Suklaiset sitruunapikkuleivät

Suklaiset sitruunapikkuleivät
n. 50 kpl

1 dl sokeria
4 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
200 g margariinia kylmänä
1 munankeltuainen
1 sitruunan kuori raastettuna

Koristeluun:
50g tummaa suklaata

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita keskenään sokeri, jauhot ja leivinjauhe.Kuutioi margariini pieniksi kuutioiksi ja sekoita se sokeri-jauhoseokseen.Nypi ainekset sekaisin taikinaksi. Lisää joukkoon keltuainen ja sitruunankuori. Sekoita tasaiseksi. Jaa taikina 4-5 palaan, pyörittele palat sormen paksuisiksi patukoiksi. Leikkaa jokainen patukka n. 5 cm:n pituisiksi pikkuleiviksi. Nostele pikkuleivät leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista pikkuleipiä uunin keskitasolla n. 10 min. Anna jäähtyä uunipellin päällä. Sulata suklaa vesihauteessa. Valuta sulasta suklaasta koristeet pikkuleipien päälle, anna suklaan asettua hetki ennen tarjoilua.

Viime aikoina on tullut käytyä kaupassa melkein joka päivä ja haettua jotain leivontaan liittyvää, kaapista just silloin puuttuvaa tykötarvetta. Eräänä sellaisena päivänä jäin lähikaupassa tuijottamaan pikkuleipien kilohintoja ja hämmästyin. Kertakaikkiaan järkyttävää, hinnat vaihteli kaurakeksien 7 eurosta aina suklaahippukeksien 16 euroon kilo, härregyyd! Ja mitäs niihin tulee, sokeria, jauhoja ja margariinia. Yhdestä margariinipaketista ja kilosta sokeria saat vuoren kokoinen läjän pipareita. Jos haluat lisätwistiä vaikka suklaasta, saat tuohon kilohintaan ostaa pikkasen parempaa ja kalliimpaa suklaata ja silti et saa viittätoista euroa kilolle hintaa millään. Eli rakkaat ihmiset, leipokaa itse ne pikkuleivät! Hyvin pienellä vaivalla saat rahalle valtavasti vastinetta. Tuleviin rippijuhliin leivoin oheisella ohjeella maukkaita pikkuleipiä, eikä ne maksaneet pal mitään. Tosin koristeluun käytetty suklaa tuplasi varmaan hinnan mutta mullapa oliki sopiva määrä kaapissa. Herkullisia ja maukkaita olivat. Jos haluat pakastaa pikkuleivät, jätä ne ilman koristelua ja koristele vasta hyvin sulaneena.

Kohta lähdetään poikien kanssa tytärtä moikkamaan rippileirille, vanhempien ja tuttavien tapaamiskahveille. Tytär on jo pari päivää tykittänyt viesteillä mitä kaikkea puuttuu. Hänhän lähti mielestäni ikuisuusleirille, jos kantamuksien määrän perusteella voisi leirin kestoa arvella! Silti, jotain vielä puuttuu....no viedään me vähän herkkujakin ja ennen kaikkea, ihana nähdä oma rakas <3 Ilta on todella kaunis ja kiva mennä tutustumaan Puhjonrantaan, joka on paikallinen seurakunnan leirikeskus Valkealassa. Tytär on ollut siellä seurakunnan järjestämillä tyttöleireillä ensimmäisestä luokasta lähtien, mutta minä en ole koskaan siellä käynyt. Saadaan varmaan henkilökohtainen opastettu kierros paikan päällä. Samat tytöt, jotka ovat vuosien varrella näillä tyttöleireillä käyneet porukalla, ovat nyt samalla rippileirillä. Jotenkin mukava ajatus lapsuuden ja varhaisnuoruuden kohtaamisesta samoissa maisemissa yhdessä.

Aloitin tämän aamun aamupumpilla Ykkösellä, paikallisessa kuntokeskuksessa. Jos joku on parasta niin aamujumpalle pääseminen! Pyöräillen saa vielä hyvät alku- ja loppuveryttelyt samalla retkellä. Tämän aamun pumpille lähtöä vaivasi vain se, että illalla nukkumaan käydessä mietin miltä peilikuva näyttää aamulla? Sattuipa nimittäin niin, että olimme poikien kanssa viikonlopun Verlan mökillä ja eilinen päivä valkeni jumalaisen kauniina edellisen illan vesisateen jäljiltä. Illalla muuten nukahdin siihen, kun sade ihanasti ropisi mökin huopakattoon, aah! Niin ja se ihana kuikan ääni, jonka muistan viimeisenä ennen kuin silmät painuivat kiinni. Juu, aamusella siis päätimme pojan kanssa lähteä kumiveneellä retkelle. Näin tehtiin mutta palasimme pian takaisin, koska retkellä tulee nälkä ja evästä piti saada. Vene täynnä evästä startattiin uudelle retkelle. Retken jälkeen uitiin ja saunottiin ja taas uitiin ja taas saunottiin kunnes päivä kääntyi ehtoon puolelle ja päätettiin pojan kanssa lähteä kaupunkiin. Aamulla oli paljon asioita hoidettavana, mies jäi mökille vielä yhdeksi yöksi. Halusi mennä kalaan, se on huuliharppua soitteleva Nuuskamuikkunen. Puhuukin vähän mutta kait asiaa :)

Kaahasimme pojan kanssa kaupunkiin Verlan leipäkaupan kautta. Illan mittaan ihmettelin, kun rupes nahka kirraamaan. Ihan kirvelemään kirposi. En juurikaan mökkiolosuhteissa tuijottele peiliin ja kotona suihkusta tullessani viimein törmäsin peilikuvaani ja avot! Turnipsihan se siinä! Kirkuvanpunainen vielä, ei oo totta. Olin siinä kumiveneillessä polttanut itseni kypsän ravun punaiseksi ja vielä kivasti niin, että takapuolelta roppaa väritys oli sävyä; raa`an kanankoiven kelmeä valkoinen, yeah. Ei sitä siellä vedessä koskaan huomaa aurinkoa saaneensa. Kyl nyt kelpaa sukua rippijuhliin odotella. Ulos ei ole asiaa, hmmm. Soitto naapuriin. Rakas ystävä tarjoaa Bepanthen-voidetta kirvelevälle hipiälle. Auts, hieman helpottaa, ainakin ajatustasolla. Voi kääk! Päässä raksuttaa, kyllä se aamuksi on kaunis Rhotoksen-ruskea. Ja niin aamu valkeni...vaan ihon sävy edelleen syvä ravun punainen, murr. Noh, ei auta. Asioille ja junpalle lähden, laitan hupparin niskaan ja menen. Mitäs sitä sitten ihmettelemään, siinä se nyt on ja pysyy, kaunis terassirusketus, hah....

Mut jos jollain on hyvii ehdotuksii miten tilanteen sais kohtalaisen nopeesti haltuun ni kyl mie kuuntelen.....

Hello Kitty-kakku

Hello Kitty-kakku tilattiin pikku-Kiian 3-v. syntymäpäiville. Viimeksi kun Kiian näin, hänellä oli Hello Kitty-mekko päällään, taitaa olla tosi fani :D Kakun väliin tein vadelmamoussen ja kostutin kakun vaniljamaidolla. Koristeet ja päällinen on värjättyä, valkoista vaahtokarkkimassaa. Onnea vielä suloiselle pikku-Kiialle!

Se on sitten lauantai tai viikonloppu tai LOMA:n ensimmäinen päivä, ihan miltä vaan kantilta makustelee niin hyvältä maistuu.

Loma aluillaan, ihan neljä viikkoa ja mahti-fiilis. Meidän perheen y-kromosomi osasto pakattu autoon ja he ottivat suunnaksi Mikkelin ja siellä viikonlopun kestävän jalkapallo-turnauksen. ME tytöt jäätiin kahdestaan ja vot kun onkin mukavaa. Huokaisin helpotuksesta, kun pojat lopulta saivat auton keulan kohti Mikkeliä. Mikä siinä on, ettei noi urokset opi vaikka kuinka potkii. Eilen illalla hirmuisella draivilla pakkailivat mukamas kamat laukkuihin ja aamulla oli kuitenkin kaverin pelishortsit hukassa. Eilen illalla hukassa oli paljon muutakin kuin shortsit. Ja se meteli aamulla kun hermopinteessä kolistellaan ja kaivellaan kadoksissa olevia tavaroita epämääräisistä paikoista, huoh! Kyl mie sanon, et vaikka kuinka yrittää vihjailla, että aloittakaa ajoissa pakkaaminen ja tarkistakaa ja vielä kerran tarkistakaa että kaikki on messissä, niin joka kerta sama härdelli. Luulen ja veikkaan, että perille päästyään huomaavat että jotain olennaista puuttuu anycase, semmanen täpinä oli päällä. Olo on helpottunut ja tällä hetkellä kun istun tässä yläkerran terassilla kahvikuppi kädessä tuntuu siltä kuin joku tornaattori olisi tullut ja mennyt tästä huushollista läpi, whuh. Nyt piis vaan! Pojat ovat nyt matkalla ja kaikki (toivottavasti) hyvin ja oikeat tavarat matkassa. Turvallista matkaa ja rutkasti onnea peleihin! Ugh, olen puhunut.

Me tyttären kanssa aiotaan ottaa tästä viikonlopusta kaikki irti. Kiireetöntä ja huoletonta yhdessäoloa. Hieman liikunnallista liikehdintää. Iltasella saamme seuraa, ihanat ystävät saapuvat seuraksemme. Terassille katetaan herkullinen pöytä täyteen kaikkea ihanaa naposteltavaa. Aikuiset tytöt saattavat nauttia jopa muutaman lasillisen kuplivaa juomaa, nuoriso saa tyytyä mehu-kesti-meininkiin. Tiedossa siis iloista puheensorinaa, kikattelua ja paljon naurua, naururyppyjen syvennys-iltamat. Uuh,iihanaa! Ja ikää tulee taas muutama vuosi lisää. Huomenna nukutaan pitkään ja käydään kummipojan syntymäpäivillä. Eipä tällä hetkellä paljon muuta voi kaivatakkaan. Hyvää viikonloppua kaikille.

Nike-kakku

 

Jiihaa, täällä taas tai niinkuin hihkaisen töissä kaiffarille kahvipausselta palatessani; olen selkä! Pikku pause tuli blogaamisessakin kun blogin muistikapasiteetti jynksähti viimisen kerran täyteen nuita torttukuvia. Minä kysymään viisaammilta neuvoja että mitäs nyt? Toverit antoivat vinkkejä että pystyt jatkamaan vain, jos pienennät valokuvien kokoa. Yritin. Ei mennyt niinku Srömssöössä. Sitten hätäpäissäni poistelin joitain lataamiani ylimääräisiä kuvia ja pääsin "jatkoon" tai paremminkin jatkoajalle. We will see..jos blogissani on valokuvattomia sivuja, olen poistanut kuvat, iha ite! En tietenkään tarkoituksella vaan paniikissa, tyhmyyttäni. Voi jösses.

Nike-kakku tilattiin huhtikuussa urheilua harrastavien veljesten yhteisynttäreille ja nyt täti ei yhtään muista mitä laittoi väliin, oisko ollut mansikka-mousse?! Ns.marmorinen pinta oli poikani keksintöä. Hän seuraili mun massan värjäämis-projektia ja tuumasi että: "jätä toi pohja tollaseksi -ei niin tasaisen väriseksi." Ja hyvä siitä tulikin ja poikavaltainen synttäriseurue oli kovasti ihastellut kakkua. Tarina kertoi, että se myös maistui hyvälle.

Kevät on ollut kiireinen ja kakkuja on tehty sinne ja tänne ja tilaisuuksia on ollut laidasta laitaan. Olen myös päässyt osallistumaan ihaniin juhliin, kummitytön ylioppilasjuhlat jäivät mieleen päällimmäisinä mukavan tunnelman takia. Kummityttö kirjoitti ylioppilaaksi loistavin arvosanoin ja tätä nuoren hienoa hetkeä oli ilo ja kunnia olla juhlistamassa. Rakkaan ystävän puutarha oli täynnä ihania ihmisiä, oli herkkuja notkuva kahvipöytä ja kruunuksi juhlalle sää oli mitä upein ja päivä aurinkoisin. Laitan kakkukuvaa myöhemmin, lakkikakku onnistui yli odotusten vaikka kovasti jännittikin sen väkertäminen.

Nytpä olen sairaslomalla. Satutin olkapääni ilmeisesti aikas pahasti, ns. tekevälle sattuu-ilmiö. Kuvaukset on vasta tulossa ja tulokset ei vielä selvillä. Ei kiva. Noh, ehtiipähän tännekin kirjoitella rauhassa. Lääkärin määräyksestä lepoa ja Buranaa.

Nyt lähdetään ystävän tyttären rippijuhliin. Haetaan vähän tuntumaa omiin tuleviin juhliin. Päivä alkoi lupaavan aurinkoisena mutta nyt ukkostaa ja vettä sataa aivan kaatamalla. Ei se mitään, eikö sadepisarat juhlapäivänä lupaa onnea tulevaan?

Valmistujaiskakku

Pikainen valmistujaiskakku ex-pomolle, ONNEA vielä upeasta suorituksesta! Kakussa oli seitsemän munan kakkupohja ja väleissä mansikkamousse ja kostutus vaniljamaidolla. Koristeet ovat marsipaania ja sulatettua suklaata ja päällinen Flora Vispyä.
Ja olen ilmeisesti käyttänyt kaiken tilan, joka tänne blogiin on valokuville asetettu, eli en saa nyt ladattua tänne enempää kuvia. Ilmeisesti pitää odottaa muutama päivä?! So, we`ll wait then.

Kevätmietteitä

Tällä viikolla on taas mennyt lujaa. Kakkutilauksia satelee Kakkupuotiin, toukokuu lähestyy ja kiivas juhlabuumi on aluillaan. Saimme täksi viikonlopuksi vieraaksemme myös ihanan karvakorvaisen lainakoira-Masin. Ihanaa oli palata perjantai-iltana rimpsalta kotiin, kun karvakuono oli ovella vastassa ja heilutti iloisna häntää ja sain kotiinpaluuni kunniaksi märkiä suukkoja. Sanoin ystävilleni, ettei meidän huushollin vanha "karvakorva" ole enää aikoihin iloisna tullut ovelle vastaan kun palailen iltariennoiltani kotiin. Makuuhuoneesta kuuluu vain sikeää kuorsausta :D

Työpaikallani pidettiin tällä viikolla kehityskeskustelut ja sain hyvää palautetta sekä pomoltani että työkaveriltani. Tunnehan oli moisen suitsutuksen jälken varsin muikea ja edelleen, vaikka moni suhtautui työpaikanvaihdokseeni kovinkin epäilevästi ja suorastaan ihmetellen, olen todella tyytyväinen. Kuunneltuani perjantaina ystävien tilitystä työkiireestä, riittämättömyyden tunteesta ja sijaisreservin puutteesta ja heidän ajatuksiaan työpaikan vaihtamisesta, olen entistäkin tyytyväisempi päätökseeni. Minulla on työrauha, ihana pomo, joka kuuntelee ja huolehtii alaistensa asioista ja tarpeista. Työpäivän jälkeen työpöytäni on aina puhdas eikä työasiat lähde koskaan mukaan kotiin! Asiakkaat ovat mukavia ja pieni asema tekee työpaikan ilmapiirin kodikkaaksi. Ja parasta kaikessa on loistavat työajat, en voi valittaa. Jää aikaa kaikelle muulle tärkeälle, josta saa voimia. Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvailla asiaa niin se olisi; mielenrauha.

Poikani Jellonamieli on taas viikon aikana kunnostautunut siivousasioissa. Hän taitaa olla kovin tykästynyt tuohon testaamaansa Hooveriin ja on päässyt tälläkin viikolla sitä siivouskaapista ulkoiluttamaan monasti. Kävi nimittäin niin, että päivänä eräänä tulin töistä kotiin ja kaverit L ja A tekivät lähtöä Teskalle (paikallinen touhumesta ulkoilumielessä) ja jotenkin äidinvaistoni haistoi palaneen käryä ilmassa. Pojilla oli mahanalukset täynnä jalkoja ja meininki oli kummallisen vilkasta ja olin kuulevinani jännää kiherrystä. Menin sisään ja pojat autotalliin pyöriä hakemaan, kun jo eteisen lattialla ja yläkertaan menevillä rapuilla oli "jotain märkää". Keittiön lattiaa oli yritetty pyyhkeillä tuloksella, että tätä märkää ainetta oli jokapaikassa ja lattia oli lähmitty tahmeaksi. Wc:n puolella sama homma ja rappusilla oli tippaa siellä täällä. Painuin silmänräpäyksessä ovelle ja avasin ääneni ja kutsuin ( hyvin lievä ilmaus äänenkäytön tasosta!) pojat sisään tapausta selvittämään. Ennen kuin sain kaverit sisälle, oli L kadonnut perävalot vilahtaen omille teilleen ja A, eli rakas jälkikasvuni jäi asiaa selvittämään. Kaverukset olivat siis lähdössä teskalle pyöräilemään ja olisivat ottaneet simaa juomisiksi mukaan mutta sima-pullopa teki tempun terävän ja litran pullo lopsahti keittiön lattialle ja sitä sitten "siivotessa" (talouspaperia meni ilmeisesti täysistä roskapusseista päätellen muutama rulla?!) pojat lähmivät paikat todenteolla. Yritys ja ajatus tietysti hyvä mutta jälki ei ihan vastannut tarkoitusta. Siitä sitten kaveri pääsi pesemään lattiat yläkerrasta alakertaan, wc:n siivosi ja huuteli innoissaan vessaharjaa heilutellessaan kuinka kivaa homma oikeesti olikaan. Äänessä olin kuulevinani lievää sarkasmia ;D Imuri on käynyt ahkerasti myös muina iltoina kun kotiintuomisiksi on saatu kilotolkulla hiekkaa. Kaiffarit kun käyvät läheisellä hiekkakuopalla heittämässä voltteja ja temppuja ja joka tasku, kolo ja ihonpoimu on sen jälkeen täynnä hiekkaa. No, on sitä imuria toinenkin lapsi tällä viikolla päässyt käyttämään. Tytär kinusi viikkorahaa ja laitoin sen hommiin, siivosi mun Freddy-Fiestan sisätilat ja pesi mun polkupyörän. Lapsityövoiman käyttöä parhaimmillaan :)

Tänään lähdetään porukalla katsomaan Studio Dance Pitin kevätnäytöstä. Tytär tanssii siellä nykytanssia ja odotettavissa on mieletön show, oikein innolla odotan iltapäivää ja näytöstä! Nytpä taidan sulkea tämän lootan ja mennä haravoimaan pihaa. Aurinko paistaa ja naapuritkin ovat ulostautuneet, päivitellään kuulumisia porukalla ja ihmetellään kevättä. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Suklainen juustokakku

Pohja:
200 g Digestive-keksejä
2 rkl kaakaojauhetta
150 g suolatonta voita

Täyte:
900 g tuorejuustoa
2,2 dl sokeria
1 tl vanilja-aromia
4 kananmunaa
200 g tummaa suklaata karkeasti pilkottuna

Kuumenna uuni 150 asteiseksi.

Pohja: Murskaa keksit ja lisää kaakaojauhe. Sulata voi ja lisää voisula ja sekoita massa tasaiseksi. Painele pohjan massa tasaisesti n. 23 cm:n irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti. Nosta vuoka jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Täyte: Mittaa tuorejuusto, sokeri, vanilja-aromi kulhoon ja vatkaa hiljaisella nopeudella, kunnes seos on tasaista ja paksua. Lisää munat yksitellen, ota kulhon reunoille nouseva taikina-aines kaapimella mukaan taikinaan. Seoksen tulisi olla hyvin sileää ja kermamaista. Varo vatkaamasta liikaa, ettei taikina juoksetu.

Sulata suklaa vesihauteessa ja jäähdytä hieman. Sekoita suklaa juustoseoksen sekaan ja sekoita tasaiseksi massaksi varovasti.

Lusikoi juustoseos torttupohjan päälle. Nosta vuoka isomman vuoan sisään ja täytä ulompi vuoka vedellä niin, että kolmasosa kakkuvuoan reunoista jää näkyville. Paista näin justokakkua uunissa 40-50 min. Tarkista 40min. kohdalla, ettei kakku pääse palamaan. Älä paista kakkua liikaa, sen tulisi olla keskeltä hyytelömäistä. Anna paistetun kakun jäähtyä hieman ja nosta sitten jääkaappiin yön yli odottelemaan ihania herkutteluhetkiä!

On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaa....

Kevät tulee ihan järkyttävällä vauhdilla. En voi uskoa miten nopeasti nuo lumet sulaa pois. Tuntui, että sitä oli vielä viikko sitten niin paljon, että juhannuksena voidaan laskea vielä pulkkamäkeä. Täällä on jo pyörätiet putsattu hiekoista ja on ihanaa päästellä täysillä pelkäämättä kaatuavansa liukkaan jään päällä tai että renkaat puhkeaa kesken retken terävien sepelikivien toimesta. Eilen bongasin jo leskenlehtiä tien pientareella. Tänä aamuna vein taas pyykkiä ulos kuivumaan ja näin sitnuuraperhosen. Kuten poikani sanoi pienenä; "Äiti kato, sitnuuraperhonen!" Hih. Ulkona kuivatettu pyykki, tuo tuoksujen aatelinen versio, siihen olen koukussa. Aamulla heräsin lintujen kevät-konserttiin. Tosin siskoni nauroi katketakseen kun kerroin hänelle totuudessani, että jäin maanantai-iltana lenkillä käydessäni kuuntelemaan kanarialinnun laulua! Sisko korjasi välittömästi mun mielikuvani jostain karannutta lintuaan kaipaavasta pikku-lapsesta ja palautti mut maan pinnalle; se on peippo! Okei, en ole koskaan ollut kovin kummoinen lintu-bongari, molemmat siskoni taas ovat. Tuntevat lintuja niiden laulun perusteella ja luettelevat niitä kuin apteekin hyllyltä.
Ihanaa, nautitaan näistä pienistä, suurista hetkistä kun luonto herää eloon ja pysähdytään kuuntelemaan, katselemaan ja haistelemaan luonnon pieniä ihmeitä!
...On siis kevät, kuljen Käyrälammen rantaa....

neff-logo synttärikakku

Poikani täytti huhtikuun alussa 11-vuotta ja toivoi lahjaksi uutta lippista, kuten hänen NIIN eläkkeellä oleva äitinsä kutsui tätä ihmehattua. Minulle tehtiin kyllä heti alkumetreillä selväksi, että se EI ole lippis vaan snäpäri. Tämä snäpäri tilattiin ihan vallan netti-kaupasta ulkomailta asti ja sitä sitten kieli pitkällään odoteltiin kuin maailman kahdeksatta ihmettä. Tulihan se sieltä viimein. Tästäpä poika sai ajatuksen myös syntymäpaiväkakkuunsa.

Tästä se ajatus lähti...

Kakussa on seitsemän munan suklainen kakkupohja ja väleissä vadelmamousse ja Dajm-ganache, ihanat yhdessä. Ohjeilla täytät yhden kakun, leikkaa kakkupohja kolmeen osaan ja laita alimpaan kerrokseen Dajm-ganache ja ylempään kerrokseen vadelmamousse. Todella hyvää!!

Dajm-ganache:
180g Dajmia
3 dl kuohukermaa

Rouhi suklaa. Kuumenna kerma, mutta älä anna sen kiehua. Sekoita joukkoon suklaa ja anna sen sulaa miedolla lämmöllä. Seos ei saa kiehua.
Kaada suklaaseos kulhoon ja anna jäähtyä muutamia tunteja, mieluummin yön yli. Vatkaa ganache-täyte sähkövatkaimella ilmavaksi vaahdoksi.

Vadelmamousse:
250g vadelmia
4 rkl vaniljakastikejauhetta tai vaniljakreemijauhetta
1½ dl vaniljajogurttia, tähän kakkuun laitoin purkillisen, jossa oli 2 dl
2 ½ dl Flora Vispyä tai mitä tahansa vispikermaa
lisää sokeria maun mukaan, kunhan muistat että ganache on makea

Survo vadelmat soseeksi haarukalla. Sekoita vaniljakastikejauhe/kreemijauhe vadelmien sekaan. Kaada joukkoon vaniljajogurtti ja vatkaamaton kerma. Vatkaa seos sähkövatkaimella jämäkäksi mousseksi, laita hetkeksi kylmään ennen kakun täyttämistä.

Äiti ihminen järjestää asioita omalla kierolla tavallaan. Siskojen kukkapuodissa, Eveliinassa Kuusankoskella on myytävänä näitä kivoja sisustustarroja, joita meille ei miehen mielestä tule enää yhtään, huoh! Ostinpa kuitenkin sieltä hauskan (omasta mielestäni ;D) tarran ja lätkäsin sen meidän vessan oveen, hih!

Ja sehän on niin kuin äitee sanoo!!!

Hyvää viikonloppua kaikille. Meillä viikonloppu sujuu vesisateessa Puma-turnauksen merkeissä Myllykosken Mypa-areenalla ja Sudethan VOITTAA!!! Huomenna juhlitaan pojan 11-v. synttäreitä mummien ja kummien kera.

Vadelma-juustokakkubrownie

Slurps, tämä cheese-cake versio on nyt mun suosikki. Ostin hiihtolomareissulla matkan varrelta ihanan The Hummingbird Bakery:n leivontakirjan ja ohje on tästä kirjasta. Kokeilkaas. Lontoon Portobello Roadilla tuli käytyä tässä samaisessa kahvilassa and believe me, cup cakes are lovely!

Brownie:
200g tummaa suklaata
200g suolatonta voita tai margariinia
250g (n. 4dl) tomusokeria
3 kananmunaa
110g (1,7 dl) vehnäjauhoja

Juustokakku:
400g tuorejuustoa
150g (2,5 dl) tomusokeria
0,5 tl vanilja-aromia
2 kananmunaa

Kermakuorrute:
3 dl kuohukermaa
100g (1.7 dl) tomusokeria
150g (3,5dl) vadelmia sekä ylimääräisiä koristelua varten

33 x 23 x 5 cm:n kokoinen vuoka leivinpaperilla vuorattuna

n. 12 annosta

Kuumenna uuni 170 asteiseksi.

Brownie: Sulata suklaa vesihauteessa. Mittaa rasva ja sokeri kulhoon ja vatkaa sekaisin. Lisää munat yksitellen, vatkaa hyvin ja ota joka lisäyksen jälkeen kulhon reunoille jäänyt taikina aines mukaan taikinakaapimella. Vatkaa vähitellen sekaan vehnäjauhot, käännä nopeutta hieman suuremmalle ja vatkaa vielä hetki, niin että taikinasta tulee tasaista. Kaada sula suklaa hitaasti joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada taikina vuokaa ja tasoita pinta.

Juustokakku: Mittaa tuorejuusto, tomusokeri ja vanilja-aromi kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää munat yksitellen ja vatkaa hyvin taikinan sekaan ja ota joka lisäyksen jälkeen kulhon reunoille jäänyt taikina aines mukaan taikinakaapimella. Seoksen tulee olla sileää ja kermamaista. Nopeutta tulee lopuksi säätää suuremmalle, jotta seoksesta tulee kevyttä ja ilmavaa, mutta varo vatkaamasta liikaa, jotteivat ainekset ala erottua toisistaan. Levitä seos brownien päälle ja tasoittele pinta. Paista levyä uunissa 30-40 min. tai kunnes juustokakku tuntuu koetettaessa kiinteältä ja on reunoilta hiukan ruskistunut. Keskiosan tulee edelleen olla vaalea. Anna levyn jäähtyä kokonaan, peitä se sitten ja nosta jääkaappiin. Anna olla kylmässä 2 tuntia tai mieluummin yön yli.

Kermakuorrute: Mittaa kerma, sokeri ja vadelmat kulhoon ja vatkaa paksuksi, muttei kovaksi vaahdoksi. Kumoa brownie-levy tarjoiluvadille ja käännä oikein päin. Levitä kermakuorrute tasaisesti levyn päälle ja koristele pinta vadelmilla.

Tapaus ikkunan-pesijä-muija

Se on taas kevät ja aurinko paistaa, silti harmaus peitti olohuoneen. Ei voinut nauttia auringonkilosta, kun piti vetää sälekaihdinta tiiviimmin ikkunan eteen, näkymä oli niin ikävä, niin ikävä et vallan. Tuli pääsiäispyhät ja muija sai kohtauksen. Heräsin siis lauantai-aamuna klo 07.00 (???!!!) ja se iski kuin tykinkuula takaraivoon...tai ainakin raivo-hermoon; nyt pestään ikkunat. Hain välineet ja painuin hommiin. Menin totuttuun tyyliin ulos yläparvekkeelle pesemään olohuoneen ja pojan huoneen ikkunoita ulkopuolelta, sinne puolelle alkaa aurinko porottamaan ensimmäiseksi. Olen ikkunanpesijänä tyyppiä; pesurätti, kuivausrätti ja  ämpärillinen vettä, jossa hieman pesuainetta. Eli hartiavoimin ja mielettömällä raivolla!! Aloitin vasemmalta oikealle ja ehdin kertaalleen sipaista pesurätillä koko ikkunan, kun tajusin että ikkuna veti aivan jäähän!! Jäin pönttönä seisomaan rätti kädessä, muutamaan minuuttiin en varmaan edes hengittänyt. Tai oikeastaan sillä hetkellä tajusin, että hengitys hieman höyrysi?! Aivot raksutti: mitäs nyt tehdään??? Keräsin ensin itsetuntoni rippeet ja sitten ikkunanpesuvärkit ja painuin takaisin sisälle jatkamaan miettimistä. Tajusin nimittäin samalla sekunnilla, että yläkerran partsilta oli mainio näköala naapurin perheen aamukahvipöytään, jossa koko suku tuijotti hämmennyksen vallassa ikkunasta minun touhuja. Sormiakin kylmä kynsitteli, hittolainen! Päästyäni takaisin sisälle tajusin katsoa ulkolämpömittaria, joka näytti -5 astetta pakkasta!! Hyyps! Olen sorttia sattuu ja tapahtuu ja varsinkin tapahtuu, ilman sen kummemmitta suunnittelematta, saatikka ajattelematta. Voi peeveli, milläs nyt sulatetaan ikkuna? Kosanilla? Ähh, siitä vois tulla isompi show naapureille, saattas mennä puurot ja vellit väärään henkoseen. Sen enempää suunnittelematta (jälleen), painelin autotalliin ja nappasin 5 litran kanisterin tuulilasinpesunestettä ja kaadoin laimentamatta ämpäriin. Eikun uusiks, rätti käteen ja ulos. Sen verran oli hermopinne pinkeellä ja ehkä verenpainekin jo aavistuksen koholla, että johan läks ikkunat kirkastumaan. Ja niin kivasti suli ikkuna ja puhdasta tuli. Kertaakaan en katsonut taakseni, oliko minulla yleisöä vaiko ei. Jatkoin samalla vimmalla loputkin ikkunat, jotka pesin hieman laimennetulla lasinpesunesteen versiolla ja voin suositella muillekin hätähousuille lämpimästi! Kyllä nyt kelpaa auringon sisään paistella, niin on kirkasta et ihan häikii :D
Ja tiedättekö mikä on arjen runsaudensarvi? Se on toi meidän pyykkikori. Juuri kun olet sen tyhjäks saanut ja selkäs käännät, on se taas täynnä hieman dunkkaisia ja tahraisia vaatekappaleita, ai et mie sanon......eikun pyykkivuorta valloittamaan.
Mukavaa viikkoa kaikille arjen sankareille!