Ylioppilaslakki-kakku

Iso ylioppilaslakki

Multa tilailtiin keväällä myös kaksiin ylioppilasjuhliin kakkuja. Ajatus lähti noista lyyrista ja ne onnistuivat melko hyvin. Ne on tehty sokerimassasta ja päälle on supsuteltu kultajauhetta. Nuo pienet ylppärihatut tuli toisten juhlien kakkujen päälle. Minilakit on tehty sokerimassasta ja marsipaanista ja "lyyra" on kullanvärinen sokerihelmi. Iso hattukakku meni kummitytölle, joka ansiokkaasti suoriutui ylioppilaskirjoituksistaan loistavin arvosanoin. Kummi saattoi olla ylpeä. Juhlapäivä oli hieno ja naapurissa asuvan kummitytön päivä täydellisen ihana. Jäi hyvä mieli ja ihanan lämpimät muistot, onnea vielä rakkaalle kummitytölle <3

Pienempi ylioppilashattu

Kakut yhdessä

Äitienpäivä-kakku

 

Nää on näitä pöytälaatikkoon unohtuneita kakkukuvia, ei kummempaa postattavaa. En edes muista mitä kakun välissä oli, vadelmaa??Hyvää oli anyweis :D Näit nyt tulee muutama tällainen unohdus-postaus, koettakaa kestää.

Tuomas Veturi-kakku

Kummilapsi vol. 6 toivoi Tuomas Veturi-kakkua ja sen hän sai. Päällinen on koristeineen ja elintarvikeväreillä maalattuine kuvineen vaahtokarkkimassaa ja kakun välissä oli kesäinen mansikkamousse. Onnea vielä kummin 2-vuotiaalle kullan nupulle, on se söötti heppu!! Poju sai lahjaksi puisen junaradan ja siihen komean valoilla varustetun veturin. Ihanaa kun ympärillä on noita nutusteltavia pieniä, itseltäni kun on nuo vaipparumbat ja yövalvomiset mennyttä aikaa. Nykyään valvottaa vain yliaktiivinen rakko ja kuumat aallot.

Jaahans, eka työviikko meni ihmetellessä että kuinkas sinne koneelle pääsis. Töihinpaluu maanantaina istuin koneen ääreen ja odotin sormien ketterästi hapuilevan oikeille näppylöille vaan eipä niin tapahtunut. Täydellinen black out! Ei mitään, musta aukko. Ei muuta kuin puhelua sovellustuen pojille. Onnekseni sieltä vastasi äärimmäisen ystävällinen ja järjettömän maltillinen nuori mies, jolla riitti huumorin tajua ja hermopinnettä. Saatiin tätin kone auki ja päivä käyntiin. Taisi olla täydellisen tyhjentävä loma! Nyt ollaan melkein toisen viikon puolivälissä ja jo tuli pomolta sähköpostitse viestiä, että pitäisi talvilomia miettiä?! Okei, toiset vielä kesälomailee hei! Annettaisiin nyt ihmisten kesiä tämä ihana kesä, eikä mainittaisi sitä t:llä alkavaa hyrr-sanaa.

Kesä on ollut mahtava, eikö? Jokaikinen tallaaja on varmasti nauttinut tämän kesän auringosta ja lämmöstä ja ottanut viime kesän vesisateista kärsityt ikävät päivät tuplana takaisin. Meidän kesä meni tyttären rippileirin ja -juhlien rytmittäessä elämää mutta ehdittiin me käydä vähän reissussakin. Mies halusi Pohjois-Karjalaan! Auton nokka kääntyi kohti Joensuuta, halusi kait vaihtaa farkut verkkarihousuun :D Joensuu oli mukava, lämmin ja kodikas paikka. Ihmiset mutkattomia ja leppoisia, palvelun taso huippuluokkaa. Hyvää palvelua arvostavana ja sitä turhan usein tällä seudulla kaipaavana ihmisenä kiinnitin huomiota siihen, kuinka loppujen lopuksi pienillä eleillä, katsekontaktilla ja huomaavaisuudella on valtavan suuri merkitys asiakaspalvelutyössä. Small things can make huge difference! Pohjois-Karjalassa osataan palvella, jäi hyvä mieli. Ja ne Marttojen kahvilan karjalan piirakat siellä torilla, nam!

Mies kun on sorttia: ajellaas nyt vähän, niin poikettiin matkalla Lintulan luostariin. Näin siellä nunnan, joka oli ihan kuin Sound of Musicin Maria. Paikka oli hiljaisuudessaan vaikuttava. Kunnes sinne saapui bussilastillinen eläkeläisiä! Volkkarin renkaat taisivat kurvissa hieman elokuvamaiseen tyyliin ulvahtaa kun kaahasimme karkuun. Pysähdyttiin vasta Inkoon rannassa ja pakattiin tavarat veneeseen ja putputeltiin saareen. Siellä anoppi miesystävänsä kanssa kestitsi meitä viikonlopun verran. Käytiin me lomalla Pärnussakin. Ihastuin. Tallinnan hulinasta ja jossain määrin turisteihin väsyneistä paikallisista ei ollut tietoakaan. Ihana ranta ja ihanat puistot. Herkullista ruokaa ja juomaa ja etelä-eurooppalainen rento tunnelma. Edullista ja niin lähellä, ihana paikka. Lomamuistot lämmittävät mieltä pitkään ja johan sitä seuraavaa lomaa jo miettii mielessään, ihana Lontoo <3 Nautitaan silti vielä tästä huikeasta kesästä kaikessa rauhassa...hiekkaisin varpain...

Maailman paras kahvikakku

Tässä todella hyvä kakkuohje, eikä ole edes vaikea, nyt jauhot pöllyämään! Sain ohjeen ystävältäni ja ohje on alunperin Sara la Fountainin reseptikirjasta.

Taikina:
200g margariinia tai voita
3 dl sokeria
3 kananmunaa
2 tl vanilja-aromia, käytin vaniljakreemi jauhetta
2 ½ dl kermaviiliä
5 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
½ tl suolaa

Murotaikina:
1 ½ dl ruskeaa sokeria, käytin Muscovado-sokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
ripaus suolaa
3 rkl margariinia tai voita

Kuorrute: 
2 dl tomusokeria
1 dl vaahterasiirappia

Vaahdota margariini/voi ja sokeri vatkaimella kuohkeaksi. Lisää ensin kananmunat yksitellen edelleen sekoittaen ja sitten vanilja-aromi ja kermaviili. Sekoita hyvin.
Sekoita erillisessä kulhossa jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja suola hyvin keskenään. Lisää lopuksi kuivat aineet margariini/voi-sokeriseokseen ja taikina on valmis.
Valmista seuraavaksi murotaikina. Mittaa kulhoon ruskea sokeri, vehnäjauhot, kaneli, suola ja margariini/voi. Nypi ainekset sormilla sekaisin. Kaada puolet taikinasta voideltuun pyöreään irtopohjalliseen vuokaan ja ripottele päälle puolet murotaikinasta. Kaada murotaikinakerroksen päälle toinen puoli taikinasta ja viimeiseksi kerrokseksi loput murotaikinasta.
Paista kakkua 180 asteisessa uunissa 50-60 min. Kun kakku on kypsä, tee kuorrute sen jäähtyessä.
Sekoita tomusokeri ja vaahterasiirappi tasaiseksi seokseksi. Pursota kakun päälle haluamallasi tavalla. Pakastepussista saat kertakäyttöisen pursottimen; kaada kuorrute pussiin, leikkaa yksi kulma pois ja pursota.
Kakku vain paranee vanhetessaan kun säilytät sitä foliossa! Nam!

Kesästä

Kesä on ollut kiireinen, blogiakaan en ole ehtinyt päivittää. Meidän perheen kesän kohokohta oli rakkaan tyttäremme rippijuhlat. Meillä oli ihana, aurinkoinen ja todella tunteikas päivä. Päivästä jäi mieleen kiireetön ja kodikas tunnelma. Kyynel vierähtää vieläkin silmäkulmaan kun mietin sitä tunteikasta duettoa, jonka sisareni ja mieheni tyttärellemme esittivät. Siskoni lauloi ja mieheni säesti häntä kitaralla. Itkusta ei meinannut loppua tullakaan, voi kuinka kaunista! Kiitos vielä rakkaat <3 Päivä ja kotimme täyttyi myös ihananista, rakkaista läheisistä, ystävistä ja naapureista, jotka tekivät konfirmaatiopäivästä iki-muistoisen. En tule koskaan unohtamaan myöskään tyttären kasvoilla loistanutta hymyä, joka valaisi huoneen ja kaikkien sydämet. Hän oli niin onnellinen ja päivä oli hänen mielestään niin täydellinen, että illalla pitkän päivän päälle tirahti onnen kyyneleet. Päivää voisi kuvailla lyhyesti; päivä oli kaunis!

Tytär lähti rippijuhlien jälkeisenä päivänä viikoksi Lontooseen rakkaan ja pitkäaikaisen ystävänsä kanssa. Tytöt menivät tuttuun perheeseen hoitamaan perheen pikkuista poikaa ja saivat samalla viettää ilmeisesti vuosisadan helteisimmän viikon Lontoossa. Heillä oli ollut upea reissu ja olen tytöistä NIIN ylpeä, että voisin haljeta. Tämä kaksikko pystyy mihin tahansa kun voimansa yhdistavät. Todella reippaita ja luotettavia nuoria. Ja kuinka ollakaan, olemme tämän tyttäreni ystävän äidin kanssa myös sydänystäviä ja totesimme hänen kanssaan kuinka iloisia olemmekaan siitä että työt saivat kokea tämän yhdessä! Tämä kokemus ja matka lujittaa varmasti entisestään näiden tyttöjen ystävyyden liittoa! He tulevat aivan varmasti olemaan ystäviä läpi elämän, heillä on sen kaltainen yhteys, ystävyys ja sydämen tahto, there`s  something very special <3

 

Tämä oli se sisareni meidän rippijuhlissa laulama 

laulu, joka kertoo kaiken 

tuosta kummallisen keijukaismaisesta 

satuolennosta, minun rakkaasta tyttärestäni. 

Hänessä on jotakin todella ainutlaatuista

Suklaiset sitruunapikkuleivät

Suklaiset sitruunapikkuleivät
n. 50 kpl

1 dl sokeria
4 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
200 g margariinia kylmänä
1 munankeltuainen
1 sitruunan kuori raastettuna

Koristeluun:
50g tummaa suklaata

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita keskenään sokeri, jauhot ja leivinjauhe.Kuutioi margariini pieniksi kuutioiksi ja sekoita se sokeri-jauhoseokseen.Nypi ainekset sekaisin taikinaksi. Lisää joukkoon keltuainen ja sitruunankuori. Sekoita tasaiseksi. Jaa taikina 4-5 palaan, pyörittele palat sormen paksuisiksi patukoiksi. Leikkaa jokainen patukka n. 5 cm:n pituisiksi pikkuleiviksi. Nostele pikkuleivät leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista pikkuleipiä uunin keskitasolla n. 10 min. Anna jäähtyä uunipellin päällä. Sulata suklaa vesihauteessa. Valuta sulasta suklaasta koristeet pikkuleipien päälle, anna suklaan asettua hetki ennen tarjoilua.

Viime aikoina on tullut käytyä kaupassa melkein joka päivä ja haettua jotain leivontaan liittyvää, kaapista just silloin puuttuvaa tykötarvetta. Eräänä sellaisena päivänä jäin lähikaupassa tuijottamaan pikkuleipien kilohintoja ja hämmästyin. Kertakaikkiaan järkyttävää, hinnat vaihteli kaurakeksien 7 eurosta aina suklaahippukeksien 16 euroon kilo, härregyyd! Ja mitäs niihin tulee, sokeria, jauhoja ja margariinia. Yhdestä margariinipaketista ja kilosta sokeria saat vuoren kokoinen läjän pipareita. Jos haluat lisätwistiä vaikka suklaasta, saat tuohon kilohintaan ostaa pikkasen parempaa ja kalliimpaa suklaata ja silti et saa viittätoista euroa kilolle hintaa millään. Eli rakkaat ihmiset, leipokaa itse ne pikkuleivät! Hyvin pienellä vaivalla saat rahalle valtavasti vastinetta. Tuleviin rippijuhliin leivoin oheisella ohjeella maukkaita pikkuleipiä, eikä ne maksaneet pal mitään. Tosin koristeluun käytetty suklaa tuplasi varmaan hinnan mutta mullapa oliki sopiva määrä kaapissa. Herkullisia ja maukkaita olivat. Jos haluat pakastaa pikkuleivät, jätä ne ilman koristelua ja koristele vasta hyvin sulaneena.

Kohta lähdetään poikien kanssa tytärtä moikkamaan rippileirille, vanhempien ja tuttavien tapaamiskahveille. Tytär on jo pari päivää tykittänyt viesteillä mitä kaikkea puuttuu. Hänhän lähti mielestäni ikuisuusleirille, jos kantamuksien määrän perusteella voisi leirin kestoa arvella! Silti, jotain vielä puuttuu....no viedään me vähän herkkujakin ja ennen kaikkea, ihana nähdä oma rakas <3 Ilta on todella kaunis ja kiva mennä tutustumaan Puhjonrantaan, joka on paikallinen seurakunnan leirikeskus Valkealassa. Tytär on ollut siellä seurakunnan järjestämillä tyttöleireillä ensimmäisestä luokasta lähtien, mutta minä en ole koskaan siellä käynyt. Saadaan varmaan henkilökohtainen opastettu kierros paikan päällä. Samat tytöt, jotka ovat vuosien varrella näillä tyttöleireillä käyneet porukalla, ovat nyt samalla rippileirillä. Jotenkin mukava ajatus lapsuuden ja varhaisnuoruuden kohtaamisesta samoissa maisemissa yhdessä.

Aloitin tämän aamun aamupumpilla Ykkösellä, paikallisessa kuntokeskuksessa. Jos joku on parasta niin aamujumpalle pääseminen! Pyöräillen saa vielä hyvät alku- ja loppuveryttelyt samalla retkellä. Tämän aamun pumpille lähtöä vaivasi vain se, että illalla nukkumaan käydessä mietin miltä peilikuva näyttää aamulla? Sattuipa nimittäin niin, että olimme poikien kanssa viikonlopun Verlan mökillä ja eilinen päivä valkeni jumalaisen kauniina edellisen illan vesisateen jäljiltä. Illalla muuten nukahdin siihen, kun sade ihanasti ropisi mökin huopakattoon, aah! Niin ja se ihana kuikan ääni, jonka muistan viimeisenä ennen kuin silmät painuivat kiinni. Juu, aamusella siis päätimme pojan kanssa lähteä kumiveneellä retkelle. Näin tehtiin mutta palasimme pian takaisin, koska retkellä tulee nälkä ja evästä piti saada. Vene täynnä evästä startattiin uudelle retkelle. Retken jälkeen uitiin ja saunottiin ja taas uitiin ja taas saunottiin kunnes päivä kääntyi ehtoon puolelle ja päätettiin pojan kanssa lähteä kaupunkiin. Aamulla oli paljon asioita hoidettavana, mies jäi mökille vielä yhdeksi yöksi. Halusi mennä kalaan, se on huuliharppua soitteleva Nuuskamuikkunen. Puhuukin vähän mutta kait asiaa :)

Kaahasimme pojan kanssa kaupunkiin Verlan leipäkaupan kautta. Illan mittaan ihmettelin, kun rupes nahka kirraamaan. Ihan kirvelemään kirposi. En juurikaan mökkiolosuhteissa tuijottele peiliin ja kotona suihkusta tullessani viimein törmäsin peilikuvaani ja avot! Turnipsihan se siinä! Kirkuvanpunainen vielä, ei oo totta. Olin siinä kumiveneillessä polttanut itseni kypsän ravun punaiseksi ja vielä kivasti niin, että takapuolelta roppaa väritys oli sävyä; raa`an kanankoiven kelmeä valkoinen, yeah. Ei sitä siellä vedessä koskaan huomaa aurinkoa saaneensa. Kyl nyt kelpaa sukua rippijuhliin odotella. Ulos ei ole asiaa, hmmm. Soitto naapuriin. Rakas ystävä tarjoaa Bepanthen-voidetta kirvelevälle hipiälle. Auts, hieman helpottaa, ainakin ajatustasolla. Voi kääk! Päässä raksuttaa, kyllä se aamuksi on kaunis Rhotoksen-ruskea. Ja niin aamu valkeni...vaan ihon sävy edelleen syvä ravun punainen, murr. Noh, ei auta. Asioille ja junpalle lähden, laitan hupparin niskaan ja menen. Mitäs sitä sitten ihmettelemään, siinä se nyt on ja pysyy, kaunis terassirusketus, hah....

Mut jos jollain on hyvii ehdotuksii miten tilanteen sais kohtalaisen nopeesti haltuun ni kyl mie kuuntelen.....

Hello Kitty-kakku

Hello Kitty-kakku tilattiin pikku-Kiian 3-v. syntymäpäiville. Viimeksi kun Kiian näin, hänellä oli Hello Kitty-mekko päällään, taitaa olla tosi fani :D Kakun väliin tein vadelmamoussen ja kostutin kakun vaniljamaidolla. Koristeet ja päällinen on värjättyä, valkoista vaahtokarkkimassaa. Onnea vielä suloiselle pikku-Kiialle!

Se on sitten lauantai tai viikonloppu tai LOMA:n ensimmäinen päivä, ihan miltä vaan kantilta makustelee niin hyvältä maistuu.

Loma aluillaan, ihan neljä viikkoa ja mahti-fiilis. Meidän perheen y-kromosomi osasto pakattu autoon ja he ottivat suunnaksi Mikkelin ja siellä viikonlopun kestävän jalkapallo-turnauksen. ME tytöt jäätiin kahdestaan ja vot kun onkin mukavaa. Huokaisin helpotuksesta, kun pojat lopulta saivat auton keulan kohti Mikkeliä. Mikä siinä on, ettei noi urokset opi vaikka kuinka potkii. Eilen illalla hirmuisella draivilla pakkailivat mukamas kamat laukkuihin ja aamulla oli kuitenkin kaverin pelishortsit hukassa. Eilen illalla hukassa oli paljon muutakin kuin shortsit. Ja se meteli aamulla kun hermopinteessä kolistellaan ja kaivellaan kadoksissa olevia tavaroita epämääräisistä paikoista, huoh! Kyl mie sanon, et vaikka kuinka yrittää vihjailla, että aloittakaa ajoissa pakkaaminen ja tarkistakaa ja vielä kerran tarkistakaa että kaikki on messissä, niin joka kerta sama härdelli. Luulen ja veikkaan, että perille päästyään huomaavat että jotain olennaista puuttuu anycase, semmanen täpinä oli päällä. Olo on helpottunut ja tällä hetkellä kun istun tässä yläkerran terassilla kahvikuppi kädessä tuntuu siltä kuin joku tornaattori olisi tullut ja mennyt tästä huushollista läpi, whuh. Nyt piis vaan! Pojat ovat nyt matkalla ja kaikki (toivottavasti) hyvin ja oikeat tavarat matkassa. Turvallista matkaa ja rutkasti onnea peleihin! Ugh, olen puhunut.

Me tyttären kanssa aiotaan ottaa tästä viikonlopusta kaikki irti. Kiireetöntä ja huoletonta yhdessäoloa. Hieman liikunnallista liikehdintää. Iltasella saamme seuraa, ihanat ystävät saapuvat seuraksemme. Terassille katetaan herkullinen pöytä täyteen kaikkea ihanaa naposteltavaa. Aikuiset tytöt saattavat nauttia jopa muutaman lasillisen kuplivaa juomaa, nuoriso saa tyytyä mehu-kesti-meininkiin. Tiedossa siis iloista puheensorinaa, kikattelua ja paljon naurua, naururyppyjen syvennys-iltamat. Uuh,iihanaa! Ja ikää tulee taas muutama vuosi lisää. Huomenna nukutaan pitkään ja käydään kummipojan syntymäpäivillä. Eipä tällä hetkellä paljon muuta voi kaivatakkaan. Hyvää viikonloppua kaikille.

Nike-kakku

 

Jiihaa, täällä taas tai niinkuin hihkaisen töissä kaiffarille kahvipausselta palatessani; olen selkä! Pikku pause tuli blogaamisessakin kun blogin muistikapasiteetti jynksähti viimisen kerran täyteen nuita torttukuvia. Minä kysymään viisaammilta neuvoja että mitäs nyt? Toverit antoivat vinkkejä että pystyt jatkamaan vain, jos pienennät valokuvien kokoa. Yritin. Ei mennyt niinku Srömssöössä. Sitten hätäpäissäni poistelin joitain lataamiani ylimääräisiä kuvia ja pääsin "jatkoon" tai paremminkin jatkoajalle. We will see..jos blogissani on valokuvattomia sivuja, olen poistanut kuvat, iha ite! En tietenkään tarkoituksella vaan paniikissa, tyhmyyttäni. Voi jösses.

Nike-kakku tilattiin huhtikuussa urheilua harrastavien veljesten yhteisynttäreille ja nyt täti ei yhtään muista mitä laittoi väliin, oisko ollut mansikka-mousse?! Ns.marmorinen pinta oli poikani keksintöä. Hän seuraili mun massan värjäämis-projektia ja tuumasi että: "jätä toi pohja tollaseksi -ei niin tasaisen väriseksi." Ja hyvä siitä tulikin ja poikavaltainen synttäriseurue oli kovasti ihastellut kakkua. Tarina kertoi, että se myös maistui hyvälle.

Kevät on ollut kiireinen ja kakkuja on tehty sinne ja tänne ja tilaisuuksia on ollut laidasta laitaan. Olen myös päässyt osallistumaan ihaniin juhliin, kummitytön ylioppilasjuhlat jäivät mieleen päällimmäisinä mukavan tunnelman takia. Kummityttö kirjoitti ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja tätä nuoren hienoa hetkeä oli ilo ja kunnia olla juhlistamassa. Rakkaan ystävän puutarha oli täynnä ihania ihmisiä, oli herkkuja notkuva kahvipöytä ja kruunuksi juhlalle sää oli mitä upein ja päivä aurinkoisin. Laitan kakkukuvaa myöhemmin, lakkikakku onnistui yli odotusten vaikka kovasti jännittikin sen väkertäminen.

Nytpä olen sairaslomalla. Satutin olkapääni ilmeisesti aikas pahasti, ns. tekevälle sattuu-ilmiö. Kuvaukset on vasta tulossa ja tulokset ei vielä selvillä. Ei kiva. Noh, ehtiipähän tännekin kirjoitella rauhassa. Lääkärin määräyksestä lepoa ja Buranaa.

Nyt lähdetään ystävän tyttären rippijuhliin. Haetaan vähän tuntumaa omiin tuleviin juhliin. Päivä alkoi lupaavan aurinkoisena mutta nyt ukkostaa ja vettä sataa aivan kaatamalla. Ei se mitään, eikö sadepisarat juhlapäivänä lupaa onnea tulevaan?