Porkkanakakku

Tää kakku on sit ihan mahottoman hyvää! Ja paranee vaan seuraavaksi päiväksi, oletuksella että sitä on vielä seuraavana päivänä jäljellä :)

Ohje on the hummingbirds bakeryn kirjasta "Leivonnaisia herkkusuille".

Porkkanakakku:

300g sokeria
3 kananmunaa
3dl öljyä
300g vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia sekä ylimääräistä koristeluun
½ tl inkivääriä
½ tl suolaa
1/4 tl  vanilja-aromia
300 g porkkanoita raasteena
100 g saksanpähkinöitä pilkottuna sekä ylimääräisiä pilkottuna sekä kokonaisena koristeluun

Kuumenna uuni 170 asteiseksi.

Mittaa sokeri, munat ja öljy kulhoon ja vatkaa sekaisin. Seoksen ei tarvitse olla täysin sileää. Lisää hitaasti joukkoon jauhot, sooda, leivinjauhe, kaneli, inkivääri, suola ja vanilja-aromi. Jatka vatkaamista, kunnes ainekset ovat hyvin sekoittuneet.

Lisää porkkanaraaste ja pähkinät ja sekoita ne puuhaarukalla tasaisesti taikinaan.

Kaada taikina voideltuun n 24 cm halk. irtopohjavuokaan ja tasoittele pinta. Paista kakkupohjaa uunissa n. tunti tai kunnes väri on kullanruskea ja pinta tuntuu koetettaessa kimmoisalta. Varmista kypsyys, jos pohja tuntuu raa`alta paista vielä 10-15 min. Anna jäähtyä vuoassaan hetki ja irroita sitten vuoasta ja anna jäähtyä kokonaan ennen leikkausta.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan ja nosta yksi pohjista kakkulautaselle ja levitä päälle noin neljännes tuorejuustokuorrutteesta. Nosta päälle toinen pohja ja levitä taas neljännes kuorrutteesta pohjan päälle. Nosta viimeinen pohja paikalleen ja levitä loppu kuorrute kakun päälle ja reunoille. Koristele kakku pähkinöillä ja ripottele päälle hieman kanelia.

Tuorejuustokuorrute: 
600 g tomusokeria
100 g pehmeää margariinia tai voita
250 g maustamatonta tuorejuustoa

Vatkaa tomusokeria ja margariinia tai voita keskinopeudella, kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla. Lisää tuorejuusto yhdellä kertaa ja vatkaa, kunnes juusto on sekoittunut muiden ainesten joukkoon. Käännä vatkaimen nopeus suuremmalle. Jatka vatkaamista vähintään 5 min., niin että seoksesta tulee vaaleaa ja kuohkeaa. Varo kuitenkin seoksen juoksettumista.

 Sunnuntainen sisustusretki

Lähden nyt Porvoon sisustusputiikkien kautta pyörähtämään Ikeassa ja sieltä sitten syömään Kinuskillaan. Tsekkaapas paikka ihan livenä, ihania herkkuja ja ihana Kellokosken ruukki-miljöö. Kannattaa käydä.
Tällä hetkellä vaivaa semmoinen pieni sisustusbuumi, syksyksi jotain uutta kivaa-olotila. Tilasin jo sisustuspaketin SoMia Livingistä, se tulee ensi viikolla. Somia Living sisustusputiikki sijaitsee Tuusulassa, sielläkin kannattaa piipahtaa, ihana putiikki! Kaikkea kivaa tänään tiedossa, pieniä onnen pipanoita niin sisäisesti kuin ulkoisesti :D

Hammas-Peikko kakku

Yksi tämän kevään valmistujaiskakkuja, arvaatteko ammatin? Jos tuosta möykystä ei ota tolkkua niin se on takahammas amalgaamipaikkoineen ja hammaspeikkoineen päivineen. Välissä oli muistaakseni mansikkamousse. Nykyään paikat ovat kauniin valkoisia, jos niitä enää kenellekään tarvitsee edes laittaa. Itse edustan sukupolvea, jolla amalgaamia on suussa enemmän kuin niitä ehjiä hampaita. Tosta peikosta en onnistunut samaan pelottavan näköistä mutta paree niin...oikeestaan se näyttää vähän villiintyneeltä ja pelokkaalta kissan pojalta, hih. Toivottavasti juhlat olivat onnistuneet ja onnea vielä valmistuneelle!

Tapaus Ikea-reissu

Käytiinpä rakkaan ystävän ja poikani kanssa kesäretkellä Ikeassa. Matkaseurana meilä oli mennessä myös tyttäremme, jotka veimme lentoasemalle Lontoon koneelle ja paluumatkalla iski Ikea-lihapulla-nälkä. Tiesittekö, että Ikeasta saa tätä nykyä myös irtokarkkeja? Juu-u, ostin valtavan pussillisen makiaa ja hih, paljon muutakin. Matkaan lähti edullinen ja kätevä irtopohjavuoka, joka on niitä; ilman tätä en voi elää-vuokia! Sitten siellä oli myös edullisia pipareita??? Mikähän sai mut niitäkin ostamaan? Siis ostin kaikkea "tätä-tarvii-vielä-ja-on-niin-edullistakin" turhaketta. Ja käytiinhän me äpöstelemässä NE kuuluisat hevosvoimia antavat lihapallerotkin, puolukkahillolla terästettynä tietenkin. Siinä aikamme ihmeteltyämme ja muutamaa euroa köyhempänä, lähdimme parkkihallia ja autoa kohden. Tallustelin ja töllistelin siinä kainalot,  käsivarret ja laukku tavaraa pursuten ja irtsaripussia nyrkissä puristaen ohi ihmis- ja automassan, tiedättehän sen paikan missä ihmislapset työntävät onnellisina Ikea-kalusteitaan autojensa takamuksiin. Kotona on sitten kiva yhdessä koota näitä surullisen kuuluisia "se viimeinen koossa pitävä mutteri puuttui"-kalusteita. Believe me, I know :D) Tarina etenee niin, että varvastöppöseni jotenkin lipsahti kivetyksen reunan yli, jalka oikeesti kääntyi ympäri ja mun tasapaino horjahti sillä tuloksella, että tömähdin rähmälleni siihen noin kahdensadan ihmisen eteen autokaistalle. Makaan X-asennossa mahallani ja kuulen kuinka peltinen kakkuvuoka kolisee parkkihallissa ja kierii ties minne. Kaikki tavarani ovat pitkin autokaistaa levällään ja polveen saattuu. Tosin ote irtsaripussista on jotenkin pitänyt, heh! Huomaan, että leggarit ovat riekaleina ja veri valuu polven ruhjeestä solkenaan. Sattuu niin peevelisti mutta en ole huomaavinani kipua, koska eka ajatus oli; näkiks kukaan?
Se tunne kun tajuat, että kaikki ne kaksisataa ihmistä tuijottaa selän takana suut ammollaan! Nouset salaman nopeasti ylös, etkä kehtaa taaksesi vilkaista vaan keräät tavarat ja juokset ensimmäisen parkissa olevan auton taakse kyykkyyn kikattamaan. Löysin sen vuoankin lopulta, se oli aivan kiero. Noh, kotona vähän lekaa kupeeseen niin kyllä se siitä. Matkatoverit olivat ihmeissään, kuis se nyt tollai kumpsahti kumoon. Asiaa puitiin matkalla moneen otteeseen, miten ihmeessä voi noin hullusti kaatua, tosin olisi siinä voinut käydä hullumminkin, kuten ystäväni totesi. Jos vaikka ihan nassulleen olisin tupsahtanut. Tällä kertaa eniten kärsi rva:n ylpeys, se sai kunnon kumauksen. Koskaan ei ole matka Helsingistä Kouvolaan tuntunut liian lyhyeltä, niin makeasti meitä nauratti!!!

Tähkäpää-kakku

Tälläinen Tähkäpää-kakku lähti sulostuttamaan minun rakkaan kummityttöni 3-vuotis synttärijuhlia. En ole aikaisemmin käyttänyt valmiita kakkukuvia mutta tässä tapauksessa oli pakko. Tähkäpää aihe on kuuminta hottia tämän perheen tyttöjen elämässä ja virheisiin ei ollut varaa! Kuvan piti olla näköinen ja ensin en meinannut löytää kuvaa mistään ja epätoivo hiipi maakarin roppaan. Aikani etsittyäni eksyin Leipuriputiikin sivuille ja sieltä se kuva löytyi. Käykääs kurkkaamassa sivuja, toimitus oli nopeaa ja olisiko ollut jopa hieman edullisempaa kuin muissa vastaavissa liikkeissä. Tilasin siis samalla muutakin. Minun oli pakko myös soittaa sinne ja kysyä kuvan perään kun koneella näytti, että kuva on varastossa mutta kun yritti tilata, ei kuvaa ollutkaan saatavilla. Puhelimeen vastasi erittäin miellyttävä herra, joka auttoi asiassa ja antoi muitakin tilaukseeni liittyviä vinkkejä ja jakoi samalla myös hyviä kikkoja ja neuvoja kakkujen leipomiseen liittyen. Suosittelen lämpimästi.

Tähkäpää-juhlat onnistuivat hienosti ja juhlakalu oli tyytyväinen näköiseen kakku kuvaan. Tyttäreni on kuulemma 3- ja kohta 5-vuotiaiden serkkujensa mielestä aivan kuin itse Tähkäpää, hih. Onnea vielä Elsa <3.

Ihanaa! Tänään alkoi koulu. Kiitos suomen valtio ja opetushallitus!!! Arki, rytmi ja lukujärjestys saapui keskuuteemme. Harmittaa opettajien puolesta nämä heidän tämän syksyiset pakko-lomautuksensa, ei varmasti ole helppoa aloittaa uutta lukukautta valmistautumatta. Tahtoisinpa tavata sen tyypin, joka laskee ja ynnää yhteen tämän lomautussotkun aiheuttaman odotetun säästön (pitkässä juoksussa) ja tahtoisin myös nähdä mustaa valkoisella kuinka tämä järjettömyys pelastaa Kouvolan kaupungin talouden?! Tästä ei tämän enempää...murr...

Koulutiet ovat taas täynnä pieniä taapertajia, olkaahan varovaisia liikenteessä ja höllentäkää kaasujalkaa. Sinun tiesi on varmasti myös jonkun koulutie! Voi, miten isoilta ne reput näyttävät pienten selässä! Muistan aina oman ensimmäisen koulupäiväni, se oli jännittävä ja niin pelottava. Olin saanut uuden repun. En riisunut sitä selästäni edes ruokasalissa vaikka muut nauroivat. Se oli vaan NIIN hieno. Ruoka oli mautonta, olinhan tottunut äidin omatekemiin pöperöihin. En puhunut kenellekään mitään koko päivänä, tai sellainen mielikuva minulle jäi. Mutta ope oli ihana, Lea Karppela! Tuo ihana satu-täti. Hänellä oli tapana lukea satu koulupäivän päätteeksi. Silloin ensimmäisenä koulupäivänä mieleeni on ikuisesti jäänyt se, kuinka hän varmaan vaistosi kauhuni ja sain käydä valitsemassa päivän päätteeksi satu-kirjan luokan perällä sijaisevalta hyllyltä. Otin SEN ihana prinsessa-kirjan, jonka kannen kaunista kuvaa olin jo aikaisemmin päivän aikana ehtinyt ihailla. En muista sadusta juurikaan mitään, koska nauliinnuin kuuntelemaan Lea-opettajan lumoavaa ääntä hänen lukiessaan satua meille. Jotenkin hän oli aina tilanteen tasalla ja hänen onnistui saada meidät tuntemaan olomme turvalliseksi ja rauhallisiksi. Jokainen oli merkityksellinen oppilas hänelle ja hänellä oli aina aikaa kuunnella ne villeimmätkin tarinat, jotka piti saada kertoa juuri sillä hetkellä, kun ne mieleen pompsahtivat. Ilman Lean hellää huomaa olisi koulutieni ollut kivinen ja melko mutkainen. Olinhan asunut siellä Mäyrämäen "melukylässä", pienessä ja turvallisessa kuplamaailmassa, josta tuskin koskaan poistuttiin saati että sieltä mäeltä koskaan alas laskeuduttiin. En ole käynyt päiväkerhoissa, enkä ole ollut päivääkään päiväkodissa hoidossa. Sain olla kotona äidin, mummon tai naapurin tätien hoidossa. Tai sitten menin aamulla naapurissa asuneelle ihanalle Kerttu-tädille päiväksi. Kerttu oli kultainen ja hän ansaitsee oman pikku tarinansa <3
Olin siis tosiaan ummikko siellä koulussa ja jo se korvia huumaava meteli, joka lapsista lähti pitkillä ja kaikuvilla käytävillä, sai minut kauhun valtaan. Älkää ymmärtäkö väärin, en ole sittemmin kärsinyt mitenkään kotipaikkani ympyröiden pienuudesta. Päinvastoin, sain elää todella turvallisen ja ihanan lapsuuden ja kaksi ekaa kouluvuotta Lea-open huomassa kasvattivat minusta ja luokkakavereistani reippaita ja ahkeria koululaisia. By the way, sain sen Prinsessa-kirjan Lealta toisen vuoden kevätjuhlien jälkeen muistoksi, taitaa se olla minulla vieläkin! Aarre!

Hyvää koulun alkua kaikille koululaisille ja turvallista koulumatkaa!

Prinsessa-kakkuja

Tyttären rippijuhliin tein tälläiset "prinsessa"-kakut hänen toiveestaan. Bling-blingiä lisättiin sokerihelmillä ja helmiäissuihkeellä. Kakkujen välissä oli sitruuna/vaniljamousse-täyte. Päällinen on vaahtokarkkimassaa ja ruusut on tehty marsipaanista. Kakut olivat tyttären mielestä aivan täydelliset.
 

Pieni prinsessakakku

Juhliin tein kaksi isoa ja yhden pienemmän kakun

Ylioppilasjuhlien kakku

Kevään ylioppilasjuhliin lähti kaksi tälläistä samanlaista kakkua. Toisessa oli vadelmamousse ja dajm-ganache tayte ja toisessa sitruunainen vaniljamousse-täyte.

 Koristeet tein etukäteen sokerimassasta ja marsipaanista.

Ylioppilaslakki-kakku

Iso ylioppilaslakki

Multa tilailtiin keväällä myös kaksiin ylioppilasjuhliin kakkuja. Ajatus lähti noista lyyrista ja ne onnistuivat melko hyvin. Ne on tehty sokerimassasta ja päälle on supsuteltu kultajauhetta. Nuo pienet ylppärihatut tuli toisten juhlien kakkujen päälle. Minilakit on tehty sokerimassasta ja marsipaanista ja "lyyra" on kullanvärinen sokerihelmi. Iso hattukakku meni kummitytölle, joka ansiokkaasti suoriutui ylioppilaskirjoituksistaan loistavin arvosanoin. Kummi saattoi olla ylpeä. Juhlapäivä oli hieno ja naapurissa asuvan kummitytön päivä täydellisen ihana. Jäi hyvä mieli ja ihanan lämpimät muistot, onnea vielä rakkaalle kummitytölle <3

Pienempi ylioppilashattu

Kakut yhdessä

Äitienpäivä-kakku

 

Nää on näitä pöytälaatikkoon unohtuneita kakkukuvia, ei kummempaa postattavaa. En edes muista mitä kakun välissä oli, vadelmaa??Hyvää oli anyweis :D Näit nyt tulee muutama tällainen unohdus-postaus, koettakaa kestää.

Tuomas Veturi-kakku

Kummilapsi vol. 6 toivoi Tuomas Veturi-kakkua ja sen hän sai. Päällinen on koristeineen ja elintarvikeväreillä maalattuine kuvineen vaahtokarkkimassaa ja kakun välissä oli kesäinen mansikkamousse. Onnea vielä kummin 2-vuotiaalle kullan nupulle, on se söötti heppu!! Poju sai lahjaksi puisen junaradan ja siihen komean valoilla varustetun veturin. Ihanaa kun ympärillä on noita nutusteltavia pieniä, itseltäni kun on nuo vaipparumbat ja yövalvomiset mennyttä aikaa. Nykyään valvottaa vain yliaktiivinen rakko ja kuumat aallot.

Jaahans, eka työviikko meni ihmetellessä että kuinkas sinne koneelle pääsis. Töihinpaluu maanantaina istuin koneen ääreen ja odotin sormien ketterästi hapuilevan oikeille näppylöille vaan eipä niin tapahtunut. Täydellinen black out! Ei mitään, musta aukko. Ei muuta kuin puhelua sovellustuen pojille. Onnekseni sieltä vastasi äärimmäisen ystävällinen ja järjettömän maltillinen nuori mies, jolla riitti huumorin tajua ja hermopinnettä. Saatiin tätin kone auki ja päivä käyntiin. Taisi olla täydellisen tyhjentävä loma! Nyt ollaan melkein toisen viikon puolivälissä ja jo tuli pomolta sähköpostitse viestiä, että pitäisi talvilomia miettiä?! Okei, toiset vielä kesälomailee hei! Annettaisiin nyt ihmisten kesiä tämä ihana kesä, eikä mainittaisi sitä t:llä alkavaa hyrr-sanaa.

Kesä on ollut mahtava, eikö? Jokaikinen tallaaja on varmasti nauttinut tämän kesän auringosta ja lämmöstä ja ottanut viime kesän vesisateista kärsityt ikävät päivät tuplana takaisin. Meidän kesä meni tyttären rippileirin ja -juhlien rytmittäessä elämää mutta ehdittiin me käydä vähän reissussakin. Mies halusi Pohjois-Karjalaan! Auton nokka kääntyi kohti Joensuuta, halusi kait vaihtaa farkut verkkarihousuun :D Joensuu oli mukava, lämmin ja kodikas paikka. Ihmiset mutkattomia ja leppoisia, palvelun taso huippuluokkaa. Hyvää palvelua arvostavana ja sitä turhan usein tällä seudulla kaipaavana ihmisenä kiinnitin huomiota siihen, kuinka loppujen lopuksi pienillä eleillä, katsekontaktilla ja huomaavaisuudella on valtavan suuri merkitys asiakaspalvelutyössä. Small things can make huge difference! Pohjois-Karjalassa osataan palvella, jäi hyvä mieli. Ja ne Marttojen kahvilan karjalan piirakat siellä torilla, nam!

Mies kun on sorttia: ajellaas nyt vähän, niin poikettiin matkalla Lintulan luostariin. Näin siellä nunnan, joka oli ihan kuin Sound of Musicin Maria. Paikka oli hiljaisuudessaan vaikuttava. Kunnes sinne saapui bussilastillinen eläkeläisiä! Volkkarin renkaat taisivat kurvissa hieman elokuvamaiseen tyyliin ulvahtaa kun kaahasimme karkuun. Pysähdyttiin vasta Inkoon rannassa ja pakattiin tavarat veneeseen ja putputeltiin saareen. Siellä anoppi miesystävänsä kanssa kestitsi meitä viikonlopun verran. Käytiin me lomalla Pärnussakin. Ihastuin. Tallinnan hulinasta ja jossain määrin turisteihin väsyneistä paikallisista ei ollut tietoakaan. Ihana ranta ja ihanat puistot. Herkullista ruokaa ja juomaa ja etelä-eurooppalainen rento tunnelma. Edullista ja niin lähellä, ihana paikka. Lomamuistot lämmittävät mieltä pitkään ja johan sitä seuraavaa lomaa jo miettii mielessään, ihana Lontoo <3 Nautitaan silti vielä tästä huikeasta kesästä kaikessa rauhassa...hiekkaisin varpain...