Olof-kakku

Frozen-elokuvan hohto se ei ota laantuakseen! Kummi-tytön 6-vuotissynttäreille tein tämän kakun. Olof-lumiukko on kyllä valloittavan ihana hahmo tuossa elokuvassa. Elsan sanoin; Minä rakastan Olofia. Tämä selvä!

Kakun välissä oli mango- ja vadelma-mousse. Koristeet tein vaahtokarkkimassasta etukäteen. Olof-hahmon alla oleva "jää" on valkoista vaahtokarkkimassaa ja värjäsin sen tarkoituksella epätasaiseksi, näyttää mielestäni hauskalta. Olisi saanut olla enempikin epätasainen väritykseltään. Kakku maistui ja juhlat olivat huikean ihanat Frozen-prinsessan juhlat.

Näihin juhliin sai kummi-täti osallistua arkartelemalla muutakin kuin kakkua. Ai että oli mukavaa piirtää!!! Sain askarrella ovikyltin ja Aasi-pelin, joka oli nyt Frozen teemainen. Olofin porkkananenä oli hukassa ;)

Olof ovikyltti

Olof- aasi peli

Juhlissahan oli vielä Olof-pinjata. Tiedättehän, se sellainen karkeilla täytetty paperinen hahmo, jota lyödään vaikka kepillä ja yritetään saada se rikki ja karkit leviämään ympäri huushollia. Juhlisssa oli tietenkin teeman mukaiset astiat ja siskon tytöt oli puettuina Elsa ja Anna-mekkoihin. Aaah miten ihanaa prinsessa-juhlaa siellä vietettiinkään.

Kevät oli juhlien aikaan kauneimmillaan ja pakko postata vielä pari omenapuun kuvaa siskon ihanalta pihamaalta.

Lapset sirkustelivat pihamaalla

Päivänkakkara-kakku

Kuusankoskella vanhalla tehdasalueella, Kuusankosken Taideruukilla järjestettiin tänään leikkimielinen kakkukilpailu, tosin ihan vakavasti otettava. Minun rakkaat pikku-siskoni saivat minut yllytettyä mukaan kisaan. Sielläpä se päivä meni mukavasti paikkoja kierrellen ja kaikkea kaunista ihmetellen kun odoteltiin kakkukisan tuloksia.

Tuomon Luomun Cafe Ruukitar on avattu uusissa, upeasti sisustetuissa tiloissa ja nyt ulkopuolella on isompi terassi.

Emmi tokaisi, että ihan kuin oltais Helsingissä. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt noissa Ruukiportin pienissä butiikeissa. Niin tai ihan kuin oltaisiin Tampereella...tai Manchesterissä :) Pikkuisen tehdaskaupungin tyttö tuntee näissä paikoissa olevansa kuin kotonaan.

Kakkukilpailun tuotoksia. Kyllä oli hienoja kakkuja! Kaikki hauskasti tosi erilaisia, mitään tiukkoja sääntöjähän ei ollut.

Mun Päivänkakkara-kakku. Kakku oli koottu Charlotte-tyyliin vadelmakääretortun viipaleista ja täytetty Mango-mousella. Leikkauspinta oli tosi kaunis, siitä en saanut valitettavasti kuvaa mutta näin jossain vaiheessa ja oli kivan näköinen.

Koristeet tein vaahtokarkkimassasta ja päällinen oli myös samaa elintarvikevärillä värjättyä massaa. Kukkien varret pursotin pikeeristä.

Olin yleisö äänestyksen toisella sijalla ja varsinaisessa kisassa ei sijoituksia ollut kuin se ykkönen. Ykkössija meni sivu suun mutta sain Kakkukisa Diplomin erikoismaininnan Innovatiivisin kakku. Olihan se kokemus! Kiitos vaan siskot hullun yllytyksestä :)
Ruukin tapahtuma sinällään oli oikein kiva, keli oli tosin melko viileä ja ulkona oleilu ei oikein kiinnostanut mutta tosi kivasti oli porukkaa liikkeellä.

Nemo-kakku

Sain tehdä siskoni lapsenlapselle 1-vuotiskakun. Teemana oli Finding Nemo-leffan ihana merenalainen maailma ja ne hauskat kalat. Maalasin kakkukuvan vaahtokarkkimassalle etukäteen. Tein siitä pyöreän ja tarkoitus oli, että kakkukin olisi peruspyöreä kakku. Koska lapsen isän puolelta sukua ja ystäviä olikin tulossa synttäreille paljon enemmän kuin aiemmin luultiin, tein kakusta suorakaiteen muotoisen kääretorttupohjista rakentaen. Väliin tein mansikkamoussen, se on niin suomalainen ja kesäinen maku ja maistuu kaikenikäisille. Koska kakkukuva oli pyöreä, minun piti peittää reunat jotenkin teemaan sopivasti. Aarrekaapistani löytyi meren väristä kimalleraetta mutta alareunaan kaipasin jotain muuta. Aikoinaan oli yksi karkkipussi, jossa oli salmiakin ja lakritsan makuisia simpukkakarkkeja. Sitäpä ei enää valmisteta ilmeisesti, koska en sellaista mistään löytänyt. Sitten marssin Filmtowniin, koska siellä on parhaat irtsarivalikoimat ja löysin sieltä kivikarkkeja. Niiden sisällä oli kuivattuja hedelmiä ja joissain taisi olla lakritsaakin, aika hauskoja! Kakku sai paljon kehuja ulkomaan ystäviltä mausta ja etenkin ulkonäöstään.

Darinin isä ja sukulaiset valmistivat syntymäpäiville perinteistä kurdi-ruokaa ja sain ensimmäisen kerran elämässäni maistaa sitä. Luulin ruoan olevan tulista mutta ei se ollutkaan. He käyttävät paljon kasviksia ja niiden maku oli säilynyt hyvin, sitä ei peitetty liialla maustamisella. Ruokaa valmistettiin tuntikausia hauduttamalla, joten maku oli sen mukainen. Varmaan heidän paikalliseen tapaan valmiin ruoan ympärille kokoontuu paljon ihmisiä syömään. Niin näillekin synttäreille, ovi kävi ja porukkaa lappasi sisään ja he kävivät syömään. Oli sukulaisia ja oli ystäviä ja iloinen puheensorina täytti huoneet. Pikkuinen Darin ei juuri synttäreistään mitään ymmärtänyt mutta lämmintä syliä riitti pienelle. Onnea vielä Darin ja vanhemmat ja kiitos kivoista syntymäpäivistä.

Kevätretkellä

Kävimme huhtikuussa reissussa, Emmi, minä, Jaana-kaima, kummityttöni Oona, Pia ja Väinö. Lensimme Muncheniin ja sieltä vuokra-autolla jatkoimme matkaa viisi(kin)kaistaista autobahnia pitkin pieneen saksalaiseen kylään nimeltä Bad Reichenhall. Siellä asuu Jaanan ja Pian veljentytär Salla-Mari, joka ystävällisesti majoitti meidät luokseen.

Koska meillä oli auto, ajeltiin ympäriinsä ja ihasteltiin maisemia.  Ajelin Mersulla pieniä serpentiinimäisiä teitä ylös vuorelle. Nousu oli pala kakkua mutta alastulo otti sydämestä!!!! Noustiin aina 1600 m:n asti. Hui! Mutta maisemat palkitsivat. Yhtenä päivänä käytiin Itävallan puolella, Salzburgissa.

Huikeinta oli alkumatkasta, kun ensimmäsen kerran alppien huiput näkyivät taivaanrannassa. Olen kerran aikaisemminkin käynyt autolla Euroopassa ja silloin ajettiin aina silloiseen Jugoslaviaan asti ja muistan/muistin tuon hetken nyt ajellessani. Silloin luulin oikeasti, että tulee ukonilma kun alpit näyttivät yksinkertaisen ihmisen silmissä taivaanrannasta nousevilta myrskypilviltä. Nyt osasin jo hieman odottaa miltä ne näyttävät mutta edelleen näky oli todella vaikuttava.

Autobahnilla, jossain päin Saksaa

Meikä Mersun puikoissa

Rossfeld 1600 m

Sallukan talolla

Bierchtesgaden

Salzburgissa vietettiin kaunista päivää

My Sound of Music-moment..do-re-mi...

Kelit olivat meille jälleen kerran yyber-suosiolliset. Saksassa ja etenkin Itävallassa oli suorastaan helle. Kaunis ilma ja huikeat maisemat vetivät tämän tytön hiljaiseksi. Jos en ollut jo, niin nyt olen Vuoristomaisema-addikti. Tuonne jonnekin alppien väliin mahtuu niin paljon kaunista, puhdasta luontoa. Sinne on päästävä uudestaan. Nuo pienet suloiset, nukkekotimaiset Alppikylät saavat sinut haukkomaan henkeä minne vain katsot. Kaikki on niin siistiä, suloista, pientä ja kaunista. Kaikkialla on hiljaista, satakielet laulavat ja ilma on taatusti puhtaan raikasta. Ihana matka. Kiitos osallisille, seuraavaa odotellessa.

Nalle-kakku

Pikkuinen Elmo-poika täytti vuosia...eihän noin voi sanoa, koska juhlat olivat hänen ihka ensimmäiset. Sain kunnian tehdä kakun tälle ensimmäistä syntymäpäiväänsä viettävälle pikku-herralle. Toiveena oli kermasta tehdyt siniset/valkoiset pursotukset ja sitten jotakin sopivaa koristetta pienelle pojalle. Kokosin kakun kääretorttupohjista, koska vierasmäärä vaati hieman isompaa kakkua. Väliin tein mansikkamoussen. Koristeeksi väsäsin nallen ja noppakirjaimet. Kakusta tuli ihan söpö. Onnea vaan Elmolle, ensimmäiset juhlat juhlittu. There`s many more b-days to come!
On se vaan hianoo, oon saanu tehdä monta 1-vuotiskakkua ja jopa sen 100-vuotiskakun. Siihen väliin mahtuu monen monta ikimuistoista syntymäpäiväjuhlaa ja tietenkin niitä synttärikakkuja :)

Rokki-kakku

Rokki-logo

Hieman isommalle pojalle, Aakolle tilattiin rokken roll-henkinen 50-vuotiskakku. Sitä numeroa ei saanut laittaa näkyville kun se kuulemma hieman ahdistaa. Sovittiin tilaajan kanssa, että piilotan sen yhteen nuotiiin, ihana pienellä, ettei niin ahistais :) Kakussa oli 7 munan suklainen kakkupohja ja väliinkin laitettiin suklaatimoussea. Palaakaan ei kuulemma jäänyt ja ryhmä yrittää keksiä äkkiä jonkun ihanan tekosyyn juhlia, että voisvat tilata taas kakun multa, hih! Hauskoja ovat, peijoonit.

Rokki-iltamia

Ollaan otettu melkein jo tavaksi muutaman ihanan ystiksen kanssa käydä kuuntelemassa musaa tuolla Kouvostoliiton hämyisissä kuppiloissa. Mr. Catfish alias Hra Kissakala, on yksi ihan ehdoton bilebändi-suosikeistani. Tämä kouvolalainen orkesteri vahvistettuna hesalaisella laulajalla tuuttaa sellaisella hillbilly-varmuudella bilemeiningin kattoon, että siinä tossun pohjat käryää! Aivan huippuu..

Tilattiin liput myös J.D. McPhersonin keikalle Hämeenlinnaan huhtikuun alussa. Aivan mielettömän kiva bändi. Kannat kattoon meininkiä from U.S.

Tsekkaas tästä : Let the good times roll

Meinattiin tilata liput myös Michael Monroen keikalle uuteen, pian avattavaan House of Rockiin. Toivon yrittäjille menestystä uusissa tiloissa ja kaikkea hyvää. Turhan rankalla kädellä on heitä kohdeltu, kun piti hyvistä tiloista lähteä pois. Mutta jospa siihenkin pätee vanha sanonta yhden oven kun sulkee, toinen avautuu...ja tuo kaikkea hyvää tullessaan.

Käytiin viime viikonloppuna isolla porukalla tuhlaamassa omaisuus Disney-konsernin järjestämään Disney On Ice-showhun. On se kyllä hieno show. Ihana oli katsella tädin kullannuppujen ilmeitä, kun Disney marssitti jäälle kaikki parhaat hahmonsa. Aku on mun kestosuosikki ja Minniä ei voita mikään! Pikkutytöt fanittaa tietenkin Annaa ja Elsaa, on ne kyllä ihanat, ei käy kieltäminen. Paikalla oli muuten varmaan noin 5000 pikkuista Annaa ja Elsaa asianmukaisine kostyymeineen.

Mehän tietenkin syötiin reissulla paljon ja hyvin ja Kinuskilla oli taas ihan siinä matkan varrella ;)

Jälkkärijono...

Ja Porvoon Rosso on the best! Sekin jää siihen matkan varrelle palatessa ja sieltä saa hyvää "iltapalaa", että jaksaa ajaa kotiin. Auton kanssa oli hieman jännittävää. Tellun Opelixi ei ihan ollut samaa mieltä siitä, jatkuuko matka mutta päästiin perille ja päästiin vielä takaisin kotiinkin. Ilkeesti haisi palaneelta kumilta koko auto....I wonder why?!

Sairaanhoitajan kakku

Kaikenlaista on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi tänne kirjoitin. Sanoin itseni toukokuun lopussa irti ja vaihdoin työpaikkaa. Tuli karmea ikävä tien päälle ja kotisairaanhoitajan hommiin. Kesän olin Keltakankaalla kotihoidossa sairaanhoitajan sijaisena ja syksyllä lähdin tekemään 3 kk:n sh:n virkavapaata Kouvolan kotiutustiimiin. Sielläpä aukesi syksyllä sairaanhoitajan toimi, hain ja pääsin. Elämä on kummallista, joku johdatus taas tuli ja näytti suunnan. Tässä sitä nyt ollaan, vakituisesti töissä kaupungilla (again) ja pakko myöntää, ettei paremmin olisi voinut käydä! Tykkään ihan mahottomasti työstäni, sitä vanhanajan kotisairaanhoitajan hommaa parhaimmillaan! Nyt on hyvä, tässä.

Tein työkavereille kakun. Määräsin itselleni jo pitkään käyttämääni lääkettä, purkissa vakkariduunin alkamispäivä ;) Hah-haa...kyl minuu ain välil aikas paljon lapsettaa...

Kakussa oli 7-munan pohja ja välissä mansikkaa ja vaniljamoussea. Hyvää oli ja kaikilla oli hauskaa pillereitä syötyään.

Olen vaan ollut aika kiireinen, en ole montaa kertaa ehtinyt postailla kuulumisiani mutta yritän postailla aika ajoin näitä kakkukuvia edes, että näette mitä olen puuhastellut.

Mannerin lipan alla

Kouvolassa sijaitsevassa museossa, Poikilossa menee tälläkin hetkellä ihana retro-näyttely Mannerin lipan alla. Se kertoo ajasta ennen kännyköitä ja nettiä. Kouvolalaisten nuorten elämästä ennen, olisko lähtenyt 70-luvun alkuvuosista aina ysärieloon asti. Mitä nuoriso silloin puuhaili? Millaisissa vermeissä sitä kuljettiin ihmisten ilmoilla ja mitä musaa kuunneltiin? Aivan mieletön näyttely, paljon tutkailtavaa. Suosittelen lämpimästi! Varaa vaan hyvin aikaa, että ehdit rommata kaikki nurkat ;)

Yllä olevat kuvat näyttelystä, mun mieheni bändikuvassa oikella ja mun lemppariauto, joita mullakin oli nuoreen likkaan kaksikin kappaletta ja vielä tulee se päivä, jolloin ajelen kuplalla. You`ll see.

Menkääs kaikki Poikiloon, se kannattaa!