Mansikka-kakkua

No johan taas pomppas! Kävin aamulla torilta ostamassa mansikat äitini syntymäpäiväkakkuun ja litra maksoi 7 euroa. Mansikat oli jotakuinkin pingispallon kokoisia ja otin tietysti pari litraa, että olisi sitten varaa valita ja voisi sitten hyvällä omalla tunnolla syödä loput. No syötiinhän me...terassilla juotiin pojan kanssa aamukahvit mansikoiden kera fleecetakit päällä ja villasukat jalassa. Ne pingispallo-mansikat jouti kakun väliin ja meidän aamupalaksi, ei niitä voinut laittaa kakun päälle. Kävin tekemässä toisen kauppareissun ja löysinkin hieman pienempiä mansikoita kakun päälle, litrahinta 4 euroa, kas kummaa.

Kesän odotteluun palatakseni, poljin polkupyörällä torstaina jumpalle ja näpit oli niin jäässä, että tuli ihan ikävä talviteloille laittamiani talvirukkasia ja ihanan pumpulista uutta pipoa. Voi äly. Ei tee kesää. Kuulemma ensi viikolla pannaan mansikkamyyjän mukaan ranttaliksi ja myydään nyt 45 euroa maksavia 5 kg:n mansikkalaatikoita pilkkahintaan. Viime vuonna mulla oli mansikat jo pakkasessa tähän aikaan ja ihan kohtuuhintaan ne sinne sain hankittua. No, odotellaan nyt sitten sitä tulevaa kesää. Ensi viikollahan alkaa tosiaan heinäkuu ja jouluunhan ei ole enää kuin 165 päivää.

Minä en odota muuta kuin että saan tomaatin taimistani satoa. Sain tomaatin taimia rakkaalta ystävältäni Päivikiltä. Hän on omin pikku-kätösin ne siemenistä kasvattanut, joten minulla on pienet paineet saada niistä jotakin syötävää aikaiseksi. Tulis nyt ees lämmintä että niillä olis edes vähän mahdollisuuksia, plääh....aurinkooo...

Päivikiltä saadut tomaatin taimet ja parveketomaatin alku + Antin kasvattamat Basilikan alut, joiden siemenet saatiin Danonino jogurttipurkista :D

Basilika ja laventeli

Pieni yrtti-tarha on aina ollut haaveena mutta kun on multasormi tai mikälie viherpeukalo ihan keskellä kämmentä, ei sen aloitus ole koskaan tuntunut kovin järkevältä. Olen ajatellut, että niitä saa kaupasta jos tarvitsee. Eikä asiaa yhtään helpota se seikka, että sisko on hortonomi/kukkakauppias. Hänen hifistely puutarhansa kevyine kevät kylvöineen ja syksyn upeine satoineen saa minut ihan kananlihalle, ihan vaan kateudesta. Hirveet paineet. Olen Jamie Olivier fani ja olen aina kadehtinut hänen pientä, söpöä ja käytännöllistä yrttitarhaansa keittiön ikkunalaudalla. Tänä kesänä päätin, että Jamien yrtit jää kakkoseksi tai ainakin yritän pienesti päästä jokseenkin samalle tasolle ja uskaltauduin kokeilemaan yrttien kasvatusta. Niinhän siinä sitten kävi, että ruukku toisensa jälkeen täyttyi mullasta ja touhu tempaisi mukaansa. Aah, mikä tuoksu noista pienistä kasveista lähteekään, en vaan saa tarpekseni. Niitä pitää käydä hypistelemässä vähän väliä. Todeta täytyy, että kyllä basilikakin maistuu ihan erilaiselta kun sen olet itse kasvattanut. Eka oreganon alku kuoli, toinen sinnittelee vielä. Kyllä tämä tästä....

Rucola, herneenversoa, oregano ja ruohosipuli

Sitruunamelissa ja timjami

Hyvää syntymäpäivää ÄITI 1.7. <3

Kinkkuvoileipäkakku

Tälläinen kinkku-voileipäkakku lähti kaverin pienen tyttövauvan ristiäisiin. Kun kakkua tultiin hakemaan, kuulin sen lähtevän hieman pidemmälle matkalle ja matkustavan auton takapaksissa. Noh, etsin kylmäkalleja kehiin ja heiteltiin niitä sinne sekaan. Teippailin kakkukupua (koska se ei mahtunut kiinni korkean kinkkutötterökoristeen takia :D) kiinni Jeesus-teipillä, joka on siis maailman-paras-pelastaja-tuote-ever!! Sillä on korjattu niin kenkiä, kuin hameitakin :) festivaalitunnelmissa. Kai kakku pääsi perille, tarina ei kerro kuinka monena kappaleena se sinne saapui.

Kakun väleissä oli omena-kurpitsapikkelssi-täyte ja kinkkutäyte. Yhdistelmä on loistava, raikas ja sopivan suolainen. On muuten Marttojen ohje ;D Martat rules! Kakku on kostutettu kasvisliemellä ja leipinä käytin ruis-Realia ja Peltolan kaura- ja ohravuokaleipää kuorineen. Kakun päällä on maustamatonta tuorejuustoa ja reunoilla kuivattua sipulirouhetta, salaatinlehtiä ja ohuen ohuesta kinkusta rullattu ruusuke. Toivottavasti kakku maistui.

Kyl mie sanon, et tiukassa on kesäntulo. Nyt kauniin juhannussään jälkeen, sataa taas varmaan viikkotolkulla. Eipä haittaa kun töissä paahtaa, mutta joku on aina kesälomalla ja kelit ei vaan ota lämmetäkseen. Onkohan tämä kesä sitten tätä tappiin asti? Tosin, mikään ei voita ihanan viipyilevää ja kiireetöntä vapaapäivän aamua, kun vesisateen ropina rytmittää päivää. Voi vetäytyä täysin ameebana sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa ja makustella hieman suklaata, joka on siis todella terveellistä! Tai napostella hieman irtokarkkeja. Oleellisinta on kuitenkin hyvä ja lokoisa asento, "aivot narikkaan"-menttalitetti ja hyvät eväät. Sateen ropina alkaa hetken kuluttua vaikuttaa kuin hypnoosi ja huomaat kohta kuorsaavasi kuin pieni possu. Kirja läpsähtää naamallesi ja kohta on jo tyynyn kuva poskessa. Ai että! Mahtavuutta! Heräät kotvasen kuluttua raukeana ja levänneenä ja jatkat lukemista tai ryhdyt puuhaamaan jotakin energisenä ja virkeänä. Sade on kiva! Sateen jälkeen on ihana lähteä ulos lenkille. Niin happirikasta ja raikasta ilmaa ei muulloin saa kitusiinsa imuroida. Kannattaa kokeilla, jo tänään. Tietysti niiden makoisien päikkäreiden jälkeen :D

Täällä sataa vielä, joten vetäydyn sohvalle. Mietin sitten sitä lenkille lähtöä...kun herään...krooh..pyyh...

Nasu-kakku

Kummityttö täytti 2-vuotta tässä keväällä ja sen kunniaksi tein Nasu-kakun. Vaaleanpunainen ja söpö Nasu sopii pienelle Nasu-pallerolle nimeltään Elsa <3 

Kakun täytteenä oli valkosuklaa- ja mansikkamousset. Kuvan maalasin elintarvikeväreillä vaahtokarkkimassalle ja koristeet on tehty sokerimassasta ja sokerihelmistä. 

Nasusta tulee aina tämä mieleen, iso ajatus pieneltä Nasu-possulta:  

Nasu tuli Puhin vierelle.
"Puh?" kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja
otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä, Ystäväni."

Ajatus jaettavaksi, kaikille meille. Kesä tuli, hidasta tahtia ja muista ystävää. Ota ystävää kädestä ja vie hänet eväsretkelle. Hypätkää polkupyörän selkään ja käykää yhdessä iltauinnilla. Upottakaa varpaanne tulikuumaan rantahiekkaan. Tehkää yhdessä hiekkalinna rannalle. Kävelkää paljain jaloin vastaleikatulla nurmella kunnes varpaanne muuttuvat vihreiksi. Kerätkää metsämansikoita Timotein varteen ja nauttikaa niiden huumaavasta tuoksusta ja mausta. Istukaa hiljaa auringonlaskua seuraten ja kuunnelkaa luonnon ääniä. Keittäkää kahvit ja kuunnelkaa sateen ropinaa. Naurakaa paljon!

Mypa kakkuja vol II ja III

Näin jalkapallon EM-kisojen tiimellyksessä voin julkaista pari jalkkiskakun kuvaa. Tässä MYPA-kakku oikeilla väreillä....

...ja tässä alla sitten ajattelemattoman taiteilijan oma näkemys, johon miesväki heti kakun nähtyään kommentoi...väärät värit! Minkäs minä sille voin, et mun mielestä toi keltainen oli kiva ja sopi hyvin tohon kuvaan! Ja hups, kuinka väärässä ihminen voikaan olla!

Nämä jalkapallo jutut on semmoisia asioita, ettei niitten kanssa ole leikkimistä. Jalkapallo on kuningaslaji ja kannattajat on uskollisia joukkueilleen, eikä näitä asioita sovi mennä vääristelemään ja värejä vaihtelemaan. Pyydän anteeksi! Lupaan tästä lähtien olla uskollinen joukkueen väreille. Ihmettelen samalla itsekseni miksi en ole tehnyt Manchester City kakkua tai Sudet kakkua? Maybe one day...


Onnea jälkikäteen Mypan nuorille lupauksille; Johannekselle ja Vilholle synttäreiden johdosta.

Kevätjuhlakakku

Omien koululaisteni ahkerointi palkittiin eilen hienoilla todistuksilla ja sen kunniaksi hieman juhlittiin kaakulla.  Tajusin vasta tänään, että aloitin blogini tasan vuosi sitten 2.6.2011, eli 1-vuotisjuhlathan näistä kakkukekkereistä kehkeytyi!! No, onnea Jaanan Kakkupuodille. Vuosi on vierähtänyt niin nopeasti, ettei mitään rajaa. Toivottavasti Teillä lukijoilla on ollut yhtä hauskaa kuin minulla näitä postauksia tehdessäni. Kiitos teille, armaat lukijani. Toivottavasti käytte edelleen piipahtamassa.

No, nyt takaisin kevätjuhla tunnelmiin. Minulla oli sunnuntaille ristiäiskakkutilaus ja kakkupohjia tuli tehtyä useampia. Jäännöksistä ja siskoltani saamista tuoreista kevään raparpereista päätin soveltaa Kinuskikissan vanilja-raparperikakun ohjetta hieman. Itse en välitä laittaa juustokakkuihin tai mihinkään jälkiruokaan raakaa kananmunaa ja jätän sen aina pois. Sen verran pelkään salmonellaa ja muita pöpöjä, että en pysty syömään esim.raakaa kananmunaa vaan sen on oltava kypsennetty. Vaan eipä tuo haitannut tässäkään kakussa. Kakkukoristeet ovat erilasten kukkakokeilujen ja suklaahörhötysten jäämiä...suklaatikkuset ovat esittävinään vaniljatankoja...heh. Kaikenlaista sitä ihminen näkee töherryksissään, oikein kovasti kun kaivelee vilkkaan mielikuviksen lokeroista niin saattaahan nuo niiltä näyttää.

Tässäpä ohje hieman tuunattuna versiona. Minä siis laitoin irtopohjavuoan pohjalle valmiiksi paistetun ja kolmeen osaan leikatun täytekakkupohjan alimman kerroksen. Ja sen päälle raparperitäytteen ja paistoin nämä uunissa. Voit toki käyttää vaikka kaupan valmista kakkupohjaa tai kaupan pakastemurotaikinaa, jonka taputtelet pohjalle ja paistat raparperitäytteen kanssa, toimii, senkin olen testannut. Alkuperäisessä ohjeessa olevasta pohjasta tulee todella kova ja hankala leikattava. Kakkupohjaa käyttämällä vuoka ei edes vuoda nestettä uuniin, neste imeytyy pohjaan paremmin.

Kevätjuhlakakku:
Pohja:
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
ripaus suolaa
100 g voita tai margariinia
2 rkl vettä

tai...käytä valmista kakkupohjaa tai kääretorttu pohjaa, jos sinulla sattuu sellaista olemaan

Raparperi/omenatäyte:
500 g raparperia tai omenaa
2 rkl perunajauhoja
125 g voita tai margariinia
1 ½ dl sokeria

Vaniljatäyte:
4 liivatelehteä
2 ½ dl Flora Vispyä
2 maustemittaa vaniljajauhetta, käytin 2 tl vaniljasokeria, ajaa saman asian
1 ½ dl tomusokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sitruunamehua

Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle leivinpaperi. Voitele vuoan reunan alaosa (siihen asti, johon pohjataikina ulottuu).
Sekoita kulhossa vehnäjauhot, sokeri ja suola. Paloittele joukkoon voi ja nypi sekaisin. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle. (Tämä vaihe siis, jos teet pohjan tällä ohjeella.)

Pese raparperit ja kuori niistä ulommainen kerros. Leikkaa paloiksi. Sekoita joukkoon perunajauho ja levitä pohjan päälle. Jos käytät omenaa rapaperin tilalla, pese ja kuori omenat ja leikkaa paloiksi ja ripottele perunajauhot joukkoon ja levitä pohjan päälle.

Mittaa voi ja sokeri kattilaan ja keitä, kunnes seos muuttuu karamellimaiseksi. Kaada pohjan/valmiin kakkupohjan päälle pilkottujen raparperien/omenoiden päälle.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 35 minuuttia ja anna sitten jäähtyä.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita kermaan vaniljajauhe tai vaniljasokeri. Vatkaa vaahdoksi ja lisää vaahdotuksen lomassa tomusokeri.

Yhdistä kermavaahto sekä tuorejuusto.
Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja sulata joukkoon liivatelehdet. Sekoita ohuena nauhana hitaasti vatkaten täytteeseen. Kaada täyte vuokaan.

Anna kakun hyytyä jääkaapissa noin kolme tuntia. Irrota kakku vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle.
Koristele haluamallasi tavalla.

Oikein hyvää kesälomaa kaikille koululaisille ja valmistuneille paljon onnea!
Ja ONNEA 1-vuotiaalle Jaanan Kakkupuodille :D

Insuliinipumpun pussukoita

Rakas kummipoikani on 6-vuotias reipas miehen alku. Hän sairastui 4-vuotiaana diabetekseen ja heti alusta lähtien hänen diabetestaan on hoidettu insuliinilla. Aluksi hoidettiin kynän avulla pistokset mutta tänä keväänä hän sai käyttöönsä insuliinipumpun. Pumppu kulkee siis jatkuvasti kaverin matkassa ja siinäpä onkin sitten oltava tarkkana, ettei pumppu vilkkaan ja urheilullisen pojan liikkuessa elohiiren tavoin jää matkasta. Sairaalasta pumpun mukana saatu pussukka oli järjettömän epäkäytännöllinen ja hankala ja tietysti pari kertaa kävikin niin, että pumppu putosi pussista...hiekalle. Vanhemmat ottivat yhteyttä minun, alias Pelle Pelottoman ideariihi-osastoon ja antoivat vain mitat ja muutaman käytännön vinkin siitä, millaisen pussukan  haluaisivat. Sitten vaan tuumasta toimeen. Ajattelin, että kankaat saisivat olla hauskoja ja pussukoita voisi olla useampi, jotta voi fiiliksen mukaan vaihtaa.
Tässäpä näitä muutama. Angry Birds-pussukka on tehty vanhoista farkuista. Pussin taakse ompelin farkuista puretut vyön lenkit, näin pussin saa pujotettua vyön kanssa farkkujen päälle. Kummipoika lähtee ensi syksynä kouluun ja ajettelin, että koulu-elossa olisi kiva olla tämmöinen "isomman pojan" juttu.

Pussin taakse on ommeltu tarranauhaa ja lapsen vyötäröllä on pehmeästä tarrakuminauhasta ommeltu vyö, johon pussi kiinnittyy tiiviisti. Testattu on, että pysyy.

Pussukan sisällä on ohut vanuvuori ja kannessa on tarrakiinnitys.