lauantai 12. tammikuuta 2013

Suklaakakkua ja pakkaspäivää


Suklaakakku:
Perustaikina:
200g voita tai margariinia
2 dl sokeria
3 munaa
2 tl vaniliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja

Suklaakakkuun lisäksi:
3 rkl kaakaojauhoja
100g suklaata rouhittuna karkeiksi paloiksi
1 dl maitoa tai kermaa

Tää on tosi hyvä kakkuohje, perustaikinasta saa erillaisia variaatioita ja tässä yksi niistä.
Teen jossain vaiheessa ohjeista eri variaatiot, niitä on seitsemän.

Voitele kakkuvuoka margariinilla ja korppujauhota vuoka. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vatkaa voi/margariini vaahdoksi. Lisää munat yksitellen joukkoon hyvin vatkaten. Mittaa kaikki kuivat aineet erilliseen kulhoon ja sekoita ne hyvin. Suklaajauho kannattaa lisätä sihdin läpi. Sekoita kuivat aineet kakkutaikinaan nostelemalla taikinakauhalla. Lisää viimeiseksi suklaarouhe. Nostele taikina vuokaan ja paista kakkua 175 asteisessa uunissa 50-60 min. Anna jäähtyä hieman, kakku on silloin helpommin leikattavaa. Tein kakun 2 l: n vuokaan, pienempään vuokaan kakusta olisi ehkä tullut hieman korkeampi mutta hyvä oli tämäkin.



Se on sitten uusi vuosi ja uudet kujeet, hyvää tätä vuotta vaan kaikille! Vuosi 2013 tuo tullessaan pieniä ja vähän isompia mukavia asioita. Minulla on tapana järjestää vuoden varrelle pieniä porkkanoita, asioita jotka kivasti katkaisevat arjen ja on joku etappi mitä odottaa. Tulossa on konserttia, teatterireissua, matkoja ja myös tyttären rippijuhlat kesällä. Rippijuhlat ovat ihana asia mutta tunnen myös haikeutta siitä, että lapseni kasvaa kohti aikuisuutta. Toisaalta tunnen olevani etuoikeutettu äiti kun lapseni kulkee vielä rinnallani ja viihtyy seurassani ja meillä on hauskaa yhdessä. Olen myös äärettömän ylpeä hänen saavutuksistaan ja on ilo seurata hänen kasvuaan kohti nuoruutta ja aikuisuutta. Totean tässä, että hän on maailman viisain ja empaattisin tyttö, jonka olen koskaan tuntenut. Ihana ja rakas <3

Rippijuhlista vielä totean, että sitä "täydellistä" rippimekkoa on aloitettu metsästämään jo syksyllä ja voin kertoa, että jos jostain tulen saamaan muutaman harmaan hiuksen, niin tästä missiosta niitä on tulossa! OMG niinkuin nuorisolla on tapana sanoa. Todennäköisesti tuo "fraasi" on jo NIIN last season mutta mennyt multa eläkeläiseltä taas ohi :D Tulossa on siis mukavia ja tuskan hikisiä"shoppailu-retkiä" tänä keväänä..huoh!

Flunssa iski pahemman kerran loppuviikosta. Gangsterit nimeltään keuhkopöhö, liisterilima ja hinkuyskä ottivat vallan ihmisen kitusista ja ajoivat ihan petipotilaaksi. Olen pöppösen pohjalta päivitellyt kavereiden kanssa kuulumisia intraneetin ihmeellisessä maailmassa sähköpostin välityksellä, koska flunssagangstat veivät multa äänen! Olen myös lukenut ystävältäni viime vuoden keväänä????!!!! lainaamaani kirjaa kolme riviä kerrallaan ja aina nukahtanut kirjan läpsähtäessä naamalleni. Eli ilmeisesti roppa on tosiaan tullut tiensä päähän ja antanut flunssagangstereille periksi. Ainakin olen levännyt!! Enkä ole leiponut mitään. Nämä leipomukset tehtiin viime viikonloppuna tyttären kanssa. Suklaakakku on todella hyvä ja säilyvä, oikeastaan seuraavana päivänä parempaa. Juustopalojen jämistä raastettiin juustoraastetta ja päätettiin sitten tehdä niistä juustosarvia suolapaloiksi.  Ohjeet ovat vanhoja kouluvuosien muistoja leivontakansion kätköistä.

Flunssagangsta-vapaata viikonloppua teille ystävät. Minä yritän häätää gangstat meno-lipun kera takaisin sinne mistä tulivat!

Juustosarvet:
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 dl juustoraastetta
2 ½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
50g margariinia
2 dl kermaviiliä

Täyte:
1 muna
3 dl juustoraastetta

Voiteluun:
1 muna

Sekoita keskenään kuivat aineet ja pehmeä margariini. Lisää joukkoon kermaviili. Jaa taikina kahteen osaan. Kaaviloi ne pöydällä ympyrän muotoon ja jaa ne taikinapyörällä tai veitsellä 6-8 osaan. Sekoita muna juustoraasteen kanssa massaksi. Laita täytettä kolmion leveämpään osaan ja kierrä ne sarviksi.
Voitele sarvet munalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista sarvia 225 asteisessa uunissa 15-20 min. Juustosarvet ovat parhaimmillaan juuri uunista otettuina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti