Minni Hiiri-kakku pikku-neidille

Pikkuinen ja rakas Saara-tyttö soitti minulle eräänä päivänä ja kuiskutteli puhelimeen, että teetkö mulle Minni-kakun synttäreille? No tottahan toki. Hänen äitinsä eli siskoni kyseli, että voisiko päällinen olla kinuskia tai jotain muuta kuin marsipaania tai sokerimassaa? Kinuskikissan fudge-ohjetta kokeilin (ohje löytyy täältä)ja se onnistuikin tosi hyvin. Fudge-massa oli helppo tehdä ja siitä tuli hyvin kaulittava päällinen, lisäksi miellyttävän makuinen. Se oli myös helposti leikattavaa, vaikka ajattelin että kerralla irtoaa koko päällinen kun yrittää yhtä palaa leikata. Kakun täytteeksi tein kinuski-kermasta ja vaniljarahkasta moussen ja ripottelin päälle pakaste-vadelmia. Saara oli oikein tyytyväinen kakkuunsa, samoin juhlakansa. Minnin kuvasta tuli turhan paksu mutta ei se haitannut, koska ei noita koristeita kukaan koskaan syö.

Hassu kuvavinkkeli :D

Nyt alkaisi olla maalausurakat siinä vaiheessa, että voisi pestä pensselit naulaan. Komoottikin on kotitunut olohuoneen nurkkaan ja näyttää lähestulkoon siltä, kuin se olisi ollut siinä aina. Kaikki kalusteet saivat uuden elämän ja kalusteiden uusiminen tällä tavoin tuli huokeaksi, vain lakkapurkkien hinta. Tämä pitää paikkansa vain, jos ei lasketa verta, hikeä ja kyyneleitä!! Uusien verhojen metsästys jatkuu, sopivaa kangasta en ole onnistunut vielä löytämään. Eilen illalla istuskelin sohvalla ja silmäilin aikaansaanostani ja totesin, että saan olla ylpeä itsestäni. Ei ehkä menis Remontti Reiskan tai sitten sen Strömssön puusepän Johanin tarkastuksesta läpi mutta kelpaa mulle. Ehtiipä taas jotain muutakin harrastella kun ei tartte kaiket illat asustaa autotallissa. Paljon saa aikaan huokealla. Maalasin vanhat kehykset ja vaihdoin valokuviin uudet paspikset. Valokuvaaja ystäväni tekee mun Lontoon kuvista "vanhahtavia" seepia-suurennoksia ja saan niistä kivan astelman. Itse ompelen ja tuunaan, kaiken ei tarvitse maksaa hirveästi ja olla kallista.

Tuli tuo talvikin ihan puun takaa ja perjantaina vielä liukastelin kesärenkailla työmatkat. Ristinmerkkiä raapustelin rintaan kun kotio pääsin, hyvä etten maata suudellut jalkojeni alla. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin kun kävin siskon luota lapset hakemassa ja kohtasin alamäessä uudenkarhean Audin kanssa. Mun Freddyn töppöset ei pitäneet yhtään, tiellä ei ollut hiekanmuruakaan ja maa ihan jäässä. Hiljakseen valuin mäkeä alas Audin kaistalla ja odotin ihmettä tapahtuvaksi. Jotenkin sain ennen "kohtaamista" korjattua Freddyn omalle puolelle ajoväylää ja siihen se töppäsi. Audi hurahti ohitse, tuskin olis kärpänen mahtunut kahden ajokin väliin! Tsiisus kun mää peljästyin! Mutta hengissä selvittiin, eikä autossakaan ollut naarmuakaan. Isäntä sen sijaan oli kolhinut oman autonsa K-kaupan parkkipaikalla väistäessään vastaantulevaa autoa, osuen toisen auton vetokoukkuun. Totesin mielessäni, että luojan kiitos se en ollut minä, joka paraatiautolla kävi kauppareissulla. Nyt asiasta vain vitsailtiin kepeästi, luulen että mun tapauksessa sävy olis ollut hieman totisempi :D Autoista puheenollen, mies lottosi eilen (tapahtuu todella harvoin) ja vitsailtiin, että jos voitto tulis, hän ostais mulle sen himoamani Mini Cooperin, heti! Se on siis auto, ihana sellainen. Näytti kaveri äsken lähteneen vaihtamaan mun Freddy Fiestaan talvirenkaita, joten tais voitto ja Mini mennä sivu suun!

Kuva komootista olohuoneessa, kännykän kuvan valo sinertää.