Kesän makoisin herkku

Tää on SIIS ihan paras kesän herkku. Tämä tarkoittaa sitä, paakari on löytänyt edulliset mansikat torilta ja pakastanut ne. Kesän mansikka-aikana meillä syödään tätä, paljon! Meillä oli viime lauantaina uuden terassin avajaiset ja semmoiset keski-aikaiset syömäjäiset siskosten perheiden kera. Tiedättehän, pöytä notkuu herkkuja, viini virtaa, iloinen puheensorina kantautuu kauas ja nauru raikaa. Meitähän on varmaan pienen keski-aikaisen kylän asukasmäärän verran yhteensä, jos saadaan kaikki paikalle :D) Ja mikä tärkeintä; ruokaa on paljon ja riittävästi ja kaikilla on suupielet rasvassa, iloinen ja hyvä mieli ja vatsat täynnä. Kihti saattaa vaivata seuraavalla viikolla mutta ei se mitään, olihan sitä kaikkea maistettava kun kerran oli tarjolla. Tätä mansikkaista herkkua tyttäreni teki jälkiruoaksi, aah kun se on ihanaa ja helppoa. Ohjeen olen julkaissut jo aiemmin, se löytyy täältä täältä

Syöminen on kivaa. Syöminen on nautinto. Syömisestä ja ruoasta voi nauttia seurassa tai ilman. Pitää muistaa syödä rauhassa ja maistella ja tuoksutella. On ihana kokeilla uusia reseptejä ja saada kicsejä jostain aivan tuntemattomasta raaka-aineesta. Noista meidän syömäjäisistä tuli mieleeni elokuva Chocolat, eli Pieni Suklaapuoti. Siinä Juliette Binochen näyttelemä salaperäinen hahmo nimeltään Vianne Rocher saapuu idylliseen ja kaavoihinsa kangistuneeseen katolilaiskylään ja perustaa sinne suklaakaupan ja herättää kylän asukkaat niin hyvässä, kuin pahassa. Elokuvan loppupuolella on kohtaus juhlista, jotka Vianne järjestää kylän ihmisille. Paikalle tulee kourallinen ihmisiä, koska Vianne on kylässä hieman ristiriitainen hahmo mutta paikalle saapuvat ovat sitäkin uskollisempia ystäviä. Tuo kohtaus on herkullinen, täydellinen ja ihana. Siinä kuvauksessa on kaikki mitä hyvä ruoka ja hyvä seura saavat aikaan! Täydellisen hetken ja tunnelman loistavan ruoan ympärillä. Kohtaus on jotenkin vangitsevan hiljainen mutta melkein voi haistaa ja maistaa sen suklaalla marinoidun lihan maun ja tuoksun lämpimässä kesäillassa. Mmmm!

Elokuvan opetus lienee erilaisuuden hyväksymisessä. Elokuvassahan katolilaisuuteen kuuluva nautinnoista pidättäytyminen joutuu koetukselle kun Vianne tarjoilee herkkujaan avoimen ystävällisesti kylän asukeille ja koettaa samalla selvittää, mikä on kenenkin suklaa suosikki. Yhtään elokuvaa ei huononna myöskään se, että Vianne ihastuu komeaan kiertolaiselämää viettävään mustalais-puuseppään, jota näyttelee aah-niin-ihana-Johnny Depp. Nämä kiertolaiset eivät myöskään ole kylään kovin tervetulleita ja heidän rantautumisensa joen rantaan aiheuttaa jännitteitä kylän ihmisten välillä. Loppujen lopuksi hyvyys joko on tai ei ole ihmisessä, ihonväriin, rotuun, uskontoon tai kansallisuuten katsomatta.

Tällä viikolla oli hauska seurata oman poikani touhuja pihapiirissä ja miten lapset reagoivat erilaisuuteen niin kovin ennakkoluulottomasti. Meidän naapuriin on tullut lomailemaan venäläinen perhe ja heillä on suurinpiirtein saman ikäinen poika kuin omani. Pojilla ei ole yhteistä kieltä mutta niin vaan leikkiin ryhtyivät kun toisiinsa pihalla törmäsivät. Jalkapallo yhdistää! Ja pyöräillä voi huoletta puhumattakin. Antti tuli kertomaan, että pojan nimi on Arthur "tai Arttu niinku mie sit sen nimesin." Otetaan oppia lapsista ja katsotaan eteenpäin ja ympärillemme avoimin, viattomin ja rehellisin lapsen silmin!

Syökää paljon mansikoita friends!