Mehevä omenamurupiirakka

Heipä hei aamuvirkut leipuri-ystävät. Tässäpä tälle sadepäivälle maistuvaa puuhaa. Ohjeessa on muutama vaihe mutta kuitenkin ihan simppeli sellainen, joten älkää peljästykö. Erittäin hyvä ja muheva piirakka, ohjeen olen saanut ystävältäni Päivikiltä <3

Pohja:

4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 dl juoksevaa tai sulatettua margariinia

Erota puolet taikinasta, lisää toiseen osaan:
1 prk (150g) vaniljajogurttia
1 muna

Päälle:

½ l omenakuutioita, n.3-4 omenaa
2 tkl (a 250g) maitorahkaa
2 tl vaniliinisokeria
1 dl sokeria
3 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon juokseva margariini. Jaa seos kahteen osaan ja sekoita toiseen puoleen taikinasta jogurtti ja kananmuna --> laita piirakkavuokaan (halk.vähintään 30 cm ja kork. 4cm, saattaa muuten tulla laitojen yli :D)

Kuori ja kuutioi omenat, ripottele pohjan päälle. Mausta rahka sokerilla ja vaniliinisokerilla. Sekoita joukkoon munat. Levitä seos omenakuutioiden päälle. Ripottele pinnalle loput pohjataikinan muruseoksesta.

Paista uunin alaosassa 200 asteessa 40min.

Nautinnollisia hetkiä!!

Sattuipa taas tällä viikolla, että mulle iski Sulo Vilenit. Kuulin tutun kautta, että myytävänä ois melkein pakasta vedetty ihana rautarunkoinen sohvasänky. Meillähän on ollut "pitkään" aikomuksena tehdä kerrosten välisten rappujen alle semmanen kiva "kerhotila". Edelleen tila huutaa tyhjyyttään, tai siis sinne heitetään käsistä kaikki joutava roina ja ne "täytyy toimittaa roskikseen"-pahvilaatikot ja tarpeettomat tavarat ja sen on näköistäkin. Noh, rouvahan tarttui luuriin ja teki kaupat kun halvalla sai! Ainoaksi ongelmaksi nousi mun matematiikan nolot arvosanat. Hieman meni noi  lujuuslaskelmat pieleen ja miehen kanssa sohvaa hakiessa hän totesi sohvan nähdessään et: "Ei muuten mahdu!!!". Mitä! What! Ei tolleen saa sanoo....auts. Toinen on innoissaan kun ilmapallo ja sisustaa niin maan perusteellisesti ja toinen kolmella sanalla poksauttaa sen kuplan. Hikikarpalot alkoi nousta mun otsalle ja yritän vielä: "Mutta kun sen vois kasata siinä paikan päällä jne.jne." Mies: "Ei muuten mahdu!" Pöh! Niin Y-kromosomia, niin Y-kromosomia että....

Eikä muutes sitten mahtunut! Nyt se komootti kököttää olohuoneen nurkassa. Kaikki huonekalut piti sijoittaa uudelleen ja tehdä rautakomootille tilaa. Sehän on miesten lempparipuuhaa se! Sitten mun päässä taas naksahti. Tiedättehän sen tunteen kun saa sisustamiskohtauksen. Mulla on vielä ihmeellinen kyky nähdä päähän poksahtanut suunnitelma valmiina silmieni edessä ja ajatus oli mielestäni loistava. Eilen oli tarkoituskin lähteä Lahteen kummipojan synttäreille ja heti aamusta lähti Freddy Fiestasta irti kaikki 85 hevosvoimaa, kun se ampaisi sisustusostoksille. Se tunne, kun kaikki-pitää-saada-mulle-heti-nyt ja välittömästi vielä valmiiksi! Otsasuonet tykyttää ja kroppa kihelmöi, jalat ovat höyhenen kevyet ja pienen pienet juoksuaskeleetkin ovat ihan perusteltuja. Kaikkialla näkyy ihania verhoja, tyynynpäällisiä, kankaita, kynttilöitä, upeita valokuvakehyksiä, kauniita tauluja yms. Ainut hidaste on tietysti oma pörssikurssi ja sen vakaus. Just Lontoon matkan uuvuttama pikku-pörssi tuntui aikas kevyeltä mutta ajatus "elämä on lyhyt ja sängynpeitto kaunis" jotenkin lohdutti kaupan kassalla. Tällä kertaa tein hyviä ja edullisia ostoksia. Kotiin palatessani totesin, että maalia pitää sipaista sinne, tänne ja huonekalutkin tarvitsevat ehkä uuden tummanruskean kuultolakkapinnan. Sisustusprojekti ikäänkuin laajeni kertaheitolla. Tilanne vaati hieman punaviiniä ja asian tuumailua. Parin viinilasin jälkeen tuumasin, että hyvä siitä vielä tulee. Ajatus kantoi vielä aamullakin, joten komootti muuttakoon olohuoneeseen.

Eläköön Sulo Vilen-syndrooma!

Matkamuistoja ja uusia ideoita

Terveiset Lontoosta!

Paljon on hauskoja muistoja taskussa, ihan kommelluksitta ei mennyt tämäkään reissu mutta hauskaa oli! On nautittu sielun ja ruumiin ravinnosta ja ihan vaan fiilistelty aina vaan niin mielenkiintoisen ja lämminhenkisen kaupungin rytmistä ja sykkeestä. Lontoosta löytää joka reissulla jotain uutta ja erilaista, se tekee sinne paluun ihan pakolliseksi. Tapasin eilen rakkaan ystävän ja kahvikupin äärellä mietittiin syntyjä syviä. Lontoon  tunnelmia vaihdeltiin, hänkin oli äskettäin sieltä palannut. Englantilaisten pyyteetön ystävällisyys, ne pienet eleet ja toisten ihmisten huomioiminen, ihmisten teeskentelemätön kohteliaisuus ovat asioita miksi me molemmat haluamme Lontooseen ja Englantiin aina uudestaan ja uudestaan. Englannin maaperälle astuessani, on kuin palaisin kotiin!

Muutama foto. Kuvat Terhi Katajala.

Notting Hill market

Covent Garden 

Herkullisen näköisiä kynttilöitä

Cupcakes

Portobello Road

The Hummingbird Bakery, Notting Hill

Hieman ostoksia

Portobello Roadilla

Kahvilla

Kakkuja

Royal Coffee at Kensington Gardens

Kuvista päätellen siellä ei muuta tehty kuin syöty?! Näin tehtiin mutta tehtiin paljon muutakin. Nyt täytyy ryhtyä kehittelemään noiden herkullisten Cupcakesien reseptiä ja sen ihanan suussa sulavan päällisen etenkin.
Till the next time....

Nasun ilmapallo-kakku

Ihanainen ja yltiö reipas Anni-tyttö toivoi Nasu-kakkua synttäreilleen. Yhden vastaavan Nasu-kakun olen jo tehnyt ja ihan samanlaista kuvaa en halunnut maalata. Paakari sai onneksi melko vapaat kädet ja siitähän se ajatus sitten lähti rullaamaan. Kakun väleihin laitoin mansikkaa ja vaniljaa moussen muodossa. Kakkupohjassa oli kuusi munaa ja koristeet tein vaahtokarkkimassasta ja marsipaanista, sokerihelmillä ja kimallerakeilla tuunattuna. Kakku oli maistunut touhukkaille tytöille hyvin. Onnea vielä 9-vuotiaalle Annille.

Alkaa olla syksyn tuntua ilmassa. Hengitys höyryää aamuisin ja villasukkaa tekee mieli vetää jalkaan aamuin illoin. Sienimetsäänkin olen ehtinyt ja kanttarelleja keräsin vielä viime viikolla, ihan hyviä olivat. Samaisella retkellä söin vielä hieman yliaikaisia mustikoita välipalaksi ja nautiskelin metsän kauneudesta. Metsän pohja oli ihanan pehmeää sammalta, se tuoksui huumaavalta kosteana ja aurinkoisena syysiltana. Aah, hetki piti tallentaa verkkokalvoille ja kovalevylle, melkein hengittämättä imin itseeni metsäistä energiaa. Kunnes viereisessä pusikossa alkoi meteli...JOKU SUURI eläin ryntäsi puskasta hirmuisella voimalla ja rytinällä. Pelästyin, että nyt se kaikkien marjastajien kauhuskenaario toteutuu ja pääsen iltalehtien otsikoihin...tahtomattani...näin jo lööpin: "Karhu raateli sienestäjän!! Osta lehti tänään, jatko-osat kaupan päälle!!". Ehdin sekunnin sadasosassa miettiä kaikenlaista: miten se nyt meni...leiki kuollutta..vai pitikö kiivetä puuhun...saako hengittää....Heh, tosi asiassa eläin oli hirvi ja se lähti siitä pusikosta noin parin metrin päästä ja pinkoi kohti Vladivostokia minkä kintuistaan pääsi, pöh! Se siitä lööpistä. Ei vaan, kyllä multa jäi varmaan kolme sydämen lyöntiä väliin ja Tenat ois olleet ihan tarpeen, sen verran säikähdin. Ja se oli toosi iso! Ja oltiin ihan tuossa lähimaastossa, pururadan läheisyydessä. Kaikenlaista voi sattua metsäretkellä. Kotiin kävellessäni sini-mustassa ulkoiluasussani tuli mieleen, että olisiko punainen ollut kuitenkin päivän väri?! :D) So friends, be careful out there.

Kiitos-kakku töihin

"On aika hiljaa kiittää
ja kättä puristaa.
Nyt meidät yhteen liittää
vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme,
jälki unelmiin.
Teille laulan nyt: näkemiin!"
-Anna-Mari Kaskinen-

Näin päättyi eräänkin hoitsun taival vanhassa työpaikassa ihan vallan kyyneliin. Minun tiimin tytöt olivat hankkineet lahjakorttia Pentikille, kukkia ja korttia ja itkuhan siinä sitten tuli heidän kauniita sanoja kuunnellessa. Jalat ihan tärisi, kun yritin pidätellä kyyneliä! Vaikka turha mun on niitä kyyneliä pidätellä kun Lassietakaan en voi itkemättä tv:stä katsoa. Perus-Pertti-lälly-leffan katsomiseen tarvitsen kilon Nessuja. Elokuvien jäähyväiset tai taivaan portille siirtymiset ovat ihan tuu mats foor mii. Saatikka sitten in real life. En tiedä mistä moinen herkkyys tulee. Ei se tietenkään pahasta ole, jos vaan nuppi kestää kaiken sen korvasienimäisten aivojen kaikenmaailman asioiden vatkaamisen. Ja varsinkin kun se vatkaaminen alkaa yleensä iltasella ja yön pimeinä tunteina asiathan saavat aina vallan mielenkiintoisen kokoisia mittasuhteita. Noh, aamulla on sitten kiva "hyvin nukutun" yön jälkeen lähteä pirteänä työmaalle. No niin, palataanpa taas itse asiaan...

Ihan omasta tahdosta vaihdan työpaikkaa asenteella; vaihtelu virkistää. (En siis edellisen kappaleen sisällön  takia, hih) Ikävä jää mahtavia ja ihania lähimpiä työtovereita mutta onneksi en katoa kovin kauas. Me tavataan, varmaan ja hyvin todennäköisesti melkeinpä päivittäin. Nyt lomailen hieman, pyörähdän Lontoossa keräämässä niitä Wau-factoreita ja jatkan uudessa paikassa ensi kuun alusta. Joskus täytyy pyöräyttää elämän soppakattilaa oikein kunnolla pohjia myöden, ettei pala keitokset pohjaan. Muutos voi olla hyväksi. Katson tulevaan avoimin ja aurinkoisin mielin, kaikki järjestyy, niin se menee! Ei saa jäädä tuleen makaamaan, sanosis eräskin viisas ihminen.

Vein töihin tytöille tänään tällaisen kakun, jossa oli kolme suklaista kääretorttupohjaa ja välissä omenahilloa ja suklaamoussea. Koristeet on tehty marsipaanista ja sokerimassasta. Kirjaimet on suklaasta. Tein myös hyvää kinkkupiirakkaa, jaan ohjeen myöhemmin. Toivottavasti kakku maistui tytöille töiden ja muuttohärdellin lomassa. Kaikkea hyvää heille ja tuulta purjeisiin! Hymyillään kun tavataan!

Megalomaaninen ruisku ja Mini-stetoskooppi :D

Ainiin, tää on myös jaettava. Eräs työkavereistani oli kuvaillut toiselle kakussa ollutta kuvaa näin" Siinä lukee, että Kiitos ja sitten siinä on ykkönen ja Y-kirjain", että näin! Näemme asiat hyvinkin eri tavalla, mitähän sinä näit kuvassa?

Cherry Pie

Mie sain ystävältäni kirsikoita ja heti mulle tuli mieleen visio Aku Ankka-lehdestä. Verkkokalvoille piirtyy kuva Mummo Ankan paistamasta piiraasta, joka on ikkunalaudalla jäähtymässä ja Mummon hompsantuusainen, lievästi ylipainoinen renki Hansu käy sen siitä näppärin tahma-sormin popsimassa suihinsa ja saa Kaino-Vienolta kyytiä ja huutia oikein mummon kädestä ja luudasta! Mummo Ankka rules!

Toinen mielikuva Cherry Pie:sta liittyy 50-luvun Diner`s ravintoloihin, joissa tarjoillaan loistavaa ruokaa ja erityisen runsaita aamiaisia paksuine ja valtavan suurine pannukakkupinoineen, jotka valuvat makeaa vaahterasiirappia, nam! Mielikuva liittyy omaan nuoruuteeni ja siihen aikaiseen ihannemaailmaani Amerikan yhdysvaltoihin, jossa ajellaan vanhoilla 50-luvun autoilla ja pukeudutaan Polka-Dot kuosisiin hameisiin ja hengaillaan hampurilaisbaareissa juoden Coca-Colaa. Tai katsellaan elokuvia ulkoilmateattereissa autoissa istuen, syödään paljon pop-cornia ja kuunnellaan radiosta 50-luvun musaa. Ilmassa tuoksuu Brylcreem, jolla poijjaat väänsivät ducktailia takatukkaan ja Dubble Bubble....mun "purukumimaailma" on kuin suoraan Happy Days-sarjasta! Muistattehan....."(H)eyyyy!"

Okei, no Amerikkaan en ole vielä päässyt mutta mielikuvissa olen siellä tuona aikana asunut. Ajattelin nuorempana, et olen syntynyt väärään aikakauteen. Mielikuvissa istuin iltaisin Dinerissa popsimassa hampurilaisia kavereiden kanssa, jukeboxin soittaessa meille Eddie Cochranin, Chuck Berryn ja Boddy Hollyn uusimpia hittejä. No eipä toi mielikuva ole mun mielessä vanhentunut pätkääkään, toimii edelleen! Sinne Amerikkaan menen vielä, someday!

Nyt siihen piiraaseen, mun versio tulee tässä. Tämä oli todella hyvää ja mehukasta. Kannattaa kokeilla. Ohje on netistä ja sovellettu kahdesta eri ohjeesta, joista toinen oli Gordon Ramsayn.

Cherry Pie:

        Taikina:

100 g margariinia

1 dl sokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl sitruunamehua

Täyte:
1 l kirsikoita
1 dl hillosokeria
20g voita kuutioina

Valmista ensin taikina. Vatkaa voi ja sokeri, lisää muna ja jauhot vähän kerrallaan. Sekoita taikinaa, kunnes se on tasaista. Lisää lopuksi sitruunamehu. Alusta taikina jauhotetulla työtasolla kevyesti ja kauli taikina kiekoksi. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin 30 minuutiksi.

Ota 1/3 taikinasta sivuun. Kauli isompi taikinapala ohueksi kiekoksi ja vuoraa sillä voideltu piirakkavuoka (24-26 cm irtopohja vuoka, tavallinen vuoka sopii myös mainiosti, itse halusin tehdä tämän irrallisena piiraana).Laita piirakkapohja jääkaappiin 30 minuutiksi.

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Huuhtele kirsikat. Poista kivet halkaisemalla kirsikat kahtia. Sekoita kirsikanpuolikkaat ja hillosokeri erillisessä kulhossa. Levitä kirsikat piirakkapohjan päälle ja ripottele päälle voikuutiot.

Kauli jäljellä oleva taikinapala pitkiksi 1 cm:n levyisiksi suikaleiksi, ja tee niistä ristikko piirakan päälle. Voitele piirakka kananmunalla ja sirottele päälle vielä vähän sokeria.

Paista piirakkaa kuumassa uunissa n. 10 minuuttia ja alenna lämpötila n. 175 asteeseen. Anna piirakan paistua vielä n. 20-30 minuuttia.

Nautitaan vanhan ajan vaniljajäätelön kanssa.

Harley-kakku

Tämmösen sitten eilen pykäsin. Tilaus tuli kuvan kera ja muita vaatimuksia ei ollut kuin että kakku pitää tehdä Harley Davidson väreillä eli oranssi-mustana. Tarvikkeita hankin oikein isolta kirkolta asti kun siellä viime viikonloppuna olin. Välissä oli mansikkamousse (huoh, keksiskö jo jotain uutta..). Eipä silti, mansikka sopii aivan loistavasti synttärikakun täytteeksi. Kostutin kakun vaniljamaidolla ja pohjana oli 3 kääretorttulevyä (yht.15 kananmunaa). Koristeet on tehty marsipaanista. Toivottavasti maistui ja juhlat onnistuivat. Onnea Markolle!

Tänään lähden sinne sieniretkelle. Pakkaan evästä koriin, kahvit termariin ja lantsarit messiin ja eikun metsään. Eilen ilma oli suorastaan helteinen, metsässä olis voinu tulla hiki :D. Kunhan tänään ei sada, on keli  täydellinen metsäistä retkeä ajatellen. Toivottavasti emme törmää metsän eläviin...tarkoitan niillä myös hirvikärpäsiä ja kasijalkaisia öttiäisiä, jak! Mukavaa päivää kaikille, tässä vähän retkimusaa 
Tämä kakku-postaus ois vaatinu ehkä enempi semmasta rokettirolli-musaosastoa mutta miepä luulen, että juhlakalulla ja hänen kaiffareilla on tukanjuuret eilisistä pippaloista sen verran hellinä, että toi nalle-biisi hivelee mukavasti kavereitten armasta otsalohkoa, heh! Kyllä se siitä lähtee...

Ruusu-kakku

Luovuus kukassaan?!? Tämä saattoi olla äitienpäiväkakku omalle äidilleni tai jotain...en todellakaan nyt muista. Enkä muista yhtään, että mitä oli välissä ja päällä jne. Ja noi mun suklaa-pursotukset...voi luoja varjele mua noilta söpsötyksiltä. Ei ole suklaa-fryllinkien ja spruuttausten teko mun alaa, enempi roiskien menee. Ostin pönttö vielä semmasen vehkeenkin, jolla homma sujuu...ja sanonpa vaan että pruut,pruut...joltain muulta ehkä :D) Todettakoon kuitenkin, että jälleen kerran kakku maistui makoisalle tökkivästä spruuttaus-tekniikasta huolimatta.

Multa pääsee nyt......kiitos. Kiitos arki, kiitos kun tulit! Kesä alkaa olla ehtoo puolella ja kiva kesäloma olikin mutta arki on tervetullut armahdus. Lapset aloittivat tänään koulutaipaleensa ja elämään tuli kertalaakista järki ja rytmi. Ipanoihin tuli ryhtiä ja he nousivat neandertalilaisesta kumarasta ihan vallan pystyasentoon ja reippaaseen liikkeeseen. Koulupäivä oli mennyt mukavasti ja viikko-ohjelma nytkähti liikkeelle vauhdilla.

Kelitkin paranivat, että tenavat tarkenevat koulun pihalla telmiä ja luokkahuoneissa päntätä ja ynnätä. No ei vaan, tylsä asia lasten kannalta mutta itse pidän syksyn kuulaista ja raikkaista illoista. Päivällä on ihanaa kun aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti vanhaa nahkaa mutta iltaa kohden ilma viilenee ja raikastuu. Ulkona on kiva liikkua, on lämmintä mutta ei tukalaa. Ilma suorastaan houkuttelee metsään retkelle. Sieni- ja marjaretkeä suunniteltiinkin seuraavaksi viikonlopuksi ja kelitkin näyttäisivät jatkuvan suotuisina marjastajille ja sienestäjille.

Näin tänään ensimmäisen lentomuurahaisen, se tuntui surulliselta. Niitä tapaa aina syksyisin. Nythän on vielä kesä, eikö niin? Ääh, pyyhitään syksyinen kuva kartalta ja nautitaan elokuun lämpimistä KESÄ-päivistä ja lempeistä illoista. Tehdään eväät reppuun ja mennään metsään retkelle!