Manhattanin juustokakku

Manhattanin juustokakku:
6 rkl voita tai margariinia
200g Digestive-keksejä murskattuna
400g Mascarpone-tuorejuustoa (Philadelphia tai joku muu maustamaton käy yhtä hyvin)
2 munaa
1,5 dl sokeria
1½ tl vaniljasokeria
2 prk (a 200g) smetanaa

Mustikkakastike:
½ dl hienoa sokeria
4 rkl vettä
1 tl maissitärkkelystä
1 pss pakastettuja mustikoita ( a 200g)

Sulata voi/marg. ja sekoita keksinmurut joukkoon ja levitä seos reunoiltaan öljytyn irtopohjavuoan pohjalle ja hieman myös reunoille.

Mittaa kulhoon tuorejuusto, munat, 1 dl sokerista ja ½ tl vaniljasokerista ja sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä seos keksinmurujen päälle vuokaan ja paista 190 asteessa 20 min., kunnes täyte on jähmettynyt. Anna jäähtyä 20 minuuttia ja jätä uuni päälle.

Sekoita smetana, loput sokerista ja vaniljasokerista. Lusikoi jäähtyneen juustokakun päälle. Laita vuoka uuniin n. 10 minuutiksi. Jäähdytä ja laita jääkaappiin hyytymään 8 h:ksi tai jätä kakku jääkaappiin yön yli.

Kastike: Mittaa sokeri ja 2 rkl vettä kattilaan. Kuumenna miedolla lämmöllä kunnes sokeri sulaa veden sekaan. Nosta lämpötilaa hieman ja lisää jäiset mustikat. Laita kansi päälle ja keitä muutama minuutti tai kunnes mustikat ovat pehmenneet.

Ota kattila pois levyltä. Sekoita maissitärkkelys ja 2 rkl vettä tasaiseksi ja kaada ohuena nauhana kattilaan mustikoiden sekaan. Sekoita kunnes kastike on sileää. Laita takaisin liedelle ja keitä kunnes kastike hieman paksunee ja kirkastuu. Nosta kattila pois liedeltä jäähtymään hetkeksi.

Irroita n. tuntia ennen tarjoilua kakku vuoasta ja nosta tarjoiluvadille, lusikoi mustikkakastike kakun päälle ja nauti! Taivaallisen herkullista, tätä et voi jättää kokeilematta!!

Yx viikko

Onpahan ollut viikko. Maanantain ohjelma oli normi; vie sinne-tuo-tänne-harrastepäivä. Ihan normaaliahan on, että saatamme nähdä koko perheen kesken vasta iltapalalla. Aina on joku menossa tai tulossa tai harrastamassa jossain ja oven suussa vaihdetaan hektisimmät kuulumiset. Tiistaina tulin töistä kotiin, nappasin pojan kyytiin ja vietimme illan Lehtitalolla (Kouvolan Sanomat) ahkeroimassa talkoissa Susien hyväksi (pojan jalkapallo-joukkue). Ilta meni rapsakasti erään lehden väliin mainoksia laittaen. Talkooporukkaa oli hyvin paikalla, vanhempia sekä poikia ja homma eteni mukavasti. Pojat ja joukkue saivat huomattavan summan rahaa, joilla katetaan Hyypiä-areenalla tapahtuvia talviajan sisäharjoitusvuorojen kustannuksia. Ne vuorot nimittäin maksaa rahaa!

Illan tapahtumat eivät loppuneet talkoisiin vaan minä, hullu kun olen, olin heikkona hetkenä mennyt ja lupautunut nuorisolle yökuskiksi!! Tsiisus! Talkoista kotiin tullessani idea ei enää tuntunutkaan yhtä fantsulta kuin miltä se vaikutti silloin, kun siihen lupauduin. Ja minä itse olin idean emäntä! Mistä hitosta minä kaikkea aina keksinkin. Varsinainen Idea-Hiiri!! :) Nyt otti ja väsytti niin maan perusteellisesti vaan ei auttanut itku markkinoilla. Olin siis luvannut kuskata tyttäreni ja hänen ystävänsä Nälkäpeli-elokuvan ennakkonäytökseen ja huom. YÖ-näytökseen! Elokuva alkoi klo 00.01 tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Okei, kävin nukkumaan siinä klo 21.00 ja kello oli herättämässä varttia vaille yksitoista. Yökkärissä autoon ja pimut kyytiin ja leffateatterille. Tytöt olivat ihan into piukeena näytöksestä, heille tämä tuntui olevan "juttujen juttu". Varmaan minua pidettiin melko vastuuttomana vanhempana kun arkipäivänä päästän tyttäreni yöllä leffaan. Ainakin työpaikan tiukkapipoisimmat kolleegat katsoivat minua hyvinkin merkitsevästi kahvipöydässä keskusteltuamme asiasta.

PS. I have a great idea! Olen surkea neulomaan ja yleensä silmukat ovat löysiä ja tekeleet lötköjä, tekisin siis loistavia Terapia-pipoja...niille vois olla käyttöä...idea-hiiren idea-riihi :)

Asiaan, teatterilta ajoin takaisin kotiin, koska leffa kesti 2½ h. Tässä välissä yritin nukkua mutta en oikein saanut unta. Sitten puoli kolmeksi takaisin teatterille ja tytöt kotiin ja hieman ennen kolmea takaisin omaan sänkyyn. Herätyskello soikin sitten piinaavasti 05.40, ei muuta kuin töihin...ei niin reippaana. Aamu meni ihan ok mutta aamukahvitauon jälkeen alkoi väsyttää ihan mahottomasti. Päivä meni ketkutellen ja iltapäivään mennessä olin tyyliin: kuka mie oon? Sen kummemmitta sähläämättä sain työpäivän pulkkaan ja siitäpä  samoilla silmillä työpäivän jälkeen ensimmäiselle musiikkiopistorundille. Sieltä hilpaisin tyttären vanhempainiltaan ja sen jälkeen hakemaan toista musaopisto/tanssituntilaista kotiin. Ja iltapalan jälkeen vihdoin hyv`yöt ja nukku! Tytöt selvisivät paremmin valvomisesta kuin täti-ihminen, mutta kyllä heillekin uni maittoi seuraava yönä. Saivatpahan kokea erilaisen elämyksen, kovasti kiitollisia olivat mahdollisuudesta. Nämä tytöt ovat muutoin hyvinkin kuuliaisia, urheilullisia, kilttejä ja kotona vielä onneksi viihtyviä, joten en pannut pahakseni tätä yöleffa-pyyntöä. Soin sen heille mielelläni.

Torstaina oli ohjelmassa normit harraste-elot ja vihdoin koitti perjantai, ei mitään järjestettyä ohjelmaa! Todettakoon touhukkaan viikon päätteeksi, että mitäpä sitä ei tekisi lastensa tähden ja ilolla!! Poika lähti perjantaina yökylään kaverin luo ja me tyttären kanssa lämmiteltiin glögiä, kuunneltiin radiota ja ryhdyttiin joulukortti-talkoisiin. Olihan mun hyödynnettävä Notting Hillin antiikkimarkkinoilta ostamiani vanhoja leimasimia. Korteista tulikin kivoja ja nyt ne on tehty. Tämä viikonloppu on tehty kiireettömistä aamukahvittelu hetkistä, perheen kesken oleilusta ja teemasta; yökkärissä iltapäivään! Hyvää viikonloppua kaikille!

Kakku 60-vuotis juhliin

Tämä kakku ja siskon tekemä lihaisa voileipäkakku lähtivät 60-vuotta täyttävän miespuoleisen syntymäpäiväsankarin juhlapöytää koristamaan. Kakku oli laktoositon ja gluteeniton, kakun välissä oli muistaakseni mansikkamousse. Koristeet ovat pikasesti väännetty valmiilla ruusu- ja lehtimuotilla marsipaanista. 60-v kyltin tein vaahtokarkkimassasta, marsipaanista ja helmistä. Kovasti sisarusten tekeleitä juhlijat kehuivat, eli kakku oli maistunut juhlaväelle. Onnea vielä pyöreitä täyttäneelle!

 Lauantai-ehtoon eloa

Mun mies on siis kitaristi ja hyvä sellainen. Hän on koko ikänsä soittanut kitaraa ja soittaa lähestulkoon aina. Meillä asuu monta kitaraa. Meillä soi aina joko kitara tai sitten pojan rummut. Välillä tuntuu, että asumme jonkun bändin treenikämpällä. Se on välillä sietämätöntä mutta pojallekaan ei voi mennä sanomaan, että voitko olla soittamatta. On pakko treenata, jos aikoo olla hyvä. Bändejä, joissa mieheni on ollut mukana on monia ja hänet tunnetaan täällä Kouvolan musa-piireissä hyvin. Tänään lähden kuuntelemaan hänen keikkaansa paikalliseen ravitsemusliikkeeseen ja otan tuon naapurin rouvan mukaan. Edellisestä keikasta, jolla olen ollut mukana onkin kulunut jokunen tovi. Keikkoja on toki ollut monia ja bändikin on tässä välissä vaihtunut. Hän soittaa nyt useammassa kokoonpanossa ja jonkun näistä kokoonpanoista kanssa vääntävät levyäkin, en ole ihan kartalla kaikesta. Tänään on vuorossa semmoinen reunion-tyyppinen keikka toisen bändin riveissä tyyliin feat. friends. Vanhoja hyviä aikoja muistellen mennään ja odotettavissa on suuren urheilujuhlan tuntua. Paikalle raahautuu jostain luolien kätköistä kasa vanhoja hippejä ja rokkareita ja fiilis on taatusti katossa. Viimeksi samaisessa ravitsemusliikkeessä keikan jälkeen paikkailin eräänkin Pryl-Cremen pehmentäneen teddyn päätä kun hänen töppönen lipsahti terdellä ja takahuoneessa kolisi lähestulkoon kymmenisen koria kaljaa kumoon horjuvien houserokkarien ja heidän frendiensä heiluessa bäkkärillä. Luulisi heidän imuroineen moisen määrän helposti kitusiinsa mutta ei, kaatoivat peijoonit koko kori-tornin. Siinä oli talon isännällä nieleskelemistä, ihan NIIN montaa juomaa ei varmaan kuulunut rideriin. Huh-huh, kyllä sedät jaksaa heilua. Illan teema on Rockabilly ja hauskaa tulee olemaan. Ei muuta ku rokit soimaan ja joraamaan.
Raju rokkapilli-paukku....

Rockabilly Rockets live at House of Rock

Isänpäivä-kakkuja

Hedelmäkori-kakku

Meidän perheen isänpäiväkakut näyttävät tänä vuonna tältä. On toki muutakin tarjolla kahvipöydässä, toinen sisko tekee vuohenjuusto-piirakkaa ja toinen mustikka-juustokakkua ja jauhelihapizzaa. Sitten kaikki kerääntyvät saman pöydän ympärille ja juhlistamme isänpäivää yhdessä. 

Hedelmäkori-kakun täyte:

Kakkupohja on kostutettu vedellä laimennetulla sitruunanmehulla, johon on lisätty vähän sokeria

2 prk (410g/prk) mango-viipaleita sokeriliemessä

1 prk vaniljarahkaa

200 g sitruunatuorejuustoa

1 prk Flora Vispyä vaahdotettuna

sokeria maun mukaan

3 liivatelehteä

2 rkl sitruunanmehua

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Valuta mangoista liemi ja soseuta mangot. Lisää Vispi-vaahtoon rahka ja tuorejuusto ja mango-sose. Kiehauta sitruunanmehu, lisää siihen puristellut liivatelehdet ja sekoita täytteen joukkoon. Täyte riittää yhden kakun kahteen väliin. Anna hyytyä yön yli jääkaapissa ja koristele kakku seuraavana päivänä haluamallasi tavalla.

 
 Kylmäsavulohi-hyydykekakku, ohje löytyy täältä Kalakakkuja

Kylmäsavulohi-hyydyke kakku

Naisen rooleista

Vain nainen voi tehdä useampaa asiaa yhtäaikaa ja olla useammassa roolissa sujuvasti sekoamatta. Minulla on ollut ja tulee vielä olemaan useita rooleja. Olen ollut ainut lapsi ja kun sain sisaruksia seitsemän prinsessavuoden jälkeen, minusta tuli vanhin meidän sisarusparvesta. Olen ollut iso-sisko ja sitä kautta yrittänyt olla roolimalli, tosin siinä melko usein onnistumatta. Pikku-siskoillani olisi monta mehevää tarinaa kerrottavana minun ala-aste aikaisista jekku-vuosistani. Miten hekumallista olikaan saada pitkän ja piinaavan kiusaamisen jälkeen jompikumpi siskoista itkemään ja lyhyehkön hetken sain nauttia tilanteesta kunnes äiti tai isä nosti mellakan ja olinkin SE pahis. Nyt omien lasten kautta saan elää tätä sisarusten välistä "rakkauden kiertokulkua" omassa arjessani ja kuulen korvissani tutun ja napakan lausahduksen, jota meitä kolmea sisarusta hoitanut naapurin täti Saara aina huusi, huonokuuloinen kun oli:" Älkää rillatko, koht toinen jollaa!!!" Eli sama suomeksi: "Älkääpäs nyt riehuko, kohta seuraa itku pitkästä ilosta." Naapurin ihanasta Saarasta tuli meidän rakas vara-mummo, isovanhempamme kun olivat jo edesmenneet.

Olen ollut sinkku, tyttö-ystävä monasti, kihlattukin kahdesti ja vihdoin jonkun vaimo. Sitten minusta tuli äiti. Äidin rooli on samaan aikaan ollut hämmentävin ja rakkain roolini. Olen ollut opiskelijan roolissakin usein ja samaan aikan tehnyt jotakin alipalkattua duunia, kuten blokannut ravintolassa tai siivonnut hotellihuoneita. Yhteen aikaan kävin aamupäivät töissä työvoimatoimistossa, iltasella opiskelin ja yöksi menin baariin töihin. Silloin ajattelin, että kunhan saan joskus vakituisen työpaikan, olen onnekas ja nautin. Vihdoin valmistuin nykyiseen ammattiini ja sain vakituisen paikan. Työskentelin edellisen työnantajani palveluksessa hieman yli 12 vuotta. Vuosien aikana työ muuttui aktiivisesta tekemisestä melko lailla passiiviseksi toimistotyöksi. En pidä loputtomasta papereiden pyörittelemisestä ja varsinkin kun päivän tunnit eivät riittäneet asioiden hoitamiseen. Tekemättömien töiden kasat kummittelivat iltasellakin mielessä and that`s not good!!!! Irtisanouduin ja vaihdoin työpaikkaa täysin stressivapaalle vyöhykkeelle. Vastaan vain omasta tekemisestäni, työhön ei liity juurikaan paperitöitä, työpöytä jää puhtaaksi päivän töistä sieltä lähtiessäni ja mieli tyhjenee työasioista oven sulkeutuessa takanani.

Tämä pohjustuksena perjantaina käymälleni keskustelulle naistenvaiva-lääkärini kanssa. Hmm, miesten ei tarvitse muuten tehdä tätäkään, siis käydä jatkuvissa epämiellyttävissä litistys- ja ronklaustarkastuksissa, not fare!! Mutta jatketaan, minulla on aivan ihana naistenvaiva-lääkäri. Hänen luokseen menee näissä asioissa erittäin mielellään. Hän on todella humaani ja hieno nainen. Hän kyseli taas kuulumisia ja keskustelu jatkui henkevänä kuten aina. Mietimme hänen kanssaan naisen monitasoista roolitusta täällä maapallolla. Ainakin meillä äideillä on aina huono omatunto, pitäisi ehtiä niin paljon ja ennenkaikkea pitäisi vielä ehtiä olla aidosti läsnä! Mietimme myös kuinka suuri osa työperäisellä stressillä on meidän naisten erilaisiin vaivoihin? Näitä pohdimme kun kerroin lääkärille työpaikan vaihdoksestani. Kerroin hänelle, että olen pärjännyt hormonaalisen migreenini kanssa erittäin hyvin, päänsärkykohtaukset ovat viimeisen vuoden aikana harventuneet. Tämä ihana nainen kuunteli henkeään pidätellen vuodatustani. Sitten hän nousi ylös penkiltään ja halasi minua. "Onnittelen", hän sanoi ja jatkoi: "Rohkea ja epäitsekäs teko mutta äärimmäisen terveellinen sellainen!". Hän halusi kuulla vielä ajatuksiani tulevaisuudesta ja kerroin rehellisesti, että en tiedä mitä teen kun kasvan isoksi. Haluan vain jatkaa tällä tunteella nyt. Minulla on aikaa lapsille ja heidän harrastusrumballeen. Minulle työtäni tärkeämpiin asioihin on aikaa ja jaksan niitäkin hetkiä paremmin kun tulen ovesta sisään rankan työpäivän jälkeen ja jo ovella on vastassa kenkä-armeija ja yläkerrasta kuuluu kuorolauluna: "ÄITI sitä, tätä ja tota". Ennen avasin ääntäni jo ovelta kitapurjeet lepattaen; 10 minuutin hiljaisuus, kiitos!
Nyt he tulevat kuulluksi. Olen läsnä, tässä ja nyt! Something to think about?

Pyydän anteeksi itsekästä naisnäkökulmaa näin isänpäivänä mutta olemme täällä toisiamme varten. Oikein hyvää isänpäivää kaikille isille!! Olette tärkeitä tässä draamanäytelmässä nimeltä Elämä!

Kotari-kakku

Pieni suurimies Jami halusi Kotari-kakun ja "reunoille oranssia kermavaahtoa ja paljon!" Näin tehtiin. Välissä oli mansikkamousse ja kakku oli täysin laktoositon ja gluteeniton. Jami ja veljensä ovat melkoisia herrasmiehiä. Käytöstavat priimaluokkaa jo noinkin nuorella iällä, kyllä on ihana seurata heidän menoaan. Heidän perheensä remontoi vanhaa maatilaa ja vanhan navetan takana on pojille tehty mönkkärirata, jossa pienet herrasmiehen alut saavat päästellä rauhassa pahimmat höyryt radalle. Seuraan mielenkiinnolla remontin edistymistä ja viimeisin uutinen kertoi, että perhe pääsisi jouluksi "uusvanhaan" kotiin muuttamaan. Voin vain kuvitella kuinka kaunis kodista lopulta tulee, perheen äiti ja rakas ystäväni on sorttia "hyvänmakuinen" nainen. Unelmat käyvät toteen, jos niihin jaksaa uskoa! Onnea vielä Jami!

Kummalliset asiat osa 3

Lähdettiinpä kesäiltana käymään. Nimittäin vähän päälle kakskymppisinä keksittiin Eeva-ystäväisen kanssa lähteä katsomaan Rollareita. Ei siinä nyt mitään ihmeellistä sinänsä ollut mutta kun lähimpänä olleet Ruotsin keikat oli myyty loppuun, päätettiin etsiä lippuja muualle. Sattumalta K-marketissa ruokaostoksilla käydessäni näin osto- ja myyntitaululla myytävänä olevat liput Rollareiden keikalle Köpikseen. No ei muuta kuin toimeksi. Lähtö oli n.viikon päästä ja Eevalle puhelu, Eeva heti messissä, joten ei muuta kuin lentoja tilaamaan ja menoksi. Päätettiin sitten lähteä reput selässä kolmeksi yöksi ja hommata yöpymispaikat paikan päältä. Tilannehan oli kuitenkin sen kaltainen, että Roskilde-festarit oli juuri lopuillaan ja samaan aikaan Köpiksessä oli joku valtavan suuri moottoripyörätapahtuma, harrikka- ja muuta motoristijengiä kaupunki täynnä. Perille päästyämme kyseltiin Hostelli-majoitusta mutta turhaan, joka paikka oli aivan täynnä. Aikamme kyseltyämme yövyimme Kööpenhaminan rautatieaseman lattialla (monen muun keikalle tulleen nuorison edustajan tavoin :) Hieman lihakset kankeana lähdimme aamulla paikallisen nakkikioskin kautta, ihan parasta Polsenia (paikallinen nakki) ever, kahvia koneeseen ja menoksi Stroget-kävelykadulle musiikki- ja katuteatteriesityksistä nauttimaan. Käytiin me yhtenä iltana siellä Kööpenhaminan Tivolissa, maailman toiseksi vanhimmassa huvipuistossa mutta en ole koskaan itse ollut mikään huvituslaitteiden ystävä. Tulipahan käytyä. 

Knoppi: Hki-Vantaan lentoasemalla lentoamme odotellessamme pöytäämme istahti tutun näköinen mies. Hän oli myös matkalla Köpikseen opiskelemaan Aleksander-tekniikkaa. Muusikkona hän halusi syventää oman kehonsa ja mielensä tuntemusta kurssin kautta ja piti meille hienon luennon aiheesta. Hyvin mielenkiintoiselta kuullostava itsetutkiskelun ja kehon hallinnan menetelmä. Aleksander-tekniikkaa on tuttua teatteri- ja musiikkialan ammattilaisille. Mies oli hyvin kohtelias ja äärimmäisen älykäs. Aika lentoa odotellessa meni oikein mukavasti ja kun lentoa kuulluteltiin, toivotimme toisillemme oikein hyvää matkaa. Tämä herrasmies-seuralaisemme oli kukapa muukaan kuin Martti Syrjä alias Eppu Normaali-yhtyeen solisti.

Köpiksen matkalla kävimme siellä Christianian kaupungin osassakin, jossa oli aikoinaan avoimia coffee shopeja, jotka myivät kannabista. Poliisi on tosin sulkenut suurimman osan näistä "kahviloista" 2000-luvun lopulla. Mutta silloin siellä vielä tuoksahteli saunavihdalle, kun astui ovesta sisään. Kahvilat olivat harmaana makeasta savusta, mutta se kuului asiaan, maassa maan tavalla. Ei me uskallettu sieltä keksejä, eikä edes kahvia tai teetä ostaa, kunhan käytiin uteliaisuuttamme katsomassa menoa. Olihan tuo siihen maailmanaikaan meille tytöille aika villiä meininkiä, mutta ei siellä kukaan käyttäytynyt häiritsevästi saati että meitä olisi pelottanut. 

Keikka oli mahtava! Voi että, seisottiin eturivissä ja hienoin hetki oli kun bändin pojat tuli lavan reunalle kumartamaan kiitokseksi ja lähettivät lentosuukkoja eturivin tytöille! Keikan jälkeen käytiin vielä kaupungilla fiilistelemässä ja tavattiin neljä jenkkityttöä, jotka pyysivät meitä heidän Hostelli-huoneen lattialle yöpymään, koska kuulivat meidän surkeasta majoitustilanteestamme. Saimme heiltä jopa aamupala-liput ja pääsimme käymään pesulla, aah kun oli luksusta. He olivat todella mukavia ja avuliaita tyttöjä, terveisiä vaan Washingtoniin. Viimeisen yön vietimme parin suomalaisen myös samaisella keikalla olleen pojan kanssa katetulla bussipysäkin penkillä yöpyen. Onneksi oli loppukesän lämmin ja kaunis ilta ja meillä lämpimät makuupussit. Siinä se yö kului vanhoja Finnhitsejä laulaen ja arvuutellen niiden esittäjiä ja aamun valjetessa palasimme aikaisella lennolla takaisin Suomeen. Kööpenhamina on vireä, nuorekas ja kaunis kaupunki. Palasin sinne myös seuraavalla reppureissullani. Olimme tyttöjen kanssa reilaamassa ja tavattiin paluumatkalla Hampurissa kaksi suomalaista poikaa, jotka olivat olleet autolla kiertelemässä eurooppaa. Sovittiin, että lähdetään heidän kyydissä Köpikseen ja minä ajoin auton Hampurista Kööpenhaminaan. Mukavaa vaihtelua junassa istumiselle. Yövyttiin hostelissa ja jatkettiin seuraavana päivänä reilaten kohti Tukholmaa.

Sen verran muka-aikuiseksi olen kasvanut vaikka villikko olen luonteeltani edelleenkin, että panostan nykyään matkustaessani mielelläni hotelliin. Teltta- ja hostelliajat ovat omalta kohdaltani ohitse mutta niistä on vain hyviä muistoja. Tosin lempipaikkani Lontoo on kohteena sikäli mielenkiintoinen, että siellä saattaa kokea ikäviä yllätyksiä hotellien suhteen mutta olen ihmistyyppinä sopeutuvainen ja matkalla voi aina sattua ja tapahtua kaikenlaista. Jos lähtee matkalle, pitää olla valmis kohtaamaan erilaisia tilanteita ja mieli täytyy pitää avoimena. Lähden aina positiivisella energialla matkalle, enkä ole koskaan pettynyt tai harmistunut vaikka asiat eivät aina menisikään niinkuin Strömssöössä. Minulla on matkoiltani aivan mielettömän ihania muistoja. Olen tavannut ihania ihmisiä ja nähnyt monenlaista kulkijaa. Kaikenlaista on sattunut ja kaikesta olen selvinnyt. Seuraavaa matkaa tuossa iltasella jo varailin ja saatoin kyllä hieman satsata majoitukseen mutta budjettihintaiselle omatoimimatkalle lähden taas. Get your motor running....

Key Lime Pie

This is absolutely fantastic, if you love lime!!! Todella hyvää, jos pidät sitruunaisen raikkaista leivonnaisista kuten minä!

Key Lime Pie:
Pohja:
200 g Digestive keksejä
100-125 g sulatettua margariinia

Täyte:
5 kananmunan keltuaista
1 prk kondensoitua maitoa
1 dl puristettua limen (sitruunan) mehua
1 limen/sitruunan raastettu kuori

Koristeluun:
1-2 limettiä viipaloituna
limen kuorta raastettuna

Kuumenna uuni 175 asteiseksi. Hienonna keksit muruiksi ja sulata margariini ja sekoita margariini keksin muruihin. Painele seos voideltuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Paista pohjaa uunin keskitasolla kymmenen minuuttia.

Sekoita munankeltuaiset kulhossa, lisää sekaan kondensoitu maito ja limetin/sitruunan mehu ja raastettu kuori. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada seos vuokaan pohjataikinan päälle. Paista piirakkaa uunissa vielä vartin verran. Jäähdytä.

Anna seisoa jääkaapissa hetki. Koristele hyytynyt piirakka limeviipaleilla ja raastetulla limen kuorella.

Kummalliset asiat osa 2

Olin opiskeluaikoinani kesäduunissa Santorinin saarella kuukauden ajan. Työskentelin ravintolassa, tiskailin, blokkasin, tarjoilin ja valmistin aamupalaa. Päivävuorossa tarjoiltiin lounasta ja päivällistä ja iltasella paikka muokkautui iltaravinteliksi illallisineen ja juomineen. Ravintolassa kävi asiakkaina paljon saarella matkanneita amerikkalaisia ja kanadalaisia. Ravintola sijaitsi pääkaupungissa Firassa ja sitä pyöritti kreikkalais-suomalainen perhe. Lähdin sinne extempore-tyyppisesti kaverin houkuttelemana. Hän tunsi ravintolan omistajan suomalaisen vaimon, soitti hänelle ja naps- siitä se pallo lähti pyörimään. Ja kohta olin koneessa, matkalla kohti Santorinia. Asuimme muiden ravintolan työntekijöiden kanssa yhteisasumuksessa pienessä ja vaatimattomassa talossa Firassa. Talosta oli kyllä hulppeat näköalat merelle, talo sijaitsi nimittäin Firan korkeimmalla kohdalla, eli laguunin reunalla ja maisemat voittivat asumuksen ankeuden ja vaatimattomuuden. Esimerkkinä ankeudesta kerrottakoon, että asunnon ovia ei saanut lukittua lainkaan ja muutaman yön valvoin pelosta kankeana. Tosin talo oli niin täynnä elämää, ettei kukaan luvaton sinne uskaltautunut tai niin ainakin itselleni uskottelin. Työntekijät olivat Norjasta, Ruotsista ja Kreikasta ja minä Suomesta. Pohjoismaalaisia siitä syystä, että omistajan suomalaisella vaimolla oli paikallistuntemuksena vahva tieto-taito siitä, että tunnollisimmat työntekijät tulivat näistä maista.

Me viihdytimme itseämme saarella seuraavasti. Jos olit iltavuorossa, aamusta heti rannalle ja illaksi duuniin. Iltavuoron jälkeen painelimme yökerhoon ja sama ohjelma toistui seuraavana päivänä. Jos olit aamiaisvuorossa, ehdit mainiosti iltasella ulkoilma-leffaan. Firasta matkattiin bussilla Kamariin päin muutama kilometri ja siinä matkan varrella oli ulkoilma-leffateatteri, jossa illalla esitettiin elokuvia auringon laskun jälkeen. Muistan nähneeni siellä ainakin American Graffitin, Greaset yms. purkkakulttuurileffoja. Leffateatteri ei ollut drive-in vaan ulkona sijaitseva elokuvateatteri. Toki mukaan kuului popparit ja Cokikset Drive-in tyyliin mutta istuimme penkeillä ulkona ja nautimme leffasta lempeässä Santorinin yössä. Oli se vaan aikas hienoa ja sieltä kaahasimme yöuinnille Red beachille skoottereilla. Kovasti jäin kaipamaan niitä ystäviä siltä ajalta, vaihdoimme osoitteet mutta ne ovat kadonneet elon matkoilla teille tietymättömille. Ruotsalainen Jeanette oli mun soul-mate ja lohdutti minua kun koti-ikävä  iski. Jeanetella oli hirmuinen ikävä poika-ystäväänsä ja me sitten lohdutimme toinen toisiamme. Ja pidimme hauskaa. Oli se mukava kesä se. Santorini on jumalaisen kaunis saari, erityisesti Oia ja sen boheemi ilmapiiri. Suosittelen lämpimästi Santorinilla lomailua ja varsinkin sen läheisyydessä oleviin saariin tutustumista reppu-matkaillen. Todetaas taas, että kaikenlaista sitä on tullut puuhailtua ja mitään en kadu!

Monster High-kakku vol.II

Ella halusi Monster High kakun ja taiteilija sai vapaat kädet. Väliin laitettiin maukasta mansikkaa. Kakun päällinen ja koristeet tein vaahtokarkkimassasta, värjäsin ja maalasin itse elintarvikeväreillä. Mustat ruudut ja pallerot on tehty mustasta marsipaanista. Tekstiviesti tuli juhlien jälkeen: Kakku oli erittäin maukasta ja sankari haluaa säästää kakkukoristeen :) Ihana Ella! Onnea vielä kovasti.

Kummalliset asiat osa 1

Tyttären kanssa käydään kaikenlaisia keskusteluja. Eräänä päivänä hän kysyi, että olenko tehnyt mitään kummallista tai hassua. No nyt kysyit oikealta ihmiseltä, olen sorttia: Kaikkea pitää kokeilla, jotta tietää mistä puhuu! Kerroin hänelle tarinan. Olin opiskeluaikoinani Nordplus opiskelijavaihdossa Ruotsissa Tukholmassa kaksi kuukautta. Olimme Sophiehemmets Sjuksköterskaskolanissa kirjoilla ja työskentelimme Danderydsin ja Sophiehemmetsin sairaaloissa eri osastoilla harjoittelujakson ajan. Suomesta meitä tuli sinne kaksi opiskelijaa ja Norjasta oli kaksi ja Tanskasta kaksi tyttöä. Me suomalaiset asuimme Tukholmalaisen tytön asunnossa, hän vuokrasi sen meille harjoittelujakson ajaksi ja muutti itse äitinsä luo. Meillä oli hulppea yksiö Täbyssä, kun muut pohjoismaalaiset saivat tyytyä opiskelija-asuntolan kalseaan yhteisasumukseen koulun yhteydessä. 

Eräänä iltana olimme sopineet, että lähdetään porukalla vaihtareiden kanssa ulos syömään. Istuimme täydessä metrovaunussa matkalla kohti Tukholman keskustaa. Keskustelimme pohjoismaalaisten kanssa maidemme tavoista, kielistä ja kaikesta mahdollisesta. Tuli myös puhetta kansallislauluista ja taisin kehua suomen kansallishymnin kauneutta, kun muut tytöt alkoivat kilvan kannustaa minua laulamaan kyseisen kappaleen. Hämmennnyksen vallassa ja yllytyshulluna ryhdyin laulamaan Maamme-laulua. Vaunullinen tukholmalaisia, kiireisiä ihmisiä hiljeni kuuntelemaan!! Kun lauluni loppui, kului "pieni" hetki, tiedättehän sen tunteen kun odottaa reaktiota ja ehtii jo ajatella että tässä sitä taas ollaan! Minä; THE maailman noloin ihminen! Vaan ei, koko vaunullinen ihmisiä repesi raikuviin suosion osoituksiin ja aplodeihin. Minä istuin ja ihmettelin. Olihan se hieno hetki, minä ja Maamme-laulu!! Hyvä Suomi!

Maamme-laulu

Marie-Kakku

Pieni ja rakas siskontyttö Saara halusi Marie-kakun. Päätin kokeilla täytteeseen Hopeatoffeeta ja sehän olikin ihan mahtavaa. Harmi kun jäi ottamatta semmoinen sisuskuva kakusta. Hopeatoffee täytteen tein muokkaamalla Kinuskikissan laku-täytettä. Tästä tuli ihan mun suosikki-täyte number uno!!!!
Näin sen tein.

Hopeatoffeekastike :
n. 180-200g Hopeatoffee-karkkeja ( 1 pss = 168g) eli 1 kokonainen pussi + kourallinen karkkeja toisesta pussista
3 dl kuohukermaa

Muut täyteaineet:

2 ½ dl kevytvispiä
1 prk Lemon Curd sitruunatahnaa

Poista karkeista käärepaperit ja laita karkit kattilaan kerman kanssa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes karkit ovat sulaneet kerman sekaan. Jäähdytä hyvin. Nosta sitten kastike jääkaappiin viilentymään ja vetäytymään. Valmista kastike jo edellisenä päivänä jääkaappiin. Valmis kastike vaahdotetaan ja se vaahtoutuu hyvin vain täysin kylmänä.

Vatkaa kevytvispi vaahdoksi. Vaahdota kylmä Hopeatoffee-kastike.

Yhdistä vaahdot.

Levitä raikas Lemon Curd-tahna täytteen alle raikastamaan ja tasapainottamaan Hopeatoffeen makua.

Tapaus ladyt menneisyydestä

Tapasin viime keväänä sattumalta kaupan kassalla ystäväni menneisyydestä. Viimeksi olimme nähneet kymmenkunta vuotta sitten. Päätettiin vaihtaa puhelinnumerot ja sopia tapaaminen kesälle, saataisiin päivittää kuulumiset ihan rauhassa ja käydä läpi mitä kuluneiden vuosien aikana oli itse kullekin tapahtunut. Ja kylläpä pieni ihminen olikin hämmästyksissään kun kuunteli toisen pienen ihmisen viime aikaisia tassutteluja täällä maan pinnalla. Ystävälleni oli tapahtunut henkilökohtaisessa elämässään niin paljon asioita, niin hyvässä kuin pahassa että hiljaiseksi veti! Minulla riitti seuraaviksi päiviksi todella paljon pureskeltavaa ja ihmeteltävää. Onneksi ystäväni voi tällä hetkellä hyvin ja on elämässä kiinni kaiken tapahtuneen jälkeen <3 Elämä on perin kummallista ja järjettömän mutkikasta!

Niihin aikoihin 90-luvulla, kun pyörittiin tämän tapaamani ystävän kanssa yhdessä, meitä oli neljä pariskuntaa. Silloiset miehet ja poikaystävät olivat hyviä ystäviä keskenään ja meistä naisista tuli myös ystäviä. Vietimme viikonloppuja mökillä, käytiin katsomassa bändejä ja hengailtiin vaan porukalla. Musiikki oli yhteinen tekijä. Kesällä ystävän kanssa nähtyämme päätettiin heti, että seuraavalla kerralla tavataan kaikki nämä naiset yhdessä. Niinpä sovittiin syksylle uusi tapaaminen ja viime lauantaina me sitten tavattiin.

Kokoonnuimme hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Ihanaa oli seurata sitä samaa sähköä, joka meistä säkenöi jo silloin aikoinaan. Jatkoimme paikalliseen rokki-baariin rokettirollia kuulemaan neljän bändin mini-festareille. Aamusella olin kotona puoli viiden aikaan, huh ja äiti-ihmisenä hereillä jo puoli yhdeksältä sunnuntai-aamuna. Siskon luona vietin dagen efteriä/hemmottelupäivää, tehtiin Lontoon matkan kuvakirjaa ja hänen miehensä väänsi meille ihan superia pizzaa ja sisko oli tehnyt kahvin kanssa vadelma-juustokakkubrownieta.

Jokin jäi kaivelemaan lauantaisessa tapaamisessa? SE valokuva laatikko!! Eräs ladyistä meni paljastamaan, että löysi vaatehuoneen nurkasta laatikollisen meidän yhteiseen menneisyyteen liittyviä valokuvia!!!!! Hänen piti tuoda ne mukanaan tapaamiseen mutta pahus, unohti lähtöhässäkässä ne kotiin....apua...miettikää nyt, 90-luvun ajankuvaa parhaimmillaan. Siihen aikaan kaikilla ei edes ollut omaa kameraa ja filmin täyttymistä odoteltiin joskus pitkäänkin, ennenkuin niitä kuvia lopulta näki livenä. Näitä kyseisiä kuvia en ole nähnyt lainkaan. Ihan hirvittävän hekumallista odottaa näkevänsä itsestään ja ystävistään valokuvia menneiltä ajoilta. Ehdotin, että seuraava tapaaminen kootaan 90-luvun teemalle. Valokuvien katsomista, hyvää ruokaa ja bändi-ilta! Mahtavuutta! Onneksi saimme kokea tämän ja jään innolla odottamaan seuraavaa tapaamista. Kiitos Ladyt!