Mansikka-kakkua

No johan taas pomppas! Kävin aamulla torilta ostamassa mansikat äitini syntymäpäiväkakkuun ja litra maksoi 7 euroa. Mansikat oli jotakuinkin pingispallon kokoisia ja otin tietysti pari litraa, että olisi sitten varaa valita ja voisi sitten hyvällä omalla tunnolla syödä loput. No syötiinhän me...terassilla juotiin pojan kanssa aamukahvit mansikoiden kera fleecetakit päällä ja villasukat jalassa. Ne pingispallo-mansikat jouti kakun väliin ja meidän aamupalaksi, ei niitä voinut laittaa kakun päälle. Kävin tekemässä toisen kauppareissun ja löysinkin hieman pienempiä mansikoita kakun päälle, litrahinta 4 euroa, kas kummaa.

Kesän odotteluun palatakseni, poljin polkupyörällä torstaina jumpalle ja näpit oli niin jäässä, että tuli ihan ikävä talviteloille laittamiani talvirukkasia ja ihanan pumpulista uutta pipoa. Voi äly. Ei tee kesää. Kuulemma ensi viikolla pannaan mansikkamyyjän mukaan ranttaliksi ja myydään nyt 45 euroa maksavia 5 kg:n mansikkalaatikoita pilkkahintaan. Viime vuonna mulla oli mansikat jo pakkasessa tähän aikaan ja ihan kohtuuhintaan ne sinne sain hankittua. No, odotellaan nyt sitten sitä tulevaa kesää. Ensi viikollahan alkaa tosiaan heinäkuu ja jouluunhan ei ole enää kuin 165 päivää.

Minä en odota muuta kuin että saan tomaatin taimistani satoa. Sain tomaatin taimia rakkaalta ystävältäni Päivikiltä. Hän on omin pikku-kätösin ne siemenistä kasvattanut, joten minulla on pienet paineet saada niistä jotakin syötävää aikaiseksi. Tulis nyt ees lämmintä että niillä olis edes vähän mahdollisuuksia, plääh....aurinkooo...

Päivikiltä saadut tomaatin taimet ja parveketomaatin alku + Antin kasvattamat Basilikan alut, joiden siemenet saatiin Danonino jogurttipurkista :D

Basilika ja laventeli

Pieni yrtti-tarha on aina ollut haaveena mutta kun on multasormi tai mikälie viherpeukalo ihan keskellä kämmentä, ei sen aloitus ole koskaan tuntunut kovin järkevältä. Olen ajatellut, että niitä saa kaupasta jos tarvitsee. Eikä asiaa yhtään helpota se seikka, että sisko on hortonomi/kukkakauppias. Hänen hifistely puutarhansa kevyine kevät kylvöineen ja syksyn upeine satoineen saa minut ihan kananlihalle, ihan vaan kateudesta. Hirveet paineet. Olen Jamie Olivier fani ja olen aina kadehtinut hänen pientä, söpöä ja käytännöllistä yrttitarhaansa keittiön ikkunalaudalla. Tänä kesänä päätin, että Jamien yrtit jää kakkoseksi tai ainakin yritän pienesti päästä jokseenkin samalle tasolle ja uskaltauduin kokeilemaan yrttien kasvatusta. Niinhän siinä sitten kävi, että ruukku toisensa jälkeen täyttyi mullasta ja touhu tempaisi mukaansa. Aah, mikä tuoksu noista pienistä kasveista lähteekään, en vaan saa tarpekseni. Niitä pitää käydä hypistelemässä vähän väliä. Todeta täytyy, että kyllä basilikakin maistuu ihan erilaiselta kun sen olet itse kasvattanut. Eka oreganon alku kuoli, toinen sinnittelee vielä. Kyllä tämä tästä....

Rucola, herneenversoa, oregano ja ruohosipuli

Sitruunamelissa ja timjami

Hyvää syntymäpäivää ÄITI 1.7. <3