Key Lime Pie

This is absolutely fantastic, if you love lime!!! Todella hyvää, jos pidät sitruunaisen raikkaista leivonnaisista kuten minä!

Key Lime Pie:
Pohja:
200 g Digestive keksejä
100-125 g sulatettua margariinia

Täyte:
5 kananmunan keltuaista
1 prk kondensoitua maitoa
1 dl puristettua limen (sitruunan) mehua
1 limen/sitruunan raastettu kuori

Koristeluun:
1-2 limettiä viipaloituna
limen kuorta raastettuna

Kuumenna uuni 175 asteiseksi. Hienonna keksit muruiksi ja sulata margariini ja sekoita margariini keksin muruihin. Painele seos voideltuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Paista pohjaa uunin keskitasolla kymmenen minuuttia.

Sekoita munankeltuaiset kulhossa, lisää sekaan kondensoitu maito ja limetin/sitruunan mehu ja raastettu kuori. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada seos vuokaan pohjataikinan päälle. Paista piirakkaa uunissa vielä vartin verran. Jäähdytä.

Anna seisoa jääkaapissa hetki. Koristele hyytynyt piirakka limeviipaleilla ja raastetulla limen kuorella.

Kummalliset asiat osa 2

Olin opiskeluaikoinani kesäduunissa Santorinin saarella kuukauden ajan. Työskentelin ravintolassa, tiskailin, blokkasin, tarjoilin ja valmistin aamupalaa. Päivävuorossa tarjoiltiin lounasta ja päivällistä ja iltasella paikka muokkautui iltaravinteliksi illallisineen ja juomineen. Ravintolassa kävi asiakkaina paljon saarella matkanneita amerikkalaisia ja kanadalaisia. Ravintola sijaitsi pääkaupungissa Firassa ja sitä pyöritti kreikkalais-suomalainen perhe. Lähdin sinne extempore-tyyppisesti kaverin houkuttelemana. Hän tunsi ravintolan omistajan suomalaisen vaimon, soitti hänelle ja naps- siitä se pallo lähti pyörimään. Ja kohta olin koneessa, matkalla kohti Santorinia. Asuimme muiden ravintolan työntekijöiden kanssa yhteisasumuksessa pienessä ja vaatimattomassa talossa Firassa. Talosta oli kyllä hulppeat näköalat merelle, talo sijaitsi nimittäin Firan korkeimmalla kohdalla, eli laguunin reunalla ja maisemat voittivat asumuksen ankeuden ja vaatimattomuuden. Esimerkkinä ankeudesta kerrottakoon, että asunnon ovia ei saanut lukittua lainkaan ja muutaman yön valvoin pelosta kankeana. Tosin talo oli niin täynnä elämää, ettei kukaan luvaton sinne uskaltautunut tai niin ainakin itselleni uskottelin. Työntekijät olivat Norjasta, Ruotsista ja Kreikasta ja minä Suomesta. Pohjoismaalaisia siitä syystä, että omistajan suomalaisella vaimolla oli paikallistuntemuksena vahva tieto-taito siitä, että tunnollisimmat työntekijät tulivat näistä maista.

Me viihdytimme itseämme saarella seuraavasti. Jos olit iltavuorossa, aamusta heti rannalle ja illaksi duuniin. Iltavuoron jälkeen painelimme yökerhoon ja sama ohjelma toistui seuraavana päivänä. Jos olit aamiaisvuorossa, ehdit mainiosti iltasella ulkoilma-leffaan. Firasta matkattiin bussilla Kamariin päin muutama kilometri ja siinä matkan varrella oli ulkoilma-leffateatteri, jossa illalla esitettiin elokuvia auringon laskun jälkeen. Muistan nähneeni siellä ainakin American Graffitin, Greaset yms. purkkakulttuurileffoja. Leffateatteri ei ollut drive-in vaan ulkona sijaitseva elokuvateatteri. Toki mukaan kuului popparit ja Cokikset Drive-in tyyliin mutta istuimme penkeillä ulkona ja nautimme leffasta lempeässä Santorinin yössä. Oli se vaan aikas hienoa ja sieltä kaahasimme yöuinnille Red beachille skoottereilla. Kovasti jäin kaipamaan niitä ystäviä siltä ajalta, vaihdoimme osoitteet mutta ne ovat kadonneet elon matkoilla teille tietymättömille. Ruotsalainen Jeanette oli mun soul-mate ja lohdutti minua kun koti-ikävä  iski. Jeanetella oli hirmuinen ikävä poika-ystäväänsä ja me sitten lohdutimme toinen toisiamme. Ja pidimme hauskaa. Oli se mukava kesä se. Santorini on jumalaisen kaunis saari, erityisesti Oia ja sen boheemi ilmapiiri. Suosittelen lämpimästi Santorinilla lomailua ja varsinkin sen läheisyydessä oleviin saariin tutustumista reppu-matkaillen. Todetaas taas, että kaikenlaista sitä on tullut puuhailtua ja mitään en kadu!

Monster High-kakku vol.II

Ella halusi Monster High kakun ja taiteilija sai vapaat kädet. Väliin laitettiin maukasta mansikkaa. Kakun päällinen ja koristeet tein vaahtokarkkimassasta, värjäsin ja maalasin itse elintarvikeväreillä. Mustat ruudut ja pallerot on tehty mustasta marsipaanista. Tekstiviesti tuli juhlien jälkeen: Kakku oli erittäin maukasta ja sankari haluaa säästää kakkukoristeen :) Ihana Ella! Onnea vielä kovasti.

Kummalliset asiat osa 1

Tyttären kanssa käydään kaikenlaisia keskusteluja. Eräänä päivänä hän kysyi, että olenko tehnyt mitään kummallista tai hassua. No nyt kysyit oikealta ihmiseltä, olen sorttia: Kaikkea pitää kokeilla, jotta tietää mistä puhuu! Kerroin hänelle tarinan. Olin opiskeluaikoinani Nordplus opiskelijavaihdossa Ruotsissa Tukholmassa kaksi kuukautta. Olimme Sophiehemmets Sjuksköterskaskolanissa kirjoilla ja työskentelimme Danderydsin ja Sophiehemmetsin sairaaloissa eri osastoilla harjoittelujakson ajan. Suomesta meitä tuli sinne kaksi opiskelijaa ja Norjasta oli kaksi ja Tanskasta kaksi tyttöä. Me suomalaiset asuimme Tukholmalaisen tytön asunnossa, hän vuokrasi sen meille harjoittelujakson ajaksi ja muutti itse äitinsä luo. Meillä oli hulppea yksiö Täbyssä, kun muut pohjoismaalaiset saivat tyytyä opiskelija-asuntolan kalseaan yhteisasumukseen koulun yhteydessä. 

Eräänä iltana olimme sopineet, että lähdetään porukalla vaihtareiden kanssa ulos syömään. Istuimme täydessä metrovaunussa matkalla kohti Tukholman keskustaa. Keskustelimme pohjoismaalaisten kanssa maidemme tavoista, kielistä ja kaikesta mahdollisesta. Tuli myös puhetta kansallislauluista ja taisin kehua suomen kansallishymnin kauneutta, kun muut tytöt alkoivat kilvan kannustaa minua laulamaan kyseisen kappaleen. Hämmennnyksen vallassa ja yllytyshulluna ryhdyin laulamaan Maamme-laulua. Vaunullinen tukholmalaisia, kiireisiä ihmisiä hiljeni kuuntelemaan!! Kun lauluni loppui, kului "pieni" hetki, tiedättehän sen tunteen kun odottaa reaktiota ja ehtii jo ajatella että tässä sitä taas ollaan! Minä; THE maailman noloin ihminen! Vaan ei, koko vaunullinen ihmisiä repesi raikuviin suosion osoituksiin ja aplodeihin. Minä istuin ja ihmettelin. Olihan se hieno hetki, minä ja Maamme-laulu!! Hyvä Suomi!

Maamme-laulu

Marie-Kakku

Pieni ja rakas siskontyttö Saara halusi Marie-kakun. Päätin kokeilla täytteeseen Hopeatoffeeta ja sehän olikin ihan mahtavaa. Harmi kun jäi ottamatta semmoinen sisuskuva kakusta. Hopeatoffee täytteen tein muokkaamalla Kinuskikissan laku-täytettä. Tästä tuli ihan mun suosikki-täyte number uno!!!!
Näin sen tein.

Hopeatoffeekastike :
n. 180-200g Hopeatoffee-karkkeja ( 1 pss = 168g) eli 1 kokonainen pussi + kourallinen karkkeja toisesta pussista
3 dl kuohukermaa

Muut täyteaineet:

2 ½ dl kevytvispiä
1 prk Lemon Curd sitruunatahnaa

Poista karkeista käärepaperit ja laita karkit kattilaan kerman kanssa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes karkit ovat sulaneet kerman sekaan. Jäähdytä hyvin. Nosta sitten kastike jääkaappiin viilentymään ja vetäytymään. Valmista kastike jo edellisenä päivänä jääkaappiin. Valmis kastike vaahdotetaan ja se vaahtoutuu hyvin vain täysin kylmänä.

Vatkaa kevytvispi vaahdoksi. Vaahdota kylmä Hopeatoffee-kastike.

Yhdistä vaahdot.

Levitä raikas Lemon Curd-tahna täytteen alle raikastamaan ja tasapainottamaan Hopeatoffeen makua.

Tapaus ladyt menneisyydestä

Tapasin viime keväänä sattumalta kaupan kassalla ystäväni menneisyydestä. Viimeksi olimme nähneet kymmenkunta vuotta sitten. Päätettiin vaihtaa puhelinnumerot ja sopia tapaaminen kesälle, saataisiin päivittää kuulumiset ihan rauhassa ja käydä läpi mitä kuluneiden vuosien aikana oli itse kullekin tapahtunut. Ja kylläpä pieni ihminen olikin hämmästyksissään kun kuunteli toisen pienen ihmisen viime aikaisia tassutteluja täällä maan pinnalla. Ystävälleni oli tapahtunut henkilökohtaisessa elämässään niin paljon asioita, niin hyvässä kuin pahassa että hiljaiseksi veti! Minulla riitti seuraaviksi päiviksi todella paljon pureskeltavaa ja ihmeteltävää. Onneksi ystäväni voi tällä hetkellä hyvin ja on elämässä kiinni kaiken tapahtuneen jälkeen <3 Elämä on perin kummallista ja järjettömän mutkikasta!

Niihin aikoihin 90-luvulla, kun pyörittiin tämän tapaamani ystävän kanssa yhdessä, meitä oli neljä pariskuntaa. Silloiset miehet ja poikaystävät olivat hyviä ystäviä keskenään ja meistä naisista tuli myös ystäviä. Vietimme viikonloppuja mökillä, käytiin katsomassa bändejä ja hengailtiin vaan porukalla. Musiikki oli yhteinen tekijä. Kesällä ystävän kanssa nähtyämme päätettiin heti, että seuraavalla kerralla tavataan kaikki nämä naiset yhdessä. Niinpä sovittiin syksylle uusi tapaaminen ja viime lauantaina me sitten tavattiin.

Kokoonnuimme hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Ihanaa oli seurata sitä samaa sähköä, joka meistä säkenöi jo silloin aikoinaan. Jatkoimme paikalliseen rokki-baariin rokettirollia kuulemaan neljän bändin mini-festareille. Aamusella olin kotona puoli viiden aikaan, huh ja äiti-ihmisenä hereillä jo puoli yhdeksältä sunnuntai-aamuna. Siskon luona vietin dagen efteriä/hemmottelupäivää, tehtiin Lontoon matkan kuvakirjaa ja hänen miehensä väänsi meille ihan superia pizzaa ja sisko oli tehnyt kahvin kanssa vadelma-juustokakkubrownieta.

Jokin jäi kaivelemaan lauantaisessa tapaamisessa? SE valokuva laatikko!! Eräs ladyistä meni paljastamaan, että löysi vaatehuoneen nurkasta laatikollisen meidän yhteiseen menneisyyteen liittyviä valokuvia!!!!! Hänen piti tuoda ne mukanaan tapaamiseen mutta pahus, unohti lähtöhässäkässä ne kotiin....apua...miettikää nyt, 90-luvun ajankuvaa parhaimmillaan. Siihen aikaan kaikilla ei edes ollut omaa kameraa ja filmin täyttymistä odoteltiin joskus pitkäänkin, ennenkuin niitä kuvia lopulta näki livenä. Näitä kyseisiä kuvia en ole nähnyt lainkaan. Ihan hirvittävän hekumallista odottaa näkevänsä itsestään ja ystävistään valokuvia menneiltä ajoilta. Ehdotin, että seuraava tapaaminen kootaan 90-luvun teemalle. Valokuvien katsomista, hyvää ruokaa ja bändi-ilta! Mahtavuutta! Onneksi saimme kokea tämän ja jään innolla odottamaan seuraavaa tapaamista. Kiitos Ladyt!

Traktori-kakku

Pienelle Timi-pojalle toivottiin traktorikakkua 2v.-synttäreille. Kakun väliin toivottiin mansikkamoussea ja sen täytyi olla ehdottoman laktoositon. Prismasta saa onneksi litran tetrassa laktoositonta vispikermaa, joka taipuu täytteisiin ja siitä saa kaunista pursotusjälkeä. Timin syntymäpäivien teema taisi melkolailla rakentua John Deerien ja Valtrojen ympärille. Pieni miehen alku on aivan innoissaan isoista traktoreista ja taisi saada kovasti toivomansa polkutraktorin peräkärryineen päivineen lahjaksi. Onnea vielä reippaalle pikku-miehelle!

Tapaus loman loppu

No niin, loma on silausta vaille paketissa. Lontoo oli ja on aina yhtä ihana! Lämmintä oli  + 20 astetta, aurinkokin pilkahteli lomalaisille, vaikka joka aamuinen BBC:n säätiedotus lupaili sadetta. Muutaman kerran viikon aikana sää-ukkeli yritti meitä kastella mutta olimme ukkoa ovelampia! Olimme joko matkalla jonnekin tai sitten satuimme sisätiloihin. Kävimme Kew Gardenissa ihailemassa englantilaisten puutarhojen aatelia, Wiltshiressa ihmettelemässä muinaista Stonehenge monumenttia, Portobello Roadilla tekemässä antiikkilöytöjä ja Camdenissä sukellettiin boheemimpaan maailmaan marketilla ja kirpputoreilla. Keskustassa tehtiin hyviä löytöjä pienillä ihanilla kujilla ja ihasteltiin Piccadillyllä ihmisvilinää. Ajeltiin huvikseen metrolla sinne ja tänne, esimerkiksi King`s Cross asemalle Harry Potterin taikamaailmaan. Piti siellä ne pakolliset kuvatkin ottaa, tiedättehän sen Platform 9 3/4? Yhtenä iltana lähdettiin kuvaamaan Tower Bridgea iltavalaistuksessa. Komea silta-vanhus näytti aivan prinsessalinnalta huikeassa ilta-asussaan. Kaikenlaista hassua sattui ja tapahtui reissussa kun ollaan mutta kuluneen viikon nauruterapialla jaksaa taas pimeissä syksyilloissa vaeltaa. Välillä tirskahtelen yksikseni, kun muistan jonkun hassun jutun matkalta. Täytyy ryhdistäytyä ensi viikoksi työeloon, ei ihan sovi repeillä tuolla asiakaspalvelussa :) Ihana loma, KIITOS matkaseurueelle <3 <3 <3 tässä sydän jokaiselle. Kunnes taas! Minä, matkanjärjestäjä ryhdyn taas pohtimaan vaihtoehtoja ja mietitään minne sitten seuraavaksi? Lontoo on siitä ihana, että vaikka siellä kävisi jatkuvasti, siellä on aina tekemistä, näkemistä ja joku nurkka nuohoamatta. Enkä kyllästy koskaan lempipaikkaani Camdeniin, saati Notting Hilliin ja Portobello Roadin rentoon tunnelmaan. 

Huomenna arki astuu eloon. Arki tulee aina, sanoo armas anoppini. Töihin olisi lähdettävä vaikka kuinka mukava olisi jatkaa lomailua. Tässä nykyisessä työssä on se hyvä puoli, että lomalle voi jäädä huoletta tai ilman tunnetta että jäikö joku homma kesken. Pää tyhjenee työasioista samaan aikaan kun suljet työpaikan oven perässäsi. Lomaltapaluukaan ei tunnu niin raskaalta, koska työasiat eivät todellakaan lähde mukaan kotiin. Tervetullutta vaihtelua edelliseen työhöni verrattuna.

Mutta nyt mieleni tekee jotain sitruunaista ja raikasta, joten kokeilen Kew Lime Pieta, katsotaan mitä siitä tulee. Jaan ohjeen kanssanne, jos onnistun. Limeä ei ole kuin yksi, joten joudun tekemään piiraan sitruunoista? We will see how it turns out. Kutsuin vanhempani kahville, joten nyt; ensi kertaan te rakkaat!

Koira-kakku

Anni täytti pyöreitä ja halusi synttäreilleen koira-kakun ja semmoistahan kakku-maakari alkoi väkertämään. Kakun väliin toivottiin mansikkamoussea ja koristeet tehtiin vaahtokarkkimassasta. Kuva on maalattu käsin elintarvikeväreillä samaiselle massalevylle.
Reippaan Anni-tytön aika kuluu mukavasti Manu-koiransa kanssa telmiessä ja touhutessa. Manu on ihan ykkös metsästäjä- ja vainukoira, tai miehän en lajista ymmärrä mitään mutta Annin äiti on kertonut ja valaissut asiaa. Isäntänsä kanssa Manu kirmaa mehtällä (kuten rva asian ilmaisee) alvariinsa. Isäntä loihtii sitten kurmeeta saaliistaan. Tästä asiasta olen ihan vihreenä kateudesta. Olis NIIN hienoo, jos joku laittais mullekin lintua ja jänistä pataan. En ole koskaan maistanut esimerkiksi jänistä ja olisi aivan huikeeta, jos joku sellaisen kurmeetti-aterian loihtisi nenän eteen. Hirveesti olen syönyt hirvee ja sehän on metsän elukoista se kingi ja siitä saa loihdittua jos vaikka mitä herkkua. Tosin ihan itse olen saanut hirvipaistia vääntää. Eipä silti, tykkään kovasti ruoan laitosta ja varsinkin siitä syömispuolesta. Kävipä niinkin onnellisesti aikanaan kun pojan vatsavaivojen syitä alettiin selvitellä kahden vuoden iässä, että lääkäri kielsi siipikarjan- sekä naudanlihan syömisen kokonaan. Onneksi papalla oli hirven lihaa pakastin täynnä ja siitä sitten väänsin  lootaa ja soossia perheelle. Pelastettiin pieni poika vatsavaivoilta. Syy jatkuviin vatsanväänteisiin oli kanamuna- ja maitoproteiini allergia. Eli hirweesti ollaan syöty hirwee, oikeesti! Jänispaistia joutuu vielä odottelemaan, tosin serkkupoika on kova käymään metsällä, että ehkä jonakin päivänä...

 Tapaus L.O.M.A

Perjantaina alkoi hyvin ansaittu loma. Eilen vietettiin hurmaavan siskon tytön, Saaran 5-vuotis synttäreitä. Katselin ja seurailin pienen ja suloisen Saaran touhuja eilen ja ajattelin että EI! Ei saa enää kasvaa! Saara ja hänen pikku-siskonsa ovat ehkä maailmankaikkeuden suloisimmat pikku-tytöt. Aika kuluu liian nopeasti ja tahdon heidän pysyvän aina tuollaisina, pieninä ja söpöinä. Saara varsinkin näytti eilen hurahtaneen pituutta ja tuntui jotenkin niin aikavalta ja keskusteli fiksuja aikuisten seurassa. Saara on suloinen ja herttainen pieni ihmisen alku, jolla on lämmin sydän. Onnea vielä ihana Saara <3 Hänen pikku-siskonsa ja rakas kummi-tyttöni, on myös huippu-suloinen ja melkoinen pakkaus. Siinä missä Saara keskustelee henkeviä, Elsa-sisko miettii syntyjä syviä omalla tavallaan. Häneltä tulee puhetta taukoamatta ja hienotunteiseen siskoonsa verraten hän ei juurikaan suodattele. Eilen Elsa oli serkultaan Emmiltä kysynyt neuvoa eräässä mieltä askarruttavassa asiassa. Elsalta puuttuu paljon kirjaimia puheestaan, tosin hän kyllä osaa ne sanoa mutta kun vauhti on päätähuimaava niin eihän siinä ehdi miettiä kieliopillisia hienouksia. Elsa myös hallitsee sujuvasti sisarusten välisen "En se mie se ollut"-pelisäännön, jolla monta kertaa saattaa päästä monenlaisesta pälkähästä.  Elsa: "Eikö nii Emmi että PELTE ei ole paha tana? Taala tano että ei ole, eikö nii Emmi? Kyllä meitä nauratti illalla kotiin tullessa. Mietittiin Emmin kanssa että miten tuohon nyt sitten vastaisi. "Pelte" sellaisenaan ei ole paha sana mutta jos kysymyksessä on "takapylly", joka myös on Elsan käytämä ilmaus meillä kaikilla mukana kulkevasta hanurista ja sen kovemmilla konsonanteilla varustetusta versiosta tuosta sanasta, niin sen huuteleminen tuolla huudeilla on ihan hanurista. Elsalle suukkoja, olet meidän aurinko <3

Uuuh, huomenna Helsinki-Vantaa ja off we go! London calling! Kauhia ongelma, mitä päälle. En ole pakannut vielä mitään, en edes miettinyt mitä otan mukaan, kääk! Täällä värjötellään pakkasrajoilla, Lontoossa on +18 astetta lämmintä mutta iltasella sielläkin viilenee. Jos sitten pillifarkut, nahkarotsi, Converset ja menox. Aivan sama, fiilis on tärkein!!!! Voi että mie NIIN odotan, että pääsen Englannin maaperälle. Siellä ihmisten pyyteetön ystävällisyys ja kohteliaisuus tekevät aina vaikutuksen. Ja se rento tunnelma ja letkeä elämänrytmi tempaavat mukaansa. Voisin siis jäädä sinne! We will see......Mukavaa viikkoa tänne kaikille ja kuullaan myöhemmin, nyt pakkaamaan matkalaukkua.

Monsters High logo-kakku

Oona-tyttö on vihkiytynyt Monsters nukke-fani ja halusi tai oikeastaan äiti tilasi :) hänen syntymäpäivilleen kakun Monsters logolla. Kakun väliin laitettiin valkosuklaamousse, jonka makeutta taitettiin hieman omppohillolla. Kakun päällinen ja koristeet ovat vaahtokarkkimassaa ja marsipaania ja pelkäsin kovasti, että kakku olisi liian makea. Ei ollut ja sankari oli ollut iloisesti yllättynyt. Onnea vielä Oonalle!

Tapaus karvapallo

Työviikko meni nopeasti ja kaikenlaista sattui ja tapahtui tällä viikolla. Loppuviikosta kurkkuun pesiytyi jonkin sortin kaktuspallero ja päätä jynksytti ohimoilta. Jätin siis perjantai-illalle suunnitellun Haminan retken väliin. Sen sijaan kääriydyin peiton alle, vedin villasukat jalkaan, keittelin voodoo-juomaa (josta puuttui se ihmeitä tekevä inkivääri, damn) ja maastouduin sohvalle lepäämään. Haminassa olisi ollut siskon lauluyhtyeen keikka ja paikallinen "taideiden yö"-tapahtuma ja harmitti tosi paljon, kun en päässyt osallistumaan. Paljon oli kuulemma ollut väkeä ja tapahtuma oli ollut upea. Miljöö ainakin on loistava tapahtuman sisältöä ajatellen. Seuraavalla kerralla siten?! Aamulla herätessäni tunnustelin oloa, kurkku edelleen karhea ja limanuljaska-armeijan marssiharjoitukset näyttivät jatkuvan. Päätä särki, kunnes nautiskelin kahvipainotteisen aamupalan. Tämän päivän suunnitellut urheilusuoritukset jäänee tekemättä, joten vuorossa on sisäharrasteita. Ryhdyn siis piirtämään ja maalaamaan kakkukuvia. Ehkä hieman ulkoilutan Brother-merkkistä ompelukonettani silläkin uhalla, että yleensä siitä seuraa ärtymystä ja kiroilua, lähestulkoon aina. Siskoni lupasi tuoda minulle jotain erikoisyrttejä ja oloa helpottavia mömmöjä, joten niitä odotellessa kirjoittelen vielä muutaman lauseen.

Viime aikoina olen pohtinut paljon kohtaamisia. Miksi toiset ihmiset ovat olevinaan tärkeämpiä kuin toiset? Ylenaikaisuus ja itsekkyys kasvattavat voimiaan ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Turhan usein törmään ihmisiin, joilta puuttuu perustavan laatuiset käytöstavat. Jos sellaisten ihmisten seurassa joutuu vielä viettämään aikaa, on se todella kuluttavaa ja turhauttavaa. Tulen vaatimattomista, mutta en missään nimessä puutteellisista oloista. Meiltä ei puuttunut mitään mutta aika oli lapsuudessani toisenlainen verraten nykypäivän lapsuuttaan viettäviin. Ihmisten kohtaaminen, välittäminen, pyyteetön ystävällisyys ja lähimmäisen rakkaus olivat niitä sen ajan ja varsinkin oman kotini rikkauksia. Hyvät käytöstavat olivat yksi suurimmista lahjoista ja voimavaroista, joilla vanhempani evästivät omat lapsensa maailmalle. Saan olla todella kiitollinen siitä, että olen saanut tämän lahjan vanhemmiltani ja oppinut heitä seuraamalla kohtaamaan ihmiset lähimmäistä kunnioittaen. Aineellinen hyvä, status ja maine tai ihmisen asema tässä maailmassa menettävät merkityksensä, jos käytöstavat ovat luolamiehen tasolla. Omaa toimintaa ja käytöstään voi kyllä kehittää, jos haluaa. Motivaationa voisi toimia vaikka yleinen viihtyvyys ja oma sisäinen rauha ja sitä kautta hyvä olo. Toisaalta, jos ihminen on kovin itsekeskeinen, ei nämä asiat merkitse mitään, eikä ihminen pysähdy kuuntelemaan sisimpäänsä. Tunnen suurta sääliä tällaisia ihmisiä kohtaan, heiltä jää moni asia elämättä ja kokematta. Itsekkäät ja huonosti käyttäytyvät ihmiset tuskin tätä tajuavat, saati kaipaavat. Elämä pyörii liikaa oman navan ympärillä ymmärtääkseen mitä siinä pelissä menettää. Olen kiitollinen isälleni ja äidilleni monestakin syystä, mutta erityisen suuret kiitokset hyvien käytöstapojen elämänmittaisesta oppimäärästä rakkaille vanhemmilleni <3 Olen monta tarinaa, tärkeää lähimmäistä ja rakasta ystävää rikkaampi!

APUA!!! Olin jo lopettelemassa kirjoittelun, kun ovikello soi ja rakas pikku-siskoni tuli käymään. Hän toi minulle flunssa-survival-paketin; suklaata, merkkareita ja ihanan 3-vuotiaan kummityttöni askarteleman kortin <3 Survival-paketin varsinaiset flunssalääkkeet olivat pakurikääpä-jauhe, josta keitetään teetä. Tuoretta inkivääriä ja sitruunaa, joista myöskin keitetään juomaa hunajalla maustettuna. Inkivääriä voi myös pureskella sellaisenaan. Ja jauhettua neilikkaa; eli teelusikallinen jauhetta sekoitetaan pieneen tilkkaa vettä ja nielaistaan sellaisenaa 7 vrk:n kuurina. Whuh, jos ei nyt lähde tauti niin sitten.....tulee ähky salmiakista ja suklaasta hih! Kiitos rakkaalle siskolle!

 

Bemari-kakku

Bemu-kakku meni pienelle pojalle, joka on antaumuksellisesti Bemari-miäs isoilla kirjaimilla. Kakun välissä oli mansikkamousse, koska kakku tehtiin ns.oravan nahkakauppoina. Mun pakastin ammotti "mansikka osaston" kohdalla tyhjyyttään, joten vaihdon kakun marjoihin. Näin se sujuu kätevästi vanhanaikaiseen tyyliin.

Kuulaita aatoksia

On se hyvä, että näitä saa taas, nimittäin uusvanhoja Hopeatoffeita! Ja maku on autenttinen. Muistan lapsuudesta kun näitä oli semmasina patukoina. Niiden käärepaperit oli aina tarttuneet kiinni toffeeseen ja kärsimättöminä ja karkkihimoisina toffeet vedeltiin papereineen päivineen. Uudisversioissa on juuri sopiva sitko ja ehta maku. Tosin paperi onneksi irtoaa paremmin :) Mahtavaa namua ja voin kertoa, että näillä nameilla vetää överit tosi helposti!!! Kuulin luotettavalta taholta tässä taannoin, että näitä saa taas ja kello oli muutamaa minuuttia vaille yhdeksän (illalla) kun hiivin paikalliseen Kitymarkettiin toffee-ostoksille. Siinä sitten selittelin typeriä kassalla, koska häpesin myöhäistä ja varsin turhamaista kauppareissuani. Mutta kassatyttö oli ihan cool ja tokaisi, että hän olisi juossut näiden perässä vaikka Vladivostokiin, jos tiesi niitä sieltä saavansa. My kind of salmiakki-girl! Täytyis kehittää Hopeatoffee-kakkutäyte, hmmmm....

Well, on se syksyä ilmassa. Ihanan kuulaat aamut ovat tulleet jäädäkseen. Saimme nauttia aivan mahtavasta intiaanikesästä ja tuntuu, että kesä on vaan jatkunut ja jatkunut. Viime aikoina on aamuisin kuitenkin ollut jo oikeasti viileää. Sukat ovat mukavat ja olen haikeudella jättänyt jäähyväiset flip-flopeille, ensi kesään sitten!

Ilmat ovat olleet silti kauniita aamun kirpeästä viileydestä huolimatta ja iltapäivisin jopa helteistä. Sienimetsään tekisi mieli. Eväitä reppuun ja metsään. Sen teen vielä mutta en tänään. Lähden moikkaamaan äitiä ja isää ja päivittämän kuulumisia. Ensi viikolla ystävien tapaamista ja taiteiden yön tapahtumia, tällä kertaa Haminassa. Lähdemme porukalla katsastamaan siskon lauluyhtyeen keikkaa sinne. Ja uuh, iihhanaa, mulla on kampaajalle aika. Karvahattu kevenee :) Ja Lontoon matka lähenee, jesshhh. Näihin tunnelmiin, tavataan taas ystävät.