Niiskuneiti-kakku

Sain ihanan hempeän kakkutilauksen, pienelle 3-vuotiaalle tytölle pyydettiin tekemään Niiskuneiti-kakku. Väliin toivottiin mansikkaa. Tästä tulikin niin hempeä, ettei vois enää enempää olla. Kakussa on seitsemän kananmunan pohja ja välissä on mansikkamousse, kostutin kakun vaniljamaidolla. Kuva on piirretty vaahtismassalle elintarvikeväreillä ja ylijäämä massaa värjäsin väreillä ja painoin muotilla kukkia kuvan päälle. Onnea pienelle prinsessalle!

Kesämökkijuttuja

Sovittiin vanhempieni kanssa, että koska eiliselle lauantaille oli luvattu hyvää keliä, mennään siivoamaan kesämökki juhannuskuntoon. Sisko oli jo edellisenä iltana käynyt pesemässä ikkunoita sisäpuolelta ja sovittiin, että minä jatkan ulkopuolelta pesua, jos löydän tarpeeksi korkeavartiset saappaat!! On meinaan Suolajärvessä vettä!!

Lauantaiaamuna aletaan pakkaamaan siivoustarvikkeita auton persauksiin niin mitä tekee family-män? Lataa auton takapaksiin kalastusvälineitä??? On kalastuspakkia, on virveliä, on kuvapakkia jne.?? Minä; "WHAT?? Olemme menossa SIIVOAMAAN!!" Mikä on miehellä, että on teema mikä tahansa niin ne kalavehkeet ladataan autoon ensimmäisenä. Just ja just mahtui meidän muiden tavarat autoon, family-män huuteli vielä, että älä tunge sen virvelin päälle mitään, ettei siimat sotkeennu. Ai maailma!!

Mökille kun päästiin, oli mummo ja vaari jo paikan päällä ja matot jo tuulettumassa. Tämäkin, aina ne ehtii ennen meitä! Noh, family-män ryhtyi rempomaan venettä paikalleen talven jäljiltä. Naisväki alkoi siivoamaan mökkiä ja pieni mies ryhtyi vaarin kanssa siistimään pihaa. Puuhaa riitti koko päiväksi. Ei se family-män kehdannut niitä kalastusvälineitään sieltä autosta esille ottaa. Ryhtyi hiekkakuormaa tasoittelemaan. Noh, ehtii sitten kalastella juhannuksena. Saunottiin ja rohkeimmat kansalaiset uivatkin useampaan otteeseen, itse en kuulunut tähän marginaaliporukkaan. Sitten juotiin mansikkatorttu pannukaffet ja pakattiin itsemme autoon. Niin on mökki siisti ja mukava on ensiviikolla mennä juhannusta vastaanottamaan.

By the way, yhden ainoan kerran kiljuin kauhusta. Menin samperi soikoon sinne vessaan ennenkuin kukaan muu oli siellä käynyt ensin huiskimassa ne spider-verkot hiiteen. SE oli ainakin kämmenen kokoinen...näin ihan pienen vilauksen kun juoksin housut kintuissa kiljuen ulos vessasta. Vaari tuli ja pelasti mun hengen! I hate spiders!

Synttärikakku

 Jalkkispoika halusi kakun, jossa olisi mansikkaa ja suklaata eikä mitään krumeluuri-koristeita. Tein suklaakuorutteen ja väliin laitoin mansikkamoussea. Kysäisin vielä, että olisko too much jos laitettais päälle ne maagiset numerot? Ei ollut, sai laittaa. Yksinkertaisen komeeta ja miähekästä. Onnea vaan illan synttärisankarille!

Tein vielä eilen illalla koristeita ylijäämämassasta. Synnyttelin muutamat vauvat ja vääntelin massaa ruusuiksi, lehdiksi ja numeroiksi. Seuraavaan kakkuun taitaa tulla vauva, Katsotaan mitä siitä sitten tulee.

Kesämeininkii

Käytiin perjantaina naisporukalla Tommolan lavan avajaisissa. Siellä esiintyi Kake Randelin, tuo Mäntyharjun oma poika. Aikoinaan Kakella oli paljon takatukkaa ja lauloi korkeelta ja kovaa. Nykyään lauluääni on madaltunut, kaveri on hidastunut ja takatukkakin on kadonnut. Kake on NIIN eläkkeellä mutta meininki oli mainio. Mahtavaa työtä ovat Tommolan lavan yrittäjät tehneet viime syksyn ja kevään aikana ja saivat kuin saivatkin lavan avatuksi! Hienolta näytti ja lavahan sijaitsee varmasti Suomen kauneimmalla paikalla. Upea kuutamokin valaisi yöllisiä kulkijoita kun lähdettiin kotimatkalle. Menkää ihmiset käymään ja nauttimaan tanssimisesta (ken tanssii, mie en...) ja esiintyjistä!!!! Toivon menestyksekästä kesää Tommolan lavalle!! Meillä oli kivaa.

Rippikakku

Leipasin tässä päivänä eräänä yhden rippikakun tai oikeasti kaksi mutta tämä on

se täytekakku. Toinen oli mansikkainen juustokakku. Tytöt halusivat violetteja koristeita ja jotain bling-blingiä. Enhän mie sit hirveesti mitään bling-blingiä siihen saanut mutta ilmeisesti tämä versio kuitenkin kelpasi juhlaväelle ja rippilapsille. Kakun täytteenä oli sitruunakiisseliä ja vaniljarahkakermaa. Tuo violettihan on hyvin holy color, se sopii kyllä hienosti rippijuhlan väriteemaksi.

Sillai kai

Hirveesti on kuvia laittamatta tänne blogiin, on ollut mukamas kaikkee muuta. Kyl mie tääl viel käyn päivittelemässä kuulumisia, harvakseltaan tosin.

Käytiinpäs tässä kevään korvalla taas siellä Lontoossakin. Siellä meitä odotti ihana keväinen kukkaloisto ja aurinko!!! Käytiin Brightonissa päiväretkeilemässä. Ihanan boheemi paikka, suosittelen. Sattui vielä uskomattoman upea helle-päivä meidän merenrantaretkellemme. Käytiin katsomassa se Mamma Mia-musikaalikin ja vietettiin ihania eväsretkiä Hyde Parkissa ja Primrose Hillillä. Camdeniä ei voi olla mainitsematta tässä yhteydesä. Löysin ihanan, pitkään jo etsimäni hopeisen pallero-korun Camdenin korumyyjältä. Se on mun aarre ja sellainen spirit-koru vai pitäskö sanoa stressilelu :) Olihan sillä hintaa mutta olen etsinyt justiinsa tuollaista korua pitkään ja mistäs se sitten löytyikään muualta kuin Camdenistä. Siitä tuli nyt vielä spessumpi kun se löytyi tältä retkeltä. Täytyy sanoa, että minusta on jokaisen Lontoon matkan jälkeen tuntunut aina samalta; tää oli se matkojen matka! Ja taas tuntui siltä. Jotenkin vielä tuo retki meren rantaan teki tästä spesiaalin. Kouvolan kevät onkin sitten ollut hieman toisenlainen. Aurinkoa odotellessa ja sadetta pidellessä on tämä kevät mennyt. Uusi matka on jo varattu syyskuulle. Lontooseen on vaan pakko päästä aina vaan uudelleen!

Kohta alkaa lasten kesäloma. Ensi viikko vielä puristusta, tyttärellä lukiossa ainakin mennään ihan viimeiseen asti täysillä kun koeviikko on meneillään. Peruskoululaiset taitavat vaan tappaa aikaa, ainakin kun lueskelee ja kuullostelee päivän ohjelmaa. Toisaalta aika tylsääkin moinen meno. Mutta onpahan joku päiväohjelma. Hyvää kesälomaa vaan kaikille koululaisille kunhan se loma koittaa. Ja onnea valmistuville ja ylioppilaille. Ensi viikonloppuna monessa kodissa juhlitaan.

Masi The Lainakoira on saapunut meidän perheen iloksi. Ensimmäisenä päivänä se oksensi mun jaloille ja kakkasi eteisen lattialle. Olisiko hieman mielenosoituksellisesti tehnyt näin. Ovat emäntänsä kanssa olleet todella tiiviisti yhdessä viime aikoina ja nyt pitkästä aikaa hoidossa, en tiedä? Voi miten nolona kaveri oli eteisessä korvat luimussa kun saavuimme kotiin mummola reissulta. Emme edes olleet kovin kauaa, joten totesimme tämän tapahtuneen olleen osoitus läheisriippuvaisen pikku-murun yksinäisyydestä. Nyt ei kaveria jätetä! Joku on aina paikalla, tosin lapset menevät kouluun ensi viikolla maanantaina ja tiistaina mutta onneksi heillä lyhyitä päiviä. Loppuviikon olenkin kotona, joten seuraa on ja läheisyyttä pienelle <3 Masi on ihana. Ja kyllä huomaa, kuinka tärkeäksi tämä pieni karvakorva on muodostunut elon tiellä emännälleen. Kuinka paljon pieni koira voi antaa ehdotonta rakkautta ja turvaa kun elo heittelee kiviä polulle. Lemmikit pysyvät rinnalla ehdoitta.

Toivotaan aurinkoa ja lämmintä tuleville juhlille ensi viikonlopulle ja sitten alkaakin jo kesäkuu. Hyvää lomaa kaikille sen aloittaville!

Sairaanhoitajan kakku

Sain kunnian valmistaa kakun rakkaalle ystävälle. Hänet valittiin aluehoitajan toimeen tässä taannoin ja hän toivoi "jollain sairaanhoitaja-tvistillä" varustettua kakkua töihin vietäväksi. Tätä oli kiva tehdä jo senkin takia, että valituksi tullut ystäväni on todella paikkansa ansainnut. Onnea vielä super-hoitsulle <3

Kakun väliin laitoin laktoosittoman mansikkamoussen, päällinen on vaahtismassaa ja reunat on pursotettu laktoosittomalla vispikermalla. Koristeet on tehty vaahtis/marsipaanimassasta. Juhlakalu voi hoitajaystäviensä kera miettiä kahvipöydässä, että onko tuossa ekg:ssä jotain pielessä?

Buranaa ja Marevania

Onko varmasti sinus-rytmi vai oisko vähän jotain häikkää...

Se on taas kevät ja kevät-L.O.M.A.

Mulla tosiaan alkoi perjantaina kevät-loma vol.I. Toinen on sitten huhtikuussa ja silloin kutsuu Lontoo! Tämä loma tuli todella tarpeeseen (ainahan ne), olen viimeksi ollut lomalla n.puoli vuotta sitten. Kyllä sen kropassaan tuntee, koska tarttis vähän hengähtää. Mies piti lomansa samaan aikaan lasten viettäessä hiihtolomaa. Minulla ei ollut mahdollisuutta siinä kohtaa lomailla, joten nyt menee tämä kevät näin. Toisaalta on ihan mukavaa kun ei ole sovittua ohjelmaa, vaan saa olla ja touhuta arkisia askareita. Parasta kuitenkin on se, ettei tarvitse aamulla lähteä mihinkään. Jotain pieniä päiväreissuja ajattelin tehdä ja kavereiden kanssa ryystää kahvia, ei muuta ihmeempää. Jos nuo ikkunat saisi pestyä, se olisi hyvä bonus lomalle.

Ensi lauantaina mennään tyttären kanssa Helsinkiin ja ollaan yötä hotellissa. Lauantai illaksi meillä on liput Helsingin kaupungin teatterin Peppi Pitkätossu- näytökseen. Peppi on ollut mun lapsuuteni suurin idoli ja olen katsonut elokuvat moneen kertaan ja kirjat on luettu puhki, joten Peppi-musiikkinäytelmä on mulle ihan must-juttu!!! Viime lauantaina olimme siskojen ja Emmin kanssa katsomassa Svenska Teaternissa Mamma Mia-musikaalia ja se oli mieletön! Vaikka esitys oli ruotsin kielinen, ovat kappaleet niin tuttuja, ettei kielellä ollut mitään väliä. Abban kappaleet kertovat tarinan, kaikki muu soljuu mukana. Näyttelijät ja laulajat olivat ihan huikeita ja itkuhan siellä tietenkin minut tuntien tuli. Valtavan upea show, lopussa päästiin tanssimaankin Abban tahtiin. Nyt jäi vain tunne, että Mamma Mia on nähtävä Lontoossa!!! Syksyllä Hkt:n ohjelmiston ensi-illan saa myös Billy Elliot-musikaali. Tilasin meille jo liput sinnekin. Olen nähnyt sen Lontoossa ja se oli ihan mielettämän ihana ja koskettava esitys. Pakkohan tämä suomi-versiokin on nähdä. 

Lomakelit on kohdillaan, aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja ulkona alkaa auringossa olla jo melko lämmintä. Eilen istutin ihanat ja raikkaat narsissit ulos ovenpieleen. Yöllä taisi pakkanen pureskella niitä, mutta ei se mitään. Musta multa ja keltainen väri näyttää ihanalta ja piristää mieltä vaikka kukat vähän lerpattavat. Nyt on ihan pakko päästä ulos ja lenkille kevät aurinkoon :)

Minni-kakku

Minni toimii aina kakussa. Ihana, ihana Minni. Sain kunnian tehdä pienelle tytölle synttärikakun ja teemana oli Minnin kuva ja jotain pienille maistuvaa väliin. Sovittiin tytön äidin kanssa, että mennään perus banaani/vaniljakerma täytteellä. Maistuu ihan pienimmillekin vieraille. Onnea vielä pienelle, vastahan sinä tähän maailmaan putkahdit, aika kuluu ihan liian nopeasti.

Mietteitä

Viimeisen parin viikon aikana on mennyt lujaa. Täällä blogissakaan en ole ehtinyt käydä ja kirjoittelut on jääneet vähiin. Viime sunnuntai oli The Day, jota on odotettu jouluaatosta lähtien. Pienet siskontyttäret Saara ja Elsa saivat kummeiltaan minulta ja toiselta siskoltani Terhiltä joululahjaksi liput Disney On Ice-showhun ja se päivä koitti vihdoin ja viimein. Teemana tänä vuonna oli tietenkin Disneyn prinsessat ja varsinkin Anna ja Elsa, ihanasta elokuvasta Frozen. Näytön oli ihana. Ja näytökseen matkattiin tietenkin Kinuskillan kautta. Näytöksessä seurailin salaa tyttöjä ja heidän ilmeensä olivat toden totta kaiken jännittämisen ja odottamisen arvoiset. Ja jäällä nähtiin tietysti mun ehdottomat suosikit Minni, Mikki, Aku ja Hessu. Minni on vaan ihana <3 Meillä oli kiva päivä. Seuraava porkkana on Mamma Mia-näytös Svenska Teaternissa. Ja onhan meillä liput myös Helsingin kaupungin teatterin Peppi Pitkätossu-esitykseen. Keväällä ollaan taas lähdössä Lontooseen ja siellä mennään katsomaan joku ihana musikaali. Mie NIIN tykkään!

Viime aikoina on ollut myös huolta ja murhetta. Rakas ystävä on sairastunut rintasyöpään ja hänet on eilen leikattu. Onneksi sain tänä aamuna häneltä viestin, että kaikki on mennyt olosuhteisiin nähden hyvin! Elämä on perin merkillistä ja epäreilua! Mutta mehän voitetaan tämä taistelu yhdessä. May the battle begin!!! Täältä tullaan ELÄMÄ!

Torstai-illan vietin isäni kanssa PoKs:n päivystyksessä. Postinkantaja oli löytänyt isän rappukäytävästä kaatuneena ja auttanut kotiin. Äitini tuli kaupasta kotiin ja löysi isän seinän ja sängyn välistä uudelleen kaatuneena, eikä saanut isää nostettua ylös. Äiti hälytti tyttäret paikalle ja koska isä oli ihan vetelä, tilattiin paikalle ambulanssi. Kuume oli noussut muutamassa tunnissa 40:een asteeseen ja sydämen rytmi oli sekaisin. Isä vietti yön sairaalassa seurannassa ja iv-tipassa. Hänestä otettiin kaikki mahdolliset kokeet ja kuvat. Hoito oli hyvää ja paikalla oli mukava virolainen mieslääkäri, joka otti asian tosissaan. Onneksi mitään vakavampaa ei löytynyt. Tutkimukset jatkuu kunhan antibiootti-kuuri loppuu. Syvä huokaus. Voimia päivystyksen hoitohenkilöstölle, siinä muutaman tunnin odotellessani totesin taas, ettei oo helppoo. Siellä näkyy kyllä elämän koko kirjo. Saimme kuitenkin osaksemme hyvää hoitoa. Ja erityisesti täytyy mainita ensivasteyksikön pojat, Heidän palvelu oli loistavaa ja pojat olivat kohteliaita ja ammattitaitoisia ambulanssimiehiä. Laitoin sähköpostitse kiitokset menemään, tuskin heitä turhan usein kiitellään. Jos toisi valoa ja iloa heidän kiireisiin päiviin. 

Masi the laina-koira on meillä hoidossa. On ihanaa tulla töistä kotiin, kun uskollinen ystävä on aina niin iloinen nähdessään sinut! Masi on mahti-tyyppi, ihan paras koira ever. Kiltti ja koulutettu. Masilla riittää vientiä, neljä kertaa päivässä lenkkeillään ja koko perhe on haltioissaan pienestä karvakorvasta. Onneksi Masilla oli vain menolippu, paluupäivä määrittelemätön, hih!

Kävin eilen Kouvolan kaupungilla ryhmähaastattelussa. Olipa sekin kokemus. Hakijoita yhteen sairaanhoitajan paikkaan oli muistaakseni 49 ja haastatteluun oli kutsuttu niistä hirvittävän suuri määrä. Minun ryhmässä piti olla kahdeksan henkilöä mutta yksi jäi tulematta. Meidän haastattelu kesti kaksi tuntia ja sen jälkeen tuli vielä toinen samankokoinen ryhmä haastatteluun. Halusin kokeilla onko minulla vielä mahdollisuuksia? Aina silloin tällöin tulee hetkiä, jolloin janoan hoitotyöhön takaisin. Katson tämän kortin. Kokemus oli mukava, ei ollenkaan sellainen epämiellyttävä tai epämukava tilanne vaan oikein hauska tuokio. Ryhmässäni oli mukavia naisia, nuorempia ja vanhempia ja meillä oli hienot keskustelut. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta ryhmähaastattelusta mutta tästä jäi hyvä fiilis.

Minun poikani Antti läpäisi tiukat liikuntaluokkatestit ja tuli valituksi Urheilupuiston ylä-asteelle liikuntapainotteiselle erikoisluokalle. Olen ylpeä hänen suorituksestaan. Tänä vuonna liikuntaluokalle oli ennätysmäärä hakijoita ja testit olivat rankat. Emmikin kävi samaisen liikkapainotteisen ylä-asteen, joten Emmin jalanjäljillä kulkee myös pikku-veli. Molemmat lapset olivat ala-asteellakin liikuntaluokalla, joten teema jatkukoon. And I`m a proud mom.

Ainiin. Ostinhan mä autonkin. Freddy meni vaihtoon. Tilalle tuli saksalainen herrasmies. Hänen nimensä on Otto von Wagen. Vielä en oikein ole sinut tämän menopelin kanssa mutta katsotaan....hän ei ole vielä näyttänyt luonnettaan. Hyvin kulkee tosin ja nyt ollaan tultu jo tälle vuosituhannelle tekniikan suhteen, Otto on ilmastoitu ;) Kaikenlaista.

Semmoisia hajatelmia viime päiviltä. Lapset ja mies viettävät ensi vikon hiihtolomaa ja minä paiskin töitä (Freddy ei ihan menny vaihdossa tasuriks Oton kanssa, heh.....) Toivotan kaikille lomalaisille oikein hyvää lomaa ja mukavia kelejä. Ulkoilkaa ja nauttikaa talvisista puuhista. Kevät tosin tuoksuu jo ajoittain kovastikin ja aurinkokin jo lämmittää.

Rocky Road-browniet

Tää on sarjaa nopeasti hyvää ja helppoa!

Rocky Road browniet:
16 palaa

Taikina
1½ dl jauhoja
1½ dl sokeria
3 rkl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
225 g margariinia sulatettuna
2 munaa
1 tl vaniljauutetta
70 g mantelirouhetta/tai mantelilastuja
50 g suklaata rouhittuna
100 g minivaahtokarkkeja pilkottuna

Kuorrutus
200 g (3,3 dl) tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
n. 3 rkl kermaa
½ tl vaniljauutetta

Laita uuni lämpiämään 160 asteeseen. Voitele ja jauhota 24 x 24 cm neliön mallinen irtopohjavuoka..

Siivilöi yhteen jauhot, sokeri, kaakaojauhe ja sekoita. Hämmennä joukkoon voisula, munat ja vaniljauute ja vatkaa hyvin sekaisin.

Sekoita joukkoon suklaarouhe ja mantelit ja kaada taikina voideltuun vuokaan. Paista 35-40 min. uunissa, kunnes pinta kiinteytyy. Anna jäähtyä vuoassa.

Sekoita kuorrutteen ainekset kulhossa ja vatkaa notkeaksi seokseksi. Irrota jäähtynyt brownie-levy vuoasta ja levitä kuorrute sen päälle ja koristele minivaahtiksilla.

Jos haluat tehdä pellillä, tee tuplasatsi sekä taikinaa, että kuorrutetta. Nopea, helppo ja hyvä ohje!

Happi Nyy  Jier

Hyvää Uutta Vuotta 

Me kokoonnuimme taas suurella porukalla siskon tykö juhlistamaan uutta vuotta. Ruokaa oli varattu armeijalle ja sehän oli mun illan kohokohta, mie en niin noista paukutteluista välitä. Paukutteluista sen sijaan huolehtivat; The Bomb Squad Antti, Vilho, Mikko ja Ville ja omalta osaltaan järjestivät ohjelmaa niin naapureille kuin meillekin. Mistä niitä paukkuja oikein tuli koko ajan lisää? Kuusankoskella, joen rannassa järjestettiin ehkä kaikkien aikojen ilotulitus vielä ihan ihmisten aikaan klo 20. Oli se hieno!

Terhi Katajala

Terhi Katajala

Terhi Katajala

Ja Emmi teki pikku-prinsessoille Saaralle ja Elsalle ihan mieletömän hienon lumiukon. Tytöt rakastavat Frozen-elokuvaa ja siinä seikkailee ihana pieni lumiukko Olaf. Mehän viedään Terhi-siskon kanssa tytöt tänäkin vuonna katsomaan Disney On Ice-showta (pääsee sit kato itekin) ja tänä vuonna teemana on prinsessat ja siellä on Frozenin Anna ja Elsa!! Siitä reissusta tulee taas tosi kiva päivä.

Tuokoon tämä vuosi tullessaan toivottuja haasteita ja niitä elämyksiä, joista saat voimaa ja energiaa <3 Antakoon se enemmän aikaa ystäville ja rakkaille <3 Olkoon tämä vuosi täynnä rakkautta ja armollisuutta niitä läheisiä kohtaan, jotka siinä rinnallasi kulkevat <3

Enkelten kakku

Tämä kakku kuuluu mun ehdottomiin jouluherkkuihin. Kakun kinuski-puolukka yhdistelmä on voittamaton joulun maku. Ja idea piparisesta keikausjuustokakusta on hauska. Hyvä, helppo ja säilyvä kakku. Ohjeen olen saanut vallesmannin rouvalta, Marjolle kiitos ihanasta jouluherkusta <3

Enkelten kakku:

Pohja:
2 pkt (a`165 g) kaurakeksejä
140 g voisulaa

Täyte:
4-5 liivatelehteä
1 rkl sitruunanmehua
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 ½ dl sakeaa kinuskikastiketta (Pirkka)
1 rkl vaniljasokeria
2½ dl Flora Vispyä
3 dl puolukoita tai karpaloita

Koristeluun:
½ dl sakeaa kinuskikastiketta
n. 2 dl jäisiä puolukoita tai karpaloita

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kuvan kakkuun laitoin viisi liivatetta.

Vuoraa haluamasi mallinen kakkuvuoka tuorekelmulla. Käytin tässä kakussa 24 cm halk.irtopohjavuokaa.

Murenna kaurakeksit tehosekoittimessa. Lisää voisula keksinmurujen sekaan. Painele keksinmuruseos kakkuvuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.

Vatkaa Flora Vispy vaahdoksi. Mausta sokerilla. Lisää sekaan tuorejuusto ja kinuskikastike.

Kuumenna sitruunanmehu kattilassa ja sekoita joukkoon hyvin puristetut liivatelehdet. Lisää liivateseos täytteen joukkoon hyvin vatkaamalla. Lisää lopuksi marjat täytteeseen.

Kaada seos vuokaan ja anna hyytyä vähintään 4 tuntia jääkaapissa tai mieluiten seuraavaan päivään. Kumoa valmis kakku tarjoiluastian päälle, irroita kelmut ja koristele.

Tässä vielä kuva joulukahvittelupöydästä ja suureksi osaksi jo tuhostusta herkusta. Kokonaiset marjat näyttävät kauniilta leikkauspinnalla, tosin tämä kuva ei anna kakulle oikeutta. Mutta hyvää se on, eikä siitä jäänyt jäljelle kuin muisto vain! Meillä lapsetkin pitävät tästä.

Joulun aikaan...

Mitenkäs teidän joulu sujui? Meillä syötiin, syötiin ja taas syötiin ja hyvin syötiinkin. Mun tekemät laatikot meni ihan viimeistä murua myöden ja kinkkuakin meni, tosin sitä jää aina, kahdeksan kiloa kun on possolla kokoa. Papan koira Niki siis kiittää. Mun makunystyrät nyrjähti tänä jouluna sellaisesta herkusta kuin Teija-siskon omatekemä saaristolaisleipä ja papan pitkään ja hartaudella kylmäsavustama lohi!! Voi pojat et mie söin! Muuta ei mun joulupöytä olis kaivannutkaan, mut söinhän mie paljon muutakin, köhöm.

Joulun valmistelut menivät tänä jouluna nappiin. Olin jouluun asti tiiviisti töissä, joten pakko valmistella asioita etukäteen. Joulukortit teimme Emmin kanssa jo lokakuussa valmiiksi odottamaan postitusta. Lahjat oli jo loka-marraskuussa kaikki hankittuna. Ja tein laatikot hyvissä ajoin pakkaseen valmiiksi. Joulupiparit paistettiin etukäteen ja piparkakkutalot valmistuivat tuomaan omaa herkullista tuoksuaan. Emmi on meillä varsinainen joulupoliisi. Asioiden on mentävä samalla tavalla joka joulu tai se ei ole joulu lainkaan. Joulukoristeet, ne vanhat ja aina samat, asetellaan joka joulu samoille paikoille. Keittiöön silitetään jouluverhot ikkunaan ja vaihdetaan lattialle puhdas punainen joulumatto. Jopa astiat ovat aina samat. Kinkkulautanen eksyi tänä vuonna piparkakkutalon alle ja siitäpä kehkeytyi melkoinen kriisinpoikanen. Muistaako kukaan nuita fantsuja kasarivuosien mustia simpukkalautasia? Kuva löytyy täältä blogistakin, tämän vuoden piparkakkutalon alta. Ihan hirveitä astioita! Mulla oli kaksi eri kokoista simpukkalautasta ja vähäks ne oli cool. Mun ekassa omassa vuokrakämpässä oli kaikki, siis ihan kaikki black and white!! Muistaakseni mun äiti teki seinävaatteenkin mustavalkoisena, koska neiti ei olis muuten sitä laittanut seinälle. Matot ja sohvat ja päiväpeitteet olivat kaikki musta-valkoisia. Eikä siinä vielä kaikki vaan kirsikkana kakussa oli semmaset ihan kauheet puhviverhot, jotka oli sävyä Peach elikkäs PERSIKKA! Mutta ne simpukkalautaset ja sellaiset mustajalkaiset viinilasit (nekin vaan piti hankkia, vaikka en juonut viiniä ollenkaan) oli sit niiko kuuminta hottia ever! Jak. Jostain syystä noi simpukkalautaset ovat jääneet mulle muistona kultaisista vai pitäisikö sanoa persikkaisista kasarivuosista. Piparkakkutalon alle siis vaihdettiin toinen lautanen ja porsas sai arvoisensa alustan!

Emmi tekee joka joulu isänsä kanssa joulukuusen hankintaretken ja tämä homma onkin ulkoistettu heille, koska heillä on silmää kauniille kuuselle. Meillä on joka vuosi ollut huikean kaunis, semmainen pörröinen ja tasaisen tuuhea Aku Ankka kuusi. Tänä jouluna kävi sitten niin, että Tapanin aamuna kuusen jouluvalot kyrvähtivät. Tiedättehän sellaiset vanhat, oikeat ja ISOT joulukuusen lamput. Ovat olleet toistakymmentä vuotta meillä ja minä olisin jo vuosia sitten halunnut pienet ja kauniit tuikkuvalot mutta ei, ne pitää olla ne samat. Minä sisäisesti hihkuen heitin vanhat valot roskiin ja ekana arkipäivänä kauppareissulla hommasin uudet pienet ja kauniit led-valot. Kipitin kotiin ja viritin ne nopeasti kuuseen ja pyysin tytärtä makutuomariksi. Näin jo kaukaa hänen ilmeestään, ettei homma miellyttänyt. Vanhat valot olivat kuulemma "kauniimman sävyiset". On jotenkin todella kaunis ja lohdullinen ajatus, että teini-ikäiselle nuorelle perinteet merkitsevät näinkin paljon. Ne varmaan siirtyvät hänen omiin jouluhinsa, tietysti pienillä tvisteillä maustettuina. 

Kävimme jouluaattona papan kanssa jo perinteeksi muodostuneella kynttiläkierroksella Hurukselan hautausmaalla ja siellä olikin menossa pienimuotoinen seurakunnan jouluhartaus. Tuokio oli kaunis jo sinällään kauniissa ympäristössään Kymijoen rannalla mutta auringon halo-valon kajastaessa pakkastaivaalla se oli vieläkin juhlallisempi. Joululaulut kaikuivat kauniisti ja mieli jäi hartaaksi joulurauhan laskeutuessa kaikkien sydämiin. Pappa tuli syömään kanssamme jouluaterian ja lapset intoilivat joulupakettien kanssa ihan samalla tavoin nyt kuin pienempinä. Kyllä joulu on juhlista kaunein ja minulle rakkain, olen joulun lapsi.

Huomenna olisi duunipäivä. Heräsin jostain kumman syystä tänään puoli seitsemän ja ajattelin ensimmäisenä, että huomenna olisi oltava sorvin ääressä tähän aikaan. Pyyhin pois nopeasti moisen epämiellyttävän mielikuvan ja jatkoin unia puoli yhdeksään. Äsken soiteltiin siskoni kanssa ja vertailtiin jouluähkyjämme. Ehdotin uudeksi vuodeksi yhteistä juhlintaa siskojeni kera, saisivat lapset paukutella porukalla niitä raketteja (ja kaikille tiedoksi, todellakin näin!) Mietittiin jo ruokalistaa, et mitäs me sitten syötäisiin...hehehee....