Ristiäiskakku pikku-prinssille

Sain kunnian tehdä ristiäiskakun entiselle työkaverille hänen tyttärenpoikansa ristiäisiin. Tilasin sieltä Bake & Party-liikkeestä tuon vauva-muotin ja pääsin sitä sitten kokeilemaan. Sokerimassasta en saanut onnistumaan koristetta, se tarttui kiinni muottiin. Marsipaanista sain synnytettyä täydellisen vauvan. Värjäsin marsipaania hieman elintarvikevärillä ja hipsuttelin pronssijauhetta ihopoimuihin ja maalasin sillä vauvan hiukset. Siskolleni tuli vauvakuume, kun hän näki vauvakoristeen :D) Ehkä pääsen tekemään vielä ristiäiskakkua lähipiirille, who knows? Kakun välissä oli mangoa-vaniljamoussea. Kukkakoristeet tein sokerimassasta.

Äidinkieli. Ihana ja kaunis sana. "Äiti" vielä kauniimpi.  Äidinkieliähän on monia ja omani on samalla kaunis mutta myös kummallinen. Äidinkielemme kielioppiin kuuluvat possessiivisuffiksit, diftongit ja akkusatiivit kuullostavat yhtä selkeiltä kuin ihanasta lasten tarinasta Maija Poppanen lainattu fraasi supercalifragilisticexpialidocious. Selkeetä? Juu on! Lasteni äidinkielen opiskelu on muuttunut omista kouluajoistani jonkin verran. Lukemaan ja kirjoittamaankin opitaan hieman eri tyylillä nykyään. En osannut edes neuvoa lapsiani oikein kirjoituksessa saatikka lukemisen alkeissa. Molemmat ovat luku- ja kirjoitustaitoisia, joten uusi menetelmä toimii. Äidinkieli kuului aina omiin suosikkiaineisiini kouluaikoinani. Olin ahkera kirjastonkävijä. Saatoin lukea monia kymmeniä kirjoja loman aikana. Anni Polvat ja Montgomeryn Anna-kirjat tuli luettua moneen kertaan. Kirjoitin puuduttavan pitkiä ja ainakin omasta mielestäni hyytävän jännittäviä aineita. Opettaja luki usein niitä muille ääneen, eli kai ne sitten oli myös hyviä. Meillä oli tyttöjen kanssa välillä oikein kisaa siitä kuka kirjoittaa paremmat jutut. Niitä oli mukava kuunnella ja tunnin jälkeen paineltiin koulun kirjastosta hakemaan lisää proosaa. Erityisen lämmöllä muistelen ylä-asteen äidinkielen opettajaani. Hän oli ylväs nainen nimeltään Helvi Kontra. Aurinkoakin tarkempi ja kurinpidoltaan kunnioitusta herättävä. Hänen ansiostaan rakastan äidinkieltäni, myös oppiaineena. Lukion äidinkielen arvosana Magna cum laude approbatur jäi kyllä ikävästi kaivelemaan kun prelimiääristä singahti Laudatur. Ja olen siis kirjoittanut ylioppilaaksi aikaa ennen näitä Eximioita vuonna nakki ja makkara :D Kiitos lopullisesta hyvästä arvosanasta kuuluu arvon lady Helvi Kontralle ja hänen sinnikkäälle työlle istuttaessaan suomen kielen siemeniä murrosikäisten aivosopukoihin.

Tätä blogia kirjoittaessani mietin, miltä teksti näyttäisi Helvin tarkastuksen jälkeen. Punakynää tuskin olisi säästelty. Pidän kirjoittamisesta ja pyrin näitä tekstejä ja ajatuksiani kirjoittaessani huolelliseen kielioppiin, siinä täydellisesti onnistumatta mutta yritän kuitenkin säilyttää jonkinasteisen lapsen innon. En turhaan jännitä vaan annan tekstin tulla. Moni saattaa ajatella että niinpä, eipä ole juurikaan suodateltu mutta siitäkin huolimatta uhmaan kieliopin karikoita ja kirjoitan. Suomen kieli on kaunista kuultavaa ja olkaamme siitä ylpeitä. Koettakaa kestää näitä minun kieliopillisia kömmähdyksiä ja pistäytykää kurkistamassa blogiani aina silloin tällöin ja olisi ihanaa, jos jättäisitte minulle kommenttia käynnistänne. Jospa joku siellä olisi myös istunut Helvin oppitunnilla...?!