Minni toimii aina kakussa. Ihana, ihana Minni. Sain kunnian tehdä pienelle tytölle synttärikakun ja teemana oli Minnin kuva ja jotain pienille maistuvaa väliin. Sovittiin tytön äidin kanssa, että mennään perus banaani/vaniljakerma täytteellä. Maistuu ihan pienimmillekin vieraille. Onnea vielä pienelle, vastahan sinä tähän maailmaan putkahdit, aika kuluu ihan liian nopeasti.
Mietteitä
Viimeisen parin viikon aikana on mennyt lujaa. Täällä blogissakaan en ole ehtinyt käydä ja kirjoittelut on jääneet vähiin. Viime sunnuntai oli The Day, jota on odotettu jouluaatosta lähtien. Pienet siskontyttäret Saara ja Elsa saivat kummeiltaan minulta ja toiselta siskoltani Terhiltä joululahjaksi liput Disney On Ice-showhun ja se päivä koitti vihdoin ja viimein. Teemana tänä vuonna oli tietenkin Disneyn prinsessat ja varsinkin Anna ja Elsa, ihanasta elokuvasta Frozen. Näytön oli ihana. Ja näytökseen matkattiin tietenkin
Kinuskillan kautta. Näytöksessä seurailin salaa tyttöjä ja heidän ilmeensä olivat toden totta kaiken jännittämisen ja odottamisen arvoiset. Ja jäällä nähtiin tietysti mun ehdottomat suosikit Minni, Mikki, Aku ja Hessu. Minni on vaan ihana <3 Meillä oli kiva päivä. Seuraava porkkana on Mamma Mia-näytös Svenska Teaternissa. Ja onhan meillä liput myös Helsingin kaupungin teatterin Peppi Pitkätossu-esitykseen. Keväällä ollaan taas lähdössä Lontooseen ja siellä mennään katsomaan joku ihana musikaali. Mie NIIN tykkään!
Viime aikoina on ollut myös huolta ja murhetta. Rakas ystävä on sairastunut rintasyöpään ja hänet on eilen leikattu. Onneksi sain tänä aamuna häneltä viestin, että kaikki on mennyt olosuhteisiin nähden hyvin! Elämä on perin merkillistä ja epäreilua! Mutta mehän voitetaan tämä taistelu yhdessä. May the battle begin!!! Täältä tullaan ELÄMÄ!
Torstai-illan vietin isäni kanssa PoKs:n päivystyksessä. Postinkantaja oli löytänyt isän rappukäytävästä kaatuneena ja auttanut kotiin. Äitini tuli kaupasta kotiin ja löysi isän seinän ja sängyn välistä uudelleen kaatuneena, eikä saanut isää nostettua ylös. Äiti hälytti tyttäret paikalle ja koska isä oli ihan vetelä, tilattiin paikalle ambulanssi. Kuume oli noussut muutamassa tunnissa 40:een asteeseen ja sydämen rytmi oli sekaisin. Isä vietti yön sairaalassa seurannassa ja iv-tipassa. Hänestä otettiin kaikki mahdolliset kokeet ja kuvat. Hoito oli hyvää ja paikalla oli mukava virolainen mieslääkäri, joka otti asian tosissaan. Onneksi mitään vakavampaa ei löytynyt. Tutkimukset jatkuu kunhan antibiootti-kuuri loppuu. Syvä huokaus. Voimia päivystyksen hoitohenkilöstölle, siinä muutaman tunnin odotellessani totesin taas, ettei oo helppoo. Siellä näkyy kyllä elämän koko kirjo. Saimme kuitenkin osaksemme hyvää hoitoa. Ja erityisesti täytyy mainita ensivasteyksikön pojat, Heidän palvelu oli loistavaa ja pojat olivat kohteliaita ja ammattitaitoisia ambulanssimiehiä. Laitoin sähköpostitse kiitokset menemään, tuskin heitä turhan usein kiitellään. Jos toisi valoa ja iloa heidän kiireisiin päiviin.
Masi the laina-koira on meillä hoidossa. On ihanaa tulla töistä kotiin, kun uskollinen ystävä on aina niin iloinen nähdessään sinut! Masi on mahti-tyyppi, ihan paras koira ever. Kiltti ja koulutettu. Masilla riittää vientiä, neljä kertaa päivässä lenkkeillään ja koko perhe on haltioissaan pienestä karvakorvasta. Onneksi Masilla oli vain menolippu, paluupäivä määrittelemätön, hih!
Kävin eilen Kouvolan kaupungilla ryhmähaastattelussa. Olipa sekin kokemus. Hakijoita yhteen sairaanhoitajan paikkaan oli muistaakseni 49 ja haastatteluun oli kutsuttu niistä hirvittävän suuri määrä. Minun ryhmässä piti olla kahdeksan henkilöä mutta yksi jäi tulematta. Meidän haastattelu kesti kaksi tuntia ja sen jälkeen tuli vielä toinen samankokoinen ryhmä haastatteluun. Halusin kokeilla onko minulla vielä mahdollisuuksia? Aina silloin tällöin tulee hetkiä, jolloin janoan hoitotyöhön takaisin. Katson tämän kortin. Kokemus oli mukava, ei ollenkaan sellainen epämiellyttävä tai epämukava tilanne vaan oikein hauska tuokio. Ryhmässäni oli mukavia naisia, nuorempia ja vanhempia ja meillä oli hienot keskustelut. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta ryhmähaastattelusta mutta tästä jäi hyvä fiilis.
Minun poikani Antti läpäisi tiukat liikuntaluokkatestit ja tuli valituksi Urheilupuiston ylä-asteelle liikuntapainotteiselle erikoisluokalle. Olen ylpeä hänen suorituksestaan. Tänä vuonna liikuntaluokalle oli ennätysmäärä hakijoita ja testit olivat rankat. Emmikin kävi samaisen liikkapainotteisen ylä-asteen, joten Emmin jalanjäljillä kulkee myös pikku-veli. Molemmat lapset olivat ala-asteellakin liikuntaluokalla, joten teema jatkukoon. And I`m a proud mom.
Ainiin. Ostinhan mä autonkin. Freddy meni vaihtoon. Tilalle tuli saksalainen herrasmies. Hänen nimensä on Otto von Wagen. Vielä en oikein ole sinut tämän menopelin kanssa mutta katsotaan....hän ei ole vielä näyttänyt luonnettaan. Hyvin kulkee tosin ja nyt ollaan tultu jo tälle vuosituhannelle tekniikan suhteen, Otto on ilmastoitu ;) Kaikenlaista.
Semmoisia hajatelmia viime päiviltä. Lapset ja mies viettävät ensi vikon hiihtolomaa ja minä paiskin töitä (Freddy ei ihan menny vaihdossa tasuriks Oton kanssa, heh.....) Toivotan kaikille lomalaisille oikein hyvää lomaa ja mukavia kelejä. Ulkoilkaa ja nauttikaa talvisista puuhista. Kevät tosin tuoksuu jo ajoittain kovastikin ja aurinkokin jo lämmittää.
.jpg)