Appelsiini-jogurtti kakku

 Appelsiini-jogurtti kakku:

190g margariinia
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 appelsiinin raastettu kuori
ja ½ appelsiinista puristettu mehu
½ dl sitrusjogurttia (sitruuna tai appelsiini)
Kourallinen paahdettuja mantelilastuja kakun pinnalle

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele ja jauhota pitkulainen kakkuvuoka. Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola. Vatkaa kulhossa sokerit ja huoneenlämpöinen margariini vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja vatkaa ne hyvin vaahdoksi. Raasta appelsiinin kuori. Purista puolikkaasta appelsiinista mehu. Lisää ja sekoita appelsiininkuoriraaste taikinaan. Lisää vehnäjauhoseos, appelsiinin mehu ja jogurtti vuorotellen ja sekoita taikina tasaiseksi massaksi. Nostele taikina vuokaan ja tasoittele kakun pinta. Paahda mantelit kuumalla paistinpannulla kullanruskeiksi ja ripottele ne kakun päälle. Laita uunin keskitasolle ja paista n. 50-60 min. kunnes tikulla kakun keskeltä kokeilemalla tikkuun ei tartu taikinaa. Anna kakun jäähtyä vuoassa hetki ennen kuin kumoat sen vuoasta. Kakku jää paistopinta päällepäin tarjoiltavaksi. Kakku on mahtavan mehevä paketti!
 

Viikonlopusta

Kaikenlaista! Sain työkaverilta kaksi ilmaislippua MP-näyttelyyn Helsinkiin. Olin ajatellut, että meidän pojat käyttäisivät ne sunnuntaina mutta ajatukset eivät vastanneet ihan täysin todellisuutta. Pojilla onkin taas koko viikonlopulle jalkapallon kanssa ohjelmaa, harkkoja ja pelejä niin tiheään ettei Helsinkiin ehdi missään välissä. Ilmoittelin Facessa asiasta ja hetihän ne liput meni, hyvä niin. Minulla on siskoni ja Emmi-tyttären kanssa huomenna myöskin jännittävä päivä. Lähdemme minun kummilapsien, Vilho 8 v. ja Elsa 3v. Helsinkiin Hartwall Areenalle Disney on Ice-showhun. Ostin joululahjaksi heille liput ja siskoni osti myös omalle kummilapselleen, Elsan iso-siskolle Saara 5v:lle lipun, joten serkukset pääsevät porukalla isolle kirkolle. Tytöillä on kuulemma ollut aamukampa käytössä ja ihan innoissaan odottavat huomista malttamattomina. Tytöt ovat aloittaneet taitoluistelun viime syksynä ja tämä reissu oli ihan nappi-lahja tuleville Laura ja Kiira-taitureille. Sinne siis matkaamme Disney-hahmojen jäistä taiteilua katsomaan ja minä tietenkin ehdotin matkan varrelle pientä twistiä. Mulla on aina toi syöminen mielessä ja AINA joka reissulle pitää suunnitella joku ihana ruokailuhetki. Eli huomenna ajamme Helsinkiin Kinuskillan kautta. Kinuskilla sijaitsee Kellokoskella ja on ehkä maailman, tai ainakin Suomen ihanin kahvila-ravintola. Miljöö on mahtava ja inspiroiva, vanha ruukkialue ja siinä ihan vanhan Kellokosken mielisairaalaan pihapiirissä. Olettehan katsoneet Kellokosken Prinsessasta kertovan, loistavan kotimaisen elokuvan. Kinuskillassa on siis kahvila ja oma leipomo, josta saa aivan uskomattomia juustokakkuja, cupcakesejä yms.leivonnaisia. Sieltä saa maittavia lounaita ja helmikuulle olemme siskojen kanssa varanneet pöydän lauantai-aamupäivän Amerikan brunssille, nam! Kattokaa nyt tota menua American Brunch weekends , mie en kestä! Uskomattomalta näyttää ja kaikessa rauhassa syödään ja nautitaan koko päivä. Huomenna herkuttelemme Kinuskillassa matkan varrella ja jatkamme sieltä areenalle. Kiva päivä tulossa!

Tänään kävin tyttären kanssa Kouvolan teatterissa. Tyttärellä on Kouvolan kaupungin sponssaama K-9 kortti, jolla yhdeksäsluokkalaiset pääsevät ilmaiseksi yhdeksännen luokan ajan teatteriin, Kymi-sinfonietan konsertteihin ja museoihin. Kävimme katsomassa Karkkipäivä-näytöksen. Esitys oli rankka, verevä ja riipaiseva tarina lapsen kyvystä selviytyä ja aikuisen kyvystä kadottaa tärkein elämässä. Esitys oli samalla katsaus lastensuojelun varmaan melkolailla tavalliseen päivään. Välillä tarina sai minut voimaan fyysisesti pahoin ja samaan aikaan tunsin suurta surua, tuskaa ja sääliä. Esitys oli riisuttu turhista lavasteista mutta tarinan sisältö tuli lähelle ilman niitäkin. Tarina kosketti syvältä ja sattui. Varsinkin pientä Tomi-poikaa esittänyt Juha Heikkinen oli taianomainen ja vangitseva, puhumattakaan menestyvää ja pikku-hiljaa romahtavaa Paulaa näyttelevä Elina oli huikea roolisuorituksessaan. Minä tietenkin unohdin Nessut kotiin ja itkin ja tyrskin takarivissä teinarin luodessa minuun merkitseviä katseitaan. Saas nähdä saanko hänestä enää teatteriseuraa :) Totesinpa jälleen kerran, että useammin pitäisi käydä katsomassa kotikaupungin taitavaa teatteria. Yritän taas parantaa tapani.

Nyt nautin UMK:n finaalin upeasta annista, ihan huikean taitavia nuoria poikia bändeineen. Tälleen täti-ihmisenä voin ilman mitään taka-ajatuksia sanoa, että nuoret pojat on ihania ja söpöjä! Ja nyt on varmaan paree päättää raportti näihin kuviin ja tunnelmiin. Mukavaa lauantai-ehtoota sinne itse kullekin säädylle.

Lisäys sunnuntai-aamulta; kyl mie oon aika lapsellinen mutta olipa jännä ja viihdyttävä finaali ja mie olen NIIN iloinen kun ne nuoret SoftEnginen pojat voitti UMK:n finaalin!! Hyvä pojat! Ovat yyber-taitavia ja huippu-söpöjä!

Whoopies

Helpolla ohjella täytetyt Whoopies leivos-keksit

Tein ihka ensimmäistä kertaa whoopies-keksejä vai onko nuo enemmänkin leivoksia. En ole edes maistanut niitä aikaisemmin, joten autenttisesta makuelämyksestä oli kysymys. Hyviä olivat. Täytyy kyllä tunnustaa, että eka satsi meni roskiin. Leivos-kekseistä tuli kuivia ja kovia ja vaahtokarkkimassasta niin löysää, että se valui keksien välistä ja tahmasi joka paikan. Yrittänyttä ei laiteta ja sain seuraavan satsin onnistumaan hyvin. Kahdesta eri ohjeesta miksaamalla sain toimivan ohjeen.

Tytär kertoi hauskan "urban-legendan" liittyen noiden leivos-keksien nimeen. Amerikkalainen äiti oli pakannut pojalleen koulueväitä lunch-boxiin ja pikkuleivät eivät mahtuneet boxiin. Äiti keksi laittaa ne päällekkäin ja laittoi väliin Marshmallow Fluffia eli vaahtokarkkilevitettä, jotta ne olisi helpompi pakata. Poika avasi koulussa eväsrasian ja löysi sieltä herkullisen leivos-keksin ja huusi; " Whoopie!" Tiedä häntä, pitääkö tarina paikkansa mutta minusta se kuullosti hauskalta.

Whoopies:
 n.10-12 whoopie-leivosta

Taikina:
60 g margariinia
1 ¼ dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
2 ½ rkl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
¾ dl maitoa tai kermaa

Yhdistä vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoja ja neste (maito tai kerma).
Laita taikina kertakäyttöiseen pursotuspussiin, jonka päähän leikkaat aukon (halk.n. 1 cm). Pursota leivinpaperin päälle noin 2 euron kolikon kokoisia nokareita. Jätä reilusti leviämisvaraa. Paista pohjia 175 asteessa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota paperista.

Kannattaa tehdä koe-paisto! Minun tekemät valmiit keksit olivat halkaisijaltaan 5-6 cm, sopivan kokoisia kahvipöydän herkkuja kun väliinkin tulee tavaraa.

Helppo vaahtokarkkitäyte:

Sopivan kokoisia valkoisia vaahtokarkkeja

Löysin paikallisen K-kaupan amerikan-herkku hyllystä näitä amerikkalaisia vaahtokarkkeja ja näistä saa loistavan Whoopies-täytteen. Laita vahtokarkki puoliksi ja aseta puolikas keksin päälle ja laita se hetkeksi mikroon. Vaahtokarkki sulaa ja paisuu hieman. Ota pois mikrosta ja paina toinen keksi siihen päälle ja laita keksit jääkaappiin. Keksit tarttuvat hyvin toisiinsa sulaneen vaahtokarkin ansiosta. Keksit voi tehdä etukäteen pakkaseen ja täyttää vasta juuri ennen tarjoilua.

Vaaleanpunainen Marshmallow Fluff-täyte:

75 g voita
1 dl tomusokeria
1 prk vaaleanpunaista, mansikan makuista vaahtokarkkilevitettä (Marshmallow Fluff), löytyy esim. Prisman ja Citymarketin amerikan herkku-hyllystä

Notkista voi vatkaimella. Lisää tomusokeri siivilän läpi. Sekoita joukkoon vaahtokarkkilevite. Lusikoi täyte pursotuspussiin ja laita jääkaappiin, jotta kreemi jähmettyy. Pursota whoopie-pohjalle rinkula täytettä. Paina toinen puolikas päälle. Säilytä whoopie-leivokset jääkaapissa.

Mun piti säilyttää tätä valmista täytettä seuraavaan päivään asti jääkaapissa. Vasta seuraavana päivänä se oli sopivan jähmeää, jottei se valunut ulos keksien välistä. Testaa täytettä etukäteen. Ja se säilyy kyllä hyvin jääkaapissa vaikka seuraavaan päivään esim.minigrip pussiin suljettuna. Tämä on siis hitaampaa kuin valmiiden vaahtokarkkien työstäminen. Mutta tämä mansikan makuinen on tosi hyvää noiden keksien välissä, kannattaa kokeilla tätäkin.

Naisten hemmottelu päivä 

Eilen oli ihana päivä. Lähdin aamulla Lahteen tapaamaan peruskoulun ajoista asti tuntemiani rakkaita ystäviä. Olimme sopineet tapaamisen hemmottelun merkeissä ja olikin kulunut jokunen tovi viime tapaamisesta, joten paljon riitti myös puhetta ja naurua. Ensin palautin laina-koiran (meillä oli siis viime viikolla laina-koira Masi Kouvostoliitto-lomalla <3) ja kävin kahvittelemassa ex-työkaverin luona, joka on Masin mamma :) Siitä kiiruhdin naisten tapaamiseen. Olimme järjestäneet tapaamisen Asko-talolle, jonne Eijan tytär on perustanut kauneudenhoitoalan Tmi Noora Sinkkonen yrityksen. Siellä meillä oli tarjolla Nooran tekemänä jalkahoitoja ja parafiinihoitoja käsille. Myös samassa tilassa sijaitseva kuntosali olisi ollut vapaassa käytössä. Me ei tosin ehditty kuntoilla, kun oli NIIN paljon kuulumisia vaihdettavana. 

Minä olin tilannut aah, niin kauan odottamani jalkahoidon. Tosin minusta tuntui, että olisi pitänyt ensin käydä jalkahoidossa, jotta kehtaa mennä jalkahoitoon. Häpesin niin mun kuivia ja kovettuneita jalkapohjiani ja ahdisti paljastaa ne. Tämäkin voi olla arvelluttava paljastus mutta tunnustin Nooralle, että räpellän aina katseilta salaa mun kuivia kantapäitä. Noora tokaisi; olet ihan kuin meidän äiti! Noora tietenkin diplomaattisesti kehui mun jalkojeni kuntoa. Hän myös kertoi että yleensä ne jotka ujosti ja hieman häpeillen selittelevät jalkojensa kuntoa ovat ihan ok. Mutta ne, jotka tulevat reteesti ja toteavat et kyllä ne jalat on kunnossa, niin niillä niitä ongelmia on. Mutta kyllä oli ihanaa. Noora on ihana ja valoisa persoona. Ja hänellä on "hyvät näpit". Jalkahoitoon kuului myös jalkojen hieronta. Kyllä jalat keveni ja nyt on jalkapohjat niin siloiset ja jalkojen iho pehmeä kuin lapsen peppu. Lupasin hoitaa jalkojani rasvaamalla niitä, katsotaan pysyykö lupaus ja kuinka kauan.

Sitten kävimme syömässä Ravintola Taivaanrannassa. Otimme kuoharit alkuun juhlistaaksemme upeata päivää ja meitä, upeita naisia. Söin ankanrintaa tatti-risoton kanssa ja jälkiruoaksi otin creme bryleetä ja expressojäätelöä kahvin kanssa. Ihana päivä, kiitos vielä rakkaat ystävät <3 <3 <3 <3 sydän jokaiselle teille! Seuraavaa hemmotteluhetkeä odotellessa.

Piiat 

Sain tyttäreltäni joululahjaksi ihanan kirjan, jonka lukemista suosittelen kaikille. Wikipediasta lainasin seuraavan kirjasta kertovan lyhenteen;

Piiat (engl. The Help) on yhdysvaltalaisen Kathryn Stockettin kirjoittama menestysromaani vuodelta 2009. Se kertoo afroamerikkalaisista piioista, jotka työskentelevät valkoihoisten kodeissa Jacksonissä, Mississippissä 1960-luvun alussa. Kirja oli Stockettin ensimmäinen romaani.
Kirjasta tehtiin myös menestyselokuva vuonna 2012 Piiat. Sen ohjasi ja käsikirjoitti Stockettin ystävä Tate Taylor, jolle Stockett lupasi elokuvan oikeudet jo ennen kirjan julkaisua. Elokuvan näyttelijä Octavia Spencer oli Stockettin inspiraatio Minny Jacksonin hahmoon.

Kirja oli totuuden mukainen ja hieno ajankuva. Tarina oli ihan mahtava ja kirjan tunteisiin vetoavat kertomukset sen ajan ihmiskohtaloista saivat minut itkemään iltaisin kirjaa lukiessani niin, että kyyneleet valuivat ohimoita pitkin korviini. Elokuvaa en ole nähnyt mutta kunhan toivun tästä kirjan aiheuttamasta tunnekuohusta, katson sen varmasti. Ja suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka vähääkään välittävät toisesta ihmisestä. Tämä kirja saa jotain liikahtamaan sisälläsi!

Sieni-nyytit

Sieni-nyytit:
n. 22 kpl
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunamuussijauhetta
1 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
150g margariinia
2 dl kylmää vettä

Täyte:
100 g pekonia
1 punasipuli
150 g esikäsiteltyjä sieniä, näihin käytin kuivattuja suppilovahveroita
100 g pippurituorejuustoa
½ dl ruohosipulia
1 tl timjamia

Voiteluun:
1 muna

Pinnalle:
Unikonsiemeniä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi joukkoon huoneenlämpöinen rasva. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Anna taikinan levätä täytteen valmistumisen ajan.

Suikaloi pekoni ja ruskista pannulla omassa rasvassaan. Lisää hienonnettu punasipuli ja sienet. Sekoita joukkoon tuorejuusto, silputtu ruohosipuli ja timjami.

Kauli taikina muutamassa erässä ohueksi levyksi jauhoja apuna käyttäen. Paina taikinasta pyöreällä muotilla paloja ja nosta ne pellille leivinpaperin päälle.

Pane reilu teelusikallinen täytettä jokaiselle levylle ja nosta reunat kolmioksi. Nipistä saumat kiinni tiiviisti.

Voitele nyytit munalla ja ripottele päälle unikonsiemeniä. Paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

PS. Tosi hyviä ja säilyy hyvin pakkasessa.

Eiks oo ihana? Tilasin paikalliselta käsityöläiseltä Penni-plakarin blogiin sopivalla kankaalla, ihana turkoosi Cup-Cake kuosinen rahapussi. Näitä tekee ja myy Riemuvintti Kuusankoskella, Kymin paperitehtaan vanhalla Ruukki-alueella. Siellä kannattaa käydä tutustumassa paikallisiin käsityö- ja taideväen pajoihin.

Talvi tuli

Ihanaa kun se talvi vihdoin tuli! Luntakin on sen verran, että se valaisi päivän ja puhdisti maiseman. Paikallista rinneyrittäjää alkoi jo käydä sääliksi mutta perjantaina Mielakka avasi laskettelijoiden iloksi keskuksensa ja innokkaimmat päästelivät jo perjantaina täysin palkein mäkeä alas. Vein meidän pojun mäkeen kavereidensa kanssa äsken ja näky hiveli silmiä. Aurinko paistoi täydeltä laidalta, ei tuulta ja mäki oli aivan huippuvireessä. Sinne jäivät pojat paahtamaan! Tytär lähti juoksulenkille ystävänsä Elsan kanssa ja mies soittotreeneihin, joten taidan keittää toiset aamukahvit ja istahtaa vielä hetkeksi ennen kuin alan vääntää jotain apösteltävää noille ulkona ruokahaluaan kasvattaville nuorille.

Antti Mielakassa

Päiväkin on muutamaa minuuttia pidempi. Kyllä sen vaan huomaa viretilassaan. Plussana tietysti se, että kun töistä lähtee niin näkee päivänvaloa. Tuo syksy oli kyllä suomalaiseenkin mielenmaisemaan aivan turhan pitkä veto. Aurinko ja päivänvalo ja puhdas lumi ovat todella tervetulleita tähän pitkään jatkuneeseen kaamokseen. Pakkasta riittää kai vielä jonkin aikaa. Ehtii siis pöllyttää kaiken pihalle, siivota joka nurkan ja sulattaa ne pakastimet yms. En ole tehnyt kumpaakaan. Ehtiihän sitä...Ulkoilusta nautin nyt täysillä, eikä siellä ole kylmä kun pukeutuu sään mukaan. Toppahousut suihkaamaan vaan kaikki. Loistava keksintö, eikö vaan :) Lunta ei mielestäni tarvitse tulla yhtään enempää. Tämä valkoisuus ja puhtaus riittää ja ulkona pääsee hyvin pyöräilemään, juoksemaan ja kävelemään. Laduilla viihtyvät sivakoijat tietysti toivovat hieman enemmän lunta mutta minä en kaipaa lumitöitä yhtään. Kuivaa pakkasta ja aurinkoa saa olla hela loppukevään ajan. Eri vuodenajat ovat mahtava juttu, hienoa asua näillä leveysasteilla ja nauttia näistä vaihteluista.

Mulla on tänään toiset kuntosalitreenit. Päätin vuodenvaihteessa pyytää kuntosalilta ohjelmaa itselleni, koska en aina pääse aikataulutettuihin jumppiin. Lasten harrasteiden kuljetus-logistiikkapalvelut vievät oman aikansa ja ajattelin, että olisi kätevää käyttää aika harrasteiden välissä hyödyksi. Ekalla kerralla tehtiin jäätävä jalkatreeni ohjaajan kanssa ja semmasen viikon päivät mun takalisto huusi Hoosiannaa! Tänään olisi kait vuorossa selkätreeni, jospa menis pienemmillä kivuilla. Mutta hyvää kipua ja tuskaahan se vaan on. Eräänkin orkesterin biisin sanat menevät näin; "Kivusta nautintoon on matkaa. Pelottavan vähän- jos edes sitäkään..." Tuloksia on turha odottaa ilman tuskaa! Olen aikoinani käynyt salilla paljonkin mutta vuosia on välissä niin paljon, että laitteetkin ovat muuttuneet. Sitäpaitsi näillä kymmenillä on parempi opetella tekemään liikkeet oikein, ettei riko paikkojaan. Myös kynnys salille menemiseen oli korkea. Ohjaajan kanssa sinne meno tuntui helpommalta ja toivotaan, että uskaltaudun jatkossa sinne yksinkin. Sehän olisi varsin suotavaa, heh :) Katsotaan mitä tästä seuraa, we will see. Ainakin hirmu tsemppi on tuolla ohjaajalla päällä ja antaa hyvää palautetta. Toivottavasti salitreenit käynnistyvät hyvin ja salielo tulee taas tutuksi. Nyt mie laitan ruokaa ja sitten ulos! Rakas ystävä soitti juuri oikealla hetkellä ja pyysi lenkkikaveriksi. Kaksi Michelin-ukon näköistä naista lähtee siis uhmaamaan pakkasherraa. Mielenterveyslenkille ihan parhaassa seurassa! Ja vielä paistaa aurinkokin, kevättä on jo ilmassa!

98-v. syntymäpäivä-kakkuja

Eli sain kunnian tehdä syntymäpäiväjuhlille pari kakkua. Sankari täytti kunnioitettavat 98-vuotta. Kakkujen väliin toivottiin toiseen mansikkamoussea ja toiseen tehtiin yhteistuumin jotakin raikasta ja tein siihen sitruuna/vanilja-täytteen. Päälle toivottiin tavalliset kermapursotukset ja koristeet klassisen tyylikkäinä. Hieman oli pakko erotella koristeilla, jotta juhlakansa tietää mihin makuun upottaa kakkulapionsa. Molemmat kakut tehtiin täysin laktoosittomina. Koristeet tein marsipaanimassasta. Täysiä pyöreitä vuosijuhlia odotellessa juhlakansalle maistui nämä makeat kakut ja siskoni tekemä voileipäkakku kuulemma oikein mainiosti. Lämpimät Onnittelut vielä hra Teräsmiehelle!!

 Kevätpäivää keskellä talvea

Täällä taas, pieni ihminen ihmettelee tätä syksyisen keväistä talvea! Loma on lopuillaan ja huomenna pitäisi klo 05.40 saada itsensä notkeasti sängystä ylös, vaihtaa duunivaihde silmään ja raahautua työntekoasemalle. Loma on aina ihana, mutta se ihanuus loppuu aikanaan. Ei auta, röihin on mentävä. Mitens ne salasanat taas menikään,kääk!!!!

Haahaa, äitimania jatkuu ja löysin taas yhden mainion huonetaulun, jonka sijoitin kätevästi pyykkikorin yläpuolelle. Tässä huushollissa kun tuppaa jäämään nuo pyykkärin hommat retuperälle, jos ei pidä kuria ja järjestystä yllä. Tosin voin vaan kuvitella, ettei moiseen tauluun ja varsinkaan sen tekstilliseen sisältöön juurikaan nuo talouden Y-kromosomilaiset kiinnitä mitään huomiota vaikka sen naulaisi heidän kivettyneisiin sukkiinsa. Mutta olipahan mulla taas kivaa kun sitä siihen virittelin, huvinsa kullakin. 

Se on erityisen mielenkiintoista, kuinka ääriään myöden täynnä olevaan pyykkikoriin saa VIELÄ mahtumaan kivasti likapyykkiä vaikka ja kuinka! Mietin tänään(kin), että näyttääkö Y-kromosomin omaavien mielestä täyteen ahdettu pyykkikori siltä, että sinne mahtuu hyvin vielä 15 kg likapyykkiä? Ja näyttääkö heidän mielestään jo täynnä olevan pyykkikorin päälle ahdettu ja lattialle valuva pyykkivuori siltä, että well done ja se siitä, tehtävä suoritettu? Toivottavaahan toki olisi, että tehtävä vietäisiin hamaan loppuun asti; pyykit lajiteltaisiin kivasti omiin kasoihin värien ja pesuominaisuuksiensa mukaan, kone täytettäisiin asianmukaisesti ja puhtaat pyykit ripustettaisiin kuivumaan ja kuivat pyykit viikattaisiin takaisin kaappiin. Ihan tuu mats toteaa miesväki! Eikä siinä vielä kaikki; tuo edellä mainittu litania uusittaisiin tarpeellisin väliajoin, ettei niitä pyykkivuoria kasvaisi sinne kylpyhuoneen nurkkaan. 

Meillä tästä asiasta kehkeytyy helposti "kevyt perheriita" tyyliin; "min mopo keulii" kun niin ottaa hanurista jankuttaa samaisesta asiasta randomina. Ihan vaan aattelin, et jos joku pyykin suurtuotantolinjalta pysähtyisi taulun eteen hetkeksi ja miettisi, että mitähän SE mietti siellä kaupassa kun tuonkin pellin palasen näki? Tuskinpa sitä kukaan huomaa ja jos huomaa, huomauttaa sen kiinnitystekniikasta. Se on nimittäin ihan omin pikku-kätösin täräytetty kaksipuoleisella teipillä kiinni kylpyhuoneen kaakeliin :) Ostin ihan erikseen moiseen toimenpiteeseen terävöitettyä teippiä Honkkarista. Myyjä oli miespuoleinen henkilö ja kertoi sen kestävän "vaikka liimaisit sillä postilaatikon talon seinään". No minähän uskoin ja kaupat tehtiin! Jos ei pysy, niin tippukoon sitten nupiksi siihen valuvan pyykkivuoren päälle, kuin kirsikka kakun päälle! Mukavia pyykkäyshetkiä kaikille.

Veriappelsiini juustokakku

Piparipohja:

200g Digestive keksejä
100 g sulatettua margariinia
½ veriappelsiinin hedelmänlihaa

Juustotäyte:

4 prk (a 200g) Philadelphia juustoa
100 g Ricotta-juustoa
1½ dl sokeria
2 veriappelsiinin hedelmänlihat
3 suurta kananmunaa

Hyytelöpäällinen:

3 dl veriappelsiinin mehua
2 liivatelehteä

Laita uuni lämpeämään 160 asteeseen. Laita 26cm:n irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin palanen. Murskaa piparit ja sekoita sulatettu margariini ja hedelmänliha joukkoon. Painele seos vuoan pohjalle tiiviisti lusikalla ja laita pakastimeen n. 20 min. kovettumaan.

Sekoita täytteen juustot, sokeri ja hedelmänliha ja vatkaa täyte tasaiseksi massaksi. Lisää kanamunat yksitellen, hyvin vatkaten täytteeseen. Ota vuoka pakkasesta kun aika on kulunut ja kaada täyte kovettuneen pohjan päälle. Paista kakkua uunissa n. 40 min. tai kunnes kakku on kauniin kullanvärinen päältä ja kakku on keskeltä hyytynyt. Nosta uunista ja anna jäähtyä hieman. Anna kakun tekeytyä kylmässä seuraavaan päivään.

Seuraavana päivänä, laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Mittaa n. ½ dl mehua kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi, lisää puristetut liivatteet mehun sekaan ja vatkaa seos lopun mehun sekaan tasaiseksi. Nosta mehuseos vähäksi aikaa jääkaappiin "hyytymään". Kun seos on hieman paksumpaa, kaada juustokakun päälle ja anna hyytyä jääkaapissa 2-3 tuntia.

Kun päällinen on hyytynyt, nosta kakku jääkaapista ja irroita kakku varovasti veitsellä auttaen vuoasta. Nosta kakku tarjoiluvadille ja nauti.

Huom! Käytin kaupan valmista veriappelsiini tuoremehua tähän kakkuun.

Uuden vuoden vastaanotto

Vastaanotimme uutta vuotta ystäväperheen luona nauttien hyvästä ruuasta ja muistelimme vanhan vuoden tapahtumia ja kilistelimme uudelle vuodelle! Saapi nähdä mitä kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan, olen ainakin avarakatseisesti lupautunut kaiken vastaanottamaan mitä tuleman pitää. Juhlissa lapset tietenkin odottivat innoissaan, että pääsevät nautiskelemaan raketien räiskeestä ja sitähän riitti koko illalle. Jäimme juhlien jälkeen siskoni luo yökylään ja aamulla heräsin klo 10.23, unbiliivibul....tälläistä vahinkoa ei usein pääse tapahtumaan! Mutta hyvä oli että kävi, olo oli levännyt ja hyvien yöunien päälle valmistimme herkullisen brunssin. Söimme hyvin ja teimme pitkän kävelylenkin Kymijoen rantamaisemissa. Illalla kotiin ja lapset reppuja pakkaamaan, huomenna alkaa koulu. Joululoma on heidän osaltaan ohi, minulla lomaa on vielä muutama päivä ja aoin todellakin nauttia näistä päivistä omilla ehdoillani. Huomenna lähden ystävää tapaamaan ja heidän remontoitua kotia ihastelemaan maalle mutta melkein kaupunkiin :) Perjantaina minulla on tärkeä tapaaminen ja ensi viikollekin olen sopinut jännittävää ohjelmaa, johon liittyy itsensä haastamista ja uusiin haasteisiin vastaamista. Tulevasta tuli mieleeni, etä aina silloin tällöin minulle tulee voimakas fiilis, etten jaksa enää kirjoitella tänne blogiin. Tämä tunne on tällä hetkellä pelottavan voimakas. Jostain tarvitsisi löytää uusi vaihde, alkuaikojen into ja täpinä päälle, jottei tämä mukava harraste loppuisi tähän. Toivon jostain inspiraatiota blogin pitämiseen vuodelle 2014! Katsotaan nyt, ensi viikolla voi tunnelma olla jo toisenlainen...blogin ulkoasua voisi muuttaa...ja..ja..ja :)

Teille, rakkaille lukijoilleni toivotan nyt;

 Hyvää Uutta Vuotta 2014 ja menestystä tuleviin haasteisiin!!

Joululahja-kakkuja

Tein äidilleni blogistani löytyvällä glögi-kakun ohjeella joululahjakakun. Tutustuin kuitenkin taannoin Arlan kausi-tuotteeseen, eli piparkakkurahkaan ja ajattelin ehdottaa seuraavaa tuunattua versiota teille tästä samaisesta kakusta.

Glögi-kakku:

Pohja:
150g piparkakkuja
75g sulatettua margariinia

Täyte:
2 prk piparkakku-rahkaa (Arla)
2 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
lisää sokeria ja esim.kanelia maistamisen jälkeen maun mukaan
6 liivatetta
3 rkl kiehuvaa vettä

Pinnalle:
3 dl glögitiivistettä
1 dl vettä
4 liivatetta

Murskaa piparkakut. Sekoita piparkakkumurut ja sulatettu rasva keskenään tasaiseksi massaksi. Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan (halk. 24 cm) pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Vaahdota vaniljakastike. Sekoita piparkakkurahkat vaahtoon. Maista maku ja lisää sokeria, jos haluat. Voit myös lisätä esim. kanelia ½ tl tarvittaessa. Kiehauta vesi. Liota hyvin puristetut liivatteet veteen. Kaada liivateseos hieman jäähtyneenä täytteen joukkoon samalla sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa n. 3 tuntia.

Liota päällisen liivatteita kylmässä vedessä. Kiehauta vesi. Liota hyvin puristetut liivatteet veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana glögin joukkoon samalla sekoittaen. Anna hieman jäähtyä. Kaada mehuhyytelö hyvin hyytyneen kakun päälle varovasti, jotta rahkatäyte ei sekoitu. Hyydytä hyvin jääkaapissa.

Tässä kuvassa myös siskoilleni lahjaksi tekemäni suklaiset kuivat kakut ohje löytyy tästä, he kun painavat pitkää päivää kukkakaupallaan näin joulun aikaan ja ahertavat tehdäkseen meidän muiden joulusta kauniin. Kukkakaupalla onkin taas aivan ihania kukka-asetelmia ja ah kaikkea muuta mukavaa kotiin tuomisiksi.

Mun keittiö jouluasussaan. Pöydällä kukkakimppu made by Kukkapuoti Eveliina ja rakkaat siskot siellä <3

 Äitini antoi minulle tämän kukka ihanuuden, joka on myös made by Kukkapuoti Eveliina ja siskot <3

Mun joulu alkaa tästä joka jouluisesta traditiosta; kaivoin taas esiin rippi-lahjani vuodelta 1983, Philipsin Spatial Stereo radio-nauhurin ja vanhan C-kasetin, joka on täynnä mun lemppari joululauluja. Sitten kasetti soimaan ja joulun valmistelut sujuvat tanssien. Tämä kasetti sisältöineen kuuluvat lähtemättömästi minun jouluuni. Siinä joululauluja tulkitsevat mm. The Brita, The Vieno ja The Laila. Ja jos joku ei heistä mitään tiedä niin hävetköön! Kappaleet on äänitetty vuosina 1957-1960 ja levy/kasetti on julkaistu vuonna 1976. Että repikääs siitä, tää on retroa jos mikä ja mun ikioma aarre! Ja on tuolla stereo-radio-nauhurilla muutamat rock-radiot kuunneltu ja sieltä biisejä nauhoiteltu. Yleensä siitä biisin alusta jäi aina pätkä pois kun sormet eivät ehtineet mukaan tai sitten se ärsyttävä juontaja höpötti jotain pöllöä just sen "ihan must"-biisin alun päälle, arrgh! Oi niitä aikoja.

 Kasetin ykkös-puoli

Kasetin kakkos-puoli, niin ja muistatteko tämän; kun kasetin puoli on lopussa, kuuluu ratiseva ääni ja kasetti pitää oikeesti kääntää...meidän lapset ainakin ihmettelivät!

Enkeleitä, onko heitä

Yhden täti-tarinan jaan vielä teidän kanssanne and then I rest my case. Tämä kertoo mieheni tädistä, joka oli minulle todella läheinen ja tärkeä ihminen. Airi-täti oli anoppini ja appeni jälkeen ensimmäisiä mieheni sukulaisia jonka tapasin. Hänestä jäi ihan ensimmäisellä tapaamis kerralla tunne, että meillä kahdella on erityinen yhteys. Airi oli hyvin lämmin, ystävällinen ja huumorintajuinen ihminen. Elämä oli kohdellut häntä ja hänen perhettään kohtuuttoman julmasti. Yhden perheen kohtaloksi tuntui jääneen ottaa vastaan liian monta vastoinkäymistä, surua ja murhetta. Siitäkin huolimatta Airin silmissä loisti aina ilonkipinä. Hän jaksoi aina uskoa uuteen päivään ja elämä näytti hänen näkökulmastaan aina positiiviselta. Ehkä hänen sarkastinen ja hyvinkin älykäs huumorintajunsa auttoi jaksamaan vastoinkäymisten keskellä. 

Airi-tädillä oli erityinen taito saada vieras tuntemaan itsensä aina tervetulleeksi ja hän loihti pöytään herkut kuin tyhjästä. Hän oli aivan huikean loistava kokki ja erityisesti mieleen on jäänyt hänen aina niin herkulliset kaalilaatikko ja karjalanpaisti, nam! Jos päiväsi ei ollut sujunut ihan suunnitelmien mukaan, istuminen Airin kanssa heidän aina vehreällä pihamaallaan sai mielipahan katoamaan ja pilvet väistymään auringon tieltä.

Muutama vuosi sitten Airi-täti kuitenkin sairastui vakavasti ja pitkän ja uuvuttavan taistelun jälkeen sairaus vei voiton ja hän nukkui pois. Jäi suunnaton ikävä! Hänen kuolemansa jälkeen samana keväänä lähdimme ystäväperheen kanssa Pyhä-tunturille hiihtolomalle. Ystäväni ja minun "kolmas siskoni" Leena tunsi myös Airin, joten sain purkaa tuntemuksia ja syvää ikävääni Airia kohtaan hänen kanssaan. Leenalla oli myös omassa perheessään ollut raskasta hänen oman äitinsä vakavan sairauden takia. Tehtiin siis yhdessä pitkiä kävelyjä rapsakkaassa kevättalven pakkas-illoissa ja käytiin samalla syvällisiä keskusteluja. Eräänä iltana mäessä vietetyn pakkaspäivän jälkeen laitoimme mökin saunan lämpenemään ja odotellessamme lähdimme ulos ihailemaan taivaalla läiskyviä revontulia. Makasimme porukalla selällämme hangessa ja katselimme taivaan tulia. Pojat lähtivät näytöksestä aikansa nautittuaan saunomaan ja päätimme Leenan kanssa tehdä vielä pienen kävelylenkin ennen saunaa. Siinä revontulien valaistessa polkuamme kävelimme raikkaassa Pyhä-tunturin illassa kun yht´äkkiä yllämme oleva valo lisääntyi. Pysähdyimme ja katsoimme ylös ja yllemme oli revontulista piirtynyt valtavan kokoinen enkeli. Enkelin siivet lepattivat ja kuin levittäytyivät yllemme. Henkeni salpaantui hetkeksi ja katsoin Leenaa. Hän katsoi minuun yhtä ymmällään ja kuin yhdestä suusta kuiskasimme: "Se on Airi!" Halasimme toisiamme ja lämpimät kyyneleet valuivat pitkin pakkasen puremia poskiamme. Yhtä nopeasti kuin enkeli oli yllemme levittäytynyt, se oli poissa ja revontuletkin laimenivat. Kävelimme takaisin mökille täydellisen hiljaisuuden vallitessa mutta rinnassa läikähteli lämmin tunne ja täydellinen rauha! Mitään niin kaunista en ole koskaan nähnyt ja silloin tiesin että heitä, enkeleitä 

on....

Toivotan rauhaisaa joulun aikaa teille kaikille ja parempaa uutta vuotta 2014!

 Tässä mun jouluinen tervehdys lukijoilleni !

Severi-konditoria, St.Petersburg

Iisakin kirkko

Tämä on väli-postaus, en ole ehtinyt leipoa mitään viime aikoina ja kirjoitan vain herkuttelustani vieraalla maalla. Ulkomailla pitää aina koluta kahvilat ja konditoriat, jotta tietää millaisista herkuista paikka tunnetaan.
Kävimme Venäjän maalla perheen ja muutaman suomenruotsalaisen kera. Mieheni työkaveri järjesti pikku-jouluristeilyn St.Petersburgiin ja perheet pääsivät mukaan. Minun matkani ovat yleensä suuntautunet Suomesta katsottuna länteen tai etelään mutta kyllä teki ihan hyvää käydä katsastamassa tämä itänaapurin upea kaupunki.
Mieheni on puhunut koko meidän yhdessäolomme ajan, että lähdetään käymään Pietarissa ja näin kauan olen vältellyt sinne matkustamista. Hän on ollut siellä töissä muutamaan otteeseen ja kehunut paikkaa, arkkitehtuuria ja kulttuuria minulle kovasti. Meillä on kerran ollut vastavierailulla hänen venäläisiä kollegoitaan Pietarista ihan yökyläilemässä. Nämä nuoret miehet ainakin olivat oikein mukavia ja käytökseltään hienotunteisia. Jotenkin kuitenkin on aina helpompi ollut lähteä tuonne länteen, eikä Venäjä ole ensimmäisenä matkakohteena tullut mieleen. Minun työpaikallani toimii kaksi venäläistä lääkäriä ja heidän kanssa juteltuani, tunsin suorastaan kansalaisvelvoitteekseni lähteä tälle pikku-tripille. Ja reissu olikin tosi hieno, ennakkoluulot karisivat ja jäi tunne, että haluan sinne uudestaan. Olisi ihana käydä Pietarissa kesällä ja sitten mennä Mariinski-teatteriin katsomaan joku ihana baletti-näytös tyttären kanssa, eli seuraavaan kertaan!

Verikirkko

Neva-joki

Kahvilla käytiin tietenkin maistelemassa paikallisen konditoria-kahvila Severin herkkuja. Hintataso oli kohtuullinen ja kahvi todella hyvää ja leivokset erittäin meheviä ja herkullisia. Vitriinistä oli hankala tehdä valintaa, niin paljon oli vaihtoehtoja tarjolla. Valitsimme juustokakut, ne olivatkin ihanan "keveitä" ja herkullisia.Yllätyin siitä, etteivät ne olleetkaan niin makeita kuten olin etukäteen arvellut. Olen joskus maistanut mielestäni pahaa venäläistä suklaata, joka oli todella makeaa ja imelää. Tästä kai minulle on jäänyt mielikuva, että kaikki venäläiset herkut ovat hyvinkin äkkimakeita mutta sekin mielikuva tuli nyt korjattua. Maistoin matkalla myös hyvää venäläistä suklaata, joten muisto huonosta suklaasta kääntyi positiiviseksi. Kotiin viemisiksi olisi vielä voinut ostaa kakkuja ja leivonnaisia konditorian yhteydessä olleesta kaupasta mutta me olimme risteilyllä, joten kylmäketju olisi katkenut melko pian. Koristeelliset herkut jäivät vitriiniin.

 Viikonlopusta

Tänä viikonloppuna olen käynyt hitaalla, joskus on vaan pakko hidastaa vauhtia. Ainut ohjelma tälle viikonlopulle on Studio Dance Pitin joulunäytökset. Tyttärellä on näytöksiä molempina päivinä ja olen ajellut "taksina" häntä Kouvola-talolle ja takaisin. Meidän perheellä on liput tämän illan viimeiseen näytökseen ja tytär kehoitti ottamaan nenäliinat mukaan, tuntee äitinsä melko hyvin :)

Perjantaina käytiin viemässä joulutervehdys äitini sisarelle eli tädilleni ja hänen miehelleen. Täti leipoo maailman parasta pullaa. Rappukäytävään astuessamme pullantuoksu oli räjäyttää tajunnan. Ei voi olla totta, perillä odotti siis juuri leivotut (tädin salainen piparitaikina-resepti :) piparitähdillä koristellut joulupullat!!! Apua!! Mitään NIIN pehmeää ja herkullista ei ole tässä maailmassa. On se kumma kun käsittääkseni samaa pullataikinaohjetta ainakin suurinpiirtein käytetään, niin miksi minun pullistani tulee semmaisia suhteellisen mauttomia kumipalleroita noiden täydellisten pehmeiden ja herkullisten pullien rinnalla. Se on se taito ja vuosien harjoittelu. Ja ne piparit, voi että miten pehmeitä ja maukkaita. Satuin kuulemaan myös äidiltäni tarinan tädistä. Samaisessa kerrostalossa oli eräällä pariskunnalla muutto käynnissä. Täti oli leiponut pullaa ja pyysi koko muuttoporukan kahville kesken hikisen muuttolaatikoiden raahaamisen. Täti oli käynyt kysymässä porukan miesväeltä, että maistuisiko kahvi? Pullat ja kahvit olivat kadonneet alta aikayksikön parempiin suihin ja muuttoporukka kiitteli kovasti tätiä ja jatkoivat hyvillä mielin ja uusin voimin muuttoaan. Aika hyvä esimerkki toisenlaisesta kerrostaloelämästä kaiken tämän itsekeskeisyyden ja piittaamattomuuden keskellä. Hyvä joulumieli on paras joulumieli!