Hammas-Peikko kakku

Yksi tämän kevään valmistujaiskakkuja, arvaatteko ammatin? Jos tuosta möykystä ei ota tolkkua niin se on takahammas amalgaamipaikkoineen ja hammaspeikkoineen päivineen. Välissä oli muistaakseni mansikkamousse. Nykyään paikat ovat kauniin valkoisia, jos niitä enää kenellekään tarvitsee edes laittaa. Itse edustan sukupolvea, jolla amalgaamia on suussa enemmän kuin niitä ehjiä hampaita. Tosta peikosta en onnistunut samaan pelottavan näköistä mutta paree niin...oikeestaan se näyttää vähän villiintyneeltä ja pelokkaalta kissan pojalta, hih. Toivottavasti juhlat olivat onnistuneet ja onnea vielä valmistuneelle!

Tapaus Ikea-reissu

Käytiinpä rakkaan ystävän ja poikani kanssa kesäretkellä Ikeassa. Matkaseurana meilä oli mennessä myös tyttäremme, jotka veimme lentoasemalle Lontoon koneelle ja paluumatkalla iski Ikea-lihapulla-nälkä. Tiesittekö, että Ikeasta saa tätä nykyä myös irtokarkkeja? Juu-u, ostin valtavan pussillisen makiaa ja hih, paljon muutakin. Matkaan lähti edullinen ja kätevä irtopohjavuoka, joka on niitä; ilman tätä en voi elää-vuokia! Sitten siellä oli myös edullisia pipareita??? Mikähän sai mut niitäkin ostamaan? Siis ostin kaikkea "tätä-tarvii-vielä-ja-on-niin-edullistakin" turhaketta. Ja käytiinhän me äpöstelemässä NE kuuluisat hevosvoimia antavat lihapallerotkin, puolukkahillolla terästettynä tietenkin. Siinä aikamme ihmeteltyämme ja muutamaa euroa köyhempänä, lähdimme parkkihallia ja autoa kohden. Tallustelin ja töllistelin siinä kainalot,  käsivarret ja laukku tavaraa pursuten ja irtsaripussia nyrkissä puristaen ohi ihmis- ja automassan, tiedättehän sen paikan missä ihmislapset työntävät onnellisina Ikea-kalusteitaan autojensa takamuksiin. Kotona on sitten kiva yhdessä koota näitä surullisen kuuluisia "se viimeinen koossa pitävä mutteri puuttui"-kalusteita. Believe me, I know :D) Tarina etenee niin, että varvastöppöseni jotenkin lipsahti kivetyksen reunan yli, jalka oikeesti kääntyi ympäri ja mun tasapaino horjahti sillä tuloksella, että tömähdin rähmälleni siihen noin kahdensadan ihmisen eteen autokaistalle. Makaan X-asennossa mahallani ja kuulen kuinka peltinen kakkuvuoka kolisee parkkihallissa ja kierii ties minne. Kaikki tavarani ovat pitkin autokaistaa levällään ja polveen saattuu. Tosin ote irtsaripussista on jotenkin pitänyt, heh! Huomaan, että leggarit ovat riekaleina ja veri valuu polven ruhjeestä solkenaan. Sattuu niin peevelisti mutta en ole huomaavinani kipua, koska eka ajatus oli; näkiks kukaan?
Se tunne kun tajuat, että kaikki ne kaksisataa ihmistä tuijottaa selän takana suut ammollaan! Nouset salaman nopeasti ylös, etkä kehtaa taaksesi vilkaista vaan keräät tavarat ja juokset ensimmäisen parkissa olevan auton taakse kyykkyyn kikattamaan. Löysin sen vuoankin lopulta, se oli aivan kiero. Noh, kotona vähän lekaa kupeeseen niin kyllä se siitä. Matkatoverit olivat ihmeissään, kuis se nyt tollai kumpsahti kumoon. Asiaa puitiin matkalla moneen otteeseen, miten ihmeessä voi noin hullusti kaatua, tosin olisi siinä voinut käydä hullumminkin, kuten ystäväni totesi. Jos vaikka ihan nassulleen olisin tupsahtanut. Tällä kertaa eniten kärsi rva:n ylpeys, se sai kunnon kumauksen. Koskaan ei ole matka Helsingistä Kouvolaan tuntunut liian lyhyeltä, niin makeasti meitä nauratti!!!