Kinkku-salami voileipäkakkua

 

Tällaisen kinkku-salami voileipäkakun tein tyttären synttäreille. Ohje on suoraan Kinuskikissalta . Tein kinkkutäytteen tuplana. Käytin ruispaloja ja täysjyväpaahtoleipää.

  

Tein niin, että ruisleipäkerroksia oli kaksi ja paahtoleipäkerroksia oli kaksi. Aloitin ruisleivällä, sen päälle kinkkutäyte, paahtoleipä ja metukkatäyte ja sitten taas kinkkutäyte. Päällinen oli paahtoleipää. Alla olevat kuvat kertovat kakun koosta.

Aikas suurihan siitä tuli mutta ei sitä sitten jäänyt kuin pieni nurkkapala, hyvää nimittäin oli!Koristelunkin omin alkuperäisestä ohjeesta, näytti niin nätiltä.

Mansikkatuorejuustokakku

Mansikkatuorejuustokakku :

Pohja:
3 dl karkeaa Digestivekeksi-murua
50 g sulatettua margariinia

Mansikkatäyte:
4 liivatetta
250 g mansikkasosetta
200 g Philadelphia tuorejuustoa
200 g Mascarpone tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
½ sitruunan puristettu mehu

Vaniljatäyte:
4 liivatetta
200 g Philadelphia tuorejuustoa
200 g Mascarpone tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
½ sitruunan puristettu mehu

Tee ensin mansikkatäyte: Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vuoraa n. 26 cm:n irtopohjavuoan pohja  leivinpaperilla. Hienonna keksit, sulata rasva ja sekoita nämä keskenään ja painele vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.
Vaahdota kerma. Yhdistä juustot, sokerit ja mansikkasose kermavaahdon joukkoon ja vatkaa tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Purista sitruunasta mehu ja kuumenna mehu kattilassa. Purista liika vesi liivatteista ja lisää liivatteet kuumennetun sitruunamehun joukkoon. Kaada seos mansikkatäytteen sekaan ja sekoita tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Kaada massa piparimurupohjan päälle ja tasoita pinta. Hyydytä kakkua jääkaapissa kunnolla, ainakin 4-5 h.

Kun mansikkatäyte on kunnolla hyytynyt, tee vaniljatäyte saman ohjeen mukaan. Anna hyytyä seuraavaan päivään jääkaapissa. Irroita hyytynyt kakku vuoasta veitsen avulla auttaen ja siirrä tarjouluvadille. Koristele mansikoilla ja nauti!
Huom. Kakusta tulee aika korkea. Jos vuokasi on matala, kiepauta leivinpaperisuikaleesta korkeampi reuna vuokaasi.

Mietteitä Saigonilla

Kylläpä ottaa koville lentsu! Kävin eilen työterveyshuollossa toteamassa, että eipä olla työkuntoisia ei. Saigon siis jatkuu ad keskiviikkoon asti. Ropasta on veto loppu! Toimintaan keskittyvänä ihmisenä eniten ärsyttää kun ei pääse urheilemaan mutta toisaalta takaraivossa jytkyttää tietoisuus siitä, että on vaan annettava periksi ja levättävä tauti pois. Pöh. 

Työn pyörityksessä rytkyttäessä tulee aina aika ajoin mieleen, että olisipa kiva levätä tällai viikolla muutama päivä kun lapsetkin ovat koulussa. Eivät ole siinä tiellä ja talossa olisi hiljaista. Kun se hetki tulee, että saat olla yksin kotona kaikessa rauhassa, ihmettelet kuinka hiljaista täällä talossa onkaan. Mitään järkevää ei jaksa tehdä ja aika kuluu odottaen niiden jälkikasvujen tuloa koulusta!! On tuo ihmismieli hassu! Toki siinä välissä on ehtinyt ottaa parit voimaannuttavat nokoset. Ainakin tämä tauti on vaatinut veronsa. Olen nukahdellut tuohon sohvan nurkkaan ja herännyt täydestä unesta säpsähtäen vain huomatakseni taas muutaman tunnin kuluneen. Jospa taas keittäisi höyryhengitysvedet ja yrittäisi saada röörit auki. Hikeä pukkaa jo pelkkä ajatus keittiöön kävelemisestä, joten kunto on kohillaan. Johan sitä kuntosalireeniä ehtikin muutaman viikon pyörittää ja se alkoi tuntua jokseenkin mukavalta. Justiinsa kun ehti tottua treenirytmiin, jatkuvaan kipuun ja tuskaan niin sitten iskee tauti. Not fare! Eipä auta kuin parannella itsensä rauhassa ja aloittaa alusta. 

Ruokakaan ei ole maistunut, olen pakottanut itseni syömään ja se on harvinaista se! Mitään ei tee mieli. Suklaakaan ei maistu, hyvin vakavaa! Minä, kulinarismin perikuva. Maku -ja hajuaisti on ihan kadoksissa, joten kaikki maistuu...ei miltään. Pakko yrittää jotain syödä ja varsinkin juoda. Toivon pikaista paranemista itselleni ja toivon, ettei tytär, perheen ainut vielä terve yksilö, saa tätä tautia. 

Ja kääk, toivon todella makuaistini palautuvan pian ennalleen ja pääseväni pian raiteilleni mitä tulee syömiseen ja juomiseen. Sanotaanko nyt vaikka niin, että näillä syömisgeeneillä, jotka minulle on isossa jaossa paiskattu, ei pääse laihtumaan. Eli urheilen ennen kaikkea sen takia, jotta voin syödä ja juoda omien mieltymysteni mukaan. Toki urheilu tekee hyvää itsekullekin ja joillekin se on ihan ammatti. Joku haluaa kuulua johonkin ryhmään ja käy pelaamassa vaikka salibandya, koripalloa tai lentopalloa. Toisella on käynnissä kehonrakennus eli bodybuilding ja käy pullistelemassa peilin edessä harva se päivä. Makoilee vielä reenien välissä solarium-pömpelissä hankkimassa nahkaan tekoväriä ja harjoittelee kotona peilin edessä poseerauksia. Joku haluaa vain näyttää hyvältä ensi kesänä biksuissa, teki uudenvuodenlupauksen ja osti itselleen tammikuun alennusmyynnistä kymppikortin jumppasalille. Sitten kävi siellä pari kertaa kohkaamassa itselleen pinkeempia pakaroita, väsyi ja lopetti kohkaamisen. Joku juoksee mielellään metsässä rasteja etsien tai ihan muuten vain. Toinen rakastaa talvella hiihtämistä kirpeällä pakkassäällä ja kimaltavalla hangella. Liikunta tarjoaa kaikenlaista sielunravintoa ja jokaiselle jotakin omien tarpeiden mukaan. Jokainen liikkukoon tavallaan. Minun motiivini on puhtaasti se, että koska rakastan hyvää ruokaa, minun on pakko liikuttaa lihaa. Ei auta. Ja totuushan on, että vanha liha liikkuu hitaammin. Ja löysää nahkaakin on iha hitoksee. Eli oravanpyörä on valmis! Jaksaa, jaksaa, jaksaa, jaksaa...
Todettakoon vielä lopuksi, että parempi kai kuitenkin käydä ees vähän reenaamassa kuin ettei kävis ollenkaan :) Sitä seuraavaa treenikertaa odotellessa voimme viihdyttää itseämme Hassu-Samin versiolla jumppasalin arjesta:

Hauskaa päivää kaikille!

Hyvää Ystävänpäivää

Heräsin tuolta sohvanperukoilta, olen saigonilla elikkäs sairaslomalla ja tajusin, että mun piti laittaa Ystävänpäivä terveiset. Tein eilen näitä muffareita jo hyväksi havaitulla ohjeella, joka löytyy täältä linkin alta.
Hirvittävä lentsupöpö valtasi voimalla kesken työpäivän ja iltasella särki päätä ja nenä meni tukkoon ja aivastelin koomisesti randomina. Aamulla olo olikin kuin trukin alle jääneellä hillerillä ja soitin töihin, etten kykene pajalle. Päivä menikin "elokuvaa katsellessa" eli elokuvan juonesta ei ole hajuakaan, nukahdin ennen ensimmäistä lainia. Toivotaan pikaista paranemista minulle ja kaikille Teille ihanaa Ystävänpäivän iltaa!!

Kolme Smoothie-ohjetta

Mansikkainen

1 banaani
2 dl mansikoita
2 dl maustamatonta jogurttia
½ dl kaurahiutaleita tai kauraleseitä

Mittaa tarpeet kulhoon, marjat voivat olla jäisiä. Hienonna kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi, juotavaksi smoothieksi. Jos seos on liian paksua, lisää vaikka appelsiinimehua.

Mustikkainen

1 banaani
1 dl appelsiinimehua
2dl mustikoita
2 dl maustamatonta jogurttia

Mittaa tarpeet kulhoon, marjat voivat olla jäisiä. Hienonna kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi, juotavaksi smoothieksi. Jos seos on liian paksua, lisää vaikka appelsiinimehua.
 

Persikkainen

1 banaani
2 kokonaista persikkaa
½ dl kaurahiutaleita tai kauraleseitä
1 prk maitorahkaa
1 dl appelsiinimehua, tarpeen mukaan lisää appelsiinimehua, jos seos kovin paksua

Mittaa tarpeet kulhoon. Hienonna kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi, juotavaksi smoothieksi. Jos seos on liian paksua, lisää vaikka appelsiinimehua.
Tästä ohjeesta saat mango-smoothien kun vaihdat persikoiden tilalle mangot, nam. Ja voit jättää ohjeesta rahkan pois, jos rahkan maku on mielestäsi liian hapan. Lisää tilalle maustamatonta jogurttia.

Synttäri-huumaa

En ole leiponut aikoihin juurikaan mitään, saati kokeillut mitään uutta ohjetta. Tänään leivottiin pojan kanssa whoopie-keksit valmiiksi tyttären syntymäpäiväjuhlia varten. Niitä juhlistetaan ensi viikonloppuna. Miten juuri silloin kun pitäisi onnistua, keksit jotenkin lässähtivät kun ne otettiin uunista ulos. Noh, kokeilin yhden keksin täytteen kanssa ja ihan hyvää se oli, hieman littana vain malliltaan. Kyllä ne juhlissa syödään. Me leivottiin myös appelsiinijogurtti-kakkua ja suklaa-cookiesseja :) Katsotaan nyt, miten ne käyttäytyy pakastamisen jälkeen.

Seurattiin toisella silmällä leivonnan lomassa myös Sotshin kisoja ja tulihan sieltä Suomeen eka mitalikin, hyvä Enni!! Taitaa jäädä noiden taitavien lautailijoiden mitalit (niitä tulee vielä lisää!) ainokaisiksi. Turha odotella mäki- tai hiihtomitaleja, saati jääkiekosta!! Ollaan vaan iloisia, että Suomesta löytyy noin taitavia nuoria. Jännä kisa oli tuo tyttöjen Slope.

Tänä viikonloppuna ei ole ollut erikoista ohjelmaa. Perjantaina kävin rakkaiden ystävien kanssa pitkästä aikaa syömässä ja päivittämässä kuulumisia. Oli ihana nähdä näitä ihania naisia, naurettiin vedet silmissä ja maailma on taas paljon parempi paikka olla ja elää :) Poika-parka valitteli oloaan ja tuli flunssaan ja häneltä jäi lauantaiset jalkapalloharkat väliin. Hän piti minulle seuraa kun leivoin ja toimi näppäränä assarina! Kiitos hänelle kivasta seurasta. Tytär oli tänään ystävänsä luona viettämässä Valentine`s Day-etkoja. Ystävä oli valmistanut maukkaan aterian kaikilla herkuilla (näin ihania, herkullisia valokuvia, nam!) ja he kävivät luistelemassa heidän pihamaalleen jäädytetyllä luisteluradalla. Oih, kuinka ihana päivä heillä on varmasti ollut! Aurinkokin paistoi jossain vaiheessa ja kruunasi ystävysten päivän. Ihanat nuo kaksi <3 Itse kävin salilla hankkimassa haba-leissonit kipeeks. Salilla olikin mukavan rauhaisaa ja musaa kuunnellen treeni sujui mallikkaasti. Mukava mieli! Nyt unta pollaan, aamulla on aikainen herätys ja uusi työviikko alkakoon. Mukavaa viikkoa kaikille. Päivittelen synttäriherkuista kuvia ensi viikonlopun kekkereiden jälkeen.

Appelsiini-jogurtti kakku

 Appelsiini-jogurtti kakku:

190g margariinia
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 appelsiinin raastettu kuori
ja ½ appelsiinista puristettu mehu
½ dl sitrusjogurttia (sitruuna tai appelsiini)
Kourallinen paahdettuja mantelilastuja kakun pinnalle

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele ja jauhota pitkulainen kakkuvuoka. Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Vatkaa kulhossa sokerit ja huoneenlämpöinen margariini vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja vatkaa ne hyvin vaahdoksi. Raasta appelsiinin kuori. Purista puolikkaasta appelsiinista mehu. Lisää ja sekoita appelsiininkuoriraaste taikinaan. Lisää vehnäjauhoseos, appelsiinin mehu ja jogurtti vuorotellen ja sekoita taikina tasaiseksi massaksi. Nostele taikina vuokaan ja tasoittele kakun pinta. Paahda mantelit kuumalla paistinpannulla kullanruskeiksi ja ripottele ne kakun päälle. Laita uunin keskitasolle ja paista n. 50-60 min. kunnes tikulla kakun keskeltä kokeilemalla tikkuun ei tartu taikinaa. Anna kakun jäähtyä vuoassa hetki ennen kuin kumoat sen vuoasta. Kakku jää paistopinta päällepäin tarjoiltavaksi. Kakku on mahtavan mehevä paketti!
 

Viikonlopusta

Kaikenlaista! Sain työkaverilta kaksi ilmaislippua MP-näyttelyyn Helsinkiin. Olin ajatellut, että meidän pojat käyttäisivät ne sunnuntaina mutta ajatukset eivät vastanneet ihan täysin todellisuutta. Pojilla onkin taas koko viikonlopulle jalkapallon kanssa ohjelmaa, harkkoja ja pelejä niin tiheään ettei Helsinkiin ehdi missään välissä. Ilmoittelin Facessa asiasta ja hetihän ne liput meni, hyvä niin. Minulla on siskoni ja Emmi-tyttären kanssa huomenna myöskin jännittävä päivä. Lähdemme minun kummilapsien, Vilho 8 v. ja Elsa 3v. Helsinkiin Hartwall Areenalle Disney on Ice-showhun. Ostin joululahjaksi heille liput ja siskoni osti myös omalle kummilapselleen, Elsan iso-siskolle Saara 5v:lle lipun, joten serkukset pääsevät porukalla isolle kirkolle. Tytöillä on kuulemma ollut aamukampa käytössä ja ihan innoissaan odottavat huomista malttamattomina. Tytöt ovat aloittaneet taitoluistelun viime syksynä ja tämä reissu oli ihan nappi-lahja tuleville Laura ja Kiira-taitureille. Sinne siis matkaamme Disney-hahmojen jäistä taiteilua katsomaan ja minä tietenkin ehdotin matkan varrelle pientä twistiä. Mulla on aina toi syöminen mielessä ja AINA joka reissulle pitää suunnitella joku ihana ruokailuhetki. Eli huomenna ajamme Helsinkiin Kinuskillan kautta. Kinuskilla sijaitsee Kellokoskella ja on ehkä maailman, tai ainakin Suomen ihanin kahvila-ravintola. Miljöö on mahtava ja inspiroiva, vanha ruukkialue ja siinä ihan vanhan Kellokosken mielisairaalaan pihapiirissä. Olettehan katsoneet Kellokosken Prinsessasta kertovan, loistavan kotimaisen elokuvan. Kinuskillassa on siis kahvila ja oma leipomo, josta saa aivan uskomattomia juustokakkuja, cupcakesejä yms.leivonnaisia. Sieltä saa maittavia lounaita ja helmikuulle olemme siskojen kanssa varanneet pöydän lauantai-aamupäivän Amerikan brunssille, nam! Kattokaa nyt tota menua American Brunch weekends , mie en kestä! Uskomattomalta näyttää ja kaikessa rauhassa syödään ja nautitaan koko päivä. Huomenna herkuttelemme Kinuskillassa matkan varrella ja jatkamme sieltä areenalle. Kiva päivä tulossa!

Tänään kävin tyttären kanssa Kouvolan teatterissa. Tyttärellä on Kouvolan kaupungin sponssaama K-9 kortti, jolla yhdeksäsluokkalaiset pääsevät ilmaiseksi yhdeksännen luokan ajan teatteriin, Kymi-sinfonietan konsertteihin ja museoihin. Kävimme katsomassa Karkkipäivä-näytöksen. Esitys oli rankka, verevä ja riipaiseva tarina lapsen kyvystä selviytyä ja aikuisen kyvystä kadottaa tärkein elämässä. Esitys oli samalla katsaus lastensuojelun varmaan melkolailla tavalliseen päivään. Välillä tarina sai minut voimaan fyysisesti pahoin ja samaan aikaan tunsin suurta surua, tuskaa ja sääliä. Esitys oli riisuttu turhista lavasteista mutta tarinan sisältö tuli lähelle ilman niitäkin. Tarina kosketti syvältä ja sattui. Varsinkin pientä Tomi-poikaa esittänyt Juha Heikkinen oli taianomainen ja vangitseva, puhumattakaan menestyvää ja pikku-hiljaa romahtavaa Paulaa näyttelevä Elina oli huikea roolisuorituksessaan. Minä tietenkin unohdin Nessut kotiin ja itkin ja tyrskin takarivissä teinarin luodessa minuun merkitseviä katseitaan. Saas nähdä saanko hänestä enää teatteriseuraa :) Totesinpa jälleen kerran, että useammin pitäisi käydä katsomassa kotikaupungin taitavaa teatteria. Yritän taas parantaa tapani.

Nyt nautin UMK:n finaalin upeasta annista, ihan huikean taitavia nuoria poikia bändeineen. Tälleen täti-ihmisenä voin ilman mitään taka-ajatuksia sanoa, että nuoret pojat on ihania ja söpöjä! Ja nyt on varmaan paree päättää raportti näihin kuviin ja tunnelmiin. Mukavaa lauantai-ehtoota sinne itse kullekin säädylle.

Lisäys sunnuntai-aamulta; kyl mie oon aika lapsellinen mutta olipa jännä ja viihdyttävä finaali ja mie olen NIIN iloinen kun ne nuoret SoftEnginen pojat voitti UMK:n finaalin!! Hyvä pojat! Ovat yyber-taitavia ja huippu-söpöjä!

Whoopies

Helpolla ohjella täytetyt Whoopies leivos-keksit

Tein ihka ensimmäistä kertaa whoopies-keksejä vai onko nuo enemmänkin leivoksia. En ole edes maistanut niitä aikaisemmin, joten autenttisesta makuelämyksestä oli kysymys. Hyviä olivat. Täytyy kyllä tunnustaa, että eka satsi meni roskiin. Leivos-kekseistä tuli kuivia ja kovia ja vaahtokarkkimassasta niin löysää, että se valui keksien välistä ja tahmasi joka paikan. Yrittänyttä ei laiteta ja sain seuraavan satsin onnistumaan hyvin. Kahdesta eri ohjeesta miksaamalla sain toimivan ohjeen.

Tytär kertoi hauskan "urban-legendan" liittyen noiden leivos-keksien nimeen. Amerikkalainen äiti oli pakannut pojalleen koulueväitä lunch-boxiin ja pikkuleivät eivät mahtuneet boxiin. Äiti keksi laittaa ne päällekkäin ja laittoi väliin Marshmallow Fluffia eli vaahtokarkkilevitettä, jotta ne olisi helpompi pakata. Poika avasi koulussa eväsrasian ja löysi sieltä herkullisen leivos-keksin ja huusi; " Whoopie!" Tiedä häntä, pitääkö tarina paikkansa mutta minusta se kuullosti hauskalta.

Whoopies:
 n.10-12 whoopie-leivosta

Taikina:
60 g margariinia
1 ¼ dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
2 ½ rkl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
¾ dl maitoa tai kermaa

Yhdistä vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoja ja neste (maito tai kerma).
Laita taikina kertakäyttöiseen pursotuspussiin, jonka päähän leikkaat aukon (halk.n. 1 cm). Pursota leivinpaperin päälle noin 2 euron kolikon kokoisia nokareita. Jätä reilusti leviämisvaraa. Paista pohjia 175 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota paperista.

Kannattaa tehdä koe-paisto! Minun tekemät valmiit keksit olivat halkaisijaltaan 5-6 cm, sopivan kokoisia kahvipöydän herkkuja kun väliinkin tulee tavaraa.

Helppo vaahtokarkkitäyte:

Sopivan kokoisia valkoisia vaahtokarkkeja

Löysin paikallisen K-kaupan amerikan-herkku hyllystä näitä amerikkalaisia vaahtokarkkeja ja näistä saa loistavan Whoopies-täytteen. Laita vahtokarkki puoliksi ja aseta puolikas keksin päälle ja laita se hetkeksi mikroon. Vaahtokarkki sulaa ja paisuu hieman. Ota pois mikrosta ja paina toinen keksi siihen päälle ja laita keksit jääkaappiin. Keksit tarttuvat hyvin toisiinsa sulaneen vaahtokarkin ansiosta. Keksit voi tehdä etukäteen pakkaseen ja täyttää vasta juuri ennen tarjoilua.

Vaaleanpunainen Marshmallow Fluff-täyte:

75 g voita
1 dl tomusokeria
1 prk vaaleanpunaista, mansikan makuista vaahtokarkkilevitettä (Marshmallow Fluff), löytyy esim. Prisman ja Citymarketin amerikan herkku-hyllystä

Notkista voi vatkaimella. Lisää tomusokeri siivilän läpi. Sekoita joukkoon vaahtokarkkilevite. Lusikoi täyte pursotuspussiin ja laita jääkaappiin, jotta kreemi jähmettyy. Pursota whoopie-pohjalle rinkula täytettä. Paina toinen puolikas päälle. Säilytä whoopie-leivokset jääkaapissa.

Mun piti säilyttää tätä valmista täytettä seuraavaan päivään asti jääkaapissa. Vasta seuraavana päivänä se oli sopivan jähmeää, jottei se valunut ulos keksien välistä. Testaa täytettä etukäteen. Ja se säilyy kyllä hyvin jääkaapissa vaikka seuraavaan päivään esim.minigrip pussiin suljettuna. Tämä on siis hitaampaa kuin valmiiden vaahtokarkkien työstäminen. Mutta tämä mansikan makuinen on tosi hyvää noiden keksien välissä, kannattaa kokeilla tätäkin.

Naisten hemmottelu päivä 

Eilen oli ihana päivä. Lähdin aamulla Lahteen tapaamaan peruskoulun ajoista asti tuntemiani rakkaita ystäviä. Olimme sopineet tapaamisen hemmottelun merkeissä ja olikin kulunut jokunen tovi viime tapaamisesta, joten paljon riitti myös puhetta ja naurua. Ensin palautin laina-koiran (meillä oli siis viime viikolla laina-koira Masi Kouvostoliitto-lomalla <3) ja kävin kahvittelemassa ex-työkaverin luona, joka on Masin mamma :) Siitä kiiruhdin naisten tapaamiseen. Olimme järjestäneet tapaamisen Asko-talolle, jonne Eijan tytär on perustanut kauneudenhoitoalan Tmi Noora Sinkkonen yrityksen. Siellä meillä oli tarjolla Nooran tekemänä jalkahoitoja ja parafiinihoitoja käsille. Myös samassa tilassa sijaitseva kuntosali olisi ollut vapaassa käytössä. Me ei tosin ehditty kuntoilla, kun oli NIIN paljon kuulumisia vaihdettavana. 

Minä olin tilannut aah, niin kauan odottamani jalkahoidon. Tosin minusta tuntui, että olisi pitänyt ensin käydä jalkahoidossa, jotta kehtaa mennä jalkahoitoon. Häpesin niin mun kuivia ja kovettuneita jalkapohjiani ja ahdisti paljastaa ne. Tämäkin voi olla arvelluttava paljastus mutta tunnustin Nooralle, että räpellän aina katseilta salaa mun kuivia kantapäitä. Noora tokaisi; olet ihan kuin meidän äiti! Noora tietenkin diplomaattisesti kehui mun jalkojeni kuntoa. Hän myös kertoi että yleensä ne jotka ujosti ja hieman häpeillen selittelevät jalkojensa kuntoa ovat ihan ok. Mutta ne, jotka tulevat reteesti ja toteavat et kyllä ne jalat on kunnossa, niin niillä niitä ongelmia on. Mutta kyllä oli ihanaa. Noora on ihana ja valoisa persoona. Ja hänellä on "hyvät näpit". Jalkahoitoon kuului myös jalkojen hieronta. Kyllä jalat keveni ja nyt on jalkapohjat niin siloiset ja jalkojen iho pehmeä kuin lapsen peppu. Lupasin hoitaa jalkojani rasvaamalla niitä, katsotaan pysyykö lupaus ja kuinka kauan.

Sitten kävimme syömässä Ravintola Taivaanrannassa. Otimme kuoharit alkuun juhlistaaksemme upeata päivää ja meitä, upeita naisia. Söin ankanrintaa tatti-risoton kanssa ja jälkiruoaksi otin creme bryleetä ja expressojäätelöä kahvin kanssa. Ihana päivä, kiitos vielä rakkaat ystävät <3 <3 <3 <3 sydän jokaiselle teille! Seuraavaa hemmotteluhetkeä odotellessa.

Piiat 

Sain tyttäreltäni joululahjaksi ihanan kirjan, jonka lukemista suosittelen kaikille. Wikipediasta lainasin seuraavan kirjasta kertovan lyhenteen;

Piiat (engl. The Help) on yhdysvaltalaisen Kathryn Stockettin kirjoittama menestysromaani vuodelta 2009. Se kertoo afroamerikkalaisista piioista, jotka työskentelevät valkoihoisten kodeissa Jacksonissä, Mississippissä 1960-luvun alussa. Kirja oli Stockettin ensimmäinen romaani.
Kirjasta tehtiin myös menestyselokuva vuonna 2012 Piiat. Sen ohjasi ja käsikirjoitti Stockettin ystävä Tate Taylor, jolle Stockett lupasi elokuvan oikeudet jo ennen kirjan julkaisua. Elokuvan näyttelijä Octavia Spencer oli Stockettin inspiraatio Minny Jacksonin hahmoon.

Kirja oli totuuden mukainen ja hieno ajankuva. Tarina oli ihan mahtava ja kirjan tunteisiin vetoavat kertomukset sen ajan ihmiskohtaloista saivat minut itkemään iltaisin kirjaa lukiessani niin, että kyyneleet valuivat ohimoita pitkin korviini. Elokuvaa en ole nähnyt mutta kunhan toivun tästä kirjan aiheuttamasta tunnekuohusta, katson sen varmasti. Ja suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka vähääkään välittävät toisesta ihmisestä. Tämä kirja saa jotain liikahtamaan sisälläsi!

Sieni-nyytit

Sieni-nyytit:
n. 22 kpl
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunamuussijauhetta
1 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
150g margariinia
2 dl kylmää vettä

Täyte:
100 g pekonia
1 punasipuli
150 g esikäsiteltyjä sieniä, näihin käytin kuivattuja suppilovahveroita
100 g pippurituorejuustoa
½ dl ruohosipulia
1 tl timjamia

Voiteluun:
1 muna

Pinnalle:
Unikonsiemeniä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi joukkoon huoneenlämpöinen rasva. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Anna taikinan levätä täytteen valmistumisen ajan.

Suikaloi pekoni ja ruskista pannulla omassa rasvassaan. Lisää hienonnettu punasipuli ja sienet. Sekoita joukkoon tuorejuusto, silputtu ruohosipuli ja timjami.

Kauli taikina muutamassa erässä ohueksi levyksi jauhoja apuna käyttäen. Paina taikinasta pyöreällä muotilla paloja ja nosta ne pellille leivinpaperin päälle.

Pane reilu teelusikallinen täytettä jokaiselle levylle ja nosta reunat kolmioksi. Nipistä saumat kiinni tiiviisti.

Voitele nyytit munalla ja ripottele päälle unikonsiemeniä. Paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

PS. Tosi hyviä ja säilyy hyvin pakkasessa.

Eiks oo ihana? Tilasin paikalliselta käsityöläiseltä Penni-plakarin blogiin sopivalla kankaalla, ihana turkoosi Cup-Cake kuosinen rahapussi. Näitä tekee ja myy Riemuvintti Kuusankoskella, Kymin paperitehtaan vanhalla Ruukki-alueella. Siellä kannattaa käydä tutustumassa paikallisiin käsityö- ja taideväen pajoihin.

Talvi tuli

Ihanaa kun se talvi vihdoin tuli! Luntakin on sen verran, että se valaisi päivän ja puhdisti maiseman. Paikallista rinneyrittäjää alkoi jo käydä sääliksi mutta perjantaina Mielakka avasi laskettelijoiden iloksi keskuksensa ja innokkaimmat päästelivät jo perjantaina täysin palkein mäkeä alas. Vein meidän pojun mäkeen kavereidensa kanssa äsken ja näky hiveli silmiä. Aurinko paistoi täydeltä laidalta, ei tuulta ja mäki oli aivan huippuvireessä. Sinne jäivät pojat paahtamaan! Tytär lähti juoksulenkille ystävänsä Elsan kanssa ja mies soittotreeneihin, joten taidan keittää toiset aamukahvit ja istahtaa vielä hetkeksi ennen kuin alan vääntää jotain apösteltävää noille ulkona ruokahaluaan kasvattaville nuorille.

Antti Mielakassa

Päiväkin on muutamaa minuuttia pidempi. Kyllä sen vaan huomaa viretilassaan. Plussana tietysti se, että kun töistä lähtee niin näkee päivänvaloa. Tuo syksy oli kyllä suomalaiseenkin mielenmaisemaan aivan turhan pitkä veto. Aurinko ja päivänvalo ja puhdas lumi ovat todella tervetulleita tähän pitkään jatkuneeseen kaamokseen. Pakkasta riittää kai vielä jonkin aikaa. Ehtii siis pöllyttää kaiken pihalle, siivota joka nurkan ja sulattaa ne pakastimet yms. En ole tehnyt kumpaakaan. Ehtiihän sitä...Ulkoilusta nautin nyt täysillä, eikä siellä ole kylmä kun pukeutuu sään mukaan. Toppahousut suihkaamaan vaan kaikki. Loistava keksintö, eikö vaan :) Lunta ei mielestäni tarvitse tulla yhtään enempää. Tämä valkoisuus ja puhtaus riittää ja ulkona pääsee hyvin pyöräilemään, juoksemaan ja kävelemään. Laduilla viihtyvät sivakoijat tietysti toivovat hieman enemmän lunta mutta minä en kaipaa lumitöitä yhtään. Kuivaa pakkasta ja aurinkoa saa olla hela loppukevään ajan. Eri vuodenajat ovat mahtava juttu, hienoa asua näillä leveysasteilla ja nauttia näistä vaihteluista.

Mulla on tänään toiset kuntosalitreenit. Päätin vuodenvaihteessa pyytää kuntosalilta ohjelmaa itselleni, koska en aina pääse aikataulutettuihin jumppiin. Lasten harrasteiden kuljetus-logistiikkapalvelut vievät oman aikansa ja ajattelin, että olisi kätevää käyttää aika harrasteiden välissä hyödyksi. Ekalla kerralla tehtiin jäätävä jalkatreeni ohjaajan kanssa ja semmasen viikon päivät mun takalisto huusi Hoosiannaa! Tänään olisi kait vuorossa selkätreeni, jospa menis pienemmillä kivuilla. Mutta hyvää kipua ja tuskaahan se vaan on. Eräänkin orkesterin biisin sanat menevät näin; "Kivusta nautintoon on matkaa. Pelottavan vähän- jos edes sitäkään..." Tuloksia on turha odottaa ilman tuskaa! Olen aikoinani käynyt salilla paljonkin mutta vuosia on välissä niin paljon, että laitteetkin ovat muuttuneet. Sitäpaitsi näillä kymmenillä on parempi opetella tekemään liikkeet oikein, ettei riko paikkojaan. Myös kynnys salille menemiseen oli korkea. Ohjaajan kanssa sinne meno tuntui helpommalta ja toivotaan, että uskaltaudun jatkossa sinne yksinkin. Sehän olisi varsin suotavaa, heh :) Katsotaan mitä tästä seuraa, we will see. Ainakin hirmu tsemppi on tuolla ohjaajalla päällä ja antaa hyvää palautetta. Toivottavasti salitreenit käynnistyvät hyvin ja salielo tulee taas tutuksi. Nyt mie laitan ruokaa ja sitten ulos! Rakas ystävä soitti juuri oikealla hetkellä ja pyysi lenkkikaveriksi. Kaksi Michelin-ukon näköistä naista lähtee siis uhmaamaan pakkasherraa. Mielenterveyslenkille ihan parhaassa seurassa! Ja vielä paistaa aurinkokin, kevättä on jo ilmassa!