Key Lime Pie

This is absolutely fantastic, if you love lime!!! Todella hyvää, jos pidät sitruunaisen raikkaista leivonnaisista kuten minä!

Key Lime Pie:
Pohja:
200 g Digestive keksejä
100-125 g sulatettua margariinia

Täyte:
5 kananmunan keltuaista
1 prk kondensoitua maitoa
1 dl puristettua limen (sitruunan) mehua
1 limen/sitruunan raastettu kuori

Koristeluun:
1-2 limettiä viipaloituna
limen kuorta raastettuna

Kuumenna uuni 175 asteiseksi. Hienonna keksit muruiksi ja sulata margariini ja sekoita margariini keksin muruihin. Painele seos voideltuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Paista pohjaa uunin keskitasolla kymmenen minuuttia.

Sekoita munankeltuaiset kulhossa, lisää sekaan kondensoitu maito ja limetin/sitruunan mehu ja raastettu kuori. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada seos vuokaan pohjataikinan päälle. Paista piirakkaa uunissa vielä vartin verran. Jäähdytä.

Anna seisoa jääkaapissa hetki. Koristele hyytynyt piirakka limeviipaleilla ja raastetulla limen kuorella.

Kummalliset asiat osa 2

Olin opiskeluaikoinani kesäduunissa Santorinin saarella kuukauden ajan. Työskentelin ravintolassa, tiskailin, blokkasin, tarjoilin ja valmistin aamupalaa. Päivävuorossa tarjoiltiin lounasta ja päivällistä ja iltasella paikka muokkautui iltaravinteliksi illallisineen ja juomineen. Ravintolassa kävi asiakkaina paljon saarella matkanneita amerikkalaisia ja kanadalaisia. Ravintola sijaitsi pääkaupungissa Firassa ja sitä pyöritti kreikkalais-suomalainen perhe. Lähdin sinne extempore-tyyppisesti kaverin houkuttelemana. Hän tunsi ravintolan omistajan suomalaisen vaimon, soitti hänelle ja naps- siitä se pallo lähti pyörimään. Ja kohta olin koneessa, matkalla kohti Santorinia. Asuimme muiden ravintolan työntekijöiden kanssa yhteisasumuksessa pienessä ja vaatimattomassa talossa Firassa. Talosta oli kyllä hulppeat näköalat merelle, talo sijaitsi nimittäin Firan korkeimmalla kohdalla, eli laguunin reunalla ja maisemat voittivat asumuksen ankeuden ja vaatimattomuuden. Esimerkkinä ankeudesta kerrottakoon, että asunnon ovia ei saanut lukittua lainkaan ja muutaman yön valvoin pelosta kankeana. Tosin talo oli niin täynnä elämää, ettei kukaan luvaton sinne uskaltautunut tai niin ainakin itselleni uskottelin. Työntekijät olivat Norjasta, Ruotsista ja Kreikasta ja minä Suomesta. Pohjoismaalaisia siitä syystä, että omistajan suomalaisella vaimolla oli paikallistuntemuksena vahva tieto-taito siitä, että tunnollisimmat työntekijät tulivat näistä maista.

Me viihdytimme itseämme saarella seuraavasti. Jos olit iltavuorossa, aamusta heti rannalle ja illaksi duuniin. Iltavuoron jälkeen painelimme yökerhoon ja sama ohjelma toistui seuraavana päivänä. Jos olit aamiaisvuorossa, ehdit mainiosti iltasella ulkoilma-leffaan. Firasta matkattiin bussilla Kamariin päin muutama kilometri ja siinä matkan varrella oli ulkoilma-leffateatteri, jossa illalla esitettiin elokuvia auringon laskun jälkeen. Muistan nähneeni siellä ainakin American Graffitin, Greaset yms. purkkakulttuurileffoja. Leffateatteri ei ollut drive-in vaan ulkona sijaitseva elokuvateatteri. Toki mukaan kuului popparit ja Cokikset Drive-in tyyliin mutta istuimme penkeillä ulkona ja nautimme leffasta lempeässä Santorinin yössä. Oli se vaan aikas hienoa ja sieltä kaahasimme yöuinnille Red beachille skoottereilla. Kovasti jäin kaipamaan niitä ystäviä siltä ajalta, vaihdoimme osoitteet mutta ne ovat kadonneet elon matkoilla teille tietymättömille. Ruotsalainen Jeanette oli mun soul-mate ja lohdutti minua kun koti-ikävä  iski. Jeanetella oli hirmuinen ikävä poika-ystäväänsä ja me sitten lohdutimme toinen toisiamme. Ja pidimme hauskaa. Oli se mukava kesä se. Santorini on jumalaisen kaunis saari, erityisesti Oia ja sen boheemi ilmapiiri. Suosittelen lämpimästi Santorinilla lomailua ja varsinkin sen läheisyydessä oleviin saariin tutustumista reppu-matkaillen. Todetaas taas, että kaikenlaista sitä on tullut puuhailtua ja mitään en kadu!

Monster High-kakku vol.II

Ella halusi Monster High kakun ja taiteilija sai vapaat kädet. Väliin laitettiin maukasta mansikkaa. Kakun päällinen ja koristeet tein vaahtokarkkimassasta, värjäsin ja maalasin itse elintarvikeväreillä. Mustat ruudut ja pallerot on tehty mustasta marsipaanista. Tekstiviesti tuli juhlien jälkeen: Kakku oli erittäin maukasta ja sankari haluaa säästää kakkukoristeen :) Ihana Ella! Onnea vielä kovasti.

Kummalliset asiat osa 1

Tyttären kanssa käydään kaikenlaisia keskusteluja. Eräänä päivänä hän kysyi, että olenko tehnyt mitään kummallista tai hassua. No nyt kysyit oikealta ihmiseltä, olen sorttia: Kaikkea pitää kokeilla, jotta tietää mistä puhuu! Kerroin hänelle tarinan. Olin opiskeluaikoinani Nordplus opiskelijavaihdossa Ruotsissa Tukholmassa kaksi kuukautta. Olimme Sophiehemmets Sjuksköterskaskolanissa kirjoilla ja työskentelimme Danderydsin ja Sophiehemmetsin sairaaloissa eri osastoilla harjoittelujakson ajan. Suomesta meitä tuli sinne kaksi opiskelijaa ja Norjasta oli kaksi ja Tanskasta kaksi tyttöä. Me suomalaiset asuimme Tukholmalaisen tytön asunnossa, hän vuokrasi sen meille harjoittelujakson ajaksi ja muutti itse äitinsä luo. Meillä oli hulppea yksiö Täbyssä, kun muut pohjoismaalaiset saivat tyytyä opiskelija-asuntolan kalseaan yhteisasumukseen koulun yhteydessä. 

Eräänä iltana olimme sopineet, että lähdetään porukalla vaihtareiden kanssa ulos syömään. Istuimme täydessä metrovaunussa matkalla kohti Tukholman keskustaa. Keskustelimme pohjoismaalaisten kanssa maidemme tavoista, kielistä ja kaikesta mahdollisesta. Tuli myös puhetta kansallislauluista ja taisin kehua suomen kansallishymnin kauneutta, kun muut tytöt alkoivat kilvan kannustaa minua laulamaan kyseisen kappaleen. Hämmennnyksen vallassa ja yllytyshulluna ryhdyin laulamaan Maamme-laulua. Vaunullinen tukholmalaisia, kiireisiä ihmisiä hiljeni kuuntelemaan!! Kun lauluni loppui, kului "pieni" hetki, tiedättehän sen tunteen kun odottaa reaktiota ja ehtii jo ajatella että tässä sitä taas ollaan! Minä; THE maailman noloin ihminen! Vaan ei, koko vaunullinen ihmisiä repesi raikuviin suosion osoituksiin ja aplodeihin. Minä istuin ja ihmettelin. Olihan se hieno hetki, minä ja Maamme-laulu!! Hyvä Suomi!

Maamme-laulu

Marie-Kakku

Pieni ja rakas siskontyttö Saara halusi Marie-kakun. Päätin kokeilla täytteeseen Hopeatoffeeta ja sehän olikin ihan mahtavaa. Harmi kun jäi ottamatta semmoinen sisuskuva kakusta. Hopeatoffee täytteen tein muokkaamalla Kinuskikissan laku-täytettä. Tästä tuli ihan mun suosikki-täyte number uno!!!!
Näin sen tein.

Hopeatoffeekastike :
n. 180-200g Hopeatoffee-karkkeja ( 1 pss = 168g) eli 1 kokonainen pussi + kourallinen karkkeja toisesta pussista
3 dl kuohukermaa

Muut täyteaineet:

2 ½ dl kevytvispiä
1 prk Lemon Curd sitruunatahnaa

Poista karkeista käärepaperit ja laita karkit kattilaan kerman kanssa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes karkit ovat sulaneet kerman sekaan. Jäähdytä hyvin. Nosta sitten kastike jääkaappiin viilentymään ja vetäytymään. Valmista kastike jo edellisenä päivänä jääkaappiin. Valmis kastike vaahdotetaan ja se vaahtoutuu hyvin vain täysin kylmänä.

Vatkaa kevytvispi vaahdoksi. Vaahdota kylmä Hopeatoffee-kastike.

Yhdistä vaahdot.

Levitä raikas Lemon Curd-tahna täytteen alle raikastamaan ja tasapainottamaan Hopeatoffeen makua.

Tapaus ladyt menneisyydestä

Tapasin viime keväänä sattumalta kaupan kassalla ystäväni menneisyydestä. Viimeksi olimme nähneet kymmenkunta vuotta sitten. Päätettiin vaihtaa puhelinnumerot ja sopia tapaaminen kesälle, saataisiin päivittää kuulumiset ihan rauhassa ja käydä läpi mitä kuluneiden vuosien aikana oli itse kullekin tapahtunut. Ja kylläpä pieni ihminen olikin hämmästyksissään kun kuunteli toisen pienen ihmisen viime aikaisia tassutteluja täällä maan pinnalla. Ystävälleni oli tapahtunut henkilökohtaisessa elämässään niin paljon asioita, niin hyvässä kuin pahassa että hiljaiseksi veti! Minulla riitti seuraaviksi päiviksi todella paljon pureskeltavaa ja ihmeteltävää. Onneksi ystäväni voi tällä hetkellä hyvin ja on elämässä kiinni kaiken tapahtuneen jälkeen <3 Elämä on perin kummallista ja järjettömän mutkikasta!

Niihin aikoihin 90-luvulla, kun pyörittiin tämän tapaamani ystävän kanssa yhdessä, meitä oli neljä pariskuntaa. Silloiset miehet ja poikaystävät olivat hyviä ystäviä keskenään ja meistä naisista tuli myös ystäviä. Vietimme viikonloppuja mökillä, käytiin katsomassa bändejä ja hengailtiin vaan porukalla. Musiikki oli yhteinen tekijä. Kesällä ystävän kanssa nähtyämme päätettiin heti, että seuraavalla kerralla tavataan kaikki nämä naiset yhdessä. Niinpä sovittiin syksylle uusi tapaaminen ja viime lauantaina me sitten tavattiin.

Kokoonnuimme hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Ihanaa oli seurata sitä samaa sähköä, joka meistä säkenöi jo silloin aikoinaan. Jatkoimme paikalliseen rokki-baariin rokettirollia kuulemaan neljän bändin mini-festareille. Aamusella olin kotona puoli viiden aikaan, huh ja äiti-ihmisenä hereillä jo puoli yhdeksältä sunnuntai-aamuna. Siskon luona vietin dagen efteriä/hemmottelupäivää, tehtiin Lontoon matkan kuvakirjaa ja hänen miehensä väänsi meille ihan superia pizzaa ja sisko oli tehnyt kahvin kanssa vadelma-juustokakkubrownieta.

Jokin jäi kaivelemaan lauantaisessa tapaamisessa? SE valokuva laatikko!! Eräs ladyistä meni paljastamaan, että löysi vaatehuoneen nurkasta laatikollisen meidän yhteiseen menneisyyteen liittyviä valokuvia!!!!! Hänen piti tuoda ne mukanaan tapaamiseen mutta pahus, unohti lähtöhässäkässä ne kotiin....apua...miettikää nyt, 90-luvun ajankuvaa parhaimmillaan. Siihen aikaan kaikilla ei edes ollut omaa kameraa ja filmin täyttymistä odoteltiin joskus pitkäänkin, ennenkuin niitä kuvia lopulta näki livenä. Näitä kyseisiä kuvia en ole nähnyt lainkaan. Ihan hirvittävän hekumallista odottaa näkevänsä itsestään ja ystävistään valokuvia menneiltä ajoilta. Ehdotin, että seuraava tapaaminen kootaan 90-luvun teemalle. Valokuvien katsomista, hyvää ruokaa ja bändi-ilta! Mahtavuutta! Onneksi saimme kokea tämän ja jään innolla odottamaan seuraavaa tapaamista. Kiitos Ladyt!

Traktori-kakku

Pienelle Timi-pojalle toivottiin traktorikakkua 2v.-synttäreille. Kakun väliin toivottiin mansikkamoussea ja sen täytyi olla ehdottoman laktoositon. Prismasta saa onneksi litran tetrassa laktoositonta vispikermaa, joka taipuu täytteisiin ja siitä saa kaunista pursotusjälkeä. Timin syntymäpäivien teema taisi melkolailla rakentua John Deerien ja Valtrojen ympärille. Pieni miehen alku on aivan innoissaan isoista traktoreista ja taisi saada kovasti toivomansa polkutraktorin peräkärryineen päivineen lahjaksi. Onnea vielä reippaalle pikku-miehelle!

Tapaus loman loppu

No niin, loma on silausta vaille paketissa. Lontoo oli ja on aina yhtä ihana! Lämmintä oli  + 20 astetta, aurinkokin pilkahteli lomalaisille, vaikka joka aamuinen BBC:n säätiedotus lupaili sadetta. Muutaman kerran viikon aikana sää-ukkeli yritti meitä kastella mutta olimme ukkoa ovelampia! Olimme joko matkalla jonnekin tai sitten satuimme sisätiloihin. Kävimme Kew Gardenissa ihailemassa englantilaisten puutarhojen aatelia, Wiltshiressa ihmettelemässä muinaista Stonehenge monumenttia, Portobello Roadilla tekemässä antiikkilöytöjä ja Camdenissä sukellettiin boheemimpaan maailmaan marketilla ja kirpputoreilla. Keskustassa tehtiin hyviä löytöjä pienillä ihanilla kujilla ja ihasteltiin Piccadillyllä ihmisvilinää. Ajeltiin huvikseen metrolla sinne ja tänne, esimerkiksi King`s Cross asemalle Harry Potterin taikamaailmaan. Piti siellä ne pakolliset kuvatkin ottaa, tiedättehän sen Platform 9 3/4? Yhtenä iltana lähdettiin kuvaamaan Tower Bridgea iltavalaistuksessa. Komea silta-vanhus näytti aivan prinsessalinnalta huikeassa ilta-asussaan. Kaikenlaista hassua sattui ja tapahtui reissussa kun ollaan mutta kuluneen viikon nauruterapialla jaksaa taas pimeissä syksyilloissa vaeltaa. Välillä tirskahtelen yksikseni, kun muistan jonkun hassun jutun matkalta. Täytyy ryhdistäytyä ensi viikoksi työeloon, ei ihan sovi repeillä tuolla asiakaspalvelussa :) Ihana loma, KIITOS matkaseurueelle <3 <3 <3 tässä sydän jokaiselle. Kunnes taas! Minä, matkanjärjestäjä ryhdyn taas pohtimaan vaihtoehtoja ja mietitään minne sitten seuraavaksi? Lontoo on siitä ihana, että vaikka siellä kävisi jatkuvasti, siellä on aina tekemistä, näkemistä ja joku nurkka nuohoamatta. Enkä kyllästy koskaan lempipaikkaani Camdeniin, saati Notting Hilliin ja Portobello Roadin rentoon tunnelmaan. 

Huomenna arki astuu eloon. Arki tulee aina, sanoo armas anoppini. Töihin olisi lähdettävä vaikka kuinka mukava olisi jatkaa lomailua. Tässä nykyisessä työssä on se hyvä puoli, että lomalle voi jäädä huoletta tai ilman tunnetta että jäikö joku homma kesken. Pää tyhjenee työasioista samaan aikaan kun suljet työpaikan oven perässäsi. Lomaltapaluukaan ei tunnu niin raskaalta, koska työasiat eivät todellakaan lähde mukaan kotiin. Tervetullutta vaihtelua edelliseen työhöni verrattuna.

Mutta nyt mieleni tekee jotain sitruunaista ja raikasta, joten kokeilen Kew Lime Pieta, katsotaan mitä siitä tulee. Jaan ohjeen kanssanne, jos onnistun. Limeä ei ole kuin yksi, joten joudun tekemään piiraan sitruunoista? We will see how it turns out. Kutsuin vanhempani kahville, joten nyt; ensi kertaan te rakkaat!