Frozen-kakku

Rakas pikku-Saara täytti 6 vuotta kuluneella viikolla ja hän toivoi Frozen-kakkua. Edellisessä heille tehdyssä kakussa oli täytteenä appelsiini- ja lakritsimoussea ja tytöt eivät oikein pitäneet sen lakritsimoussen mausta ja enemmänhän se olikin aikuisten mieleen. Saaran toive kuului sanasta sanaan näin: Haluan Prosen-kakun mutta siihen ei saa laittaa salminakkia!! Niin tehtiin. Kakun kuva on valmis kakkukuva ja täytteenä oli omatekemää mansikkahilloa ja vaniljamoussea. Hyvää oli.

Oletteko nähneet tuon Frozen-elokuvan? Ihana! Pitkästä aikaa sellainen kaunis prinsessa tarina kahden siskoksen seikkailuista. Elokuvan musiikki niittää jo mainetta ja kunniaa ja tästä elokuvasta tehdään varmasti musikaaliversio, sen verran kauniita ja korvamadoiksi soimaan jääviä kappaleita kuullaan elokuvassa. Onnea vielä rakkaalla, ihanalle, suloiselle 6-vuotiaalle Saaralle <3

 Se on L.O.M.A nyt 

Mulla alkoi loma. Perjantaina oli vielä ylityövapaa, joten torstai-iltana oli fiilikset katossa. Tosin rakas pieni poikani piti mua jännityksessä ja käytiin hänen kanssa lääkärissä torstai-iltana. Hän nimittäin keuli polkupyörällään siihen malliiin, että tossu lipsahti ja poika rojahti suoraan satulan kapeamman osan päälle!!! Auts!!!! Kaverin ketekset pysyy varmaan pari viikkoa mustana ja voin uskoa, että otti nivusista! Ei vaan, keskiviikkona ajattelin oikeasti, että vähintään häntäluu on murtunut, sen verran tuskaista oli pojan elo! Ja samaan hengenvetoon harmiton syysflunssa äityi ikäväksi yskäksi ja järkyttäväksi räkätaudiksi. Päätettiin lähteä lekurin pakeille. Hän tutki ja kuunteli kaikki röörit ja tunnusteli (ja kauhisteli mustelmaa) häntäluun seudun ja antoi kivunlievitykset ja ropit matkaan. Todettiin, että parempi karhunpojan jäädä kotiin lepäämään perjantai päiväksi. Tiistai-aamuna kaverin pitäisi olla pelikunnossa ja voimissaan lähdössä Barcelonaan jalkapalloleirille, joten motivaatio parantumiseen on korkea! Eiköhän tämä tästä.

Eilen illalla kävin nukkumaan tosi väsyneenä kaikesta härdelistä ja siitäkö lie johtui, että näin hirvittävää painajaista. Tiedättekö sen tunteen, kun herää yöllä siihen tunteeseen, että jotain kamalaa on tapahtunut tai ehkä tapahtumassa ja tunne on NIIN voimakas ja todellinen, että se kirvelee ja kipristää varpaissa asti? Näin jotain ihan kamalaa unta, jossa jahdattiin jotain rikollista. Unessa en nähnyt mitään inhottavaa, enkä tiedä mitä tämä rikollinen oli tehnyt. Unessa ei tapahtunut tavallaan mitään pahaa mutta se tunne siitä, että tiesin jotain pahaa tapahtuneen tai tapahtuvan oli järjettömän voimakas. Heräsin aivan hiestä märkänä ja mun sydän hakkasi ihan hulluna!! Se fyysinen tunne siitä pelosta oli hirvittävän voimakas ja meni aikaa, ennen kuin rauhoituin pimeässä yössä. Kauheaa mutta jotenkin vaikuttavaa kuinka alitajunta saa ihmisen toimimaan omalla tavallaan. Hui!

Flunssa meinasi (tietenkin näin loman aluksi!) iskeä minuunkin. Hain eilen C-vitamiinia ja sinkkiä ja olen vetänyt myös neilikkaa ja inkivääriä ihan hulluna. Kasvatan varmaan jo jotain versoja korvistani, sen verran tiheään olen ainakin juurakkoa kastellut!! Tänään olo tuntui eilistä paremmalta ja virkeämmältä yöllisistä painajaisista huolimatta ja halusin ulos lenkille. Kävin kävelyllä Torkkarin ihanissa ja virkistävissä maisemissa ja huokailin luonnon kauneutta. Keräsin kauniita vaahteranlehtiä ja yritin tehdä niistä ruusuja (kuva alla). Jos niitä olisi ollut oikein paljon, ne voisivat olla ihan kaunis kimppu. Vai näyttääks noi enempi keitetyiltä jokiravuilta, niinkuin poikani sanoi kuvaa katsoessaan?? Heh....

Mie lähen aamulla Lontooseen Emmin, ystäväni Pian ja hänen poikansa Vilhon kanssa. Aikainen herätys tiedossa mutta aivan sairaan siistiä lähteä reissuun. Meillä on tiedossa Harry Potter-teemainen reissu, mennään käymään siellä studiolla. Ja ei tietenkään unohdeta hyvin syömistä ja juomista ja shoppailua muun fiilistelyn ohella. Lontoossa on yli 20-astetta lämmintä ja ihan hyviä kelejä näyttää ennusteet, joten hyvää matkaa meille!!! Laitan kuvia kun palaan!
Have fun folks! I`m off to LOVELY LONDON <3

Perhos-kakku

Oona toivoi itselleen kinuskista perhos-kakkua syntymäpäivilleen ja niin tehtiin. Kakun päälle keitin kinuskin ja väliin keitin mansikoista hillon ja tein sen päälle vanilja-moussen. Tein koristeperhoset hyvissä ajoin etukäteen kuivumaan muottiin. Tekstit on pursotettu sulatetuista, vaaleanpunaisista Candy Melts-napeista. Toivottavasti kakku oli toiveiden mukainen. Onnea vielä Oonalle, täys kymppi täynnä

Talking about autokuume!

Aina säännöllisin väliajoin mut valtaa autokuume! Se tunne kun löydät just sen oikeen menopelin ja keksit kaikki järjelliset ja hieman järjettömätkin selitykset auton ostamisen oikeuttamisesta. Niin kävi taas tässä eräänä päivänä. Löysin netin vaihtoautot-palstalta SEN täydellisen auton. Alkoi kuumotus. Laitoin oikein kirjettä menemään lipevälle autostupparille ja kuumehoureissani kuvittelin saavani Freddystä hyvät välirahat. Tilannehan on sen kaltainen, että Freddy alkaa olla terminaalihoidossa ja ennusteet näyttävät melko huonoilta. Saamarin porsas tarjosi viisisataa!! Mun rakkaasta ystävästä, jo on äijällä pokeria! Jatkoin nettisurffailua ja löysin seuraavan vetopelin ja tarjosin Freddya vaihdossa. Nyt kaverilla alkoi olla homma niin sanotusti hanskassa ja sovittiin jo seuraavalle lauantaille koeajoa. Kuumottaa, kuumottaa. Sitten mietin, että joo, tartteis sitä rahotustakin varmaan kattella. Istuin taas koneen äärelle ja tarkastelin autoliikkeen tarjousta. Päätin vielä tsekata pankin tarjousta, ettei mua sitten vaan viilata linssiin. Autoliikkeen tarjous tarvittavasta rahoituksesta oli tällä kertaa parempi. Kiva, kiva, kohta on lauantai juu....ja onhan tosiaan aika vaihtaa kun vielä saa tosta romusta jotain! Fiksua, eikö?!

Mies tuli töistä kotiin ja näytin kuumotuksissani hänelle löytämääni autoa, josta olin tosiaan sopinut jo koeajonkin. Mies:"Onks sulla rahaa?" Minä että ei, mut (yritän jtn viksuu änkyttää) mut nyt viel sais tosta Foortista vähän ja jos lisäks vähän rahotusta....Mies" Just! Tosi järkevää rahankäyttöä! Äläkä osta tota merkkiä, kalliit varaosat. Onks kahet renkaat? Entä lohkolämmitin? Vetokoukku? Paljo ajettu, aha...ok. Ruma väri! Toi on muuten sit se korimallin vaihtovuosi, huono valinta. Ja varmaan joku maanantai-auto kuiteski! Osta joku vanha Toyota, halvat kilometrit ja halpa huolto!" Mie: ET NIIKO WHAT? Ihan kiva! Hirveen nopeesti viilenin!

Seuraavana aamuna olin töihin lähdössä ja kävelin autolle. Freddy näytti vähintäänkin mielensä pahoittajalta ja kovin alakuloiselta. Mun kävi ihan sääliksi sitä, uskollinen ystävä kun on ollut kaikki nämä vuodet ja hyväkin vielä. Ei oo paljoo tarttenu korjailla ja jos on, niin Pärnänen on pistäny parastaan. Ja edullisesti vielä. Me siinä sitten aamuhämärissä tehtiin Freddyn kanssa sovinto ja diili, että se saa elää vielä. Onhan sillä ajaminen kohtuullisen mukavaa, mutkatonta ja edullistakin. Sitä paitsi, sillä on sielu ja meillä on ollu kyllä hitoksee hauskoja reissuja yhdessä. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut ja Freddyllä on aika hyvä huumorintaju! Mun kanssa on pakko olla :) Joten, peruin sen koeajon. Ja koska mies muistutti mua mun pörssikurssin alemmuustilasta oli parempi unohtaa ne rahoitukset ja antaa koko ajatuksen olla. Freddykin löysi itsestään jonkun kuudennen vaihteen kun se kiisi välikohtauksen jälkeisissä huuruissaan pitkin Heinolan tietä.

Auto-kakku

Paakarilta pyydettiin auto-kakkua kahden pojan yhteis-synttäreille. Toinen saavutti ajokortti-iän ja toinen ajelee ainakin pikku-autoilla :) Marimekon autokangas miellyttää mun silmää ja ajattelin, että olisikin hauskaa, jos kakussa olisi "pala kangasta." Maalasin kankaan palaa jäljittelevän kuvan kaulitulle vaahtokarkkimassalevylle Wiltonin elintarvikeväreillä ja nimet ja numerot tein värillisestä marsipaanista. Kakkuun meni kaksi isoa viiden muna kääretorttupohjaa ja kakun väliin laitoin tilaajien toiveesta mansikkamoussea. Kakku oli kokonaan laktoositon. Onnea vielä pojille!

A day at the office

Kaikenlaista hubaa sitä ihminen vapaapäivälleen keksii. Tällaiselta näyttää meidän keittiössä, kun paakari pistää koristelu- ja maalaushommat käyntiin. Maalasin valmiiksi kuivumaan tuon auto-kakun kuvan. Sitten tein valmiiksi kuivumaan ja odottelemaan varsinaista koristeluhetkeä tähän samaiseen kakkuun tulevat nimet ja kirjaimet ja vielä toiseen kakkuun onnittelutekstit ja vaahtokarkkimassasta vaaleanpunaiset perhoset. Koristeet ja maalattavat kuvat kannattaakin tehdä hyvissä ajoin valmiiksi. Niiden täytyy antaa kuivua kunnolla. Perhoset ja kukat täytyy kuivattaa "malliin tai muottiin", joten ne kestävätkin jonkin aikaa kuivahtaa. 

Syksy on saapunut. Mutta miten ihana syksy!!!! Kaunista ja lämmintä. Miehen isä asuu melko lähellä meitä ja hänellä on iso piha, omenapuita ja marjapensaita. Itse hän ei niistä perusta mutta antaa mielellään minun hyödyntää satoa. Hain häneltä kaikki puussa olleet ihanat punaiset omenat ja keitin niistä hilloa ja tein omenapiirakkaa. Pappa toki saa parhaat palat päältä ja kunnon maistiaiset!

Syksyyn kuuluu aina metsäretket. Päätettiin siskojen perheiden kera tehdä Repovedelle päiväretki. Eväät ja iloista retkeilymieltä repullinen ja matkaan! Paikalle oli eksynyt muutama muukin reppuilija mutta aivan järjettömän hieno reissupäivä oli ja metsään mahtuu porukkaa! Ei tullut oloa, että apua, tännehän tukehtuu. Mahtavat eväspaikat löydettiin ja paistettiin makkarat omalla kertsigrillillä. Kuutinlahdelle asti tallattiin ja mikä kaikkein uskomattominta, siskon 6- ja 4-vuotiaat tytöt tallasivat ilman minkäänlaista kitinää tai natinaa koko n.15 km:n matkan! Upeita ja yyber-reippaita pikku-naisia <3

Kuvat Terhi Katajala

Matkalla kerättiin sieniä, popsittiin puolukoita ja nähtiin kaksi käärmettäkin. Repoveden retkeilyalue on hieno paikka, kannattaa tulla kauempaakin. Eri pituiset ja hyväkuntoiset retkeilyreitit mahdollistavat samoilun kaikenikäisille ja kuntoisille ihmisille. Ja muistetaan pitää paikat kunnossa, roskat roskikseen ja jätetään luonto tasan sellaiseen kuntoon kuin se oli sinne mennessä! Toivotaan näitä kauniita syyspäiviä vielä lisää. Tää on mun elämäni parasta aikaa, olenhan syksyihminen!

Ristiäiskakku

Pienelle tytölle tilattiin ristiäiskakkua ja toiveena oli, että kakku on todella vaaleanpunainen ja mansikkainen. Väliin laitoin mansikkamoussen ja koristelin kakun tyttömäisen söpöksi. Katselin netistä erilaisia versioita tuon vauva-muotin käytöstä. Toiset ovat peitelleet vauvan ja itseänikin kylmää ajatus vauvan paljaudesta, kylmässä pieni hytisee. Mutta kun oli kuuma kesäpäivä ja tuo pikuinen pylly ja varpulit nyt vaan ovat niin yyber-suloiset, ettei niitä raski peittää. Jotkut ovat myös laittaneet vaipat vauvalle mutta ei ollut minun makuuni. Vauva syntyy paljaana ja tuo pienen marsipaanivauvan paljaus kuvastaa mielestäni syntynyttä ihmettä.

Syksy

Se ois sitten kesä paketissa. Eilen illalla käytiin todistamassa joka syksyistä Tykkimäen lopettajais-ilotulitusta. Tytär oli kavereineen katsomassa myös niitä ihqja Softenginen poikia mutta me käveltiin ystäväni ja mieheni kanssa läheiselle sillalle ja ihailtiin upeaa valoshowta kauniissa elokuisessa yössä. Jotenkin haikea fiilis, siinä se sitten oli, kesä! Mahtava kesä olikin, loma sattui sopivaan saumaan hellejaksolle ja loma oli hyvä. Nyt kun vielä kääntyisi tuo työntekovaihde päälle, jotenkin jumissa on, ei oikeen lähde! En tiedä, joku kuuman kesän jälkeinen tyhjäkäynti jäi päälle. Kyllä se varmaan tästä kun lasten harraste-elo käynnistyy täysillä syyskuussa. 

Käytiinpä eilen Kouvolan torilla eli Evakko-torilla kirppustelemassa eli myymässä käytettyjä vaatteita ja muita romppeita. Sattui huisin hieno keli ja meillähän oli mitä mainiointa seuraa, rakkaat ystävät, joten päivä oli ihan huippu! Minähän satsasin tietty noihin eväisiin ja Emmi hoiti hienosti myyntipuolen. Minä pääsin sujuvasti eroon kaikista omista romppeistani ja Emmikin teki hyvän tilin, joten kyllä kannatti. Sattui vielä niinkin mukavasti, että eilen oli joku kansainvälinen (taisi kuitenkin olla enempi paikallinen) "siivoa nurkkasi"-päivä ja kuka vaan sai perustaa omalle pihalleen pihakirppiksen. Manskilla, Kouvolan kävelykadulla oli jotain tapahtumia, joten porukkaa oli kivasti liikkeellä. Just a perfect day! Kiitos Päivikki ja Elsa <3

Eräänä päivänä mies yllätti, toi kotiin porakoneen! Akkukin oli ladattu valmiiksi ja poranteriä, ruuveja ja muita erilaisia seinäkiinnitykseen liittyviä härpäkkeitä oli kasapäin. What?! Ei oo totta. Tuloksena sain vihdoin ja viimein nuo vanhat ikkunanpokat seinälle. Valkoisista rottinkisydämistä kiitokset Kukkapuoti Eveliinalle ja Leenalle <3 Hän tuunasi toiveiden mukaiset rusettikoristeet. Pattereilla toimiva valosarja on myös Eveliinasta.

Multa on toivottu kuvaa siitä Lahdesta löytämästäni retro-mekosta, tässäpä tämä. Authentic retro-dress from 1970`s, designed by Kaisu Heikkilä Oy. Kokoa 38, istui mun päälle täydellisesti ja kangas on aivan ehjä vetoketjua myöden. Hieman eri laatuista tavaraa tehtiin tuohon aikaan. Tosta tuli mun lempparimekko! 

Mitäs sitten. Tänään pakkaillaan. Poika lähtee huomenaamulla klo 06.00 Vuokattiin neljäksi päiväksi leirikouluun. Onnee vaan ope-Jannelle näiden veijareiden kanssa :) Suattaapi tulla velmu reissu näiden jäpiköiden kanssa. Vanhempain illassa ope näytti neljän päivän ohjelmaa, joka oli melko hektisen täynnä tekemistä, liekö uuvutustekniikka opella mielessä. Tosin, sounds like a plan!!! Hyvä et on ohjelmaa koko päiväksi, jää turha härööminen vähemmälle. Paluumatkalla on varmaan bussi täynnä väsyneitä teinejä mutta varmasta palaavat monta kokemusta rikkaampana.

Aurinkoinen syyspäivä näyttäisi tulevan. Me lähdetään Emmin kanssa tapaamaan Ninaa ja Noelia, käydään Ykkösen tapahtumassa hankkimassa halvennuksessa olevia jumppakortteja ja vieraillaan Studio Dance Pitin uusissa tiloissa avoimien ovien päivän kunniaksi. Juoksulenkille täytyy myös ehtiä. Nyt kone kiinni ja hommiin, että ehtii joka paikkaan. Mukavaa alkavaa viikkoa teille ystävät!!!

Merirosvopääkallo-kakku

Voi että, nää on niitä hienoimpia hetkiä paakarin elämässä. Menin eräänä päivänä käymään ystäväni luona, olimme lähdössä syömään yhdessä kun hänen Santtu-poikansa ehytti minut jo heti ovella ja hihkaisi innoissaan että; "Mie haluun sit sellaisen pääkallo-kakun synttäreille!" Varsin selkeäsanainen ja määrätietoinen kaveri, hänestä kuullaan vielä. Myöhemmin näin Santtua uudelleen ja hän lisäsi, että olis kiva jos sillä pääkallolla olis semmoinen huivi päässä ja sit siinä kakussa olis vielä ne miekat!! Hih ja Huh! Noh, niitä miekkoja en valitettavasti saanut mahtumaan tuohon kuvaan mutta muuten yritin tavoitella Santun toivomaa tunnelmaa. Musta päällinen on Käck-patukoista kerman kanssa sulatettua lakritsi-"kinuskia". Väliin ehdotin sitruunakiisseliä ja vaniljavaahtoa ja tämä lakritsan ja sitruunan yhdistelmä toimi kuulemma ihan hitoksee hyvin! Synttärisankari tuli henkilökohtaisesti hakemaan kakkua ja oli ylen tyytyväisen oloinen vaikkei miekkoja kakun päällä ollutkaan. Ja, mikä tämän kakun tekemisessä oli taas ihan parasta, musta tuli NIIN Santtu-fani!!! Aivan järkyttävän siisti tyyppi ja söpö kuin mikä (sana, jota ei saa kovist hemmoist käyttää) mutta kun Santtu nyt vaan on hurmaava heppu!! Näitä tyyppejä varten tätä tekee...Onnea vielä Santulle!

Loma vol 1

No niin. Kesälomalla kuuluukin olla hellettä ja koska kesäkuu oli sellainen kuin oli, tämä helle ja lämpö on ollut ihanaa ja todella tervetullutta nannaa meille suomalaisille. Meidän loma on tähän asti ollut mukava ja tapahtumarikas. Kaikenlaista hässäkkää on ollut ja se kuuluu tämän perheen elämään kuten voi kuuluu leivälle. Ensin paineltiin Helsinkiin nauttimaan ison kirkon tunnelmasta kolmeksi päiväksi. Hommahan lähti liikkeelle niin, että rva varasi hotellin puhelimitse lauantaina. Sunnuntaina vielä soitin ja varmistin varauksen ja kysyin vielä isännän toiveesta, että löytyykö hotellilta parkkia (muusta viis...) ja varaus oli vielä tällöin ok. Saavuimme maanantaina hotellille, josta ei sitten löytynyt mitään varausta!!!?? Minun mies: " Lähen tupakille, hoida sie toi puhuminen." Juup toki, minäpä hoidan: meille hienomman ja kalliimman huoneen!!! Onneksi vastassamme oli hotellin hra asiakaspalvelupäällikkö, hmm, ei ehkä kaikkein heteroin kaveri mutta äärimmäisen ystävällinen ja avulias veikko. Hän hoiti homman tyylillä ja vastaili hyvinkin ystävälliseen sävyyn minun hieman yliteatraalisiin vaateisiini. Mutta summa summarum, saimme hieman paremman huoneen samaan hintaan, jossa toi Villeroy & Boch oli käynyt sisustamassa meidän kylppärin ja partsilta avautui merinäköala, ei huano!!!! 

Maanantai-iltana miehen siskon perhe haki meidät veneellä hotellilta Suomenlinnaan picnikille ja uimaan.

Helsinki on kaunis!! On se! Aamuisin kävelimme Hietsun kirppikselle rommailemaan. Tehtiin hyviä ostoksia, Emmi osti farkut eurolla, minä Nanson mekon kuudella, korun mekkoon kahdella ja paidan kahdella eurolla. Päivällä käveltiin Helsingin keskustassa, käytiin ostoksilla ja Espalla jädellä. Illan tullen käveltiin Eiran rantaan biitsille uimaan ja picnik-eväistä nauttimaan. Sen jälkeen käytiin kaupungilla syömässä pitkän kaavan mukaan ja nautiskeltiin kauniin päivän vielä kauniimmasta illasta pääkaupungin sykkeessä.

Aina näitä ruoka-kuvia mutta hyvä ruoka,parempi mieli!
Helsingin reissu kuuluu kesään. Paluumatkalla poikettiin vielä Kinuskillassa lounaalla, ihan must. Kinuskillahan löytyy Kellokoskelta, ihana paikka, suosittelen!

Jogurtti mustikka juustokakku

Kellokosken kirkon kaunis päätyovi

Kotiin palattuamme heräsin seuraavana aamuna aikaisin ja hain torilta 10 kg mansikoita ja pakastin ne. Sen jälkeen vaihdettiin lennossa stadi-kamat mökkivermeisiin ja matkattiin Verlaan. Todennäköisyys sille, että evät kasvaa selkään on tämän loman aikana suurempi kuin koskaan, sen verran ollaan löhöilty rantavedessä viilentymässä.

Mökillä sattui semmanen kiva keissi, että ekana iltana lapset halusivat pystyttää teltan pihalle ja nukkua siinä. Me miehen kanssa pohdittiin iltasella nukkumajärjestystä ja päädyttiin siihen, ettei kannata mökissä levitellä sohvaa vaan minä nukun mökissä ja mies aitassa. Aitan patjoja oli roudattu telttaan, joten sielläkin mahtui nukkumaan vain yksi. Yöllä heräsin hirrweään hikeen ja rakkokin ilmoitti täyttymyksestään (herkkähipiäisiltä pyydän anteeksi kielikuvaa) ja painelin pihalle haukkomaan raikkaampaa ilmaa. Tajusin samalla kun astuin ulos kuinka ovi "lompsahti lukkoon" takanani! Olin tietenkin laittanut oven lukkoasentoon, koska olin mökissä yksin mutta unen pöppörössä en sitä muistanut. Siinä minä nyt nuhjuisena pikkarisillani ja pienessä paidassa seistä tönötin rappusilla, yhtään ei hiki kuivunut kainaloissa, ehkä paremminkin päin vastoin. Minä sitten herätin miehen aitasta, hän tokaisi vain, että mene nukkumaan. Katotaan aamulla. Ai mihin? Aittaan en mahtunut, joten pakko oli työntää ahteria telttaan. Lapset olivat hereillä ja kauhia mähinähän siitä alkoi kun mamma änkee hikisenä telttaan. Uni ei tullut! Mietin tosiaan hikikarpalot ohimoilla, että onko minun soitettava aamulla vaarille ja pyydettävä hänet paikalle avaamaan ovi, vara-avaintahan ei ole sen piilopaikassa ollut enää vuosiin. Noloa!!! Todella noloa!

Noin kello 06.00 heräsin ylös johonkin vinkeään ääneen ja pomppasin pystyyn, juu helppo homma, teltassa. Mieshän se siellä, murtopuuhissa! Hänkin sanoi, ettei saanut nukuttua kun oviasia vaivasi mieltä. Hän sanoi muistaneensa, että vaarikin on kerran murtautunut sisään samaisesta paikasta ja niin me siinä aamun varhaisina tunteina murtauduttiin mökkiin. Sisälle päästiin suhteellisen vähäisin äänin ja mitään rikkomatta. Sitten keitettiin onnistuneiden murtopuuhien päätteeksi kunnon pannukahvit! Siinä kahvikupin äärellä pohdittiin, että pääskytkin nukkuivat pidempään kuin me lomalaiset ja että, tuleekohan vallesmanni paikalle? Kuuliko kukaan? Ja mitä epäilivät kuulleensa? Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei tullut poliisi, eikä tarvinnut soittaa nolona vaarille!

Kävin mustikassakin. Ilmahan oli helteinen ja mulla oli päällä mökiltä nyysityt päntsyt ja joku verkkatakki vuodelta nakki ja makkara, mummon paplarihuivi kietaistuna pään ympärille ja kumpparit numeroa nelkööt seittemän. Metsässä ilma oli sakeana hyttysistä ja hevosen kokoisista paarmoista. Kävelin ja keräsin mustikoita minkä muulta huiskinnalta ehdin. Mustikoita alkoi kolmen litran ämpärin pohjalla olla sen verran, että pohja peittyi, kun törmäsin semmaiseen iltettävään ansaan. Tiedättehän sellaisen ellottavan ötökän, joka asuu varmaan linnunpöntössä tämän ansanarun paksuudesta päätellen. "Naru" oli viritetty kahden puun väliin ja voin vaan kuvitella sen ötökän koon joka tämän narun oli punonut. Hyvä, ettei kaula katkennut. JAK, I hate spiders!!!! Samalla kun törmäsin NARUUN, joku hiilasi selkääni pitkin....ihan varmaan SE!!!??? Arvatkaa miten nopeasti vaatekerta lensi pitkin tanteretta ja minä huusin ja kiljuin kuin hervoton hyeena! Kumman kevyin askelin juoksin ympyrää nelkööt seittemän numeroisilla kumppareilla mäen harjalla alusvaatteisillani paniikin vallassa. Kun ahdistuskohtaus oli vihdoin mennyt ohi, tajusin että SE oli varmaan hikipisara ja SITÄ ei näkynyt missään. Vaatteet ravistelin ja tarkistin moneen kertaan, koska Araknofobia niin vaatii. Mustikan keruu loppu siähen! Kele, ostan vaikka torilta tai olen ilman. Ei tartte minuu vaanii siel mettäs, pidä tukkis senkin ötökkä!

Melko kammottavan mustikka-retken päätteeksi pyysin mieheltä, että lähdetään veneilemään. Mökillä on soutuvene ja vaarin kolme heppanen peräprutku mutta sillä on aina päästy, mihin on haluttu. Lähdettiin veneilemään. Pojat uisteli ja tytöt otti arskaa. Tytöille tuli tietenkin kuuma ja halusivat uimaan ja heti. Järven toisella puolella oltiin jo siinä vaiheessa ja pojat löysivätkin kivan niemen, jonka ranta oli samettista hiekkaa. Uitiin ja polskittiin kun taivaalle alkoi kertyä hieman epäilyttävän tummaa pilviryhelmää. Päätettiin lähteä takaisin mökille, ennenkuin ukkosrintama tulisi päälle. Järvellä alkoi jo tuulla sen makuisesti, että keli muuttuisi kohta, vaahtopäiset aallot löivät jo veneeseen kun....peräprutku alkoi yskiä epäilyttävästi! Tämähän tästä vielä puuttuikin! Moottori sammui, mies sai sen käyntiin kunnes se sammui uudestaan. Matkaa oli tosiaan jonnii verran, järvi on kokoa iso ja soutamalla oltaisiin mökillä varmaan huomen aamulla. Siltä se ainakin tuntui sillä hetkellä. Vehje lähti käyntii yskien ja mies sai sen kulkemaan sillai tosi hiljaa, koska koneen kierroksia ei voinut nostaa, muuten prutku sammui. Että sillai! Matkaahan oli. Pelotti hirveästi matkata niissä aalloissa ja taivaanrantakaan ei tuntunut antavan meille armoa tummuessaan kaiken aikaa. Mökkiranta ei näyttänyt lähentyvän ollenkaan ja pitkään aikaan en ole odottanut sen mökin vastapäätä olevan tutun niemen kärjen näköpiiriin ilmestymistä niin paljon. Hitaasti mutta varmasti päästiin perille rantoja myöden ja rantauduttuamme alkoi hirveä ukkosen jytinä ja salamointi mökin takaa. Onneksi ehdittiin rantaan. Miehen tutkittua prutkua hän kertoi, että bensa oli vanhentunutta, koska veneellä on ajettu niin vähän viime aikoina. Se aiheutti moottorin ongelmat. No hengissä selvittiin siitäkin reissusta. Veneilin sen jälkeen vain omalla rannalla ja kumiveneessä.

Eilen käytiin Lahdessa ostoksilla ja sataman rannassa kävelemässä. tavattiin tuttujakin ja sataman puodista löysin aivan ihania retro-mekkoja muutamalla eurolla. Ihana nuori tyttö, jolla oli ollut Lahdessa Vintage-liike, myi siellä vanhoja vaatteita. Siellä myytiin myös käsitöitä yms., tosi kiva paikka. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos liikutte Lahdessa. Otettiin kyytiin yks liftarikin, nimittäin lainakoira Masi. Masi lähti maalle viilentymään kuumasta kaupunkiasunnosta.
Tänään työpaikka tarjoaa Tykkimäki-päivän, sinne tarttis jotenkin latautua lähtemään. Minä olen NIIN antihuvipuisto-ihminen! En pidä yhtään niistä rytkytys laitteista, mua NIIN huimaa mutta ipanat on ihan et jeiii! Ja päivään kuuluu myös liput Aquaparkkiin ja Jenni Vartiaisen iltakonserttiin, et jeii vaan meille. Saatiin onneksi loistoseuraa siskon perheestä, niin mukava päivä on tulossa.

Että semmoisia kuulumisia täältä lomalta nyt tähän hätään. Tälle Adams Familylle aina sattuu ja tapahtuu. Toisaalta, miehen loma loppuu tähän viikkoon, joten yhteishässäköiden todennäköisyys pienenee. Mun loma onneksi vielä jatkuu ja saan avohässäkän aikaiseksi kyllä ihan itelleenkin :)
Kunnes taas, hyvää ja aurinkoista kesää, kuullaan....

Baby Shower-kakku

Tälläisen baby-shower kakun sai Noora juhliinsa. Juhlinnan kohteena on kaunis ja nuori nainen, joten ajattelin että sievä pikku-mekko olisi jotenkin tyttömäisen hempeä. Tästä tulikin ihan kiva. Minunkin piti lähteä juhlimaan, mutta Kakkupuoti on avoinna myös sunnuntaisin, joten jätin juhlat väliin ja painelin leipomaan. Juhlat olivat varmasti hienot ja sain kuvan lopusta kakusta, jota ei ollut paljon jäljellä eli hyvin maistui! Välissä oli vaniljainen mansikkamousse. Kesällä pitää olla mansikka-kakkua juhlissa tarjolla, se vaan menee niin! Onnea vielä Nooralle ja ihanaa odotusta!

Hieman naurattaa muuten vielä tämän kyseisen kakun pakkaus kuljetusta varten. Tarvittiin nimittäin kolme naista ja yksi mies, että saatiin kakku pakattua autoon. Matkaa oli jonkin verran ja kakku piti saada viileänä perille, ilmahan ol ko morsmaikku ja asteita rapiat kolkööt ;) Tarvittiin siis mm. pyykkikori, miljoona kylmäkallea ja pahvilaatikko. Olin varautunut vielä Jeesus-teipilläkin mutta sitä ei onneksi tarvittu. Kakku ja alunen olivat nääs kokoa XXL, joten eivät meinanneet mahtua mihinkään. Selvittiin tehtävästä neljän ihmisen voimin ja kakku pääsi viileänä perille. Kiitos fiksun nuorison ja heidän loistavien ideoiden (ja ilmastoidun menopelin)!

L.O.M.A.

SE alkoi, vihdoinkin. Tiedättekö sen tunteen unessa, kun tavoittelet jotakin, etkä saa sitä kiinni tai se häipyy koko ajan kauemmas ja kauemmas. Tai kun juokset unessa, se tuntuu samalta kuin juoksisit vedessä, et vaan pääse eteenpäin. Siltä on töissä tuntunut viimeiset kaksi viikkoa, loma vaan siirtyy ja siirtyy kauemmas ja kauemmas...MUTTA nyt olen lomalla! Vielä parit kakut ulos puodista ja that`s it! Kakkurumba onkin ollut melkoista tänä kesänä. En ole ehtinyt päivitellä tätä blogiakaan, kun on ollut hieman kiirusta. 

Lomalla olen äly-vapaalla! Tiedossa on Helsingin retkeä, mökkeilyä ja päivän mittaisia trippejä ihaniin paikkoihin, kuten esimerkiksi Haminan pitkille hiekoille, Kotkan Kaunissaareen yms. Aikataulutonta ja älyvaapaata oleilua. Helsingin reissu on ihan must kesällä! Helsinki on kaunis. Tällä säällä on ihan pakko käydä Suomenlinnassa retkeilemässä ja sillä ihanalla mini-biitsillä meriuinnilla. Suomenlinnassa kävellessä tulee tunne kuin olisi astunut johonkin toiseen aikaan ja paikkaan. Tuntuu kuin olisi jossain kauempanakin, kaukana ulkomailla. Lauttamatka Suomenlinnaan kuuluu kesään. Ja ne ihanat purjeveeneet saaren ympärillä ja kimaltava vesi. Aika pysähtyy ja mieli kevenee kalliolla istuessa. Ympärillä puhutaan eri kielillä ja tunnelma on rento. Cafe-Vanillesta saa ihania juustokakkuja ja hyvää tuoretta kahvia kyytipojaksi ja sen jälkeen voi käydä tutustumassa vaikka lelumuseoon.

Helsinki ja shoppailu, tyttären silmissä kiiltelee siihen malliin, että kesätienestit saa kyytiä! Tarvittavien hyödykkeiden lista on yyber pitkä ja tarvetta on sille ja tälle, huoh! Jospa nämä kolme päivää pääkaupunkiseudulla riittäisivät sammuttamaan pahimman ostosvimman :)

Savonlinnan reissu heitettiin jo viime viikonloppuna. Keli oli upea niinkuin aina ja meillä oli ihan mahtava reissu. Käytiin Savonlinnan torilla lörtsyillä ja jätskeillä ja käveltiin rantaviivaa Olavinlinnaan. Ihan huippua! Uitiin ja saunottiin ja syötiin ja juotiin hyvin. Tunnelma oli mutkattoman mukava ja mieli ja kroppa jäi kesätunnelmiin. Kun vielä viikko tämän retken jälkeen piti viettää työmaalla, tuntui tosiaan siltä, että se loma ei vaan ala koskaan. Meidän pojat ovat olleet lomalla jo kaksi viikkoa ja viettivät viikon kalassa Inarissa. Sielläkin oli ennätyshelteet, mikä tuntui ihan hassulta. Yöttömät yöt ja helle! Antti 12 v. sai porukan ainoat kalat, joten kyllä siitä vielä äidin oma pikku-Peltsi tulee. Taisi pojille jäädä kalastusvaihde päälle kun kävivät kotiintultuaan vielä Kymijoella kalassa ja sieltäkin Antti ainoana, sai saaliiksi komean kirjolohen. Pojat savustivat sen ja nautiskeltiin sitten porukalla. Sen luomummaksi ja tuoreemmaksi ei ruoka voi enää tulla! Nam! Nyt startataan Verlaan täksi päiväksi, on NIIN kuuma. Pakko päästä uimaan! Huomenna nokka kohti isoa kirkkoa ja suurkaupungin humua. :)

Gerbera-rippijuhlakakku pojalle

Pojalle toivottiin "värikästä" kakkua rippijuhliin ja minä tein suomettuneen sini-valkoisen. Joteskin mun mielestä tää nyt vaan toimi ja oli jokseenkin tyylikäs. Kakku oli ihan pirun korkea (kiitos mun runsaiden täytteiden) ja en meinannut saada massaa millään asettumaan. Siihen nähden suhteellisen tytyväinen olen tulokseen ja toivotaan, että kakku oli mieleinen. Kakun välissä oli sitruunakiisseliä ja vaniljamoussea. Gerberat ja pienet kukat olen tehnyt vaahtokarkkimassasta. Hyvää juhlapäivää huomisille rippilapsille!

Hajatelmia

Tämän viikon teemana on ollut niin mun kesäflunssa kuin lainakoira Masin vierailu. On se ihana koiruus, niin rakas. Onneksi saatiin vielä muutama päivä jatkoaikaa vierailulle. Alunperin Masin piti kotiutua jo torstaina mutta saimme Masin mamin ylipuhuttua ja Masi jäi meille vielä pariksi päiväksi. 

Kesäflunssa tuli aivan puun takaa, tai oikeastaan ei edes ollut mitään flunssaa vaan kuumetta kolmena iltana. Syytä ei löytynyt, todennäköisesti jonkunsortin flunssa se sitten oli. Onneksi helpotti. 

Tällä viikolla on huoli painanut mieltä myös rakkaasta ystävästä ja hänen voinnistaan. Toivotaan, että tilanne selviäisi nopeasti ja kaikki olisi ihan hyvin. 

Toisen ystävän uusi rakkaus ja elämän uusi toiveikas ja onnellinen suunta ovat taasen saaneet hymyn huulille ja ilon tunteen lämmittämään sydänalaa. Olen NIIN onnellinen hänen puolestaan ja toivon heille pelkkää hyvää. Tämä pitkäaikainen rakas ystävä on todella onnensa ansainnut! Ihanaa. Toivottavasti nähtäisi pian? On tämä elämä kummallista ja sen käänteet ihmeellisiä. Olen tällä viikolla ollut kovin mietteissäni ja pohtinut syntyjä syviä. En tiedä miksi, mutta jokin painaa mieltä. Mun korvasienimäisillä aivoilla on tosin tapana pyöritellä asioita niin ja näin ja taas kohta uudestaan ja päänsärkyhän siitä seuraa ja monasti myös itku. Kaipa näillä kaikilla kummallisilla käänteillä sitten lopulta on jokin tarkoitus? 

Werlassa vietettiin juhannusta taasen ja kelikään ei ollut pöllömpi. Makasiinikahvilasta haettiin leipää ja mökillä grillattiin ja saunottiin. Heitin sen talviturkinkin pois vaikka vesi oli aivan jäätävän kylmää. Ei sitä nyt oikein uimiseksi voinut sanoa, parit nopeat nykäsyt ja nopeasti takaisin saunan suloiseen lämpöön. Iltasella ajeltiin katsomaan Verlan kokkoa ja yövyttiin mökillä. Aamulla pakattiin kamat autoon ennätysvauhdilla, sen verran rapiasti sateli vettä että lähdettiin kaupunkiin sisähommia puuhastelemaan.

Mun lempimaisema kokkojen jälkeen myöhään iltasella

Masi jatkaakin oleilua vielä huomiseen, joten saamme nauttia tämän ihanan eläinystävän seurasta vielä tovin. Jalkapallo rytmittää tämän perheen elämää ja tälläkin hetkellä alakerrasta raikuu hirvittävä meteli kannustushuutojen muodossa....milloin noi kisat loppuu? Huomenna ajattelin käydä tsekkaamassa mun kanttarelli-kätköt, me nimittäin Masin kanssa löydettiin kanttarelleja eilen pitkällä metsälenkillä. Tosin ne oli tosi pieniä mutta mulla onkin mehevät mestat. Katotaan miten meidän käy.
Tää olikin nyt aikas haperoinen päivitys mut niin on ollut elokin...heiveröistä ja haperoista. Ehkä nahka tästä vahvistuu ja tarinat selkenee. Nyt on jotenkin ihan ding-dong-meininki ja jutut aivan supercalifragilisticexpialidocious!