin toivottiin mansikkamoussea ja koristeet tehtiin vaahtokarkkimassasta. Kuva on maalattu käsin elintarvikeväreillä samaiselle massalevylle.
Reippaan Anni-tytön aika kuluu mukavasti Manu-koiransa kanssa telmiessä ja touhutessa. Manu on ihan ykkös metsästäjä- ja vainukoira, tai miehän en lajista ymmärrä mitään mutta Annin äiti on kertonut ja valaissut asiaa. Isäntänsä kanssa Manu kirmaa mehtällä (kuten rva asian ilmaisee) alvariinsa. Isäntä loihtii sitten kurmeeta saaliistaan. Tästä asiasta olen ihan vihreenä kateudesta. Olis NIIN hienoo, jos joku laittais mullekin lintua ja jänistä pataan. En ole koskaan maistanut esimerkiksi jänistä ja olisi aivan huikeeta, jos joku sellaisen kurmeetti-aterian loihtisi nenän eteen. Hirveesti olen syönyt hirvee ja sehän on metsän elukoista se kingi ja siitä saa loihdittua jos vaikka mitä herkkua. Tosin ihan itse olen saanut hirvipaistia vääntää. Eipä silti, tykkään kovasti ruoan laitosta ja varsinkin siitä syömispuolesta. Kävipä niinkin onnellisesti aikanaan kun pojan vatsavaivojen syitä alettiin selvitellä kahden vuoden iässä, että lääkäri kielsi siipikarjan- sekä naudanlihan syömisen kokonaan. Onneksi papalla oli hirven lihaa pakastin täynnä ja siitä sitten väänsin  lootaa ja soossia perheelle. Pelastettiin pieni poika vatsavaivoilta. Syy jatkuviin vatsanväänteisiin oli kanamuna- ja maitoproteiini allergia. Eli hirweesti ollaan syöty hirwee, oikeesti! Jänispaistia joutuu vielä odottelemaan, tosin serkkupoika on kova käymään metsällä, että ehkä jonakin päivänä...

 Tapaus L.O.M.A

Perjantaina alkoi hyvin ansaittu loma. Eilen vietettiin hurmaavan siskon tytön, Saaran 5-vuotis synttäreitä. Katselin ja seurailin pienen ja suloisen Saaran touhuja eilen ja ajattelin että EI! Ei saa enää kasvaa! Saara ja hänen pikku-siskonsa ovat ehkä maailmankaikkeuden suloisimmat pikku-tytöt. Aika kuluu liian nopeasti ja tahdon heidän pysyvän aina tuollaisina, pieninä ja söpöinä. Saara varsinkin näytti eilen hurahtaneen pituutta ja tuntui jotenkin niin aikavalta ja keskusteli fiksuja aikuisten seurassa. Saara on suloinen ja herttainen pieni ihmisen alku, jolla on lämmin sydän. Onnea vielä ihana Saara <3 Hänen pikku-siskonsa ja rakas kummi-tyttöni, on myös huippu-suloinen ja melkoinen pakkaus. Siinä missä Saara keskustelee henkeviä, Elsa-sisko miettii syntyjä syviä omalla tavallaan. Häneltä tulee puhetta taukoamatta ja hienotunteiseen siskoonsa verraten hän ei juurikaan suodattele. Eilen Elsa oli serkultaan Emmiltä kysynyt neuvoa eräässä mieltä askarruttavassa asiassa. Elsalta puuttuu paljon kirjaimia puheestaan, tosin hän kyllä osaa ne sanoa mutta kun vauhti on päätähuimaava niin eihän siinä ehdi miettiä kieliopillisia hienouksia. Elsa myös hallitsee sujuvasti sisarusten välisen "En se mie se ollut"-pelisäännön, jolla monta kertaa saattaa päästä monenlaisesta pälkähästä.  Elsa: "Eikö nii Emmi että PELTE ei ole paha tana? Taala tano että ei ole, eikö nii Emmi? Kyllä meitä nauratti illalla kotiin tullessa. Mietittiin Emmin kanssa että miten tuohon nyt sitten vastaisi. "Pelte" sellaisenaan ei ole paha sana mutta jos kysymyksessä on "takapylly", joka myös on Elsan käytämä ilmaus meillä kaikilla mukana kulkevasta hanurista ja sen kovemmilla konsonanteilla varustetusta versiosta tuosta sanasta, niin sen huuteleminen tuolla huudeilla on ihan hanurista. Elsalle suukkoja, olet meidän aurinko <3

Uuuh, huomenna Helsinki-Vantaa ja off we go! London calling! Kauhia ongelma, mitä päälle. En ole pakannut vielä mitään, en edes miettinyt mitä otan mukaan, kääk! Täällä värjötellään pakkasrajoilla, Lontoossa on +18 astetta lämmintä mutta iltasella sielläkin viilenee. Jos sitten pillifarkut, nahkarotsi, Converset ja menox. Aivan sama, fiilis on tärkein!!!! Voi että mie NIIN odotan, että pääsen Englannin maaperälle. Siellä ihmisten pyyteetön ystävällisyys ja kohteliaisuus tekevät aina vaikutuksen. Ja se rento tunnelma ja letkeä elämänrytmi tempaavat mukaansa. Voisin siis jäädä sinne! We will see......Mukavaa viikkoa tänne kaikille ja kuullaan myöhemmin, nyt pakkaamaan matkalaukkua.

Monsters High logo-kakku

Oona-tyttö on vihkiytynyt Monsters nukke-fani ja halusi tai oikeastaan äiti tilasi :) hänen syntymäpäivilleen kakun Monsters logolla. Kakun väliin laitettiin valkosuklaamousse, jonka makeutta taitettiin hieman omppohillolla. Kakun päällinen ja koristeet ovat vaahtokarkkimassaa ja marsipaania ja pelkäsin kovasti, että kakku olisi liian makea. Ei ollut ja sankari oli ollut iloisesti yllättynyt. Onnea vielä Oonalle!

Tapaus karvapallo

Työviikko meni nopeasti ja kaikenlaista sattui ja tapahtui tällä viikolla. Loppuviikosta kurkkuun pesiytyi jonkin sortin kaktuspallero ja päätä jynksytti ohimoilta. Jätin siis perjantai-illalle suunnitellun Haminan retken väliin. Sen sijaan kääriydyin peiton alle, vedin villasukat jalkaan, keittelin voodoo-juomaa (josta puuttui se ihmeitä tekevä inkivääri, damn) ja maastouduin sohvalle lepäämään. Haminassa olisi ollut siskon lauluyhtyeen keikka ja paikallinen "taideiden yö"-tapahtuma ja harmitti tosi paljon, kun en päässyt osallistumaan. Paljon oli kuulemma ollut väkeä ja tapahtuma oli ollut upea. Miljöö ainakin on loistava tapahtuman sisältöä ajatellen. Seuraavalla kerralla siten?! Aamulla herätessäni tunnustelin oloa, kurkku edelleen karhea ja limanuljaska-armeijan marssiharjoitukset näyttivät jatkuvan. Päätä särki, kunnes nautiskelin kahvipainotteisen aamupalan. Tämän päivän suunnitellut urheilusuoritukset jäänee tekemättä, joten vuorossa on sisäharrasteita. Ryhdyn siis piirtämään ja maalaamaan kakkukuvia. Ehkä hieman ulkoilutan Brother-merkkistä ompelukonettani silläkin uhalla, että yleensä siitä seuraa ärtymystä ja kiroilua, lähestulkoon aina. Siskoni lupasi tuoda minulle jotain erikoisyrttejä ja oloa helpottavia mömmöjä, joten niitä odotellessa kirjoittelen vielä muutaman lauseen.

Viime aikoina olen pohtinut paljon kohtaamisia. Miksi toiset ihmiset ovat olevinaan tärkeämpiä kuin toiset? Ylenaikaisuus ja itsekkyys kasvattavat voimiaan ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Turhan usein törmään ihmisiin, joilta puuttuu perustavan laatuiset käytöstavat. Jos sellaisten ihmisten seurassa joutuu vielä viettämään aikaa, on se todella kuluttavaa ja turhauttavaa. Tulen vaatimattomista, mutta en missään nimessä puutteellisista oloista. Meiltä ei puuttunut mitään mutta aika oli lapsuudessani toisenlainen verraten nykypäivän lapsuuttaan viettäviin. Ihmisten kohtaaminen, välittäminen, pyyteetön ystävällisyys ja lähimmäisen rakkaus olivat niitä sen ajan ja varsinkin oman kotini rikkauksia. Hyvät käytöstavat olivat yksi suurimmista lahjoista ja voimavaroista, joilla vanhempani evästivät omat lapsensa maailmalle. Saan olla todella kiitollinen siitä, että olen saanut tämän lahjan vanhemmiltani ja oppinut heitä seuraamalla kohtaamaan ihmiset lähimmäistä kunnioittaen. Aineellinen hyvä, status ja maine tai ihmisen asema tässä maailmassa menettävät merkityksensä, jos käytöstavat ovat luolamiehen tasolla. Omaa toimintaa ja käytöstään voi kyllä kehittää, jos haluaa. Motivaationa voisi toimia vaikka yleinen viihtyvyys ja oma sisäinen rauha ja sitä kautta hyvä olo. Toisaalta, jos ihminen on kovin itsekeskeinen, ei nämä asiat merkitse mitään, eikä ihminen pysähdy kuuntelemaan sisimpäänsä. Tunnen suurta sääliä tällaisia ihmisiä kohtaan, heiltä jää moni asia elämättä ja kokematta. Itsekkäät ja huonosti käyttäytyvät ihmiset tuskin tätä tajuavat, saati kaipaavat. Elämä pyörii liikaa oman navan ympärillä ymmärtääkseen mitä siinä pelissä menettää. Olen kiitollinen isälleni ja äidilleni monestakin syystä, mutta erityisen suuret kiitokset hyvien käytöstapojen elämänmittaisesta oppimäärästä rakkaille vanhemmilleni <3 Olen monta tarinaa, tärkeää lähimmäistä ja rakasta ystävää rikkaampi!

APUA!!! Olin jo lopettelemassa kirjoittelun, kun ovikello soi ja rakas pikku-siskoni tuli käymään. Hän toi minulle flunssa-survival-paketin; suklaata, merkkareita ja ihanan 3-vuotiaan kummityttöni askarteleman kortin <3 Survival-paketin varsinaiset flunssalääkkeet olivat pakurikääpä-jauhe, josta keitetään teetä. Tuoretta inkivääriä ja sitruunaa, joista myöskin keitetään juomaa hunajalla maustettuna. Inkivääriä voi myös pureskella sellaisenaan. Ja jauhettua neilikkaa; eli teelusikallinen jauhetta sekoitetaan pieneen tilkkaa vettä ja nielaistaan sellaisenaa 7 vrk:n kuurina. Whuh, jos ei nyt lähde tauti niin sitten.....tulee ähky salmiakista ja suklaasta hih! Kiitos rakkaalle siskolle!

 

Bemari-kakku

Bemu-kakku meni pienelle pojalle, joka on antaumuksellisesti Bemari-miäs isoilla kirjaimilla. Kakun välissä oli mansikkamousse, koska kakku tehtiin ns.oravan nahkakauppoina. Mun pakastin ammotti "mansikka osaston" kohdalla tyhjyyttään, joten vaihdon kakun marjoihin. Näin se sujuu kätevästi vanhanaikaiseen tyyliin.

Kuulaita aatoksia

On se hyvä, että näitä saa taas, nimittäin uusvanhoja Hopeatoffeita! Ja maku on autenttinen. Muistan lapsuudesta kun näitä oli semmasina patukoina. Niiden käärepaperit oli aina tarttuneet kiinni toffeeseen ja kärsimättöminä ja karkkihimoisina toffeet vedeltiin papereineen päivineen. Uudisversioissa on juuri sopiva sitko ja ehta maku. Tosin paperi onneksi irtoaa paremmin :) Mahtavaa namua ja voin kertoa, että näillä nameilla vetää överit tosi helposti!!! Kuulin luotettavalta taholta tässä taannoin, että näitä saa taas ja kello oli muutamaa minuuttia vaille yhdeksän (illalla) kun hiivin paikalliseen Kitymarkettiin toffee-ostoksille. Siinä sitten selittelin typeriä kassalla, koska häpesin myöhäistä ja varsin turhamaista kauppareissuani. Mutta kassatyttö oli ihan cool ja tokaisi, että hän olisi juossut näiden perässä vaikka Vladivostokiin, jos tiesi niitä sieltä saavansa. My kind of salmiakki-girl! Täytyis kehittää Hopeatoffee-kakkutäyte, hmmmm....

Well, on se syksyä ilmassa. Ihanan kuulaat aamut ovat tulleet jäädäkseen. Saimme nauttia aivan mahtavasta intiaanikesästä ja tuntuu, että kesä on vaan jatkunut ja jatkunut. Viime aikoina on aamuisin kuitenkin ollut jo oikeasti viileää. Sukat ovat mukavat ja olen haikeudella jättänyt jäähyväiset flip-flopeille, ensi kesään sitten!

Ilmat ovat olleet silti kauniita aamun kirpeästä viileydestä huolimatta ja iltapäivisin jopa helteistä. Sienimetsään tekisi mieli. Eväitä reppuun ja metsään. Sen teen vielä mutta en tänään. Lähden moikkaamaan äitiä ja isää ja päivittämän kuulumisia. Ensi viikolla ystävien tapaamista ja taiteiden yön tapahtumia, tällä kertaa Haminassa. Lähdemme porukalla katsastamaan siskon lauluyhtyeen keikkaa sinne. Ja uuh, iihhanaa, mulla on kampaajalle aika. Karvahattu kevenee :) Ja Lontoon matka lähenee, jesshhh. Näihin tunnelmiin, tavataan taas ystävät.

Rokki-kakku

Ystäväiseni Laura tilasi poikaystävälleen ylläri-pylläri rokkikakun ja pitivät bileet kotonaan. Tämän kakun välissä oli sitruunainen kiisseli ja vaniljamousse. Logo on jonkun bändin, kertokaa jos tiedätte, mie olen NIIN eläkkeellä, en tiedä. Mutta yhdistetyt syntymäpäivä- ja tuparijuhlat olivat onnistuneet hyvin ja kakku oli maistunut kaikille. Sankari oli yllätetty eli tehtävä suoritettu :)