Traktori-kakku

Pienelle Timi-pojalle toivottiin traktorikakkua 2v.-synttäreille. Kakun väliin toivottiin mansikkamoussea ja sen täytyi olla ehdottoman laktoositon. Prismasta saa onneksi litran tetrassa laktoositonta vispikermaa, joka taipuu täytteisiin ja siitä saa kaunista pursotusjälkeä. Timin syntymäpäivien teema taisi melkolailla rakentua John Deerien ja Valtrojen ympärille. Pieni miehen alku on aivan innoissaan isoista traktoreista ja taisi saada kovasti toivomansa polkutraktorin peräkärryineen päivineen lahjaksi. Onnea vielä reippaalle pikku-miehelle!

Tapaus loman loppu

No niin, loma on silausta vaille paketissa. Lontoo oli ja on aina yhtä ihana! Lämmintä oli  + 20 astetta, aurinkokin pilkahteli lomalaisille, vaikka joka aamuinen BBC:n säätiedotus lupaili sadetta. Muutaman kerran viikon aikana sää-ukkeli yritti meitä kastella mutta olimme ukkoa ovelampia! Olimme joko matkalla jonnekin tai sitten satuimme sisätiloihin. Kävimme Kew Gardenissa ihailemassa englantilaisten puutarhojen aatelia, Wiltshiressa ihmettelemässä muinaista Stonehenge monumenttia, Portobello Roadilla tekemässä antiikkilöytöjä ja Camdenissä sukellettiin boheemimpaan maailmaan marketilla ja kirpputoreilla. Keskustassa tehtiin hyviä löytöjä pienillä ihanilla kujilla ja ihasteltiin Piccadillyllä ihmisvilinää. Ajeltiin huvikseen metrolla sinne ja tänne, esimerkiksi King`s Cross asemalle Harry Potterin taikamaailmaan. Piti siellä ne pakolliset kuvatkin ottaa, tiedättehän sen Platform 9 3/4? Yhtenä iltana lähdettiin kuvaamaan Tower Bridgea iltavalaistuksessa. Komea silta-vanhus näytti aivan prinsessalinnalta huikeassa ilta-asussaan. Kaikenlaista hassua sattui ja tapahtui reissussa kun ollaan mutta kuluneen viikon nauruterapialla jaksaa taas pimeissä syksyilloissa vaeltaa. Välillä tirskahtelen yksikseni, kun muistan jonkun hassun jutun matkalta. Täytyy ryhdistäytyä ensi viikoksi työeloon, ei ihan sovi repeillä tuolla asiakaspalvelussa :) Ihana loma, KIITOS matkaseurueelle <3 <3 <3 tässä sydän jokaiselle. Kunnes taas! Minä, matkanjärjestäjä ryhdyn taas pohtimaan vaihtoehtoja ja mietitään minne sitten seuraavaksi? Lontoo on siitä ihana, että vaikka siellä kävisi jatkuvasti, siellä on aina tekemistä, näkemistä ja joku nurkka nuohoamatta. Enkä kyllästy koskaan lempipaikkaani Camdeniin, saati Notting Hilliin ja Portobello Roadin rentoon tunnelmaan. 

Huomenna arki astuu eloon. Arki tulee aina, sanoo armas anoppini. Töihin olisi lähdettävä vaikka kuinka mukava olisi jatkaa lomailua. Tässä nykyisessä työssä on se hyvä puoli, että lomalle voi jäädä huoletta tai ilman tunnetta että jäikö joku homma kesken. Pää tyhjenee työasioista samaan aikaan kun suljet työpaikan oven perässäsi. Lomaltapaluukaan ei tunnu niin raskaalta, koska työasiat eivät todellakaan lähde mukaan kotiin. Tervetullutta vaihtelua edelliseen työhöni verrattuna.

Mutta nyt mieleni tekee jotain sitruunaista ja raikasta, joten kokeilen Kew Lime Pieta, katsotaan mitä siitä tulee. Jaan ohjeen kanssanne, jos onnistun. Limeä ei ole kuin yksi, joten joudun tekemään piiraan sitruunoista? We will see how it turns out. Kutsuin vanhempani kahville, joten nyt; ensi kertaan te rakkaat!

Koira-kakku

Anni täytti pyöreitä ja halusi synttäreilleen koira-kakun ja semmoistahan kakku-maakari alkoi väkertämään. Kakun väliin toivottiin mansikkamoussea ja koristeet tehtiin vaahtokarkkimassasta. Kuva on maalattu käsin elintarvikeväreillä samaiselle massalevylle.
Reippaan Anni-tytön aika kuluu mukavasti Manu-koiransa kanssa telmiessä ja touhutessa. Manu on ihan ykkös metsästäjä- ja vainukoira, tai miehän en lajista ymmärrä mitään mutta Annin äiti on kertonut ja valaissut asiaa. Isäntänsä kanssa Manu kirmaa mehtällä (kuten rva asian ilmaisee) alvariinsa. Isäntä loihtii sitten kurmeeta saaliistaan. Tästä asiasta olen ihan vihreenä kateudesta. Olis NIIN hienoo, jos joku laittais mullekin lintua ja jänistä pataan. En ole koskaan maistanut esimerkiksi jänistä ja olisi aivan huikeeta, jos joku sellaisen kurmeetti-aterian loihtisi nenän eteen. Hirveesti olen syönyt hirvee ja sehän on metsän elukoista se kingi ja siitä saa loihdittua jos vaikka mitä herkkua. Tosin ihan itse olen saanut hirvipaistia vääntää. Eipä silti, tykkään kovasti ruoan laitosta ja varsinkin siitä syömispuolesta. Kävipä niinkin onnellisesti aikanaan kun pojan vatsavaivojen syitä alettiin selvitellä kahden vuoden iässä, että lääkäri kielsi siipikarjan- sekä naudanlihan syömisen kokonaan. Onneksi papalla oli hirven lihaa pakastin täynnä ja siitä sitten väänsin  lootaa ja soossia perheelle. Pelastettiin pieni poika vatsavaivoilta. Syy jatkuviin vatsanväänteisiin oli kanamuna- ja maitoproteiini allergia. Eli hirweesti ollaan syöty hirwee, oikeesti! Jänispaistia joutuu vielä odottelemaan, tosin serkkupoika on kova käymään metsällä, että ehkä jonakin päivänä...

 Tapaus L.O.M.A

Perjantaina alkoi hyvin ansaittu loma. Eilen vietettiin hurmaavan siskon tytön, Saaran 5-vuotis synttäreitä. Katselin ja seurailin pienen ja suloisen Saaran touhuja eilen ja ajattelin että EI! Ei saa enää kasvaa! Saara ja hänen pikku-siskonsa ovat ehkä maailmankaikkeuden suloisimmat pikku-tytöt. Aika kuluu liian nopeasti ja tahdon heidän pysyvän aina tuollaisina, pieninä ja söpöinä. Saara varsinkin näytti eilen hurahtaneen pituutta ja tuntui jotenkin niin aikavalta ja keskusteli fiksuja aikuisten seurassa. Saara on suloinen ja herttainen pieni ihmisen alku, jolla on lämmin sydän. Onnea vielä ihana Saara <3 Hänen pikku-siskonsa ja rakas kummi-tyttöni, on myös huippu-suloinen ja melkoinen pakkaus. Siinä missä Saara keskustelee henkeviä, Elsa-sisko miettii syntyjä syviä omalla tavallaan. Häneltä tulee puhetta taukoamatta ja hienotunteiseen siskoonsa verraten hän ei juurikaan suodattele. Eilen Elsa oli serkultaan Emmiltä kysynyt neuvoa eräässä mieltä askarruttavassa asiassa. Elsalta puuttuu paljon kirjaimia puheestaan, tosin hän kyllä osaa ne sanoa mutta kun vauhti on päätähuimaava niin eihän siinä ehdi miettiä kieliopillisia hienouksia. Elsa myös hallitsee sujuvasti sisarusten välisen "En se mie se ollut"-pelisäännön, jolla monta kertaa saattaa päästä monenlaisesta pälkähästä.  Elsa: "Eikö nii Emmi että PELTE ei ole paha tana? Taala tano että ei ole, eikö nii Emmi? Kyllä meitä nauratti illalla kotiin tullessa. Mietittiin Emmin kanssa että miten tuohon nyt sitten vastaisi. "Pelte" sellaisenaan ei ole paha sana mutta jos kysymyksessä on "takapylly", joka myös on Elsan käytämä ilmaus meillä kaikilla mukana kulkevasta hanurista ja sen kovemmilla konsonanteilla varustetusta versiosta tuosta sanasta, niin sen huuteleminen tuolla huudeilla on ihan hanurista. Elsalle suukkoja, olet meidän aurinko <3

Uuuh, huomenna Helsinki-Vantaa ja off we go! London calling! Kauhia ongelma, mitä päälle. En ole pakannut vielä mitään, en edes miettinyt mitä otan mukaan, kääk! Täällä värjötellään pakkasrajoilla, Lontoossa on +18 astetta lämmintä mutta iltasella sielläkin viilenee. Jos sitten pillifarkut, nahkarotsi, Converset ja menox. Aivan sama, fiilis on tärkein!!!! Voi että mie NIIN odotan, että pääsen Englannin maaperälle. Siellä ihmisten pyyteetön ystävällisyys ja kohteliaisuus tekevät aina vaikutuksen. Ja se rento tunnelma ja letkeä elämänrytmi tempaavat mukaansa. Voisin siis jäädä sinne! We will see......Mukavaa viikkoa tänne kaikille ja kuullaan myöhemmin, nyt pakkaamaan matkalaukkua.

Monsters High logo-kakku

Oona-tyttö on vihkiytynyt Monsters nukke-fani ja halusi tai oikeastaan äiti tilasi :) hänen syntymäpäivilleen kakun Monsters logolla. Kakun väliin laitettiin valkosuklaamousse, jonka makeutta taitettiin hieman omppohillolla. Kakun päällinen ja koristeet ovat vaahtokarkkimassaa ja marsipaania ja pelkäsin kovasti, että kakku olisi liian makea. Ei ollut ja sankari oli ollut iloisesti yllättynyt. Onnea vielä Oonalle!

Tapaus karvapallo

Työviikko meni nopeasti ja kaikenlaista sattui ja tapahtui tällä viikolla. Loppuviikosta kurkkuun pesiytyi jonkin sortin kaktuspallero ja päätä jynksytti ohimoilta. Jätin siis perjantai-illalle suunnitellun Haminan retken väliin. Sen sijaan kääriydyin peiton alle, vedin villasukat jalkaan, keittelin voodoo-juomaa (josta puuttui se ihmeitä tekevä inkivääri, damn) ja maastouduin sohvalle lepäämään. Haminassa olisi ollut siskon lauluyhtyeen keikka ja paikallinen "taideiden yö"-tapahtuma ja harmitti tosi paljon, kun en päässyt osallistumaan. Paljon oli kuulemma ollut väkeä ja tapahtuma oli ollut upea. Miljöö ainakin on loistava tapahtuman sisältöä ajatellen. Seuraavalla kerralla siten?! Aamulla herätessäni tunnustelin oloa, kurkku edelleen karhea ja limanuljaska-armeijan marssiharjoitukset näyttivät jatkuvan. Päätä särki, kunnes nautiskelin kahvipainotteisen aamupalan. Tämän päivän suunnitellut urheilusuoritukset jäänee tekemättä, joten vuorossa on sisäharrasteita. Ryhdyn siis piirtämään ja maalaamaan kakkukuvia. Ehkä hieman ulkoilutan Brother-merkkistä ompelukonettani silläkin uhalla, että yleensä siitä seuraa ärtymystä ja kiroilua, lähestulkoon aina. Siskoni lupasi tuoda minulle jotain erikoisyrttejä ja oloa helpottavia mömmöjä, joten niitä odotellessa kirjoittelen vielä muutaman lauseen.

Viime aikoina olen pohtinut paljon kohtaamisia. Miksi toiset ihmiset ovat olevinaan tärkeämpiä kuin toiset? Ylenaikaisuus ja itsekkyys kasvattavat voimiaan ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Turhan usein törmään ihmisiin, joilta puuttuu perustavan laatuiset käytöstavat. Jos sellaisten ihmisten seurassa joutuu vielä viettämään aikaa, on se todella kuluttavaa ja turhauttavaa. Tulen vaatimattomista, mutta en missään nimessä puutteellisista oloista. Meiltä ei puuttunut mitään mutta aika oli lapsuudessani toisenlainen verraten nykypäivän lapsuuttaan viettäviin. Ihmisten kohtaaminen, välittäminen, pyyteetön ystävällisyys ja lähimmäisen rakkaus olivat niitä sen ajan ja varsinkin oman kotini rikkauksia. Hyvät käytöstavat olivat yksi suurimmista lahjoista ja voimavaroista, joilla vanhempani evästivät omat lapsensa maailmalle. Saan olla todella kiitollinen siitä, että olen saanut tämän lahjan vanhemmiltani ja oppinut heitä seuraamalla kohtaamaan ihmiset lähimmäistä kunnioittaen. Aineellinen hyvä, status ja maine tai ihmisen asema tässä maailmassa menettävät merkityksensä, jos käytöstavat ovat luolamiehen tasolla. Omaa toimintaa ja käytöstään voi kyllä kehittää, jos haluaa. Motivaationa voisi toimia vaikka yleinen viihtyvyys ja oma sisäinen rauha ja sitä kautta hyvä olo. Toisaalta, jos ihminen on kovin itsekeskeinen, ei nämä asiat merkitse mitään, eikä ihminen pysähdy kuuntelemaan sisimpäänsä. Tunnen suurta sääliä tällaisia ihmisiä kohtaan, heiltä jää moni asia elämättä ja kokematta. Itsekkäät ja huonosti käyttäytyvät ihmiset tuskin tätä tajuavat, saati kaipaavat. Elämä pyörii liikaa oman navan ympärillä ymmärtääkseen mitä siinä pelissä menettää. Olen kiitollinen isälleni ja äidilleni monestakin syystä, mutta erityisen suuret kiitokset hyvien käytöstapojen elämänmittaisesta oppimäärästä rakkaille vanhemmilleni <3 Olen monta tarinaa, tärkeää lähimmäistä ja rakasta ystävää rikkaampi!

APUA!!! Olin jo lopettelemassa kirjoittelun, kun ovikello soi ja rakas pikku-siskoni tuli käymään. Hän toi minulle flunssa-survival-paketin; suklaata, merkkareita ja ihanan 3-vuotiaan kummityttöni askarteleman kortin <3 Survival-paketin varsinaiset flunssalääkkeet olivat pakurikääpä-jauhe, josta keitetään teetä. Tuoretta inkivääriä ja sitruunaa, joista myöskin keitetään juomaa hunajalla maustettuna. Inkivääriä voi myös pureskella sellaisenaan. Ja jauhettua neilikkaa; eli teelusikallinen jauhetta sekoitetaan pieneen tilkkaa vettä ja nielaistaan sellaisenaa 7 vrk:n kuurina. Whuh, jos ei nyt lähde tauti niin sitten.....tulee ähky salmiakista ja suklaasta hih! Kiitos rakkaalle siskolle!

 

Bemari-kakku

Bemu-kakku meni pienelle pojalle, joka on antaumuksellisesti Bemari-miäs isoilla kirjaimilla. Kakun välissä oli mansikkamousse, koska kakku tehtiin ns.oravan nahkakauppoina. Mun pakastin ammotti "mansikka osaston" kohdalla tyhjyyttään, joten vaihdon kakun marjoihin. Näin se sujuu kätevästi vanhanaikaiseen tyyliin.

Kuulaita aatoksia

On se hyvä, että näitä saa taas, nimittäin uusvanhoja Hopeatoffeita! Ja maku on autenttinen. Muistan lapsuudesta kun näitä oli semmasina patukoina. Niiden käärepaperit oli aina tarttuneet kiinni toffeeseen ja kärsimättöminä ja karkkihimoisina toffeet vedeltiin papereineen päivineen. Uudisversioissa on juuri sopiva sitko ja ehta maku. Tosin paperi onneksi irtoaa paremmin :) Mahtavaa namua ja voin kertoa, että näillä nameilla vetää överit tosi helposti!!! Kuulin luotettavalta taholta tässä taannoin, että näitä saa taas ja kello oli muutamaa minuuttia vaille yhdeksän (illalla) kun hiivin paikalliseen Kitymarkettiin toffee-ostoksille. Siinä sitten selittelin typeriä kassalla, koska häpesin myöhäistä ja varsin turhamaista kauppareissuani. Mutta kassatyttö oli ihan cool ja tokaisi, että hän olisi juossut näiden perässä vaikka Vladivostokiin, jos tiesi niitä sieltä saavansa. My kind of salmiakki-girl! Täytyis kehittää Hopeatoffee-kakkutäyte, hmmmm....

Well, on se syksyä ilmassa. Ihanan kuulaat aamut ovat tulleet jäädäkseen. Saimme nauttia aivan mahtavasta intiaanikesästä ja tuntuu, että kesä on vaan jatkunut ja jatkunut. Viime aikoina on aamuisin kuitenkin ollut jo oikeasti viileää. Sukat ovat mukavat ja olen haikeudella jättänyt jäähyväiset flip-flopeille, ensi kesään sitten!

Ilmat ovat olleet silti kauniita aamun kirpeästä viileydestä huolimatta ja iltapäivisin jopa helteistä. Sienimetsään tekisi mieli. Eväitä reppuun ja metsään. Sen teen vielä mutta en tänään. Lähden moikkaamaan äitiä ja isää ja päivittämän kuulumisia. Ensi viikolla ystävien tapaamista ja taiteiden yön tapahtumia, tällä kertaa Haminassa. Lähdemme porukalla katsastamaan siskon lauluyhtyeen keikkaa sinne. Ja uuh, iihhanaa, mulla on kampaajalle aika. Karvahattu kevenee :) Ja Lontoon matka lähenee, jesshhh. Näihin tunnelmiin, tavataan taas ystävät.

Rokki-kakku

Ystäväiseni Laura tilasi poikaystävälleen ylläri-pylläri rokkikakun ja pitivät bileet kotonaan. Tämän kakun välissä oli sitruunainen kiisseli ja vaniljamousse. Logo on jonkun bändin, kertokaa jos tiedätte, mie olen NIIN eläkkeellä, en tiedä. Mutta yhdistetyt syntymäpäivä- ja tuparijuhlat olivat onnistuneet hyvin ja kakku oli maistunut kaikille. Sankari oli yllätetty eli tehtävä suoritettu :)

Porkkanakakku

Tää kakku on sit ihan mahottoman hyvää! Ja paranee vaan seuraavaksi päiväksi, oletuksella että sitä on vielä seuraavana päivänä jäljellä :)

Ohje on the hummingbirds bakeryn kirjasta "Leivonnaisia herkkusuille".

Porkkanakakku:

300g sokeria
3 kananmunaa
3dl öljyä
300g vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia sekä ylimääräistä koristeluun
½ tl inkivääriä
½ tl suolaa
1/4 tl  vanilja-aromia
300 g porkkanoita raasteena
100 g saksanpähkinöitä pilkottuna sekä ylimääräisiä pilkottuna sekä kokonaisena koristeluun

Kuumenna uuni 170 asteiseksi.

Mittaa sokeri, munat ja öljy kulhoon ja vatkaa sekaisin. Seoksen ei tarvitse olla täysin sileää. Lisää hitaasti joukkoon jauhot, sooda, leivinjauhe, kaneli, inkivääri, suola ja vanilja-aromi. Jatka vatkaamista, kunnes ainekset ovat hyvin sekoittuneet.

Lisää porkkanaraaste ja pähkinät ja sekoita ne puuhaarukalla tasaisesti taikinaan.

Kaada taikina voideltuun n 24 cm halk. irtopohjavuokaan ja tasoittele pinta. Paista kakkupohjaa uunissa n. tunti tai kunnes väri on kullanruskea ja pinta tuntuu koetettaessa kimmoisalta. Varmista kypsyys, jos pohja tuntuu raa`alta paista vielä 10-15 min. Anna jäähtyä vuoassaan hetki ja irroita sitten vuoasta ja anna jäähtyä kokonaan ennen leikkausta.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan ja nosta yksi pohjista kakkulautaselle ja levitä päälle noin neljännes tuorejuustokuorrutteesta. Nosta päälle toinen pohja ja levitä taas neljännes kuorrutteesta pohjan päälle. Nosta viimeinen pohja paikalleen ja levitä loppu kuorrute kakun päälle ja reunoille. Koristele kakku pähkinöillä ja ripottele päälle hieman kanelia.

Tuorejuustokuorrute: 
600 g tomusokeria
100 g pehmeää margariinia tai voita
250 g maustamatonta tuorejuustoa

Vatkaa tomusokeria ja margariinia tai voita keskinopeudella, kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla. Lisää tuorejuusto yhdellä kertaa ja vatkaa, kunnes juusto on sekoittunut muiden ainesten joukkoon. Käännä vatkaimen nopeus suuremmalle. Jatka vatkaamista vähintään 5 min., niin että seoksesta tulee vaaleaa ja kuohkeaa. Varo kuitenkin seoksen juoksettumista.

 Sunnuntainen sisustusretki

Lähden nyt Porvoon sisustusputiikkien kautta pyörähtämään Ikeassa ja sieltä sitten syömään Kinuskillaan. Tsekkaapas paikka ihan livenä, ihania herkkuja ja ihana Kellokosken ruukki-miljöö. Kannattaa käydä.
Tällä hetkellä vaivaa semmoinen pieni sisustusbuumi, syksyksi jotain uutta kivaa-olotila. Tilasin jo sisustuspaketin SoMia Livingistä, se tulee ensi viikolla. Somia Living sisustusputiikki sijaitsee Tuusulassa, sielläkin kannattaa piipahtaa, ihana putiikki! Kaikkea kivaa tänään tiedossa, pieniä onnen pipanoita niin sisäisesti kuin ulkoisesti :D

Hammas-Peikko kakku

Yksi tämän kevään valmistujaiskakkuja, arvaatteko ammatin? Jos tuosta möykystä ei ota tolkkua niin se on takahammas amalgaamipaikkoineen ja hammaspeikkoineen päivineen. Välissä oli muistaakseni mansikkamousse. Nykyään paikat ovat kauniin valkoisia, jos niitä enää kenellekään tarvitsee edes laittaa. Itse edustan sukupolvea, jolla amalgaamia on suussa enemmän kuin niitä ehjiä hampaita. Tosta peikosta en onnistunut samaan pelottavan näköistä mutta paree niin...oikeestaan se näyttää vähän villiintyneeltä ja pelokkaalta kissan pojalta, hih. Toivottavasti juhlat olivat onnistuneet ja onnea vielä valmistuneelle!

Tapaus Ikea-reissu

Käytiinpä rakkaan ystävän ja poikani kanssa kesäretkellä Ikeassa. Matkaseurana meilä oli mennessä myös tyttäremme, jotka veimme lentoasemalle Lontoon koneelle ja paluumatkalla iski Ikea-lihapulla-nälkä. Tiesittekö, että Ikeasta saa tätä nykyä myös irtokarkkeja? Juu-u, ostin valtavan pussillisen makiaa ja hih, paljon muutakin. Matkaan lähti edullinen ja kätevä irtopohjavuoka, joka on niitä; ilman tätä en voi elää-vuokia! Sitten siellä oli myös edullisia pipareita??? Mikähän sai mut niitäkin ostamaan? Siis ostin kaikkea "tätä-tarvii-vielä-ja-on-niin-edullistakin" turhaketta. Ja käytiinhän me äpöstelemässä NE kuuluisat hevosvoimia antavat lihapallerotkin, puolukkahillolla terästettynä tietenkin. Siinä aikamme ihmeteltyämme ja muutamaa euroa köyhempänä, lähdimme parkkihallia ja autoa kohden. Tallustelin ja töllistelin siinä kainalot,  käsivarret ja laukku tavaraa pursuten ja irtsaripussia nyrkissä puristaen ohi ihmis- ja automassan, tiedättehän sen paikan missä ihmislapset työntävät onnellisina Ikea-kalusteitaan autojensa takamuksiin. Kotona on sitten kiva yhdessä koota näitä surullisen kuuluisia "se viimeinen koossa pitävä mutteri puuttui"-kalusteita. Believe me, I know :D) Tarina etenee niin, että varvastöppöseni jotenkin lipsahti kivetyksen reunan yli, jalka oikeesti kääntyi ympäri ja mun tasapaino horjahti sillä tuloksella, että tömähdin rähmälleni siihen noin kahdensadan ihmisen eteen autokaistalle. Makaan X-asennossa mahallani ja kuulen kuinka peltinen kakkuvuoka kolisee parkkihallissa ja kierii ties minne. Kaikki tavarani ovat pitkin autokaistaa levällään ja polveen saattuu. Tosin ote irtsaripussista on jotenkin pitänyt, heh! Huomaan, että leggarit ovat riekaleina ja veri valuu polven ruhjeestä solkenaan. Sattuu niin peevelisti mutta en ole huomaavinani kipua, koska eka ajatus oli; näkiks kukaan?
Se tunne kun tajuat, että kaikki ne kaksisataa ihmistä tuijottaa selän takana suut ammollaan! Nouset salaman nopeasti ylös, etkä kehtaa taaksesi vilkaista vaan keräät tavarat ja juokset ensimmäisen parkissa olevan auton taakse kyykkyyn kikattamaan. Löysin sen vuoankin lopulta, se oli aivan kiero. Noh, kotona vähän lekaa kupeeseen niin kyllä se siitä. Matkatoverit olivat ihmeissään, kuis se nyt tollai kumpsahti kumoon. Asiaa puitiin matkalla moneen otteeseen, miten ihmeessä voi noin hullusti kaatua, tosin olisi siinä voinut käydä hullumminkin, kuten ystäväni totesi. Jos vaikka ihan nassulleen olisin tupsahtanut. Tällä kertaa eniten kärsi rva:n ylpeys, se sai kunnon kumauksen. Koskaan ei ole matka Helsingistä Kouvolaan tuntunut liian lyhyeltä, niin makeasti meitä nauratti!!!