Nalle-kakku

Pikkuinen Elmo-poika täytti vuosia...eihän noin voi sanoa, koska juhlat olivat hänen ihka ensimmäiset. Sain kunnian tehdä kakun tälle ensimmäistä syntymäpäiväänsä viettävälle pikku-herralle. Toiveena oli kermasta tehdyt siniset/valkoiset pursotukset ja sitten jotakin sopivaa koristetta pienelle pojalle. Kokosin kakun kääretorttupohjista, koska vierasmäärä vaati hieman isompaa kakkua. Väliin tein mansikkamoussen. Koristeeksi väsäsin nallen ja noppakirjaimet. Kakusta tuli ihan söpö. Onnea vaan Elmolle, ensimmäiset juhlat juhlittu. There`s many more b-days to come!
On se vaan hianoo, oon saanu tehdä monta 1-vuotiskakkua ja jopa sen 100-vuotiskakun. Siihen väliin mahtuu monen monta ikimuistoista syntymäpäiväjuhlaa ja tietenkin niitä synttärikakkuja :)

Rokki-kakku

Rokki-logo

Hieman isommalle pojalle, Aakolle tilattiin rokken roll-henkinen 50-vuotiskakku. Sitä numeroa ei saanut laittaa näkyville kun se kuulemma hieman ahdistaa. Sovittiin tilaajan kanssa, että piilotan sen yhteen nuotiiin, ihana pienellä, ettei niin ahistais :) Kakussa oli 7 munan suklainen kakkupohja ja väliinkin laitettiin suklaatimoussea. Palaakaan ei kuulemma jäänyt ja ryhmä yrittää keksiä äkkiä jonkun ihanan tekosyyn juhlia, että voisvat tilata taas kakun multa, hih! Hauskoja ovat, peijoonit.

Rokki-iltamia

Ollaan otettu melkein jo tavaksi muutaman ihanan ystiksen kanssa käydä kuuntelemassa musaa tuolla Kouvostoliiton hämyisissä kuppiloissa. Mr. Catfish alias Hra Kissakala, on yksi ihan ehdoton bilebändi-suosikeistani. Tämä kouvolalainen orkesteri vahvistettuna hesalaisella laulajalla tuuttaa sellaisella hillbilly-varmuudella bilemeiningin kattoon, että siinä tossun pohjat käryää! Aivan huippuu..

Tilattiin liput myös J.D. McPhersonin keikalle Hämeenlinnaan huhtikuun alussa. Aivan mielettömän kiva bändi. Kannat kattoon meininkiä from U.S.

Tsekkaas tästä : Let the good times roll

Meinattiin tilata liput myös Michael Monroen keikalle uuteen, pian avattavaan House of Rockiin. Toivon yrittäjille menestystä uusissa tiloissa ja kaikkea hyvää. Turhan rankalla kädellä on heitä kohdeltu, kun piti hyvistä tiloista lähteä pois. Mutta jospa siihenkin pätee vanha sanonta yhden oven kun sulkee, toinen avautuu...ja tuo kaikkea hyvää tullessaan.

Käytiin viime viikonloppuna isolla porukalla tuhlaamassa omaisuus Disney-konsernin järjestämään Disney On Ice-showhun. On se kyllä hieno show. Ihana oli katsella tädin kullannuppujen ilmeitä, kun Disney marssitti jäälle kaikki parhaat hahmonsa. Aku on mun kestosuosikki ja Minniä ei voita mikään! Pikkutytöt fanittaa tietenkin Annaa ja Elsaa, on ne kyllä ihanat, ei käy kieltäminen. Paikalla oli muuten varmaan noin 5000 pikkuista Annaa ja Elsaa asianmukaisine kostyymeineen.

Mehän tietenkin syötiin reissulla paljon ja hyvin ja Kinuskilla oli taas ihan siinä matkan varrella ;)

Jälkkärijono...

Ja Porvoon Rosso on the best! Sekin jää siihen matkan varrelle palatessa ja sieltä saa hyvää "iltapalaa", että jaksaa ajaa kotiin. Auton kanssa oli hieman jännittävää. Tellun Opelixi ei ihan ollut samaa mieltä siitä, jatkuuko matka mutta päästiin perille ja päästiin vielä takaisin kotiinkin. Ilkeesti haisi palaneelta kumilta koko auto....I wonder why?!

Sairaanhoitajan kakku

Kaikenlaista on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi tänne kirjoitin. Sanoin itseni toukokuun lopussa irti ja vaihdoin työpaikkaa. Tuli karmea ikävä tien päälle ja kotisairaanhoitajan hommiin. Kesän olin Keltakankaalla kotihoidossa sairaanhoitajan sijaisena ja syksyllä lähdin tekemään 3 kk:n sh:n virkavapaata Kouvolan kotiutustiimiin. Sielläpä aukesi syksyllä sairaanhoitajan toimi, hain ja pääsin. Elämä on kummallista, joku johdatus taas tuli ja näytti suunnan. Tässä sitä nyt ollaan, vakituisesti töissä kaupungilla (again) ja pakko myöntää, ettei paremmin olisi voinut käydä! Tykkään ihan mahottomasti työstäni, sitä vanhanajan kotisairaanhoitajan hommaa parhaimmillaan! Nyt on hyvä, tässä.

Tein työkavereille kakun. Määräsin itselleni jo pitkään käyttämääni lääkettä, purkissa vakkariduunin alkamispäivä ;) Hah-haa...kyl minuu ain välil aikas paljon lapsettaa...

Kakussa oli 7-munan pohja ja välissä mansikkaa ja vaniljamoussea. Hyvää oli ja kaikilla oli hauskaa pillereitä syötyään.

Olen vaan ollut aika kiireinen, en ole montaa kertaa ehtinyt postailla kuulumisiani mutta yritän postailla aika ajoin näitä kakkukuvia edes, että näette mitä olen puuhastellut.

Mannerin lipan alla

Kouvolassa sijaitsevassa museossa, Poikilossa menee tälläkin hetkellä ihana retro-näyttely Mannerin lipan alla. Se kertoo ajasta ennen kännyköitä ja nettiä. Kouvolalaisten nuorten elämästä ennen, olisko lähtenyt 70-luvun alkuvuosista aina ysärieloon asti. Mitä nuoriso silloin puuhaili? Millaisissa vermeissä sitä kuljettiin ihmisten ilmoilla ja mitä musaa kuunneltiin? Aivan mieletön näyttely, paljon tutkailtavaa. Suosittelen lämpimästi! Varaa vaan hyvin aikaa, että ehdit rommata kaikki nurkat ;)

Yllä olevat kuvat näyttelystä, mun mieheni bändikuvassa oikella ja mun lemppariauto, joita mullakin oli nuoreen likkaan kaksikin kappaletta ja vielä tulee se päivä, jolloin ajelen kuplalla. You`ll see.

Menkääs kaikki Poikiloon, se kannattaa!

100-vuotis kakku

Sain kunnian tehdä tämän!!! Sata vuotta, eikä suotta! Aivan mahtavaa, Kouvolalaisessa vanhusten palvelutalossa juhlittiin erään kunniakkaan herran tasavuosia ja pääsin osallistumaan tekemällä kakun juhliin. Yhtään en muista mitä laitoin väliin, laktoosittomana tilattiin kakkua, muuta en muista :)

Onnea vielä saavutuksesta, meiltä kaikilta kanssakulkijoilta! Ensi vuoteen...

Anna ja Elsa

Kakku tuli pienen tytön syntymäpäiville ja siinä oli 7-munan kakkupohja ja kakun väliin laitoin mansikkamoussea. Oli kuulemma hyvää ja juhlat sujuivat mukavasti, kun kakku maistui kaikenikäisille. Anna ja Elsa on vaan NIIN  <3

Prinsessa-kakku

Sain toiveen pieneltä rakkaalta Saaralta. "Teetkö mulle Prinsessa-kakun mun 7-vuotis synttäreille? Mulla on Prinsessa-teema. Se vois olla keltainen." Ja mitä mie tein? Pyysin lupaa tehdä vaaleanpunaisen....mulla on tästä hieman huono omatunto, lapsi ei saanut päättää kakun väriä vaan mie vaihdoin värin lennosta. Olipas tympeetä toimintaa tätiltä! Noh, synttärit sujuivat mukavasti ja tein vielä ylläriksi Saaralle oman pienen kakun :) Kakun välissä oli mansikka-mousse, jotta kakku oli sisältäkin vaaleanpunainen.

Siskon tekemiä Ulof-vaahtokarkkiukkoja, nää oli huippu söpöjä!

Sankarin oma pikku-kakku

Marenkisia Lumihirviöitä, hih

Syyskuista sunnuntai päivää

Saaran kaverisynttärit olikin olleet kivat. Tytöillä oli ollut tosi kivaa ja kuulin vihiä, että Sotta Pyttynenkin oli vieraillut synttäreillä ;) Pesosen Viirukin piipahti kylässä, kuullostaa ihanalta. Me sukulaiset ja tuttavat ja kummit ja kaimat käytiin eilen synttäreillä vol.II. Siskon notkuvan herkkupöydän äärellä viihdyinkin ihan mukavasti.

Mie en vaan kestä kun nää tätin murut kasvaa. Ei saa enää. Saarakin jo 7-vuotta!!! Minne aika häviää? Mie alan syöttämään niille jotain vitamiinia, joka pitää ne pieninä. Onneksi Darin-vauva on vielä vauva. Ja hmmm, Teija-siskon syliin se vaava sopi kivasti....jos vaikka vauvakuume tarttui??!!
Katselin siellä synttäreillä nuita meidän pikku-ukkojakin, Anttia ja Vilhoa. Näyttivät nuoret miehet niin äijiltä verraten pikku-Dariniin. Toisen matka vasta alussa ja nää äijät jo varhais-teini meiningeissään. Vilholla kengän kokokin vissiin 43 tai jotain :) Oikeen nauratti, vaarillakin taitaa olla pienempi jalka. Noi meidän yhteiset tapaamiset ovat erityisiä, siellä aina havahtuu ajan kuluneen ja lasten kasvaneen taas monta metriä. On se kai vaan kestettävä ja yritettävä pysyä mukana, ajatus kulkee kai jo hitaammin. Vie aina hetken tajuta olennainen ja itsehän en tunne vanhentuneeni lainkaan. Tosin kävin tällä viikolla silmälääkärissä, koska optikko ei saanut minulle lukemia tehdessään näkötarkastusta. Silmälääkäri totesi, ettei kaukonäössäni ole mitään muutosta ja ihmetteli miksi optikko oli minut sinne passittanut. MUTTA! Silmälääkäri ei uskonut omia lukemiaan lähinäköäni tutkiessaan vaan teki tarkastuksen kahteen kertaan. Tarkastuksen jälkeen hän ilmoitti, että minulla on 60-vuotiaan lähinäkö. Tämä on kuulemma hyvin harvinaista. Ikäiselläni voisi olla max 50-vuotiaan lähinäkö mutta ei...mulla nyt sitten taas joku todennäköisyystaulukko-poikkeama!! Tottakai!! Vuosi sitten otin ne ensimmäiset moniteho-lasit ja nyt en nää niillä mitään. Lukeminen, lähityöskentely ja koneella kirjoittaminen on hyvin haastavaa ja rasittaa silmiä. Eipä siinä sitten mitään, yyber 500 euroa jälleen silmälasiliikkeeseen kiitos. Eihän sille rahalle olis mitään käyttöä ollutkaan!!! Mua vaivasi kyllä hieman kun tämä hra silmälääkäri huomautteli keski-ikäisyydestäni, Nimitteli viiskymppiseksi hela tiden. Ei maailma, kait tässä täytyy ruveta pikku hiljaa käyttäytymään ikäistensä lailla. Tällä viikolla reilu parikymppinen kollega kysyi multa, että minkä ikäinen olen? Vastasin, että olen rva numero 47. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, hämmästelynsä syy ei mulle selvinnyt. En jäänyt kysymään näytänkö vanhemmalta vai nuoremmalta? En välitä, ikä on vaan numero!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille teille!

Traktori-kakku pienelle pojalle

Pieni Timi-poika halusi traktori-kakun 4-vuotissynttäreilleen. Traktorin piti olla keltainen, koska iso-isälläkin oli sellainen, joten onhan pienen pojankin saatava moinen peli. Kakussa oli suklaapohja ja väliin laitoin oma tekemääni vaaleanpunaista ja hieman vaniljaista omppuhilloa ja suklaamoussea. Aikamoinen suklaapläjäys mutta Timi kuulemma tykkää. Äijämeininki, sanon minä. Hyvää syntymäpäivää näin jälkikäteen vielä pikkuiselle, ilmeisen energiselle Timille ja toivottavasti suklaa-kakku maistui niin Timille kuin muullekin juhlaväelle.

Ouhoi from London

It is my true pleasure to tell you that it was sunny and warm and lovely as usual in London. Oijoijoi. Meillä oli NIIN ihana retki jälleen kerran Lontoossa siskoni kanssa, jotta vallan. Keli oli kiva ja paljon nähtiin ja koettiin. Käytiinpä päiväretkellä tutustumassa Downton Abbeyn maisemiin, kuvauspakkoihin ja muuten vaan maaseutuun. Ihana retki kera mukavien amerikkalais rouvien. Oli mukana yksi japanilainen tosi-fani poikakin. Jännää kuinka sarja on saavuttanut suosiotaan ympäri maailmaa mutta ihana sarja onkin. Bussissa mukana ollut turistiopas oli Arja from Finland :)

Mun matkahan alkoi taas perinteisellä totaalinolauksella. Se meni näin. Hyppäsimme lentoasemalta junaan ja matkasimme keskustaan ja siitä jatkoimme metrolla majapaikkaamme Paddingtonia kohti. Matkalaukut hankaloittivat tietenkin menoa ahtaissa metrotunneleissa ja toivoimme pääsevämme mahdollisimman nopeasti hotellille. Ekaan metron ja äkkiä hotellille oli plääni. Hyppäsimme junaan ja mie tietenkin lähen siinä sitte sen jumalattoman matkalaukun kanssa istumapaikkaa metsästämään aamuruuhkaisessa Lontoolaisessa metrovaunussa. Sisko jäi viisaasti seisomaan tyynen rauhallisena kun minä häärään käytävällä laukkuineni. Olen löytänyt mieleiseni istumapaikan kun juna nytkähtää liikkeelle mun vielä seisoessa. Minä rojahdan viereisellä paikalla istuvan vanhemman puoleisen rouvashenkilön syliin naamalleni ja ruttaan ropallani hänen aamulehtensä. Siinä sitten muka niin sujuvalla Lontoon kielellä pyytelen anteeksi kyseiseltä rouvalta ja koko aamuruhkaiselta junavaunulta. Kaikki, siis todellakin kaikki tuijottavat ja voin vain aistia sen syvän myötähäpeän, jota jokainen kanssamatkustaja tuntee minua kohtaan. Myös siskoni kasvoilta on aistittavissa jotain?Yritän ottaa katsekontaktia siskooni mutta hän ei voi katsoa minuun päin, koska kuolisi nauruun. Edessäni istuvalla mieshenkilöllä on myös melko merkitsevä katse ja päätänkin kasvojeni punoituksen ja kuumotuksen hieman laannuttua poistua seuraavalla pysäkillä junasta hieman vilvottelemaan. Kerään itsetuntoni rippeet jälleen kerran ja jatkamme matkaa, nauraen kippurassa :) Mun mokat nro twothousandandtwentyseven or something.....

Olipahan ihana reissu, kiitos siskolle reissuseurasta. Kunnes taas....